12. toukokuuta 2018

Euroviisut 2018: Ensi vuoden viisut Välimeren rannalla?


Eurovision laulukilpailuissa historian siivet havisevat. Tänä iltana järjestettävästä finaalista puuttuu lukuisia Euroviisujen kestomenestyjiä. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2005 Euroviisujen loppukilpailussa ei kilpaile yksikään Kaukasuksen maa. Finaalista karsiutuivat ensimmäistä kertaa Azerbaidžan ja Romania, samoin kuin Venäjä. Trollitehdas aloitti jo torstain semifinaalin jälkeisenä yönä sosiaalisessa mediassa kampanjan, jossa julistettiin Venäjän karsiutumisen johtuvan vain ja ainoastaan länsimaisesta salaliitosta: väitteiden mukaan länsieurooppalaiset ovat kateellisia Venäjän uudelle suurvalta-asemalle, minkä vuoksi Venäjä haluttiin pudottaa viisufinaalista. Faktantarkastaja haluaisi muistuttaa, että kaksi vuotta sitten koko Eurooppa niin lännessä kuin idässä äänesti Venäjän euroviisufinaalin yleisöäänestyksessä ykkössijalle ja kolme vuotta sitten kakkoseksi.

Lauantai-illan huumaa on tänä vuonna erityisen mukava fiilistellä, koska Suomi on kilpailee ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2014 Euroviisujen finaalissa. Euroviisufinaalin katsojaluku ylittää Suomessa aina miljoonan katsojan rajan, kun finaalissa kilpailee Suomen edustaja. Tänä vuonna Saara Aallon aiheuttama hype voi tuoda viisufinaalille mahtavat katsojaluvut, ainakin kunhan Suomi-Kanada -lätkämatsi päättyy. Tänään Suomi osallistuu ensimmäistä kertaa viisufinaaliin, joka ratkaistaan Euroviisujen nykyisellä äänestysjärjestelmällä. Onkin mielenkiintoista nähdä, pärjääkö Monsters paremmin raati- vai yleisöäänestyksessä. Euroviisujen nykyisestä äänestysjärjestelmästä kirjoitin pitkästi tässä blogissa maaliskuussa 2016. Finaalipaikka itsessään on Suomelle hieno saavutus, ja näkisin, että kaikki mitä tästä eteenpäin saavutetaan on vain pelkkää plussaa.

Ensimmäisen semifinaalin suosikit Netta Barzilai (Israel) ja Eleni Foureira
(Kypros) lähettivät Twitterissä terveisensä viime vuoden viisuvoittajalle.
Viisuviikolla kohua ovat herättäneet viime vuoden voittajan Salvador Sobralin arrogantit lausunnot, joissa hän on tölväissyt tämän vuoden viisuehdokkaita ja voivotellut, että kilpailussa ei ole mikään muuttunut hänen voittonsa jälkeen.

Eurovision laulukilpailu oli tänä vuonna tarkoitus lähettää Kiinan televisiossa. Kiinalainen televisiokanava Mango TV oli kuitenkin sensuroinut ensimmäistä semifinaalilähetystä vedoten Kiinan lakeihin: Albanian edustajan esitys sensuroitiin, koska laulun esittäjällä oli tatuointeja, ja Irlannin poikaparin tanssi ei ollut kiinalaisten kriteerien mukaan asianmukaista televisioviihdettä. Euroopan yleisradioliitto ei pitänyt Mango TV:n toimista ja ilmeisesti sen vuoksi muita viisulähetyksiä ei enää Kiinassa näytetä.

Illan finaali on asetelmiltaan poikkeuksellisen jännittävä, sillä tänä vuonna ei ole ilmiselvää ennakkosuosikkia. Vedonlyöntitilastot ovat eläneet koko kevään ja ennakkoveikkauksissa on tapahtunut radikaalejakin nousuja ja laskuja. Israelin räväkkä Netta Barzilai ja hänen #metoo-henkinen viisunsa on ollut kevään suurin ennakkosuosikki, mutta nyt hän on joutunut luovuttamaan vedonlyönnin ykkössijan ensimmäisen semifinaalin yllättäjälle Kyprokselle. Viime vuoden Euroviisuissa suuri ennakkosuosikki oli Italia, joka sijoittui lopulta vasta kuudenneksi. Ennakkoveikkauksissa monet tuntuvat etsivän samanlaista narratiivia tälle vuodelle, minkä vuoksi Israelin uskotaan hyytyvän kalkkiviivoilla.

Somemeemit ottavat kantaa viisuviikon keskusteluihin.
Kyproksen Eleni Foureira on noussut ensimmäisen semifinaalin jälkeen suurimmaksi voittajasuosikiksi. Kyproksen Shakiran esitys on kieltämättä vahva, mutta onko välimerellinen poppi Fuego sittenkin hieman liian heppoinen ja vanhanaikainen voittaakseen Euroviisut armon vuonna 2018. Kyproksen voitto kuitenkin jatkaisi viime vuoden trendiä: viime vuonna Euroviisut voitti Portugali, joka oli ollut kilpailussa mukana pisimpään ilman voittoa. Seuraavaksi listalla vuorossa olisi Kypros.

Voittajaveikkaukseen voisi nostaa suorista finalisteista myös laatuun luottavat Ranskan ja Italian. Voisikohan suurimmista ennakkosuosikeista päätellä, että Eurovision laulukilpailun painopiste pysyy Etelä-Euroopassa. Jos Eurovision laulukilpailua ei välttämättä ensi vuonna järjestetä kirjaimellisesti Välimeren rannalla, niin ainakin sellaisessa valtiossa, joka sijaitsee Välimeren ympärillä.

Mutta näin arvaamattomassa vuosikerrassa mitä vain voi tapahtua. Irlannin poikapari-tanssijat hurmasivat tiistain semifinaalissa, minkä seurauksena Irlanti on noussut vedonlyönnissä peräti kolmanneksi! Vaikka alun perin Irlannin ei uskottu välttämättä pääsevän edes finaaliin. Eikä varman päälle pelaavia pohjoismaita voi koskaan laskea pois pelistä. Norjan Alexander Rybak janoaa päästä tekemään johnnyloganit, eli voittamaan Euroviisut toisen kerran. Ja Ruotsi on tänäkin vuonna vaarallisen professionaalinen...

Finaalin arviot ja veikkaukset


Arvioin blogipostauksen lopuksi finaalin esityksiä ja menestymismahdollisuuksia. Semifinaaleista jatkoonpäässeitä maita olen jo arvioinut ja luonnehtinut semifinaalien omissa veikkauksissa (semifinaali 1 ja semifinaali 2), joten niitä en tässä toista. Kuudesta suorasta finalistista ilmaisen kuitenkin semifinalistien tapaan oman mielipiteeni tähtiarvostelulla (* – *****). Finaalissa kilpailuasetelmat ovat huomattavasti avoimemmat kuin semifinaaleissa, joten ihan jokaisen esityksen sijoitusta en ole uskaltanut veikata.

1. UKRAINA: Mélovin – Under the ladder

Jälleen kerran toisessa semifinaalissa viimeisenä esiintynyt laitettiin aloittamaan finaali. Onko Ukraina tänä vuonna se itäeurooppalainen menestysviisu? Vai nouseekohan Ukrainan Coldplay-vaikutteinen poppi tältä esiintymisnumerolta edes kärkikymmenikköön?

2. ESPANJA: Alfred & Amaia – Tu canción **½
Alfred ja Amaia osallistuivat molemmat espanjalaiseen kykykilpailuun, löysivät toisensa ja laulavat nyt valssin tahdissa imelää rakkaudentunnustusta.

Iberian niemimaalla meni Euroviisut viime vuonna hienosti: 763 pistettä! Niistä 758 Portugaliin ja viisi Espanjaan. Tänä vuonna Espanjan ja Portugalin välinen pistejakauma lienee tasapainoisempi. Espanja on ollut usein euroviisufanien lempilapsi, jolle vuodesta toiseen odotetaan menestystä, mutta vaisuksi on jäänyt. Espanjan hellyyttävä esitys ja perinteinen melodinen balladi on miellyttänyt erityisesti vanhan liiton viisumiehiä. Mutta mahtaako Espanjalla olla minkäänlaisia saumoja menestykseen pahamaineiselta esiintymisnumerolta kaksi?

3. SLOVENIA: Lea Sirk – Hvala, ne! BOTTOM 5?

Slovenian jumppatuokion aliarvioin todella pahasti semifinaalin ennakkoveikkauksessa. Naureskelin viisuharrastajille, jotka tosissaan uskoivat Slovenian finaalipaikkaan, mutta sainkin itse pitkän nenän. En ollut ymmärtänyt kuinka ammattitaitoinen esiintyjä ja taitava laulaja Slovenian Lea Sirk onkaan. Voi olla, että teen nyt saman kardinaalimokan, mutta minun on hyvin vaikea uskoa, että Slovenia enää näin kovatasoisessa finaalissa tältä esiintymisnumerolta menestyisi hääppöisesti. Raadeilta tulee satunnaisia pisteitä ja yleisöäänestys lepää entisen Jugoslavian maiden pisteiden varassa.

4. LIETTUA: Ieva Zasimauskaitė – When we're old

Euroviisujen esiintymisjärjestys lakattiin arpomasta, koska haluttiin muun muassa varmistaa, että liian samanlaiset esitykset eivät kilpaile peräkkäin ja lähekkäin. No, nyt meillä on Espanjan ja Liettuan imelät ikuista rakkautta vannovat balladit esiintymisnumeroilla 2 ja 4?!? Liettua oli tiistain semifinaalissa valloittava ja se on noussut vedonlyönnissä viiden parhaan joukkoon. Ihan niin hyvään sijoitukseen en usko, tällaiselle viisulle jo finaalipaikka on voitto.

5. ITÄVALTA: Cesár Sampson – Nobody but you

Itävallan viisu on noussut tiistain semifinaalin jälkeen suoratoistopalvelujen soitetuimpien listalle. Muhiiko tässä yllätysmenestyjä?

6. VIRO: Elina Nechayeva – La forza

Viro voi pärjätä raatiäänestyksessä yllättävän huonosti, mutta yleisöäänissä sijoitus kymmenen parhaan joukossa on hyvinkin mahdollinen. Toistuu Cezar-ilmiö?

7. NORJA: Alexander Rybak – That's how you write a song TOP 10?

Norja oli vedonlyönneissä parhaimmillaan jo toisena, mutta torstain semifinaaliesityksen jälkeen Norjan sijoitus on laskenut roimasti. Kenties Rybakilta odotettiin räväkämpää ja vakuuttavampaa esitystä. Tällä esiintymisnumerolta Norja tuskin voittaa, mutta Rybakin hyväntuulinen esitys ja tarttuva kappale saanee sen verran hyvän sijoituksen, että Alexander voi palata pää pystyssä takaisin Norjaan.

8. PORTUGALI: Cláudia Pascoal – O jardim **
Portugali ei taaskaan kosiskele Eurooppaa vaan lähettää just sitä, mitä itse haluaa. Portugalilaiselle perinnemusiikille ominaista on korostaa sielukasta tulkintaa, vaikka sitten äänenpuhtauden kustannuksella. Cláudia laulaa kuolemasta ja kesken kaiken lavalle pelmahtaa rekkis, joka on laulun kynäillyt Isaura. Niiden, jotka edelleen uskovat, että Euroviisujen tarkoituksena on esitellä maiden kansallisia ominaispiirteitä, olettaisin arvostavan Portugalia.

Veikkaan, että jos Portugali ei olisi isäntämaa, emme kuulisi tätä finaalissa. Yleisöäänestyksessä voi tulla siedettävä pistemäärä Keski-Euroopan portugalilaista siirtotyöntekijöiltä.

9. ISO-BRITANNIA: SuRie – Storm **½ BOTTOM 5?
SuRie on aivan ihana ja valloittava. Oi miksi hänen on pitänyt saada esitettäväkseen halpahintainen hilipatihippaa-lastenlaulun oloinen renkutus.

SuRie on aivan mahtava somepersoona, jonka juttuja on ollut hauska seurata kevään mittaan. Toivottavasti aina niin sarkastiset ja ilkeät britit eivät teurasta häntä, mikäli hän sattuu sijoittumaan tänään viimeiseksi.

10. SERBIA: Sanja Ilić & Balkanika – Nova deca

Serbian etnotekno kilpailee tänäkin iltana aivan omassa sarjassaan. Raatiäänestyksessä tällaiset persoonallisuudet ovat harvemmin pärjänneet, mutta yleisöäänestyksestä voi tulla siedettävä potti pisteitä.

11. SAKSA: Michael Schulte – You let me walk alone *½
Saksa on jäänyt kolmissa edellisissä Euroviisuissa viimeiseksi tai toiseksi viimeiseksi. Nyt pörröpää Michael yrittää sulattaa eurooppalaisten sydämet laulamalla riipaisevasti Ed Sheeran -tyylisen balladin isänsä menehtymisestä. Vedonlyöjät ovat uskoneet Michaelin tarinaa kahdeksannen sijan edestä.

Voi imelyyksien imelyys. Mutta konstailematon miesballadi voi vedota moniin äänestäjiin.

12. ALBANIA: Eugent Bushpepa – Mall

Albanian finaalipaikka oli semifinaalitulosten positiivisimpia yllätyksiä. Kymmenisen vuotta sitten Albania oli tutumpi näky viisufinaaleissa, silloin maa sijoittui usein finaalissa sijoille 16–18. Näin voisi käydä tänäkin iltana.

13. RANSKA: Madame Monsieur – Mercy ***** TOP 10?
Avioparin tyylipuhdas ranskapop kertoo koskettavasti Välimerellä pakolaislautalla syntyneestä lapsesta, joka täpärästi pelastui hukkumiselta.

Hieno ja tyylikäs laulu, joka – tyylikkyydestään huolimatta – jää kertakuulemalta soimaan päähän. Ranskan karsinnassa yleisö piti tästä huomattavasti enemmän kuin kansainväliset raadit. Niin voi käydä tänäkin iltana.

14. TŠEKKI: Mikolas Josef – Lie to me TOP 10?

Tšekki saavuttaa viisuhistoriansa parhaan sijoituksen. Siihen riittää kunhan sijoittuu korkeammalle kuin finaalin toiseksi viimeiseksi. Tšekin viisun fanit ovat kironneet huonoa esiintymisnumeroa, mutta finaalin puolivälin tienoilta on viime vuosina saavutettu hienoja sijoituksia: esimerkiksi viime vuonna Portugali kilpaili numerolla 11, toissa vuonna toiseksi sijoittunut Australia sijalla 13, Ruotsin Måns Zelmerlöw numerolla 10, Conchita Wurst numerolla 11...

15. TANSKA: Rasmussen – Higher ground

Euroviisuihin lanseerattiin kahden semifinaalin formaatti vuonna 2008. Siitä lähtien monet viisut ovat vaikuttaneet semifinaalivaiheessa ilmiselviltä menestyjiltä (jatkoonpääsijöiltä), mutta sitten finaalissa niille ei enää voi povata suurta menestystä.

16. AUSTRALIA: Jessica Mauboy – We got love

Viime vuonna Australia sijoittui raatiäänestyksessä neljänneksi mutta jäi yleisöäänestyksessä toiseksi viimeiseksi vaivaisella kahden pisteen saalilla. Tänä iltana voi käydä samalla tavalla. Australia voi saavuttaa viisuhistoriansa huonoimman tuloksen, mikä tapahtuu, jos Jessica sijoittuu kärkiyhdeksikön ulkopuolelle.

17. SUOMI: Saara Aalto – Monsters

Toivotaan parasta. Suomi on ennenkin pärjännyt hirviöillä esiintymisnumerolla 17. Jos äänestys noudattaa viime vuosien kaavaa, Saara saattaa pärjätä raatiäänestyksessä paremmin kuin yleisöäänissä.

18. BULGARIA: EQUINOX – Bones

Menestymisen makuun päässyt Bulgaria yrittää nyt hampaat irvessä voittaa viisut illan laskelmoiduimmalla paketilla, jonka esittää vain Euroviisuja varten koottu kokoonpano. Bulgaria oli pitkään ennakkosuosikkien joukossa, mutta tiistain semifinaalin jälkeen Bulgarian sijoitus on pudonnut vedonlyönnissä kuin lehmänhäntä ja tällä hetkellä Bulgaria on vasta kolmanneksitoista veikatuin. Epäilen kuitenkin, että raadit ovat pissanneet hunajaa tämän kuullessaan ja äänestävät Bulgarian luvattoman korkealle. Toisaalta, Euroviisuja harvemmin ovat voittaneet vain viisuja varten kootut keinotekoiset ryhmät.

19. MOLDOVA: DoReDoS – My lucky day TOP 10?

Viime vuonna Moldova yllätti, kun Epic Sax Guyn revanssi sijoittui peräti kolmanneksi. Tänä vuonna menestyksen ei pitäisi tulla yllätyksenä, sen verran veikeä Moldovan laatikkoleikki ja iloinen Balkan-humppa on. Moldova voi menestyä yleisöäänissä todella hyvin myös siirtolaisäänten avulla. Romania ei ole tänä vuonna finaalissa, joten Euroopassa asuvat romanialaiset voivat diasporaäänestää pikkuveli-Moldovaa. Moldovan tiimin tuottajana ja takapiruna on legendaarinen venäläinen musiikkimoguli Filipp Kirkorov. Nyt kun Venäjän oma edustaja puuttuu finaalista kokonaan, Euroopassa asuvien venäläisten äänet voisivat kohdistua Moldovaan.

20. RUOTSI: Benjamin Ingrosso – Dance you off TOP 10?

Ruotsi tekee kaiken taas niin viimeisen päälle, että touhu kaipaisi edes pienen inhimillisyyden särön. Ruotsia ei voi sivuuttaa voittajaveikkauksesta, mutta olisi todella tylsää jos näin monipuolisen viisuvuoden voittaisi yksi illan kliinisimmistä esityksistä. Uskon, että harvalla olisi mitään sitä vastaan, että tänä vuonna Ruotsi ei sijoittuisi tapansa mukaisesti viiden parhaan joukkoon...

21. UNKARI: AWS – Viszlát nyár

Unkarin hevipoppoo räväytti semifinaalissa todella vaikuttavalla esityksellä. Mielenkiintoista nähdä, kuinka unkarinkielinen melodinen hevi pärjää viisuäänestyksessä. Pärjännee yleisöäänissä paremmin kuin raatiäänissä? Suomen puhelinäänestäjiltä odottaisi pisteitä?

22. ISRAEL: Netta Barzilai – Toy TOP 10?

Jälleen täytyy hieman ihmetellä esiintymisjärjestyksen laatijaa. Miksi ihmeessä Unkari ja Israel on sijoitettu esiintymään peräkkäin. Illan kaksi esitystä, joissa on suurin sokkiarvo. Räväkkä Israel saattaa Unkarin rajun mätön jälkeen vaikuttaa vaisummalta kuin onkaan. Ihan kuin tuottaja olisi halunnut varmistaa, ettei Israel voita? Toy on kuitenkin tehnyt jo vaikutuksen moniin eurooppalaisiin ja jää elämään tästä viisuvuosikerrasta, kävi äänestyksessä miten kävi.

23. ALANKOMAAT: Waylon – Outlaw in 'em

Alankomaat ei voita, mutta piristää finaalia. Pärjännee raatiäänissä huomattavasti paremmin kuin yleisöäänissä? Sijoittuisikohan sijalle 11, kuten Alankomaiden kaksi edellistäkin viisua?

24. IRLANTI: Ryan O’Shaughnessy – Together VUODEN YLLÄTTÄJÄ?

Irlannin aliarvioin semifinaalin veikkauksessani todella pahasti. Tiistain semifinaalin jälkeen Irlanti on noussut vedonlyönnissä peräti kolmanneksi. Tällä esiintymisjärjestyksellä Irlanti vastaa loppupään ainoasta selkeästä balladista. Tanssiva poikapari on kiinnittänyt huomion ja laulu kilpailee omassa genressään. Onko tässä vuoden musta hevonen?

25. KYPROS: Eleni Foureira – Fuego TOP 10?

Tässäkö on vuoden viisuvoittaja? Se olisi omalla tavallaan kiehtova paluu takaisin vanhaan, sillä esimerkiksi Kreikka pärjäsi tällaisilla viisuilla hyvin edellisen vuosikymmenen aikana. Fuego voi sijoittua yleisöäänissä ykköseksi, mutta kuinka käy raatien äänestyksessä? Vaikka voittoa ei tulisikaan, Fuego soinee kesällä Etelä-Euroopan rantakohteiden Snack-baareissa.

26. ITALIA: Ermal Meta & Fabrizio Moro – Non mi avete fatto niente ***** TOP 10?
"Ette ole tehneet minulle mitään, ette ole vieneet minulta mitään. Ette ole saavuttaneet mitään, sillä kaikki jatkuu turhien sotienne yli." 2010-luvun Tozzi & Raf esittävän väkevän sodanvastaisen rock-manifestin. Sanoituksessa viitataan Euroopan viime vuosien terrori-iskuihin.

Italia lähettää Euroviisuihin jälleen kerran silkkaa laatua. Laulajat ovat alansa ammattilaisia ja esitys erikoisefekteineen vaikuttava. Ei ole lainkaan mahdotonta, että Italia nousisi tältä esiintymisnumerolta jopa voittoon asti?

Oma suosikkilistani on tietenkin asia erikseen. Viisupisteeni tälle illalle:

12 p. RANSKA: Madame Monsieur – Mercy
10 p. LIETTUA: Ieva Zasimauskaitė – When we're old
8 p. ISRAEL: Netta Barzilai – Toy
7 p. ITALIA: Ermal Meta & Fabrizio Moro – Non mi avete fatto niente
6 p. ITÄVALTA: Cesár Sampson – Nobody but you
5 p. TŠEKKI: Mikolas Josef – Lie to me
4 p. MOLDOVA: DoReDoS – My lucky day
3 p. NORJA: Alexander Rybak – That's how you write a song
2 p. UNKARI: AWS – Viszlát nyár
1 p. KYPROS: Eleni Foureira – Fuego

Vilkaisepas blogistani myös


Euroviisut 2018 – 1. semifinaalin arviot

Euroviisut 2018 – 2. semifinaalin arviot

10. toukokuuta 2018

Euroviisut 2018: 2. semifinaalin arviot


Arvioin tässä blogipostauksessa tämäniltaisen 63. Eurovision laulukilpailun toisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.

Veikkaan jokaisen kilpailuesityksen mahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. Olen pyrkinyt arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä, joten veikkauksilla ei ole mitään tekemistä omien mieltymysteni kanssa. Oman mielipiteeni lauluihin ilmaisen tähtiarvostelulla (* – *****).

Ensimmäisessä semifinaalissa useampi viisujen kestomenestyjistä sai kylmää kyytiä. Azerbaidžan karsiutui finaalista ensimmäistä kertaa, ja myös Kreikka ja Armenia jäivät toistamiseen finaalista ulos. Ensimmäisen semifinaalin tuloksen innoittamana monet odottavat kieli pitkällä, kuinka tänään käy Romanialle, Venäjälle, Australialle ja Ukrainalle. Ukrainaa lukuun ottamatta kaikille on väläytelty karsiutumisen mahdollisuutta. Ensimmäisen semifinaalin tulokset saivat aikaan runsaasti positiivisia reaktioita. Etenkin Albanian finaalipaikkaa pidettiin myönteisenä yllätyksenä. Ammattitaito riitti viemään hyvän ja uskottavan biisin finaaliin, vaikka esiintymisnumero oli heikko ja laulu esitettiin eurooppalaiselle yleisölle omituisella kielellä. Vähitellen alkaa vaikuttaa siltä, että Eurovision laulukilpailu alkaa olla yhä enemmän aidosti musiikkikilpailu. Ykkössemin tulokset voisivat antaa osviittaa myös tämän illan tuloksiin, mutta täytyy kuitenkin muistaa, että tänään äänestävät eri maat ja eri maiden tuomaristoilla voi olla aivan toisenlaiset kriteerit viisuesitysten arvottamiseen.

Toinen semifinaali on tasoltaan huomattavasti heikompi kuin ensimmäinen. Moni tiistaina täpärästi karsiutunut kiroo, kun ei saanut kilpailla torstain semissä.

1. NORJA: Alexander Rybak – That's how you write a song ***½ VARMAHKO FINALISTI
Legendaarisen viisuvoittajan paluu viisuihin – uhka vai mahdollisuus. Rybakin viisuperformanssi 2.0 vaikuttaa ennusmerkkien mukaan ennemmin mahdollisuudelta.

Alexander Rybak on legendaarisimpia uuden ajan viisuvoittajia. Hänellä on ollut merkittävä vaikutus siihen, että Euroviisut elää uutta renessanssiaan. Edellisen viisunsa voitolla Rybak osoitti, että euroviisuvoitosta voi olla hyötyäkin, sillä hän ei unohtunut heti viisulähetyksen päätyttyä, vaan Fairytale nousi monien Euroopan maiden listoille. On tietysti ihan järjetön riski tällaisen historiallisen teon jälkeen palata viisulavalle. Mutta. Rybak tekee paluunsa taitavasti. Biisi ei ole Fairytalen epätoivoinen toisinto. Tämän vuotinen viisunsa on hyväntuulinen, persoonallinen ja taatusti yksi vuoden tehokkaimmista korvamadoista. Rybakille ominainen viulu nähdään toki esityksessä, mutta se ei ole niin hallitsevassa roolissa kuin Fairytalessa. Norja on noussut vedonlyöntitilastoissa kärkisijoille. Sitten Johnny Loganin päivien vanhan viisuvoittajan uusi voitto ei ole kertaakaan vaikuttanut näin todennäköiseltä skenaariolta.

2. ROMANIA: The Humans – Goodbye **½ 50/50
Romanian Maria Ohisalo, jätkät, sellisti ja vahakabinetti esittävät geneeristä rokkia.

Romania ei ole karsiutunut kertaakaan finaalista. Ykkössemin tulosten innoittamana monet ennakoivatkin nyt Romanian putoamista. Periaatteessa karsiutuminen on ihan mahdollinen: Romanian rokki on melko mitäänsanomaton, biisi lähtee käyntiin liian myöhään ja esityskin on kummallinen. Toisaalta solisti ilmeisesti tulkitsee laulun vahvasti ja biisi voisi elää Euroviisujen ulkopuolellakin. Fifty-fifty.

3. SERBIA: Sanja Ilić & Balkanika – Nova deca *** 50/50
Viime vuonna Serbia luotti ruotsalaisten kynäilemään tusinatuotteeseen ja karsiutui finaalista. Tänä vuonna mennään sitten toiseen ääripäähän: oikein syvän balkanilainen etno kohtaa elektronisen musan soundeja.

Serbia on osoittautunut jo tavalliseksi kuolevaiseksi, sillä maa on karsiutunut kolme kertaa finaalista. Tämänkertaiselle kokeilevalle viisulle voisi antaa pisteet rohkeudesta, mutta epäilen, että se saattaa olla liian outo äänestäjille. Aluksi Einstein soittaa etnopilliä, kunnes yhtäkkiä alkaa soida eurotekno-komppi.

4. SAN MARINO: Jessika feat. Jenifer Brening – Who we are *½ VARMAHKO KARSIUTUJA
Maltalainen Jessika vetää köyhän miehen Heroesin ja saksalainen Jenifer saapuu lavalle räppäämään. Esityksen sympaattisimpana elementtinä ovat robotit, jotka yrittävät viestittää kolmen minuutin ajan: "Armoa, armoa, lopettakaa!"

San Marinon lilliputtivaltio vastaa jälleen vuoden vitsistä. Kuten eräs viisas nainen totesi somessa: "Miten on mahdollista, että keskellä Italiaa oleva valtio lähettää vuodesta toiseen pelkkää peetä Euroviisuihin."

5. TANSKA: Rasmussen – Higher ground *** 50 /50
Viikinkilauma hoilaa jylhästi ruotsalaisten kynäilemää formaattieuroviisua.

Tanska on euroviisufanien suuria suosikkeja ja sille povataan veikkauksissa hyvää sijoitusta. Pidän kuitenkin mahdollisena, että esitystä viikinkipurjeineen ja lumipyryineen pidetään kornina ja oivaltavana esimerkkinä Euroviisujen kitschiydestä ja banaaliudesta. Yleisöäänestyksessä Tanska voi kerätä pisteitä, mutta raatiäänestyksessä saattaa tulla kylmää kyytiä. Onko Tanska vuoden floppaava fanisuosikki, jolle käy kuten esimerkiksi viime vuoden Virolle. Ehkä kuitenkin veikkaan Tanskaa jatkoon, koska oletan esiintyjäryhmän habituksen jäävän äänestäjien mieleen.

6. VENÄJÄ: Julia Samoilova – I won't break *** 50/50
Viime vuonna Euroviisuista "bannattu" Julia saa revanssinsa persoonattomalla radiopopilla. Julia ei ole ainoastaan uransa huipulla, vaan hänet on esityksensä ajaksi kärrätty vuoren huipulle.

Nyt on käynnissä todellinen lakmustesti: pääseekö Venäjä tosiaan ihan millä tahansa finaaliin. Julia ei ilmeisesti sairautensa vuoksi enää handlaa laulamista kovinkaan hyvin, joten taustalaulajat hoitavat laulusuorituksista suurimman osan.

7. MOLDOVA: DoReDoS – My lucky day ***½ VARMAHKO FINALISTI
Moldovan iloinen kesähitti ja veikeä Ruutuysi-esitys on tämän semifinaalin todellinen piristysruiske.

Moldovan pirteä viisukappale saa vihdoinkin tämän hieman vaisun semifinaalin käyntiin! Tässäkin on venäläiskytkös, sillä koko projektin pääjehuna on legendaarinen venäläinen musiikkimoguli Filipp Kirkorov. Toivottavasti Venäjän diasporalla olisi sen verran häpyä, että eivät äänestäisi vain sokeasti äiti-Venäjää vaan vaikka ennemmin tätä entisen Neuvostoliiton romanialaista lähiötä.

8. ALANKOMAAT: Waylon – Outlaw in 'em ***½ TODENNÄKÖINEN FINALISTI
The Common Linnets -duon miespuolinen osapuoli palaa viisulavalle katu-uskottavalla kantrirockilla. Duohan sijoittui neljä vuotta sitten upeasti toiseksi.

Alankomaat on jälleen ammattitaitoinen ja genressään pätevä. Esitys erottuu loistavasti edukseen semifinaalin kavalkadissa. Viisufanit nyt eivät tällaisesta välitä, mutta tässä olisikin taas potentiaalia vuoden "heteroviisuksi", jota viisufanit vihaavat ja sitten järkyttyvät, kun se kuitenkin onnistuu menestymään. Tällaisia "heteroviisuja" ovat olleet aikaisemmin muun muassa Tanska 2005, 2008, 2009, Islanti 2011, Malta 2013, Sveitsi 2014, Alankomaat 2016 ja Itävalta 2017. Monet naiset ovat kehuneet kovasti Waylonin ulkonäköä ja miehekästä olemusta.

9. AUSTRALIA: Jessica Mauboy – We got love *** 50/50
Australialainen supertähti Jessica on suloinen (no on, katsokaa vaikka), biisinsä todella perinteistä radiohittikauraa.

Australia on viisuraatien lellikki. Viime vuoden finaalissa Australian viisu oli raatien mielestä neljänneksi paras, vaikka yleisöäänestyksessä Australia sai vain kaksi pistettä. Tänäkin vuonna Australialla on saumaa raatisuosikiksi. Biisi on juuri oikeanlainen tuttu ja turvallinen standardiradiopoppi, vaikka se ei maailmoja mullistakaan, eikä Jessica ilmeisesti ole niin hyvä laulaja kuin hänen tähtistatuksensa antaa olettaa. Ehkä Australiassa ei ole niin justiinsa osaako laulaa livenä?

10. GEORGIA: Ethno-Jazz Band Iriao – For you *** 50/50
Georgia lähettää Euroviisuihin jotain aivan muuta: bändin, joka yhdistää jazzmusiikkia ja perinteistä georgialaista polyfonista laulantaa.

Armenian ja Azerbaidžanin karsiutuessa Kaukasuksen viisutoiveet nojaavat nyt Georgian varassa. Georgia kilpailee aivan omassa kategoriassaan. Laulu on saanut kiitosta rohkeudestaan ja taiteellisista ansioistaan. Positiivisen palautteen perusteella Georgia voisikin päästä finaaliin, mutta näin erilainen viisukappale on aina riski, koska se voi olla liian omituinen pärjätäkseen euroviisuäänestyksessä.

11. PUOLA: Gromee feat. Lukas Meijer – Light me up *** 50/50
Muutaman balladivuoden jälkeen Puola luottaa moderniin Aviici-henkiseen (RIP) poppiin.

Puolankaan biisi ei ole mikään maailman omaperäisin, mutta erottuu modernien soundiensa vuoksi viisumassasta. Raadit arvostanevat. Puolasta on paluunsa (2014) jälkeen tullut vakiofinalisti. Jos raadit tykkäävät ja sen päälle vielä puolalainen diaspora aktivoituu, Puolalla voi olla oikein hyvät saumat finaaliin.

12. MALTA: Christabelle – Taboo *** TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Tänä vuonna Thomas G:sonin kynäilemä viisu pyrkii levittämään tietoisuutta mielenterveysongelmista.

Maltan mahtipontinen formaattiviisu erottui Maltan viisukarsinnassa edukseen, mutta nyt kansainvälisissä viisuissa kilpailun taso taitaa kuitenkin olla liian kova. Todennäköinen karsiutuja, mutta ei missään nimessä varma karsiutuja. Thomas G:son on tähän mennessä saanut kahden semifinaalin aikakaudella (vuodesta 2008 lähtien) kaikki kynäilemänsä viisut semifinaalista jatkoon...

13. UNKARI: AWS – Viszlát nyár ***½ TODENNÄKÖINEN FINALISTI
No nyt! Taitaa olla viisuhistorian ensimmäinen hevibändi. Siis ihan oikea hevibändi, ei mikään Lordi tai Teräsbetoni. Ja vetävät vielä reilusti melodista heviä unkariksi. Hienoo!

Myös Unkari kilpailee ihan omassa sarjassaan. Unkari on päässyt 2010-luvulla joka kerta finaaliin. Biisi erottuu joukosta loistavasti ja esityksessä on melkoinen intensiteetti. Tekevät juuri sitä mitä osaavat.

14. LATVIA: Laura Rizzotto – Funny girl **½ TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Neiti Rizzotto vaikertaa, ettei saa parisuhdetta, vaan on kaikkien mielestä ainoastaan se hauska tyttö. Naispuolinen vastine kaveripoika-syndroomalle.

Latvia vaikuttaa väistämättä moneen muuhun illan viisuun verrattuna vaisulta. Hukkunee karismaattisempien varjoon.

15. RUOTSI: Benjamin Ingrosso – Dance you off ***½ VARMAHKO FINALISTI
Ruotsalainen euroviisukoneisto näyttää kaiken osaamisensa samalla kun lahjakas pikkupoika vetää Princeä ja Michael Jacksonin varhaistuotantoa.

Miten nuo ruotsalaiset aina osaavatkin? Heidän viisukarsintansa Melodifestivalen oli tänä vuonna suorastaan surkeatasoinen, mutta niin vain ruotsalaiset onnistuivat valitsemaan kokonaispaketin, joka voi pärjätä luvattoman hyvin. Näyttävä valoshow ja Justin Bieberin oloinen lahjakas poika tekevät kolmessa minuutissa niin millintarkan suorituksen, että harva edes tajuaakaan kuinka yhdentekevä veisu oikeastaan onkaan. Finaalipaikkaa ei voi estää. Mutta finaalissa Ruotsi saisi tänä vuonna sijoittua kärkiviisikon ulkopuolelle...

16. MONTENEGRO: Vanja Radovanović – Inje ***½ 50/50
Pieni ja piskuinen Montenegro vastaa vuosikerran tyylipuhtaimmasta Balkan-balladista.

Montenegroon ei uskota ennakkoveikkauksissa. Vedonlyönnissä Montenegro on aivan häntäpäässä. Mutta minäpä aion nyt räväyttää ja ilmoitan uskovani, ettei Montenegron peliä ole vielä pelattu. Vuoden ainoa perus-Balkan-balladi erottuu joukosta edukseen. Eihän tämä nyt mikään maailman karismaattisin Balkan-balladi ole, mutta ei missään nimessä huono. Illan viimeisenä balladina Montenegro saattaa yllättää. Montenegro on ennenkin päässyt tällaisilla viisuilla jatkoon – vieläpä sellaisista semifinaaleista, joissa ei ole äänestänyt ensimmäistäkään sen ystävämaata.

17. SLOVENIA: Lea Sirk – Hvala, ne! ** TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Pyllyt melkein näkyvät esityksessä, mutta sekään tuskin pelastaa halpahintaista renkutusta jatkoon. Ei, vaikka isäntämaata kosiskellaan laulamalla viisu osittain portugaliksi.

Slovenia kuuluu siihen kategoriaan viisuja, joihin viisufanit ihastuvat sadannella kuuntelukerralla ja alkavat sitten toivoa finaalipaikkaa. Itse luotan intuitiooni: alelaarista revitty renkutus ei mene finaaliin.

18. UKRAINA: Mélovin – Under the ladder ***½ VARMAHKO FINALISTI
Jälleen peruslaadukas suoritus Ukrainalta Coldplay-henkisine "oo-oo-o-o"-hokemineen. Esityksen lopussa piano ja tulta.

Ukraina lukeutuu viisujen kestomenestyjiin, eikä ole kertaakaan karsiutunut finaalista. Tuskin karsiutuu tänäkään vuonna. Vaikka tällä viisulla ei välttämättä pärjätä finaalissa, niin luulisi, että tässä semifinaalissa tällä esiintymisnumerolla sijoitus kymmenen parhaan joukossa on varma.

Veikkaisin illan finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)

MOLDOVA
NORJA
RUOTSI
UKRAINA
UNKARI
ALANKOMAAT
PUOLA
AUSTRALIA
TANSKA
MONTENEGRO
---
VENÄJÄ
ROMANIA
GEORGIA
MALTA
SERBIA
SLOVENIA
LATVIA
SAN MARINO

Korostettakoon vielä, että nämä ennakkoveikkaukset perustuvat vain etukäteisarvioihin. Näkemykseni saattavat toki muuttua, kun esitykset nähdään tänä iltana suorassa lähetyksessä.

Oma suosikkilistani on tietenkin asia erikseen: (perustuvat levytettyihin studioversioihin)

12 p. MOLDOVA: DoReDoS – My lucky day ***½
10 p. NORJA: Alexander Rybak – That's how you write a song ***½
8 p. UNKARI: AWS – Viszlát nyár ***½
7 p. MONTENEGRO: Vanja Radovanović – Inje ***½
6 p. RUOTSI: Benjamin Ingrosso – Dance you off ***½
5 p. UKRAINA: Mélovin – Under the ladder ***½
4 p. ALANKOMAAT: Waylon – Outlaw in 'em ***½
3 p. GEORGIA: Ethno-Jazz Band Iriao – For you ***
2 p. AUSTRALIA: Jessica Mauboy – We got love ***
1 p. SERBIA: Sanja Ilić & Balkanika – Nova deca ***
11. TANSKA: Rasmussen – Higher ground ***
12. PUOLA: Gromee feat. Lukas Meijer – Light me up ***
13. MALTA: Christabelle – Taboo ***
14. VENÄJÄ: Julia Samoilova – I won't break ***
15. ROMANIA: The Humans – Goodbye **½
16. LATVIA: Laura Rizzotto – Funny girl **½
17. SLOVENIA: Lea Sirk – Hvala, ne! **
18. SAN MARINO: Jessika feat. Jenifer Brening – Who we are *½

Muita hyviä arvioita

Viisukuppila: Veikkaus toisen semifinaalin läpimenijöistä
Tobson in Euroland: Tobson takes a guess - semi 2
Eurovision Ireland: #AllAboard: Live blog of the Second Jury Semi-Final from 2100 CET; #ESC2018 Second Semi-Final Qualifiers! #WePredict

8. toukokuuta 2018

Euroviisut 2018: 1. semifinaalin arviot


Arvioin tässä blogipostauksessa tämäniltaisen 63. Eurovision laulukilpailun ensimmäisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.

Veikkaan jokaisen kilpailuesityksen mahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. Olen pyrkinyt arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä, joten veikkauksilla ei ole mitään tekemistä omien mieltymysteni kanssa. Oman mielipiteeni lauluihin ilmaisen tähtiarvostelulla (* – *****).

Illan semifinaalia on luonnehdittu kovatasoiseksi. Mukana on paljon ammattitaitoisia esiintyjiä ja eri tavoilla mielenkiintoisia lauluja. Finaalipaikkoja on tarjolla kymmenen, mutta potentiaalisia finalisteja sitäkin enemmän. Lisäksi Euroviisuissa on aina otettava huomioon, että eräillä kestomenestyjämailla tuppaa olemaan etulyöntiasema muihin verrattuna... Illalla voidaan kokea melkoisia oikeusmurhia. Jatkoonpääsijöiden veikkaaminen on nyt harvinaisen haastavaa.

1. AZERBAIDŽAN: Aisel – X my heart ***½ 50/50
Euroviisujen vakiofinalisti luottaa jälleen ruotsalais-kreikkalaisen hittitehtaan tuotokseen.

Azerbaidžan osallistui Euroviisuihin ensimmäistä kertaa kymmenen vuotta sitten. Juhlavuoden kunniaksi monet ovat sitä mieltä, että maa saisi nyt ensimmäistä kertaa bergendahlisoitua*. Muutaman kerran Azerbaidžanin finaalipaikka on tullut vain rimaa hipoen. Vaan esitys on kuulemma tehokas, joten ehkäpä saamme kuulla tätä tusinapoppia myös lauantaina.

* Bergendahlisoituminen on suomalaisten euroviisuharrastajien lanseeraama termi, jolla viitataan siihen, kun jokin Euroviisujen kestomenestyjistä karsiutuu finaalista ensimmäistä kertaa. Termin etymologia viittaa Ruotsin vuoden 2010 edustajaan Anna Bergendahliin, joka on edelleen ainoa ruotsalaisesiintyjä, joka ei päässyt semifinaalista jatkoon.

2. ISLANTI: Ari Ólafsson – Our choice ** VARMAHKO KARSIUTUJA
Islannin nuori poika saattaa herättää äidillisiä tunteita. Geneerinen balladinsa ei herätä tunteita ollenkaan.

Islanti lienee tämän semifinaalin todennäköisin karsiutuja. Huono esiintymisnumero ja perusballadien ystävät löytänevät kiinnostavampaa äänestettävää.

3. ALBANIA: Eugent Bushpepa – Mall ***½ TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Karismaattinen ja hyvä-ääninen kaiffari vetää uskottavasti rockahtavaa poppia. Reilusti omalla kielellä, kuten ilahduttavan monet muutkin maat tänä vuonna.

Albanialla on paras viisu vuosikausiin. Eugent on lahjakas esiintyjä, jolle soisi menestystä. Pelkään kuitenkin semifinaalin olevan vähän liian kovatasoinen tämän kokonaispaketin jatkoonpääsy mahdollisuuksia ajatellen. Sinänsä en yhtään laittaisi pahakseni, vaikka Albania finaaliin pääsisikin.

4. BELGIA: Sennek – A matter of time **** 50/50
Belgian korkeatasoisessa balladissa on ilmiselviä Bond-viboja.

Belgialla on (jälleen) hieno biisi, joka ansaitsisi ilman muuta finaalipaikan, mutta harjoitusraporttien mukaan Sennek-Lauran esitykset ovat menneet vähän niin ja näin. Katse ei ole löytänyt kameraa, eikä solisti ole osannut myydä voimakasta biisiään parhaalla mahdollisella tavalla. Innoton esitys voi koitua kohtaloksi näin kovatasoisessa semifinaalissa. Esiintymisnumerokaan ei ole paras mahdollinen, sillä epäilen semifinaalin lähtevän toden teolla käyntiin vasta seuraavan esityksen myötä. Toisaalta, eipä vaisu esiintyminen estänyt viime vuonna Belgiaa menestymästä...

5. TŠEKKI: Mikolas Josef – Lie to me **** TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Röyhkeä nulikka flossaa modernin bilebiisin tahdissa. Mikolasilla meni ensimmäisissä harjoituksissa niin lujaa, että välilevy pullahti ja artisti viettiin kipin kapin sairaalaan.

Tšekki on ollut tähän mennessä altavastaaja Euroviisuissa, mutta tänä vuonna maa kerrankin erottuu kulisseista ja on noussut ennakkosuosikkien joukkoon. Eikä ihme, Tšekki tarjoaa jotain aivan uutta: hauska, nykyaikainen hassuttelu torvisoundineen. Tästä lähtee bileet käyntiin! Voisiko pärjätä yhtä hyvin kuin Moldovan hyväntuulinen Hey mamma -renkutus viime vuonnna?

6. LIETTUA: Ieva Zasimauskaitė – When we're old ***** 50/50
Vuoden herttaisin slovari ja tämän illan pelkistetyin esitys.

Aluksi monet tuntuivat pitävän Liettuasta, mutta eivät uskoneet sen mahdollisuuksiin näin vahvassa semifinaalissa. Nyt harjoitusraporttien mukaan Liettua tarjoaa yhden semifinaalin vaikuttavimmista esityksistä. Toivotaan, että nuori ja viehättävä Ieva pysäyttää Euroopan kolmeksi minuutiksi kuuntelemaan hellyyttävää tarinaansa. Kontrasti Tšekin ja Israelin välissä on melkoinen, joten ainakin Liettua erottuu – toivottavasti edukseen.

7. ISRAEL: Netta Barzilai – Toy ***** TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Viime vuonna Israelin vakituinen pisteidenlukija Ofer Nachshon sanoi hyvästit Israelin yleisradioyhtiön IBA:n puolesta, sillä IBA ajettiin euroviisufinaalin jälkeen alas. Israelissa uusi televisioyhtiö sai kuitenkin nopeasti solmittua sopimukset EBU:n kanssa ja nyt Israel on noussut vuoden suurimmaksi ennakkosuosikiksi. Loopperi-talent Netta on räväkkä muidu, joka näyttää urpoille miehille kaapin paikan ja laulaa naisten itsemäärämisoikeuden puolesta. Siivittääkö #metoo-kampanja Isrealin voittoon?

Israel on ollut koko kevään ennakkoveikkauksissa kärjessä. Israelin viisuesityksessä on kieltämättä paljon viisuvoittajan elementtejä: biisi on jyräävä ja persoonallinen olematta kuitenkaan liian outo. Esitys on päällekäyvä, anteeksipyytelemätön ja kuitenkin hauska tiputansseineen ja kotkotuksineen. Moniuloitteinen kokonaispaketti! Israel luottaa täysin omaan juttuunsa. Ilmeikäs solisti Netta on yksi vuoden kiinnostavimmista esiintyjistä. Biisikin on jo ilmeisesti herättänyt kansainvälistä huomiota. Tel Aviv 2019?

8. VALKO-VENÄJÄ: ALEKSEEV – Forever ***½ 50/50
Pop-idoli vetää slaavilaista popballadia ja kameramies pääsee kukkalähettilääksi. Idässä pop-musiikissa vielä luotetaan melodioiden voimaan.

ALEKSEEV on iso stara IVY-maissa, mutta siitä huolimatta hän ei ilmeisesti osaa laulaa livenä kovinkaan hyvin. Englantiakaan hän ei osaa ääntää, mutta suurin osa hänen levytyksistään onkin venäjänkielisiä. Biisissä on potentiaalia, mutta esitys on ilmeisesti heikko. Mutta jos mies on tuolla idässä oikeasti niin suosittu kuin meille on kerrottu, se voi näkyä puhelinäänestyksessä yllättävän korkeina pisteinä...

9. VIRO: Elina Nechayeva – La forza ***½ TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Koloratuurisopraanon uskomaton mekko vastaa illan visuaalisesti vaikuttavimmasta ja näyttävimmästä esityksestä.

Elinan mekko ja sen valoshow'n järjestäminen maksavat kuulemma 65 000 euroa. Esitys on yksi illan pysäyttävimmistä ja se kilpaillee Israelin kanssa semifinaalin dramaturgisesta kohokodasta. Eihän tässä ole biisiä, mutta show saanee niin paljon yleisöääniä, että tuskin raaditkaan pystyvät Viron finaalipaikkaa torppaamaan.

10. BULGARIA: EQUINOX – Bones ** VARMAHKO FINALISTI
Euroviisuja varten koottu keinotekoinen kokoonpano kilpalaulaa tummanpuhuvaa soulia. "Kauniisti paketoitu tyhjä", kuten joku osuvasti totesi suomalaisella viisukeskustelufoorumilla.

Bulgaria on viime vuosien aikana päässyt menestymisen makuun ja nyt voittoa haetaan oikein hampaat irvessä. Minun mielestäni vuoden pahiten tekemällä tehty, keinotekoinen ja sieluton tuote, mutta monet muut ylistävät biisiä maasta taivaaseen. Menestystä ei voine estää pelottavan näköisestä naishahmosta huolimatta. Pahin pelkoni on, että lauantain finaalissa Bulgaria johtaa raatiäänestystä jollain 370 pisteellä ja niin selkeällä marginaalilla muihin nähden, että sen jälkeen on aivan samantekevää kuinka yleisöäänet jakautuvat...

11. MAKEDONIA: Eye Cue – Lost and found **½ VARMAHKO KARSIUTUJA
Makedonian Janna/Erin ja Sampo Terhon näköinen kitaristi esittävät kummallisen hybridin reggaeta ja dancea.

Euroviisufanit, jotka ovat kuunnelleet näitä viisuja koko kevään aamusta iltaan, ovat ihastuneet Makedoniaan noin sadannella kuuntelukerralla ja toivovat siitä nyt yllätysfinalistia. Minä yritän luottaa ensireaktion tuottamaan intuitioon ja väittäisin, että (tämäkään) fuusioreggae ei ole OK.

12. KROATIA: Franka – Crazy **½ TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Kroatialainen superstara vaikertaa modernia biisiä, joka voisi ihan hyvä olla jenkkihitti tältä vuosikymmeneltä. Tosin vähän Sam Brownin Stopia mukana.

Franka Batelić on syystä kotiseudullaan erittäin suosittu ja hän tulkitsee viisunsa niin hyvin kuin vain voi. Biisi on kuitenkin vähän liian ankea ja vaikea, eikä oikein lähde missään vaiheessa käyntiin. Ossi Runnea mukaillakseni: "Franka-tyttönen siinä pusersi kuivanlaisista hedelmistä joka tipan, muttei siitä oikein mehuksi asti ollut." Toivottavasti ei toteudu Sweet people -ilmiötä.*

*Sweet people -ilmiöllä viitataan Ukrainan vuoden 2010 viisuesitykseen, jossa taitava solisti sai veretseisauttavalla tulkinnallaan kaikki unohtamaan, kuinka karmea / olematon biisi oikeastaan oli.

13. ITÄVALTA: Cesár Sampson – Nobody but you **** 50/50
Komeaäänisen ja sympaattisenoloinen kaverin täyteläisessä biisissä on kuultavissa gospel-viboja.

Hyvä laulaja, vahva ja sopivan persoonallinen biisi. Kai sillä voisi finaalipaikka irrota? Raatiäänestyksessä veikkaisin Itävallan pärjänneen mukavasti?

14. KREIKKA: Gianna Terzi – Oneiro mou **** 50/50
Kuin Kreikan euroviisu 1990-luvulta. Vain liveorkesteri puuttuu. Ei ehkä suoranaisesti etnoa, mutta maan oma musiikkiperinne vahvasti läsnä.

Monet ovat suhtautuneet Kreikan finaalipaikkaan skeptisesti. Biisiä on pidetty vähän liian vanhanaikaisena ja esitystä tylsänoloisena: solisti vain pönöttää yksin lavalla. Toisaalta täytyy muistaa, että Kreikka on tippunut finaalista vain yhden ainoan kerran, ja silloin kappale oli euroviisukontekstissa käsittämätön.

15. SUOMI: Saara Aalto – Monsters ***½ 50/50
Euroviisufanit rakastavat Saaraa ja Monstersia, joka on viimeisen päälle hiottu taidonnäyte ruotsalaiselta hittitehtaalta. Tänä keväänä on ollut ilahduttavaa, ettei kenellekään suomalaiselle ole tarvinnut selittää, kuka meidän viisuedustajamme oikein onkaan.

Suomen 52. euroviisu on ammattitaitoisesti rakennettu viisuhitti. Kertosäkeistö on vahva ja yksi illan tarttuvimmista. Esitystä on onneksi muokattu reippaasti UMK-finaalin sekavasta sotkusta. Performanssi on edelleen saaramaisen visuaalinen ja näyttävä, mutta nyt touhu ei mene aivan överiksi. Finaalipaikkaan on mahdollisuuksia. Veikkaisin Suomen pärjänneen etenkin raatiäänestyksessä hyvin: raadit yleensä palkitsevat ammattitaitoisia laulajia ja arvostavat juuri tällaisia ruotsalaisen hittiteollisuuden tuotoksia. Sekin on lupaava merkki, että laulu on noussut Suomessa hitiksi. (Uskokaa tai älkää, sillä on korrelaatiota viisumenestyksen kanssa.) Toivottavasti posiitiviset ennakkoveikkaukset realisoituvat pisteiksi.

16. ARMENIA: Sevak Khanagyan – Qami *** 50/50
Kilpaileekohan Armenian omalla kielellä esitetty voimaballadi Kreikan kanssa samoista äänistä?

Taas yksi komeasti tulkitseva mies ja vahva balladi. Biisi ei ole todellakaan semifinaalin karismaattisimmasta päästä, mutta Armeniaa ei voi laskea pois, koska maa kuuluu Euroviisujen kestomenestyjiin, joka on tippunut finaalista vain yhden ainoan kerran. Armenia on paljon paskemmallakin saavuttanut finaalipaikan (kröhöm, vuoden 2013 Lonely planet, kröhöm vuoden 2015 Face the shadow).

17. SVEITSI: Zibbz – Stones ***½ TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Sveitsi vastaa illan rock-kiintiöstä, eikä tee sitä yhtään pöllömmin.

Sisko näyttää napaa ja veli soittaa rumpuja. Ei lainkaan huono biisi, mutta semifinaali taitaa olla Sveitsille liian kova. En kuitenkaan kaadu pyllylleni, vaikka Sveitsi yllättäisikin ja pääsisi finaaliin.

18. IRLANTI: Ryan O’Shaughnessy – Together ** TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Irlanti ihastutti La La Land -henkisellä musiikkivideolla, missä poikapari käyskentelee romanttisesti kaduilla (tai sitten kaverukset olivat menossa kaljalle ja naisiin, kuten joku irvileuka hauskasti esitti). Video oli niin vaikuttava, ettei monet keskittyneet kuuntelemaan kappaletta lainkaan. Sen vuoksi Irlanti on yrittänyt epätoivoisesti tuoda videon tematiikkaa myös viisulavalle.

Yleensä illan viimeiset balladit pärjäävät hyvin, mutta, anteeksi nyt vain, tapahtuu kyllä melkoinen oikeusmurha, jos tällainen ininä vie finaalipaikan vain siksi, että sillä on ihanteellinen esiintymispaikka.

19. KYPROS: Eleni Foureira – Fuego ***½ VARMAHKO FINALISTI
Kyproksen välimerellistä poppia pidettiin alun perin Elena Paparizoun jämäbiisinä. Sähäkkä Eleni Foureira on kuitenkin huikealla esityksellä ja läsnäololla herättänyt laulun aivan uudella tavalla henkiin, minkä vuoksi Kypros on noussut vedonlyönnissä jo ihan kärkisijoille.

Kyproksen "Kreikan menestysformaatti -pop" olisi ilman muuta päässyt tältä esiintymisnumerolta jatkoon muutenkin. Nyt positiivisten arvioiden myötä veikkaan, että Kypros saattaa sijoittua tänä iltana ykkössijalle. Ainakin yleisöäänissä. Toivottavasti 14 vuotta kestänyt Suomi-Kypros -kirous murtuu tänä vuonna.

Kahdeksan 50/50-viisua ja todennäköisten kategorioissakin on joitakin, jotka askarruttavat. No, ei se vatvomisella parane, pistetään veikkausrivi vetämään.

Veikkaisin illan finalistit ja karsiutujat seuraavasti: (todennäköisyysjärjestyksessä)

KYPROS
BULGARIA
VIRO
ISRAEL
TŠEKKI
KREIKKA
ITÄVALTA
LIETTUA
SUOMI
ARMENIA
---
AZERBAIDŽAN
BELGIA
ALBANIA
VALKO-VENÄJÄ
IRLANTI
SVEITSI
KROATIA
MAKEDONIA
ISLANTI

Korostettakoon vielä, että nämä ennakkoveikkaukset perustuvat vain etukäteisarvioihin. Näkemykseni saattavat toki muuttua, kun esitykset nähdään tänä iltana suorassa lähetyksessä.

Oma suosikkilistani on tietenkin asia erikseen: (perustuvat levytettyihin studioversioihin)

12 p. LIETTUA: Ieva Zasimauskaitė – When we're old *****
10 p. ISRAEL: Netta Barzilai – Toy *****
8 p. ITÄVALTA: Cesár Sampson – Nobody but you ****
7 p. BELGIA: Sennek – A matter of time ****
6 p. KREIKKA: Gianna Terzi – Oneiro mou ****
5 p. TŠEKKI: Mikolas Josef – Lie to me ****
4 p. KYPROS: Eleni Foureira – Fuego ***½
3 p. SVEITSI: Zibbz – Stones ***½
2 p. VIRO: Elina Nechayeva – La forza ***½
1 p. SUOMI: Saara Aalto – Monsters ***½
11. VALKO-VENÄJÄ: ALEKSEEV – Forever ***½
12. ALBANIA: Eugent Bushpepa – Mall ***½
13. AZERBAIDŽAN: Aisel – X my heart ***½
14. ARMENIA: Sevak Khanagyan – Qami ***
15. KROATIA: Franka – Crazy **½
16. MAKEDONIA: Eye Cue – Lost and found **½
17. BULGARIA: Equinox – Bones **
18. IRLANTI: Ryan O’Shaughnessy – Together **
19. ISLANTI: Ari Ólafsson – Our choice **

Muita hyviä arvioita

Viisukuppila: Veikkaus ensimmäisen semifinaalin läpimenijöistä
Tobson in Euroland: Tobson takes a guess: Semi 1
Eurovision Ireland: #AllAboard: Live blog of the Jury Semi-Final from 2100 CET; #ESC2018 First Semi-Final Qualifiers! #WePredict

7. toukokuuta 2018

Portugal no coração – Portugalin pitkä ja omintakeinen tie viisuisännäksi


Portugali isännöi tällä viikolla Euroopan suurinta musiikkitapahtumaa ja on satojen miljoonien televisiokatsojien huomion kohteena. Portugalin tie viisuisännäksi on ollut pitkä ja kivinen – ja taatusti persoonallinen. Portugali on itse asiassa euroviisumaana hyvin samanlainen kuin Suomi. Kummatkin Euroopan laidalla sijaitsevat valtiot ajautuivat euroviisuperheessä marginaaliin. Vaatimattomat sijotukset seurasivat toisiaan, eikä muu Eurooppa tuntunut ymmärtävän maan omintakeista musiikkiperinnettä. Paras sijoitus oli pitkään kuudes sija, kunnes yhtäkkiä Eurovision laulukilpailun voitto saavutettiin ainutlaatuisella viisuesityksellä kaikkien aikojen piste-ennätyksellä.

Portugalin taival Eurovision laulukilpailuissa alkoi Kööpenhaminassa vuonna 1964. Euroviisut järjestettiin tuolloin yhdeksättä kertaa ja Portugali liittyi 17. maana euroviisuperheeseen. Kovin lämpimästi maata ei kuitenkaan toivotettu viisuihin tervetulleeksi. António Calvárion tulkitsema Portugalin koskettava debyyttiviisu Oração jäi äänestyksessä nollille. Tosin 60-luvulla Euroviisujen äänestys oli erilainen ja nollan pisteen kohtalo ei ollut tuolloin niin erityinen kuin nykyään. Portugalin kanssa viimeisen sijan jakoivat Sveitsi, Jugoslavia ja Saksan liittotasavalta. Osallistujia kilpailussa oli 16, joten joka neljäs esitys jäi äänestyksessä pisteittä.

Sveitsin laulun päätyttyä euroviisulavalle asteli mielenosoittaja,
joka häädettiin nopeasti pois. Välikohtaus ei ilmeisesti ehtinyt
näkyä televisiolähetyksessä.
Kaiken lisäksi Portugalin viisuosallistuminen poiki euroviisuhistorian ensimmäisen poliittisen skandaalin. Portugali, kuten naapurimaansa Espanja, oli tuolloin vielä oikeistodiktatuuri. Kesken suoran lähetyksen lavalle ilmestyi mielenosoittaja, joka kehotti kyltissään boikotoimaan Espanjan ja Portugalin hallitsijoita Francoa ja Salazaria.

Portugalilaiset eivät kuitenkaan lannistuneet vastoinkäymisistä. Seuraavan vuoden viisuissa Napolissa dramaattisen Simone de Oliveiran taidepaukku Sol de Inverno sai jo pisteitäkin – tai oikeastaan pisteen. Monacon raati sai kunnian antaa Portugalille maan historian ensimmäisen pisteen Euroviisuissa. Yhden pisteen tuloksella vältettiin jo jumbosijat. Vuonna 1966 veikeän Madalena Iglésiasin Ele e elan kohdalla pisteistä saatettiin puhua jo monikossa. Vuonna 1967 Portugali teki omanlaistaan viisuhistoriaa rikkomalla lasikaton. Ensimmäisen kymmenen vuoden aikana Eurovision laulukilpailu oli ollut valkoisuuden performanssia. Vuonna 1967 siirtomaahallitsija Portugali valitsi viisuedustajakseen Angolassa syntyneen Eduardo Nascimenton, joka oli ensimmäinen tummaihoinen miesesiintyjä Eurovision laulukilpailuissa. Nascimenton viisuedustuksesta on esitetty väite, jonka mukaan Portugalin hallinto olisi halunnut valita hänet kansainväliseen edustustehtävään hälventääkseen Portugaliin liitettyjä ennakkoluuloja ja Portugalin diktaattorin António de Oliveira Salazarin rasistista mainetta. Väitteen todenperäisyyttä en tässä yhteydessä kykene tarkemmin arvioimaan, mutta ainakin Eduardo Nascimento voitti Portugalin viisukarsinnan Festival da Cançãon ylivoimaisesti selkeällä marginaalilla. Tummaäänisen Nascimenton kohtalokkaita Bond-tunnussävelen elementtejä ja ajanmukaista beat-rytmiä yhdistelevä O vento mudou jakoi Wienin Euroviisuissa 12. sijan toisen persoonallisella äänellä siunatun miessolistin kanssa – nimittäin Suomen Fredin, joka tulkitsi rouhean karheasti Varjoon - suojaan.

1960-luvun edetessä alkoi käydä selväksi, että Portugali edusti euroviisuperheessä marginaalia, jolle ei suotu viisuäänestyksissä hyviä sijoituksia. Monet portugalilaiset euroviisut ovat kuitenkin nousseet kotimaassaan todellisiksi rakastetuiksi klassikoiksi, vaikka menestys kansainvälisessä viisukilpailussa onkin jäänyt vaatimattomaksi. Esimerkiksi vuoden 1969 Portugalin edustussävelmä Desfolhada portuguesa jäi Madridin Euroviisuissa ällistyttävän huonolle toiseksi viimeiselle sijalle, vaikka vahvan dramaattinen laulu on Portugalissa todellinen ikivihreä ja nykyään myös euroviisuharrastajien keskuudessa yksi Portugalin pidetymmistä viisuista. Portugalilaiset tosin aiheuttivat huonon sijoituksen viisulleen osittain itse: ilman Portugalin raadin pisteitä kaksi muuta laulua olisivat jääneet tulostaululla Portugalin taakse. Peräti kolme portugalilaisen raadin jäsentä kymmenestä antoi äänensä Jugoslavian koomiselle ja kornille vitsiviisulle Pozdrav svijetu, jossa toivotettiin "hyvää päivää" yhdeksällä eri kielellä – myös suomeksi. Portugalin raadin vuoksi Jugoslavian hoopo viisu sijoittui Desfolhada portuguesan edelle. Laulun klassikkoaseman omassa kotimaassaan osoitti esimerkiksi Portugalin tämänvuotinen viisukarsinta, jossa laulun alkuperäinen esittäjä Simone de Oliveira, ikää 80 vuotta, esitti laulun haltioituneelle yleisölle.

Pettyneenä toistuviin huonoihin sijoituksiin ja Euroviisujen heikentyneeseen maineeseen, Portugali liittyi Pohjoismaiden ja Itävallan mukana boikottirintamaan ja jättäytyi pois vuoden 1970 Eurovision laulukilpailuista. Vaikka Portugali ei osallistunutkaan vuoden 1970 viisuihin, maassa järjestettiin kuitenkin perinteisen viisukarsinnan virkaa ajanut laulukilpailu Festival da Canção, jonka voitti Sérgio Borgesin tulkitsema Onde vais rio que eu canto. Muiden boikottimaiden tapaan Portugali palasi takaisin Euroviisuihin vuonna 1971.

Euroviisut ja neilikkavallankumous


Edellä mainitun Desfolhada portuguesan laulun on sanoittanut José Carlos Ary dos Santos, jolla on ollut merkittävä vaikutus Portugalin viisuhistoriaan. Ary dos Santos – jota voisi luonnehtia vaikkapa Portugalin Pentti Saaritsaksi – oli radikaali runoilija, joka liittyi 1960-luvun lopulla Portugalin kommunistiseen puolueeseen. Salazarin johtamassa konservatiivisessa oikeistodiktatuurissa poliittinen ilmapiiri oli vahvasti kommunisminvastainen ja maan alla toiminutta kommunistista puoluetta ja sen jäseniä vainottiin. Ary dos Santosin viisusanoituksissa ravistetiin Salazarin johtamaa Portugalia, jota kutsuttiin Estado Novoksi (Uusi valtio). Jo Desfolhada portuguesan sanoitus oli herättänyt pahennusta vanhoillisessa ja voimakkaan katolisessa Portugalissa. Salazarin hallinnon mottona oli Deus, Pátria e Familia eli Jumala, isänmaa ja perhe. Vaikka laulun sanoitus kuulostaa isänmaalliselta, sanoitus käsittelee vertauskuvallisesti naisen seksuaalista vapautta.

Salazar sai aivoinfarktin vuonna 1968 ja menehtyi kahta vuotta myöhemmin. Portugalin oikeistodiktatuuri alkoi natista liitoksistaan. 1960-luvun alusta lähtien opiskelijat olivat järjestäneet lukuisia suurmielenosoituksia valtion autoritääristä hallintoa vastaan. Vuonna 1973 Portugalia edusti Eurovision laulukilpailuissa Fernarndo Tordo Ary dos Santosin sanoittamalla laululla Tourada, joka merkitsee suomeksi härkätaistelua. Laulun sanoituksessa kritisoitiin vertauskuvallisesti Portugalin silloista sotilasjunttaa, joka herätti entistä enemmän tyytymättömyyttä kansan keskuudessa. Laulun sanoituksen vuoksi Ary dos Santos joutui hetkeksi aikaa vankilaan, mutta kappale sai kuitenkin edustaa Portugalia kansainvälisessä laulukilpailussa.

Vuoden 1974 Portugalin edustussävelmä E depois do adeus ei sisältänyt mitään poliittista, mutta laulu on näytellyt merkittävää roolia Portugalin historiassa. Muutama viikko Euroviisujen jälkeen kappale sai toimia yhtenä Portugalin neilikkavallankumouksen alkamisen äänimerkkinä. Kapinalliset upseerit olivat radiokanavan kanssa sopineet aloittavansa vallankumouksen sotilasjuntan kukistamiseksi myöhään illalla 24. huhtikuuta, kun viisukappale alkaa soida. Kello 22.55 E depois do adeus pärähti eetteriin ja vallankumousliikehdintä alkoi. Valittiinkohan euroviisusävelmä äänimerkiksi sen vuoksi, että laulun esittäjällä Paulo de Carvalholla on sama sukunimi kuin vallankumousliikkeen johtajalla Otelo Saraiva de Carvalholla?

Vuonna 1975 Portugalia edusti neilikkavallankumoukseen osallistunut merikapteeni Duarte Mendes, joka tulkitsi paatokselliseti epätyypillisen viisukappaleensa Madrugada. Laulun sanoituksessa käsiteltiin avoimesti vallankumouksen tapahtumia ja ylistettiin uuden ajan alkamista. Eurooppalaiset eivät erikoista viisulaulua ymmärtäneet (16. sija 19 kilpailijan joukossa), mutta portugalilaisille itselleen oli tärkeää saada laulaa sadoille miljoonille televisionkatsojille aiheesta. Seuraavan vuoden Portugalin viisu Uma flor de verde pinho kertoi 1300-luvulla Portugalia hallinneen kuningas Pietari I:n (portugaliksi Pedro I) ja Inês de Castron "kielletystä" rakkaudesta. Pietari I meni isänsä toivomuksesta naimisiin Kastilian kruununprinsessan kanssa mutta ihastuikin hänen hovinaiseensa Inês de Castroon. Vaikka laulussa ei ollut varsinaisesti poliittista aspektia, se oli vuoden 1976 kilpailukavalkadissa poikkeuksellinen viitatessaan Portugalin historiaan ja nojautuessaan musiikillisesti vahvasti kansallisiin ominaispiirteisiin. Keväällä 1976 Portugalissa otettiin käyttöön uusi perustuslaki, minkä myötä valtiosta tuli virallisesti parlamentaarinen demokratia – niin kutsuttu kolmas tasavalta. Uutta perustuslakia ja valtiomuotoa juhlittiin vuoden 1977 euroviisuissa Portugal no coração (suom. Portugali sydämessäni). Viisun esitti lauluryhmä Os Amigos, jonka yhtenä jäsenenä oli vuonna 1973 sotilasjunttaa kritisoineen Touradan laulanut Fernando Tordo, ja sanat lauluun oli kirjoittanut Ary dos Santos.
"Portugalin vuoksi veljeni kuoli,
mutta Portugalin vuoksi
myös sydämeni lyö tässä laulussa."
Portugalin 1970-luvun euroviisut heijastavat maan poliittista tilannetta ja neilikkavallankumouksen tunnelmia. Laulujen poliittisten sisältöjen vuoksi Portugali oli 1970-luvulla euroviisumaana oman tiensä kulkija. 1970-luvulla Euroviisuissa kuultiin paljon kaupallista pop-musiikkia, minkä vuoksi kilpailuun kohdistettiin runsaasti massakulttuurikritiikkiä. Portugalin viisut eivät sopineet tyypillisen standardiviisun muottiin, vaan ne olivat useimmiten kilpailun epätyypillisimpiä viisukappaleita. 1970-luvun puolivälissä Euroviisuissa laulut sai esittää vapaasti millä tahansa kielellä, mutta Portugalin viisut esitettiin aina portugaliksi. Esimerkiksi Raila Kinnunen luonnehti aikoinaan Apu-lehdessä, kuinka "Portugalin viisukappaleet ovat olleet enemmän ideologiaa ja vähemmän kauppaa". Poliittisen tilanteen vakiinnuttua Portugalin euroviisujen sanomallinen sisältö väheni ja maa alkoi lähettää tavanomaisempia viisukappaleita.

1970-luvun viisusijoituksia


Vuosina 1971–1973 Eurovision laulukilpailussa oli käytössä erikoinen äänestysjärjestelmä, jossa jokainen osallistujamaa lähetti kilpailupaikalle kaksi tuomaria, jotka antoivat suorassa lähetyksessä kaikille esityksille arvosanan yhden ja viiden välillä. Äänestystapa miellytti varmasti portugalilaisia, sillä sen ollessa käytössä maa onnistui saavuttamaan ensimmäiset sijoituksensa kymmenen parhaan joukossa. Kaikki kolme Portugalin viisua vuosien 1971 ja 1973 välillä sijoittuivat kärkikymmenikköön: vuoden 1971 Menina (do alto da serra) oli yhdeksäs, vuoden 1972 A festa da vida seitsemäs, mikä oli pitkään Portugalin paras sijoitus, sekä vuoden 1973 Tourada kymmenennes. Vuonna 1979 Portugali saavutti neljännen TOP 10 -sijoituksen Manuela Bravon esittämällä hienolla iskelmällä Sobe, sobe, balão sobe. Portugali on viisutulosten suhteen samanlainen maa kuin Suomi: kun sijoitukset kärjessä vaikuttavat täysin saavuttamattomilta, riemu revitään silloin, kun onnistutaan pärjäämään keskivertomenestystä paremmin, esimerkiksi sijoittumalla kymmenen parhaan joukkoon.

Hyvien yritysten 1980-luku


1980-luku alkoi Portugalin kannalta lupaavissa merkeissä. Vuonna 1980 Haagin Euroviisuissa teatraalisen José Cidin räiskyvä esitys Um grande, grande amor sijoittui hienosti seitsemänneksi. Hyvään sijoitukseen saattoi vaikuttaa laulun iskelmällisyys. 1980-luvulla Euroviisuissa varmin tapa menestyä oli lähettää mahdollisimman "euroviisumaisia" laulua. Eurovision laulukilpailujen konventioita rikkovat sävellykset jäivät äänestyksissä poikkeuksetta häntäpäähän. Kenties laulun iskelmällisyyden vuoksi Um grande grande amor on yksi harvoista Portugalin euroviisuista, joka levytettiin suomeksi: Markku Aro sai levytettäväkseen laulun suomenkielisen version Suurin rakkautein.

Toinen Portugalin euroviisu, joka päätyi suomalaisille levylautasille, on Maria Guinot'n sielukas laulelma Silêncio e tanta gente (1984), jonka Anneli Saaristo levytti Juice Leskisen upealla tekstillä Jos joskus. Annelin levytystä on pidetty yhtenä kaikkien aikojen onnistuneimpana suomalaisena viisukäännöksenä.

Portugalin vaatimaton euroviisumenestys on osoittautunut
yleiseksi käsitteeksi, josta on vitsailtu jopa espanjalaisessa
Serranon perhe -tv-sarjassa.
Vaikka Portugali pärjäsi hienosti vuoden 1980 viisuissa, muutoin maan menestys 1980-luvulla jäi vaatimattomaksi. Heikosta viisumenestyksestä huolimatta monet euroviisuharrastajat ovat pitäneet Portugalia yhtenä sympaattisimmista viisumaista. Onhan Portugali viisumaana samanlainen kuin monet viisufanitkin: aina vähän erilainen kuin muut ja usein niin väärinymmärretty. Muutamat Portugalin 80-luvun euroviisut ovat nousseet viisufanien keskuudessa todellisiksi kulttiklassikoiksi. Esimerkiksi vuoden 1981 viisuissa Carlos Paiãon esittämä elektronisen musiikin hassuttelu Play-back jäi kilpailussa kolmanneksi viimeiseksi, mutta euroviisuharrastajat ovat ymmärtäneet laulun (ja sen viisuesityksen koomisen koreografian) camp-arvon päälle. Laulua soitetaan edelleen euroviisutapahtumien diskoissa. Vuonna 1982 neljän muskettisoturittaren lauluyhtyeen Docen intohimoinen rallatus Bem bom miellytti viisufanien lisäksi Suomen kyseisen vuoden viisuedustajaa Kojoa. Kojo on kertonut, ettei muista viisumatkastaan oikein mitään muuta positiivista kuin erään Doce-yhtyeen jäsenen silmää miellyttävän takapuolen. Vuonna 1989 Portugalia edusti persoonallinen kokoonpano Da Vinci, jonka vauhdikkaassa laulussa Conquistador muisteltiin Portugalin siirtomaa-aikoja positiivisesta näkökulmasta. Laulun sanoitus on häikäilemättömän kolonialistinen, mutta suomalaiset euroviisufanit ovat muistelleet, että Yleisradion suomenkielistä tekstitystä seuraamalla oppi kätevästi Portugalin siirtomaat.

Menestyksekäs 1990-luku


Kuten Suomen kohdalla, myös Portugalilla on viisuhistoriassaan vuosikymmen, jolloin maa on menestynyt kilpailussa yleiseen tasoonsa nähden poikkeuksellisen hyvin. Suomella tällainen vuosikymmen on ollut 1970-luku, jolloin Suomi sijoittui peräti neljästi kymmenen parhaan joukkoon eikä jäänyt kertaakaan viimeiselle sijalle. Portugalin kohdalla vastaavanlainen menestyksekäs vuosikymmen on ollut 1990-luku, jolloin maa sijoittui neljä kertaa kymmenen parhaan joukkoon. Portugalilla meni 1990-luvulla sen verran mukavasti, ettei maa kärsinyt kertaakaan Euroviisuihin lanseeratusta välivuosien järjestelmästä, vaan sai vuosikymmenen aikana kilpailla jokaisessa viisukilpailussa.

1990-luvulla Portugalin menestysviisuja esittivät laulajat, jotka ovat myöhemmin nousseet kansainvälisesti tunnetuiksi portugalilaisen musiikin lähettiläiksi. Vuonna 1991 Portugalin edustaja Dulce Pontes sijoittui viisullaan Lusitana paixão hienosti kahdeksanneksi. Upeaääninen Dulce on edelleen yksi Portugalin suosituimpia laulajia, joka musiikissaan yhdistää perinteisen portugalilaisen fadon nykyaikaiseen viihdemusiikkiin. Dulce on käynyt konsertoimassa useaan otteeseen Suomessa. Jo vuoden 1991 Euroviisuissa Roomassa Dulcen vahva tulkinta kiinnitti huomiota: Portugalin yleisradioyhtiön RTP:n selostaja oli selostajien kokouksessa julistanut ykskantaan, että "Dulce on täällä ainoa, joka osaa laulaa".

Vuonna 1994 Eurovision laulukilpailussa Dublinissa Portugalia edusti niin ikään vahvaääninen Sara Tavares, jonka viisu Chamar a música sijoittui kahdeksanneksi. Tavaresista on sittemmin tullut monipuolinen maailmanmusiikin tulkitsija, jonka levyjä on myyty maailmanlaajuisesti miljoonia äänitteitä. Myös Tavares on käynyt usein konsertoimassa Suomessa, muun muassa Helsingin juhlaviikoilla.

Vuonna 1996 Portugalia edusti nuori 19-vuotias Lúcia Moniz, jonka kansainvälinen yleisö tuntee parhaiten Love Actually -elokuvasta vuodelta 2003. Moniz näyttelee klassikkoelokuvassa portugalilaista taloudenhoitajaa Auréliaa, jota Colin Firthin esittämä roolihahmo saapuu kosimaan Ranskaan kömpelöllä portugalin taidollaan. Ennen tätä kansainvälistä läpimurtoaan Moniz oli saavuttanut Euroviisuissa Portugalin tuohon mennessä parhaan sijoituksen, kun hänen iloinen ja kansanmusiikin aineksia sisältänyt viisunsa O meu coração não tem cor sijoittui kuudenneksi. Kuten Suomen kohdalla, kuudes sija oli pitkään maan paras sijoitus ennen ilmiömäistä euroviisuvoittoa.

Oma linja jatkuu uudella vuosituhannella


Portugali on pitänyt kiinni persoonallisesta viisulinjastaan kaikki nämä vuosikymmenet. Esimerkiksi vuonna 1999, jolloin Euroviisujen kielisääntö oli jälleen poistettu, monet maat pohtivat vielä kilpailuviikolla Jerusalemissa pitäisikö edustussävelmä esittää englanniksi vai maan omalla kielellä. Portugalilaisille valinta oli itsestään selvä. Portugalin esiintyjät ilmoittivat, että he laulavat viisunsa ehdottomasti portugaliksi. Portugalin delegaatio ilmaisi, että tärkeintä ei ollut menestyminen kilpailussa keinolla millä hyvänsä vaan maan kulttuurin esitteleminen eurooppalaiselle yleisölle. Hienosta periaatteesta huolimatta Portugali on muutaman kerran sortunut esittämään laulunsa osittain englanniksi (vuosina 2003, 2005, 2006 ja 2007), mutta tähän päivään mennessä Portugalin jokaisessa viisussa on kuultu maan omaa kieltä, mikä on ainutlaatuinen saavutus Euroviisujen historiassa.

Portugali ei ole koskaan kilpaillut Euroviisuissa hampaat irvessä. Muutaman kerran maa on jopa jättäytynyt vapaaehtoisesti pois kilpailusta (vuosina 2002, 2013 ja 2016). Portugalin vetäydyttyä vuoden 2002 Euroviisuista kilpailusta vapautui paikka Latvialle, joka – urheilutermiä lainatakseni – käytti paikkansa erinomaisesti voittaen koko kilpailun lattarikabareellaan I wanna.

Tämän vuosituhannen puolella Portugalin menestys Euroviisuissa on ollut pääsääntöisesti vaatimatonta. Eräänlainen huippukausi ajoittuu vuosiin 2008–2010, jolloin Portugali äänestettiin joka kerta semifinaalista jatkoon. Etenkin ensimmäinen finaalipaikka vuonna 2008 saavutti euroviisufanien keskuudessa riemastuneen vastaanoton. Finaalipaikka katkaisi jatkuvien epäonnistumisten sarjan ja osoitti, että Portugalia oli pitkästä aikaa kannatettu viisuäänestyksessä. Edellisestä kärkikymmenikön sijoituksesta viisuäänestyksessä oli kulunut jo 12 vuotta. Semifinaalien aikakaudella Portugali on päässyt finaaliin neljä kertaa ja karsiutunut loppukilpailusta kahdeksan kertaa. Vaikka Portugali ei sijoittunut kärkisijoille, maan viisut saavuttivat kiitosta vaihtoehtoisesta linjastaan. Kroatialaisen lauluntekijän Andrej Babićin säveltämät draamaballadit Senhora do mar (2008) ja Vida minha (2012) kutkuttivat euroviisufaneja oikeasta pisteestä. Babićin kohtalokkaat sävelkulut sopivat hyvin portugalilaiseen sielunmaisemaan ja melankoliseen musiikkiperinteeseen, joten ketään ei tuntunut haittaavaan, että säveltäjä on kotoisin Kroatiasta. Vuonna 2009 Flor-de-Lis -ryhmän Todas as ruas do amor sai kiitosta kansallisten ominaispiirteiden vaalimista, mikä oli vuoden 2009 Eurovision laulukilpailun englanninkielisen popmusiikin täyttämässä kavalkadissa harvinaista.

Marginaalista ilmiömäiseen viisuvoittoon


Lordin viisuvoiton (2006) jälkeen Portugali kantoi titteliä pisimpään Euroviisuihin osallistuneena maana, joka ei ollut voittanut kilpailua kertaakaan. Portugali oli samassa asemassa, missä Suomi oli ollut pitkään: kaikkien aikojen paras viisusijoitus oli kuudes, ja toistuvat huonot sijoitukset eivät antaneet minkäänlaista osviittaa sen suhteen, että maata juhlittaisiin joskus Eurovision laulukilpailun voittajana. Vuonna 2017 Portugali pääsi kuitenkin yllättämään.

Portugalilaiset eivät olisi valinneet eksentristä ja persoonallista Salvador Sobralia maansa euroviisuedustajaksi. Viime vuoden Portugalin viisukarsinnassa yleisön suosikki oli Viva La Diva -kokoonpanon Nova Glória. Asiantuntijaraati äänesti kuitenkin Salvador Sobralin puolesta. Salvadorin isosiskon Luísa Sobralin säveltämässä elegantissa balladissa Amar pelos dois portugalilaiset musiikkiperinteet yhdistyivät iättömältä kalskahtavaan elokuvamusiikkiin. Portugalin euroviisu ei vaikuttanut paperilla konseptilta, jolla voitettaisiin Eurovision laulukilpailut vuonna 2017. Kiovan Euroviisuissa kaikki palaset loksahtivat kuitenkin kohdalleen. Portugalin pelkistetty, hillitty ja riisuttu esitys erottui edukseen euroviisumassasta. Salvadorin esitys edusti viisukavalkadissa jotain aivan muuta kuin muut, mikä kiinnitti katsojien huomion. Hän sai Euroopan kolmeksi minuutiksi pysähtymään ja kuuntelemaan herkkää rakkauslauluaan. Aistikas tulkinta teki vaikutuksen, vaikka laulu esitettiin kielellä, jota eurooppalaiset eivät laajalti ymmärrä. Portugali nousi finaalia edeltävänä päivänä vedonlyönnin ykkössijalle. Ennakkosuosikin asema realisoitui ainutlaatuiseksi pistevyöryksi. Salvador Sobral ja Amar pelos dois voitti ylivoimaisesti sekä raati- että yleisöäänestyksen. Tuloksena oli yksi euroviisuhistorian ylivoimaisimmista voitoista kaikkien aikojen piste-ennätyksellä – huikeat 758 pistettä. 53 vuotta viisudebyyttinsä jälkeen Euroviisujen ikuinen altavastaaja oli noussut Euroopan pienimmäksi yhteiseksi nimittäjäksi. Euroviisufanit ottivat Portugalin viisuvoiton erityisen tyytyväisenä vastaan ja näkivät voitossa merkittävän symbolisen asetelman. Vihdoinkin euroviisuperheen oman tiensä kulkija ja pitkään päähän potkittu jäsen oli saanut yhteisön varauksettoman hyväksynnän. Ja mikä hienointa, ei matkimalla muita vaan täysin omana itsenään. Tyylilleen uskollisena Portugali saavutti kauan kaivatun euroviisuvoiton persoonallisella ja omalaatuisella viisuesityksellä. Ylivoimainen voitto ei tullut Euroviisujen perinteisiä konventioita epätoivoisesti seuraamalla.

3. maaliskuuta 2018

Queens vai Monsters Lissaboniin? – Saara Aallon UMK-ehdokkaat ruodittavana


Tänään illalla valitaan Yleisradion 52. edustaja Eurovision laulukilpailuihin. Ensimmäistä kertaa Suomi kokeilee viisukuvioissaan sisäistä valintaa, kun Saara Aalto kutsuttiin suoraan viisuedustajaksi. Koska sisäinen valinta on käytössä ensimmäistä kertaa, kansalaiskeskusteluissa uudenlainen käytäntö on herättänyt hämmennystä. Loppujen lopuksi Suomi seuraa vain Euroviisujen yleisiä trendejä. 2000-luvulla yhä useammat maat ovat alkaneet luottaa sisäisiin valintoihin. Kutsutaan jo valmiiksi tunnettu esiintyjä, joka tulee edustamaan maata Euroviisuissa, tai lauluntekijä, joka kynäilee edustussävelmän. Perinteisiä euroviisukarsintoja järjestetään yhä vähemmän. Suomi on ollut itse asiassa euroviisuperheessä jopa hieman outo lintu, koska se on tähän mennessä joka ikinen kerta järjestänyt perinteisen julkisen karsintakilpailun.

Saara Aalto esittää tänään UMK-lähetyksessä kolme kilpailukappaletta, joista yksi valitaan yleisöäänestyksen ja kansainvälisten raatien äänestyksen perusteella Suomen viisuedustajaksi. Etukäteen pahennusta on herättänyt Monsters-kappaleen selkeä ennakkosuosikin asema. Rumba-lehti kirjoitti, että UMK tuntuu huijaukselta. Tässäkään ei kuitenkaan varsinaisesti ole mitään uutta ja tavatonta. Hyvin usein muiden maiden vastaavissa viisukarsinnoissa – joissa yksi ja sama esiintyjä esittää kaikki kappaleet – asetelma on samanlainen: nostetaan jalustalle yksi kilpailukappale, jolle koko näennäiskarsinta on pedattu. Eikä haittaa, vaikka "väärä kappale" sattuisi vahingossa voittamaan. Bulgariassa oli vuonna 2013 käytössä täsmälleen sama karsintaformaatti kuin tänä vuonna UMK:ssa. Muutama päivä karsinnan jälkeen äänestystulos mitätöitiin ja esiintyjät saivat haluamansa kappaleen viisuedustajaksi. Tekosyyksi keksittiin sopimustekniset ongelmat karsinnan alun perin voittaneen laulun säveltäjän kanssa – hän tosin sattui olemaan edustusduon solisti.

Ei ole siis suinkaan tavatonta, että artisteilla on omat suosikkinsa, mikäli he kilpailevat viisukarsinnoissa usealla kappaleella. On sitä osattu aikaisemmin Suomessakin. Vuosina 2006 ja 2007 Suomen euroviisukarsinnoissa jokaisella kilpailuartistilla oli kaksi ehdokasbiisiä, ja esiintyjät saattoivat aivan häikäilemättömästi lobata toisen kappaleensa puolesta. Muun muassa Lovexin jäsenet mainostivat yhtyeen nettisivuilla ennen viisukarsintaesiintymistään vain toista kilpailukappalettaan Anyone, anymore ja sanoivat suorassa lähetyksessä haastattelussa Wild and violent -esityksensä jälkeen, että "älkää vain äänestäkö tätä biisiä". Huhujen mukaan Annika Eklund olisi laulanut kilpailukappaleen Sinussa on jotain tahallaan epävireisesti varmistaakseen, että hänen toinen ehdokkaansa Shanghain valot menestyy äänestyksessä paremmin.

Yleisradio ei luonnollisesti ansaitse tyylipisteitä, kun se meni kesken kaiken vaihtamaan karsintaformaattia. Alun perin tänä vuonna oli tarkoitus järjestää perinteinen Uuden Musiikin Kilpailu, mutta 7. marraskuuta 2017 Yleisradio ilmoitti, että aikaisemmin ilmoitettu formaatti on heitetty romukoppaan ja Saara Aalto on valittu suoraan Suomen viisuedustajaksi. Siitä huolimatta, että avoin sävellyskilpailu oli jo järjestetty ja Yle oli vastaanottanut noin 300 demoa. Toukokuussa Lissabonin Euroviisuissa viimeistään nähdään oliko kannattavaa, että tarkoitus pyhitti keinot. Yleisradion luovien sisältöjen johtaja Ville Vilén on nyt kuitenkin luvannut, että näin ei toimita enää jatkossa. Joka tapauksessa viime vuoden UMK-lähetys paljasti ikävän rujolla tavalla, että perinteinen avoin sävellyskilpailu ei kykene tuottamaan tarpeeksi ammattimaisia esityksiä suurelle viisuestradille. Ylen ratkaisusta pettyneet ja raivostuneet lauluntekijät voisivat julkistaa avoimeen sävellyskilpailuun lähetetyt ehdokkaansa, jotta päästäisiin vertaamaan, ovatko ne parempia kuin Saaran kolme viisuehdokasta.

Eurovision laulukilpailu on muuttunut 2010-luvulla yhä ammattimaisemmaksi kilpailuksi. Osallistuvan televisioyhtiön lisäksi artistien levy-yhtiöt ja muut taustatahot panostavat rahallisesti kilpailuesityksiin ja tarjoavat niihin ammattillista näkemystä. Aikoinaan Lordi sai ulkopuolisilta tahoilta lahjoituksia, jotta viisuesityksessä voitiin käyttää näyttävää pyrotekniikkaa. Pelkällä Yleisradion viisubudjetilla ei pitkälle pötkitä: eräänlaisena traagisena esimerkkinä voi mainita vuoden 2016, jolloin Sandhjalle ei ollut varaa hankkia kuin "vähän spesiaalimpi mikrofoniteline". Saara Aallon valinta on tässä mielessä selkeä parannus Yleisradiolta: hänellä on kansainvälinen levytyssopimus, minkä myötä hänellä on takanaan ammattitaitoinen tiimi, joka ottaa viisuesityksen hoitaakseen. Tänä vuonna on oletettavissa, että Suomella on mahdollisuus lähettää Euroviisuihin ammattitaitoinen kokonaispaketti eikä puolivillaista ja kotikutoista amatöörimäistä puuhastelua.

Saara Aalto on onnistunut lisäämään kiinnostusta Euroviisuja kohtaan. Tänä keväänä kenellekään suomalaiselle ei tarvinne selittää, kuka Suomen viisuedustaja oikein on. Kuinka moni kaduntallaaja mahtaa edes muistaa tai tietää, kuka edusti Suomea viime vuonna viisuissa? Saaran kolmesta UMK-tyrkystä käydään keskusteluja työpaikkojen kahvipöydissä ja sosiaalisessa mediassa. Tähän mennessä vaikuttaisi siltä, että Saaran valinta suoraan viisuedustajaksi on tehnyt hyvää suomalaiselle viisuinstituutiolle.

Arvioin seuraavaksi Saaran kolme UMK-ehdokasta. Pakollisena disclaimerina mainittakoon, että arviot perustuvat luonnollisesti levytettyihin studioversioihin. Illan esitykset saattavat muuttaa näkemykset täysin – ja meillehän on luvattu, että kaikki kolme esitystä tulevat olemaan eeppisiä!

Monsters

Säv. & san. Linnea Deb, Joy Deb, Ki Fitzgerald, Saara Aalto


Suurin ennakkosuosikki edustaa ruotsalaisen musiikkiteollisuuden laatutyötä. Linnea ja Joy Debin kädenjälki kuuluu muun muassa Euroviisut vuonna 2015 voittaneessa Heroes-hitissä. Erittäin ammattitaitoisesti tuotettua, mutta ah, kuitenkin hivenen kliinistä. Vastaavanlaisia Ikea-poppeja on kuultu esimerkiksi Azerbaidžanin edustussävelminä. Monsters on ennakkosuosikki muun muassa sen vuoksi, että laulu on soinut radioissa huomattavasti enemmän kuin kaksi muuta Saaran biisiä. Saattaa toki johtua siitä, että Monsters edustaa eniten genreä, mitä radiotaajuuksille nykyään kelpuutetaan.

PLUSSAA: Viimeisen päälle tuotettu, kansainvälisen tason poppis. Ammattitaidosta ja laadusta ei ole tingitty. Tiukasti tässä päivässä.
MIINUSTA: Onko tuotettu jo vähän liiankin varman päälle, hiomalla hiottu kaikki särmät pois. Ansioitunut suoritus mutta herättääkö tarpeeksi tunteita?

Domino

Säv. & san. Thomas G:son, Bobby Ljunggren, Johnny Sanchez, Will Taylor, Saara Aalto


Lisää ruotsalaisen hittitehtaan tuotoksia. Thomas G:sonin merittiilistalla on Euphoria... ja lukuisia muita vähemmän karismaattisia kulahtaneita schlagereita. Domino on todella keskinkertainen balladi, jossa ei ole mitään uutta ja innovatiivista. En ymmärrä, miten näin tavanomainen tusinaballadi on voinut valikoitua kolmen parhaan joukkoon. Eikö uskallettu sivuuttaa Euphorian säveltäneen heebon kappaletta, vaikka tämä on oletettavasti kaivettu jostain jämälaatikosta.

PLUSSAA: Ööh... no persoonaton balladi tuskin ärsyttää ketään.
MIINUSTA: Mitäänsanomaton albumiraita, joka hukkuisi Euroviisuissa karismaattisempien varjoon.

Queens

Säv. & san. Tom Aspaul, Daniel James Denis Goudie, Ash Milton, Saara Aalto


Ei ruotsalaista tuotantoa, vaan brittiläisiä lauluntekijöitä. Minun melestäni tämä on näistä kolmesta kiinnostavin. Saara Aalto kertoi haastattelussa, että laulu on ollut olemassa jo ennen kuin hänen valintansa viisuartistiksi oli tiedossa. Positiivista, että biisi olisi olemassa ilman Euroviisujakin, siinä missä kaksi muuta ovat selvästi enemmän viisuja silmällä pitäen kyhäiltyjä "tuotteita". Jollain tavalla tulee mieleen Georgian hieno debyyttiviisu Helsingin kilpailuista vuodelta 2007. En väitä, että kappaleet ovat samanlaisia, mutta niissä on jotain samanlaista tyyliä: nopeatempoinen ja tarttuva pop-biisi, johon on yhdistetty persoonallisia elementtejä. Britney-pop, jossa on ehkä hieman jopa Björk-vivahteita.

PLUSSAA: Kolmesta kappaleesta mielenkiintoisin ja omaperäisin. Huomattavasti enemmän särmää kuin Monstersissa. Ja lisäksi tarttuvin kertosäkeistö.
MIINUSTA: Saaran upea lauluääni ei pääse tässä parhaalla tavalla oikeuksiinsa. Ja myönnettäköön, että aloin pitää tästä vasta toisella tai kolmannella kuuntelukerralla.

Hyvin oletettavasti Suomen viisuedustajaksi valitaan joko Monsters tai Queens. Dominon laskisin pelistä pois, sillä en usko eeppisimmänkään esityksen pelastavan moista tusinatuotetta. Menestymismahdollisuuksia Lissabonin Euroviisuissa en mielelläni lähde spekuloimaan, koska niin moni vuoden viisuista on vielä valitsematta. Persoonattomampi Monsters lienee "riskittömämpi" valinta, omaperäisempi Queens voisi menestyä miten tahansa. Saara Aallon uskoisi hyötyvän siitä, että Euroviisujen äänestyksessä on nykyään musiikin asiantuntijoista koostuvat raadit, jotka ovat viime vuosina antaneet pisteitä hyvin tuotetuille esityksille sekä ammattitaitoisille ja taitaville laulajille. Esimerkiksi viime vuonna Ruotsin viimeisen päälle hiouttu I can't go on sijoittui viisufinaalissa raatiäänestyksessä kolmanneksi ja yleisöäänestyksessä kahdeksanneksi – lopullisissa tuloksissa Ruotsin sijoitus oli viides. Raadit ovat joskus pelastaneet laadukkaasti tuotettuja kappaleita, jotka suuri yleisö on sivuuttanut täysin. Esimerkiksi Maltan viisu vuodelta 2016 Walk on water oli viisufinaalissa raatien mielestä peräti neljänneksi paras, vaikka yleisöäänestyksessä se sijoittui vasta sijalle 21 (lopullisissa tuloksissa Maltan sijoitus oli 12.). Viime vuoden toisessa semifinaalissa Tanskan viisu Where I am sai yleisöäänestyksessä vain viisi pistettä, mutta koska raadit olivat arvioineet taitavan vokalistin peräti 96 pisteen arvoiseksi, Tanska pääsi juuri ja juuri finaaliin.

Vilkaisepas blogistani myös


UMK 2017 osoitti viisulavan erottavan jyvät akanoista

Miksi Saara Aalto ei ole edustanut Suomea Euroviisuissa?

30. joulukuuta 2017

CatCat – 25 vuotta suomimusiikin väriläiskänä

Kaikki alkoi siitä, kun 22-vuotias musiikkitieteiden opiskelija Virpi Kätkä poseerasi iltatyttökuvissa vuonna 1991. Otsikossa luki rehvakkaasti: "Valmistun yliopistosta musiikkiopiston rehtoriksi." Suomen suurimmassa levy-yhtiössä Fazer Finnlevyllä tuottaja Timo Lindström kiinnitti huomiota kuviin ja päätti ottaa yhteyttä niissä poseeraavaan neitokaiseen. Lindströmillä oli ollut ennenkin silmää naiskauneudelle. Kerrotaanhan iskelmähistoriikeissa, kuinka Mona Caritan ura levyttävänä artistina alkoi, kun hän sattui olemaan ystävättärensä kanssa seuraamassa levytystilaisuutta, jolloin Lindström iski silmänsä nuoriin tyttöihin ja kysyi kiinnostusta kokeilla levyttämistä. Kätkän sisaruksia vertaaminen Mona Caritaan tuskin haittaa, sillä Tony Latvan ja Petri Tuunaisen Iskelmän tähtitaivaassa kerrotaan, kuinka Virpin pikkusisko Katja nuorena tyttönä imitoi Mona Caritaa peilin edessä deodoranttipulloon laulaen. Iskelmätähteys oli haaveena jo nuorina näillä muusikon ja musiikinopettajan tyttärillä. Timo Lindström soitti Virpi Kätkälle ja ehdotti koelaulua. Virpi kertoi, että hänellä on kolme vuotta nuorempi sisar, joka myös osaa laulaa. Nyt Lindström vasta innostuikin. Olisiko vielä kolmatta siskoa, jotta voitaisiin lanseerata Suomen Barbarella. Lindströmin oli kuitenkin tyydyttävä duoon.

Ylitorniolaiset siskokset matkustivat Fazerille koelauluun. Siellä he kohtasivat kotimaisen musiikkituotannon johtajan Jaakko Salon, jonka säestyksellä he lauloivat muun muassa ikivihreät Yö saaristossa ja Lapin tango. Koelaulu sujui nappiin ja sisarusduon ensimmäistä pitkäsoittoa alettiin suunnitella. Fazerin tiedotuspäällikkö Lasse Norres väänsi kekseliäästi sisarusten sukunimestä duolle nimen CatCat. CatCatin ensimmäinen single Toimii näki päivänvalonsa vielä vuoden 1991 puolella. CatCat on juhlinut 25-vuotistaivaltaan vuonna 2017, koska ensimmäinen albumi ilmestyi vuonna 1992, mutta jos oikein tarkkoja ollaan ja kunnolla viilataan pilkkua, niin ihan ensimmäisestä levytyksestä on kulunut jo 26 vuotta.

Alkuvuodesta 1992 julkaistiin Timo Lindströmin tuottama esikoisalbumi CatCat. Levyn musiikillisena nokkamiehenä oli Risto Asikainen, jonka suuret menestyksen päivät levymogulina olivat vielä edessä. Asikainen sovitti levyn kaikki 12 kappaletta ja vastasi myös älppärin äänittämisestä ja miksaamisesta. Levy koottiin puoliksi käännöskappaleista ja puoliksi kotimaisista sävellyksistä, joista suurin osa on Asikaisen kynäilemiä. Alusta lähtien CatCatin musiikkityyliksi vakiintui iloinen ja elämänmyönteinen pop-musiikki. Esikoislevyltä parhaiten elämään lienee jäänyt aloitusraita Chicabum. "Silloin kun sun sydän lyö chica-chica-bumba, tiedät että alkaa rakkauden rumba", soi korvamatona vuonna 1992. Duon rohkeaa imagoa siivittivät vähäpukeiset tyttökuvat. Tyyliä – johon olennaisena osana kuuluivat pienet topit, minihameet ja korkosaappaat – Kätkät ovat itse myöhemmin luonnehtineet "pimatsumeiningiksi". Vaikka näyttävät ja uhkeat Kätkän siskokset herättivät huomiota, heidän debyyttialbuminsa ei osoittautunut kaupalliseksi menestykseksi. Vuosien saatossa se on kuitenkin noussut iskelmäharrastajien keskuudessa melkoiseksi kulttiklassikoksi ja etenkin albumin CD-painos on muodostunut todelliseksi keräilyharvinaisuudeksi. Kätkät ovat kertoneet, että heillä ei ollut ensimmäisen levyn valmistamisen aikaan tarkkaa käsitystä, millaista musiikkia he halusivat esittää. "Olimme nuoria maalaistyttöjä, jotka eivät tienneet musiikkibisneksestä yhtään mitään", on Katja Kätkä kertonut. Kätkät saivat levylle omina toiveinaan kappaleet Et mennä saa (ruotsalaisen sisarusduo Lili & Susien Can't let you go, johon Turkka Mali kynäili suomenkielisen sanoituksen) sekä Mun beibi ei haluu (alun perin 70-luvun diskoklassikko I love to love), mutta muutoin heillä ei ollut sananvaltaa levytettävien kappaleiden suhteen. Niin, mitä se beibi ei haluu? No se ei haluu tanssimaan, tietenkin.

Yhteistyö Fazerin kanssa ei jatkunut enää ensimmäisen albumin jälkeen. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että CatCatin taru olisi päättynyt siihen. Vielä vuonna 1992 Hausmyllyn Petri "Lowland" Alanko tarjosi Kätkille sävellystään Yksin sateeseen. Samoihin aikoihin sisarukset tutustuivat televisiokanava PTV:n järjestämällä Musavisa-risteilyllä Puolikuu-yhtyeen Kari Pesoseen, joka työskenteli Erkki Puumalaisen Base-Beat-levy-yhtiön studioilla. Palaset loksahtivat kohdalleen. Puumalainen innostui välittömästi Yksin sateeseen -kappaleesta ja tarjosi CatCatille levytysmahdollisuutta. Näin sisarusduo pääsi levyttämään läpimurtohittinsä. Yksin sateeseen on osoittautunut kestosuosiksi, joka edelleen villitsee menon CatCatin keikoilla. Kun nuorempi sisar Katja vielä värjäsi hiuksensa tummiksi, brändi nimeltään oli CatCat valmis. Duon tyyli oli löytynyt, ja tuosta lähtien Virpi ja Katja ovat saaneet itse vaikuttaa levytysmateriaaliinsa. Yhteistyö Erkki Puumalaisen kanssa jatkuu vieläkin tänä päivänä, vain levy-yhtiön nimi on vaihtunut Base-Beatista Poptoriksi.

Seuraava projekti oli Make Lentosen ja Kari Sallin kynäilemä Bye bye baby. Tarinan mukaan miehet olivat laulua viimeistellessään kommunikoineet lähinnä puhelimitse. Laulu lähetettiin Suomen euroviisukarsintoihin 1994 ja se läpäisi esiraadin seulan. Laulu oli alun perin tarkoitettu CatCatille, mutta Yleisradio ei ollut lainkaan mielissään säveltäjien kaavailemasta esiintyjävalinnasta. Suomalaiset viisutuottajat eivät olisi mitenkään kelpuuttaneet rohkeista iltatyttökuvista tuttuja siskoksia kilpailemaan viisukarsintoihin. Bye bye babya laulatettiin eri laulajilla ja sen esittäjäksi kaavailtiin jopa Aija Puurtista. Pitkän vääntämisen jälkeen Lentonen ja Salli saivat Yleisradion pään käännettyä ja CatCat kutsuttiin koelauluun. Lopulta kaikki osapuolet olivat yksimielisesti sitä mieltä, että Bye bye babylle ainoa oikea esittäjä on CatCat. Sensuellit kuvat eivät poissulkeneet laulutaitoa.

Vuoden 1994 euroviisukarsinnat järjestettiin maaliskuun alussa uutuuttaan hohtavassa hulppeassa Tampere-talossa. Yleisradio oli satsannut suureelliseen yleisötapahtumaan, mutta itse kilpailukappaleiden taso osoittautui vaatimattomaksi. Laulujen esittäjien joukossa oli lukuisia Suomen kansalle täysin tuntemattomia nimiä, kuten Dario, Sari Sakki tai Marina Sigfrids. Kilpailuun osallistui myös muuan Tauski, jonka lopullinen läpimurto antoi vielä odottaa itseään. Viisukarsintojen ennakkosuosikkina pidettiin teinisensaatio Janitaa, mutta hänen soulahtava balladinsa Enkeli ei tainnut avautua yhdellä kuuntelukerralla suurelle yleisölle tarpeeksi hyvin. Bye bye baby ja näyttävien Kätkän sisarten edustama "arktinen glamour" erottui kilpailukavalkadissa edukseen. Vuoden 1994 viisukarsinnoissa Suomen kansa sai ensimmäistä kertaa valita viisuedustajansa puhelinäänestyksellä. Kaikkien äänestäjien kesken arvottiin videonauhuri. Ennusmerkit vaikuttivat lupaavilta, kun ennen tulosten julkistamista suorassa lähetyksessä otettiin yhteyttä arvonnan voittajaan, joka paljasti äänestäneensä CatCatia. Voittajasta ei ollut lopulta mitään epäselvyyttä: Bye bye baby voitti äänestyksen ylivoimaisesti 25 834 äänellä. Toiseksi sijoittui suomenruotsalaisissa piireissä suurta suosiota nauttinut Susann Sonntag rutinoituneen iskelmäsäveltäjän Kari Kuusamon laululla En dans på livets vågor (17 438 ääntä) ja kolmanneksi ennakkosuosikin viittaa kantanut Janitan Enkeli (14 646 ääntä). Kätkän sisarukset olivat onnesta soikeina. Euroviisujen seuraaminen oli ollut heidän lapsuudessaan aina vuoden kohokohta, ja nyt he saivat itse edustaa Suomea. Euroviisukarsintojen jälkeen molemmat siskokset marssivat opinahjoihinsa anomaan vapaata loppukevääksi.

Bye bye baby levytettiin myös englanniksi.
Euroviisuissa kansainväliselle lehdistölle
jaettiin singleä, jossa alkuperäinen suomen-
kielinen versio oli "Exotic Finnish version".
Keväällä 1994 Suomessa elettiin todellista CatCat-huumaa. Kätkän siskokset näkyivät ja kuuluivat kaikkialla. Kuvat koristivat lehtien palstoja ja he vierailivat kaikissa mahdollisissa television viihdeohjelmissa. Euroviisujen suosio oli laskenut Suomessa 1980-luvun aikana. Euroviisufinaalin katsojaluvut olivat pienentyneet, eivätkä Suomen edustussävelmät sitten Kirkan Hengaillaan-viisun (1984) juhlineet hittilistoilla. Anneli Saariston viisuissa upeasti seitsemänneksi sijoittunut La dolce vitakin (1989) sai Suomen kansan hyväksynnän vasta hienosti sujuneiden Euroviisujen jälkeen. Jopa tuleva bailuklassikko Sata salamaa (1987) jäi aikoinaan kauas listojen kärjestä. CatCatin myötä Suomen kansa oli jälleen innostunut viisuista ja kevään viisukilpailua odotettiin kuin kuuta nousevaa. Bye bye baby oli iskenyt suomalaisiin kuin häkä. Ei haitannut, vaikka eräät musiikin asiantuntijat kritisoivat kappaletta itäeurooppalaiseksi mainosmusiikiksi. Laulua soitettiin tiuhaan radiossa ja Rumban 50 hittiä -listalla kappale oli noteerattu parhaimmillaan seitsemännelle sijalle. Etenkin lapset tykästyivät kappaleeseen ja "pai pai peipiä" hoilattiin hiekkalaatikoilla ja leikkipuistoissa.

Vuoden 1994 Eurovision laulukilpailuissa Suomi oli kerrankin satsannut
näyttävään promootioon. Kuva: © SECHUK.com
Eurovision laulukilpailut järjestettiin vuonna 1994 vappuaattona Dublinin Point Theatressa. Irlanti oli voittanut kahdet edelliset Euroviisut, minkä seurauksena laulukilpailussa elettiin raskaiden festivaaliballadien kulta-aikaa. Vuoden 1994 kappalekavalkadissa nopeatempoisten laulujen määrä oli laskettavissa yhden käden sormilla. Bye bye baby erottui joukosta, minkä seurauksena Suomi noteerattiin positiivisesti ennakkoveikkauksissa. Kilpailuviikolla Dublinissa Suomen delegaation ympärillä kävi melkoinen kuhina. Suomi oli kerrankin satsannut Euroviisuissa näyttävään promootioon. CatCatia kuljetettiin PR-tilaisuudesta toiseen omalla limusiinilla ja kuvaukselliset siskokset olivat toistuvasti valokuvaajien ristitulessa. Virpi ja Katja lunastivat Dublinissa lupauksen, jonka he olivat asettaneet Suomen karsintavoiton jälkeen: peeärrä täytyy huolehtia kunnolla. "Mediapelillä voittoon", he olivat lehdissä julistaneet. Mediapeli olikin ajankohtainen käsite, olihan presidentinvaaleista ja Paavo Väyrysen katkerista kommenteista kulunut vain muutama kuukausi. Mediapelin lisäksi Suomella tuntui muutenkin olevan vuoden 1994 Euroviisuissa hyvä draivi päällä. Edellisenä vuonna Suomea oli edustanut Katri Helena taustalaulajinaan Pave Maijanen, Pepe Willberg ja Anita Pajunen. Nyt uuden sukupolven viisuilijat olivat saaneet aikaiseksi melkoisen nuorennusleikkauksen, kun CatCatin taustalla nähtiin energiset tanssijat James Black ja Charles Salter, jotka edustivat modernia Suomi-kuvaa. Kilpailuviikolla positiivinen pöhinä Suomen delegaation ympärillä vaikutti kertoimiin vedonlyönnissä. Suomi nousi ennakkoveikkauksissa viiden parhaan joukkoon, ruotsalainen vedonlyöntitoimisto povasi CatCatille koko kilpailun voittoa. Ruotsissa Aftonbladet julisti suurin otsikoin Suomen voittavan Euroviisut. Suomessa alettiin odottaa kaikkien aikojen jättipottia. Tuoko CatCat tosiaan vihdoin ja viimein viisuvoiton Suomelle? Finaalipäivänä ympäri Suomen järjestettiin yhteislaulutilaisuuksia, joissa kansalaiset saivat laulaa sydämensä kyllyydestä Bye bye babya.

Vappuaattona 1994 yli miljoona suomalaista silmäparia tapittivat euroviisufinaalia. Suomi oli arvottu esiintymään jo toisena. Kapellimestari Olli Ahvenlahti toivotti sadoille miljoonille televisiokatsojille "hyvää vappua". Kaikki mitä sen jälkeen viisulähetyksessä tapahtui seuraavan kolmen minuutin aikana oli luonnehdittavissa mahalaskuksi.


Euroviisuharrastajien mielestä Dublinin lavalla Suomen esityksen kaikki osa-alueet olivat jokseenkin pielessä. CatCatin esiintymisasut haukuttiin tyylittömiksi. BBC:n ironisen viisuselostajan Terry Woganin mukaan sisarusduo esiintyi äitinsä vanhoissa alusvaatteissa. Suuria hurraa-huutoja ei saavuttanut myöskään taustatanssijoiden koreografia, jota pidettiin halpahintaisena ja kornina. Toisaalta Euroviisuissa tultiin näkemään myöhempinä vuosina vastaavanlaisia tanssijoita, joten kenties Charles Salter ja James Black olivat vain edellä aikaansa? Suomen kapellimestari Olli Ahvenlahti oli sovittanut laulun kokonaan orkesterille. Sähäkkä eurodiskokappale kuulosti orkesterin säestämänä huomattavasti laimeammalta ja vaisummalta kuin levytysversio. Monien muiden maiden ammattimaisiin esityksiin verrattuna Suomen performanssi vaikutti auttamattoman kotikutoiselta. Saliyleisön innostuneista suosionosoituksista huolimatta Suomen viisuhaaveet valuivat viemäristä alas, ja pisteidenlasku oli suomalaisittain masentavaa seurattavaa. Suomi oli tulostaululla pitkään nollilla, kunnes kahdeksantenatoista pisteensä jakanut Bosnia-Hertsegovina muisti Suomea yhdellä pisteellä. Seuraavana äänestysvuorossa ollut omintakeisesti äänestänyt Kreikka antoi Suomelle peräti kymmenen pistettä, mutta sen jälkeen pistehanat hyytyivät jälleen. 11 pisteen saalis oikeutti 25 kilpailijan joukossa 22. sijaan. Euroviisut päättyivät Suomen osalta jälleen valtaisaan pettymykseen. Tuloksen seurauksena Suomi joutui jäähylle seuraavan vuoden viisuista. Suomalainen euroviisuasiantuntija Asko Murtomäki on luonnehtinut kirjasssaan
Irlanti voitti Euroviisut jo kolmatta kertaa peräkkäin – ja tällä kertaa
täysin ylivoimaisesti viisujen silloisella piste-ennätyksellä. Suomen
taakse tulostaululla jäivät Alankomaat, Viro ja Liettua.
Finland 12 points! – Suomen Euroviisut, kuinka "kaiken kuullun ja nähdyn perusteella sitä [huonoa menestystä ja karsiutumista seuraavan vuoden kilpailusta] pidettiin sopivana rangaistuksena huonosti tehdystä työstä". Suolaa haavoihin lisäsi Saksan pirteän bilebiisin Wir geben 'ne Party sijoittuminen kilpailussa hienosti kolmanneksi. Saksan esityksen säestys hoidettiin taustanauhoilla, mikä herätti spekulaatioita siitä, kuinka Bye bye baby olisikaan pärjännyt, jos se olisi kuulostanut Dublinin lavalla samanlaiselta kuin levyversio. Saksan menestys osoitti, että nopealle laululle oli tilausta hyvin balladivoittoisessa kilpailussa. Kätkät tuskin saattoivat vuonna 1994 aavistaa, että jonakin päivänä he tekevät vielä yhteistyötä Saksan viisun säveltäneen Ralph Siegelin kanssa.

CatCatin toinen albumi myi platinaa.
Suomen kansa ei kuitenkaan hylännyt CatCatia viisutappion myötä. Kuten Kätkät itsekin luonnehtivat viisufinaalin jälkeen kotimaisille joukkoviestimille: "Kissat putoavat aina jaloilleen." Virpi ja Katja ovat suhtautuneet terveen itseironisesti muun muassa parjattuihin esiintymisasuihinsa ja ovat vielä 2010-luvulla erinäisissä euroviisutapahtumissa esiintyneet alkuperäiset viisukorsetit yllään. Bye bye baby on 1990-luvun edustussävelmistämme ainoa, joka on jäänyt elämään. Huhtikuussa 1994 julkaistua CatCatin toista albumia Bye bye baby myytiin yli 40 000 äänitettä eli platinalevyyn oikeuttava määrä. Toiselle albumille Kätkät osasivat jo valikoida itsensä näköisiä kappaleita. Sovituksista vastasivat Kari Pesonen sekä Hausmyllyn Petri "Lowland" Alanko ja Jari "Drome" Karjalainen. Uusien kappaleiden lisäksi albumille päätyi versioitavaksi sisarusten nuoruuden suosikkeja, kuten George Michaelin Careless whisper (Kuiskaus) ja Modern Talkingin Do you wanna (Viides kevät). CatCatin ja taustajoukkojensa käsittelyssä kasariklassikot soivat ajanmukaisen ysärijumputuksen säestämänä.

CatCatin kolmas albumi vuodelta 1995
sisältää radiohitit Kyyneleet, Piirtelet mun
sydämeen
ja Enkeli.
CatCatin kolmas albumi Enkeli julkaistiin vuonna 1995. Tätäkin levyä myytiin vuosien saatossa kultalevyyn oikeuttava määrä. Albumin laulut Kyyneleet, Piirtelet mun sydämeen ja nimikkobiisi Enkeli soivat säännöllisesti radiotaajuuksilla. CatCat ei suinkaan jäänyt vain yhden viisukevään tähdenlennoksi. Euroviisut eivät tuhonneet uraa, kuten usein pelotellaan, vaan CatCatin tapauksessa kilpailu toimi pikemminkin lähtölaukauksena suurempaan suosioon. Hyvästä menestyksestä huolimatta siskokset päättivät Enkeli-levyn jälkeen laittaa CatCatin telakalle, sillä he halusivat suorittaa opintonsa valmiiksi. Virpi Kätkä valmistui Jyväskylän yliopiston musiikkitieteiden laitokselta filosofian maisteriksi ja työskentelee nykyään musiikin opetustyön parissa. Katja Kätkä opiskeli klassisen laulun opettajaksi Keski-Suomen konservatoriossa. Elämä on ikuista opiskelua, ja Katja on kouluttautunut Kööpenhaminassa valtuutetuksi CVT-opettajaksi. CVT (Complete vocal technique) on alan ammattilaisten keskuudessa erittäin arvostettu äänenkäyttötekniikan laji.

Vuosituhannen vaihduttua aika oli kypsä CatCatin paluulle. Kesällä 2000 CatCat teki comeback-keikkansa Heinäveden iskelmäfestivaaleilla. Seuraavana vuonna julkaistiin paluulevy Yö ja päivä, josta parhaiten elämään lienee jäänyt Antti Kleemolan säveltämä hieno pop-balladi Jos katsot taaksesi. Samana vuonna Poptori julkaisi kokoelmalevyn Parhaat, johon koottiin CatCatin levytyksiä vuosilta 1994–2001. Kokoelma myi kultaa. Suomen kansa ei ollut unohtanut suosikkikissojaan.

CatCat on pysynyt tyylilleen uskollisena jo neljännesvuosisadan ajan. He eivät ole muuttuneet ajan virtausten mukana, vaan tekevät omaa juttuaan omilla ehdoillaan. CatCat on monella tavalla ainutlaatuinen ilmiö kotimaisen kevyen musiikin kentällä. He esittävät kimaltelevissa glittermekoissa – viimeisimmät esiintymisasut on hankittu New Yorkista! – rehellistä disko- ja dancemusiikkia näinä melodiattomien radiohittien aikoina täällä tasapäistämisen luvatussa maassa. Levytysmateriaalistaan he vastaavat hyvin pitkälti itse. Katja Kätkä on kunnostautunut vuosien saatossa laulujen säveltäjänä. Ensimmäinen Katjan levytetty sävellys on erinomaisen raflaava Aurinkotanssija vuodelta 2003. Sanoitukset tilataan luottosanoittajilta, jotka osaavat räätälöidä juuri CatCatille sopivia tekstejä. 2010-luvulla levytysten sovituksista ovat vastanneet Antti Turpeinen ja Petri Kokko, joiden kanssa yhteistyö on saumatonta. Levy-yhtiö hoitaa jakelun. Poptorin valttikortteina ovat edulliset hinnat ja laaja jakeluverkosto, sillä yhtiön levyjä on myyty kaikki nämä vuodet musiikkialan liikkeiden lisäksi muun muassa marketeissa ja huoltoasemilla.
"Meille on keikoilla ja levyillä ollut tärkeää esittää musiikkia, josta itse pidämme. Itse olemme halunneet päättää kaikesta meihin liittyvästä. Meille on tärkeää, että meillä on ihan oma juttumme. Emme ole miettineet tulevaisuutta silloin nuorena ensimmäistä levyä tehdessämme sen enempää kuin nytkään. Teemme tätä hommaa niin kauan kuin on kivaa", on Virpi Kätkä todennut.
Vuonna 2015 julkaistulla albumilla Kukat
kauniit
CatCat tulkitsee omia versioitaan
tekstivetoisista ikivihreistä.
Vaikka Virpin ja Katjan tavaramerkeiksi ovat osoittautuneet bilemusiikki ja positiivinen elämänasenne, tämän vuosikymmenen aikana laulujen sanoitusten tematiikkaa on pyritty muuttamaan syvällisemmiksi ja omakohtaisimmiksi. Yökerhojen ja ravintoloiden lisäksi CatCat on esiintynyt muun muassa kirkkokonserteissa. CatCat on levyttänyt hengellisiä lauluja Poptorin Enkelten laulut -kokoelmasarjan levyille. Vuonna 2015 julkaistiin kokonainen balladivoittoinen CatCatin teema-albumi Kukat kauniit, jossa Virpi ja Katja versioivat tekstivetoisia ikivihreitä klassikoita, kuten Lainaa vain, Neljän tuulen tiellä ja Eilen kun mä tiennyt en. Syvällisemmät sanoitukset eivät ole rajoittuneet vain gospel-levytyksiin ja tuohon rauhalliseen teemalevyyn, vaan myös CatCatin uudet tanssittavat ja nopeatempoiset kappaleet ilmentävät esittäjiensä arvomaailmaa ja elämänasennetta.
"Edelleen haluamme, että kappaleemme ovat koukuttavan melodisia, niin kuin 90-luvulla tehtiin. Olen innoissani, että olen saanut säveltää myös itse levyillemme useita kappaleita. Viimeisin omista sävellyksistäni on Sielun sirpaleet, josta on tullut Spotifyssa ja YouTubessa yksi meidän kuunnelluimpia kappaleitamme. Teksteihin olemme halunneet kuitenkin lisää henkisyyttä ja syvyyttä, kuten Sielun sirpaleistakin kuulee. Monet ihmiset ovat kertoneet saaneensa lohtua ja voimaa kappaleen sanoituksesta ja että sanat ovat kuin suoraan heidän omasta elämästään", Katja Kätkä on luonnehtinut.
Keväällä 2017 25-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistu CatCat 25 vuotta -juhlalevy kiteyttää hienosti CatCatin uran – ennen ja nyt. Levylle on koottu parhaimmisto CatCatin vanhoista kappaleista, joista useammasta on tuunattu uudet alkuperäisiä menevämmät versiot. Uusista levytyksistä Katjan säveltämät ja Kristian Kuisman sanoittamat Sielun sirpaleet ja Saavut uneeni vastaan mua ovat syntyneet sisarusten omista elämänkokemuksista. CatCatille ominainen elämänmyönteisyys taas ilmenee erinomaisesti iskelmätietokirjailijanakin kunnostautuneen Petri Tuunaisen säveltämässä ja Kuisman sanoittamassa iskevässä kappaleessa Elä sekä Solid Base -coverissa Ei saa luovuttaa, jonka rohkaisevan suomenkielisen tekstin on kynäillyt Juha-Matti Tammela.
"Vaikka me olemme halunneet teksteihin ja musiikkiin nykyisin elämänkokemusta Kristian Kuisman, Petri Tuunaisen, Juha-Matti Tammelan ja Sana Mustosen avustuksella, niin kaikista mollikappaleistamme löytyy koettelemustenkin keskellä aina valo ja positiivinen ajattelu", valottaa Virpi CatCatin ajatusmaailmaa.
Jos Kätkän siskokset ovat tyytyväisiä, että lauluntekijät osaavat laatia juuri heille sopivia kappaleita, niin vastavuoroisesti CatCatin uusien laulujen tekijät ovat mielissään, että Suomessa vielä Virpi ja Katja liputtavat melodisten ja dramaattisten diskobiisien puolesta. Niin Kuisma, Tuunainen kuin Tammela ovat iskelmämusiikin suuria ystäviä. Lauluntekijät ovat kertoneet saaneensa palautetta siitä, että heidän kappaleensa kuulostavat menneiden vuosikymmenien tuotoksilta. Palaute on kuitattu toteamalla, että se on ollut juuri tarkoituskin. Kaikkien ei tarvitse esittää nykyaikaista radioystävällistä persoonatonta pop-iskelmää, vaikka se voisi olla helpompi tie saavuttaa laajempi kohdeyleisö.

25 vuotta ensilevytyksen jälkeen CatCatin keikoilla on kovempi meno kuin koskaan aikaisemmin. Uransa alkuvaiheessa Virpi ja Katja haaveilivat, että jonakin päivänä heillä olisi niin paljon hyviä lauluja, ettei keikkasettiin tarvitsisi mahduttaa ainuttakaan täytekappaletta. Nyt sellainen tilanne on saavutettu. Keikoille ominaista on ennen kaikkea positiivisuus ja ilo.
"Haluamme, että ihmiset unohtavat keikoillamme mahdolliset murheensa. Reilun tunnin settimme ajan laitamme kaiken likoon! Settimme on erittäin menevä. Eräs ystäväni sanoikin, että keikoillamme riittää vauhtia kuin aerobic-tunneilla! Hiki lentää niin meillä kuin yleisölläkin", kuvailee Katja.
2010-luvun alussa Virpi ja Katja havahtuivat keikoilla erikoiseen tilanteeseen. Yleisön joukossa oli runsaasti nuoria, jotka osasivat laulaa heidän laulujaan sanasta sanaan. Kun keikan jälkeen hämmentyneet artistit kysyivät nuorisolta (Kätkän sisarukset tunnetaan erittäin helposti lähestyttävinä ihmisinä, joilla riittää keikkojen jälkeen aikaa selfieille ja juttutuokioille faniensa kanssa) miten kappaleet voivat olla niin tuttuja, vastaus kuului kaikessa yksinkertaisuudessaan, että niitä on luukutettu YouTubesta. Kas näin voidaan todeta YouTuben valtava potentiaali. Vaikka videot eivät kartutakaan teostotuloja eivätkä tuo rojalteja pankkitilille, artistien tunnettuus kasvaa, mikä voi ilmentyä kasvavina keikkatuloina. CatCatin keikoilla käy nykyään myös paljon porukkaa, jonka lapsuudenmuistoihin CatCatin musiikki olennaisesti kuuluu.
"Kohdeyleisömme keikoilla ovat pääasiassa nykyisin ennen päiväkerhossa meitä fanittaneet, jotka ovat nykyisin yökerhoissa keikoillamme. He ovat oppineet tuntemaan musiikkimme vanhempiensa c-kaseteilta, jotka osalla ovat vieläkin tallessa. Ihanaa kuunnella juttuja nuorten lapsuudesta, joista ilmenee, että olemme olleet osa heidän lapsuuttaan. Musiikkimme herättävät muistoja ja se kaikista tärkeintä, mitä musiikilla voidaan saavuttaa", toteaa Virpi.
Taidatkos sen sattuvammin sanoa.

Niin, se Ralph Siegel -kytkös. CatCat oli valmiina palaamaan euroviisuareenoille vuonna 2005. He lähettivät Suomen euroviisukarsintoihin demon, jossa he esittivät Siegelin sävellyksen Pirates on the dancefloor. Ralph Siegel on legendaarinen saksalainen euroviisusäveltäjä, jonka kynästä ovat syntyneet monet suuret ikivihreät, kuten Dschinghis Khan, Johnny Blue ja Ein bisschen Frieden. Euroviisujen ulkopuolisista klassikoista mainittakoon Moskau eli Volga, joka on edelleen yksi kaikkien aikojen suosituimpia lauluja karaokessa. Kätkät matkustivat Müncheniin Siegelin studiolle purkittamaan kappaleen. Laulu karsiutui kuitenkin kalkkiviivoilla esiraadin kynsissä, eikä päässyt mukaan vuoden 2005 euroviisukarsintoihin. Nyt 12 vuotta myöhemmin mainio Pirates on the dancefloor on vihdoinkin julkaistu levyllä. Ralph Siegel on iloinnut vanhan sävellyksensä julkaisemisesta ja on jopa väläytellyt yhteistyön jatkamista CatCatin kanssa. Lisäksi vuodeksi 2006 Siegel houkutteli Katja Kätkää mukaan Sveitsin viisuedustusryhmään six4one, johon koottiin kuusi esiintyjää eri puolilta Eurooppaa, mutta Katja ei kokenut projektia omakseen.

Euroviisut elävät kuitenkin aina CatCatin mukana, ja euroviisufanit ympäri Eurooppaa eivät ole unohtaneet hupaisia siskoksia, jotka "esiintyivät äitinsä alusvaatteissa" Dublinissa keväällä 1994. Euroviisufanien välityksellä CatCatin uuden levyn kappaleita on soitettu Keski-Euroopassa, missä melodista diskomusiikkia arvostetaan huomattavasti enemmän kuin Suomessa, ja esimerkiksi Elä on saanut erittäin innostuneen vastaanoton. Ei pidä koskaan vähätellä television historian pitkäikäisimmän laulukilpailun suomia mahdollisuuksia.

CatCat 25 vuotta -albumin esittelyvideo YouTubessa