5. joulukuuta 2015

Kuukauden levyartikkeli: Soiva joulumaa (Finndisc, 1978)

Joulun lähestyessä on aika etsiä levyhyllyistä legendaarinen "Joulu-Finnhits" -albumi vuodelta 1978. Albumia varten 14 legendaarista finnhits-esiintyjää levyttivät vanhoja ja uusia viihteellisiä joululauluja. Tuttujen klassikoiden lisäksi Suomen eturivin musiikintekijät kynäilivät uusia kappaleita, joista yksi muodostuikin vuosien saatossa todelliseksi ikivihreäksi jouluklassikoksi.

Joulumusiikin julkaiseminen on ollut jo pitkään olennainen osa iskelmäbisnestä. Miltei jokainen suomalainen iskelmälaulaja on julkaissut uransa aikana jonkinlaisen jouluäänitteen, lukuisat artistit useamman. Levy-yhtiöille joululevyt ovat sangen tuottoisa bisnes: kenenkään ei välttämättä tarvitse tehdä uusia lauluja ja raidat voidaan tuottaa melko halvalla tuotannolla. Äänitemyynnissä on koettu aina joulunalusaikana selkeä piikki, joten jos artisti on suosionsa huipulla, joululevy joulumarkkinoille nähdään projektina, jossa taloudellisen tappion todennäköisyys on äärimmäisen pieni. Tuottoisin suomalainen jouluäänite lienee Jari Sillanpään Hyvää joulua vuodelta 1996. Sillanpää oli vasta saman vuoden alussa julkaissut esikoisalbuminsa, josta tuli Suomen kaikkien aikojen myydyin äänite. Sillanpää-buumi oli huipussaan, minkä myötä joululevyäkin ostettiin liki 150 000 suomalaiseen kotitalouteen. Samanlaisia pienemmän menestyksen esimerkkeinä voisi mainita platinaa myyneet Arja Korisevan Saa joulu aikaan sen, joka julkaistiin hänen toisen albuminsa jälkeen jouluksi 1991, sekä Suvi Teräsniskan Tulkoon joulu, joka ilmestyi hänen esikoislevynsä jälkeen jouluksi 2009. Suomalaisista joululevyistä kaikkein menestynein on kuitenkin Vesa-Matti Loirin Sydämeeni jouluun teen. Vuonna 1988 ilmestynyttä älppäriä – ja sen lukuisia uusintapainoksia – on myyty kaikkien näiden vuosien aikana melkein 170 000 äänitettä ja se on Suomen kaikkien aikojen kymmenenneksi myydyin albumi.

Suomalaisessa äänitehistoriassa joulualbumien buumi ryöpsähti siirryttäessä cd-aikaan. Vinyylien aikakaudella yksittäisten artistien joulualbumit olivat vielä sangen harvinaisia. Eräänlainen pioneeri tälläkin saralla oli Irwin Goodman, joka julkaisi jo vuonna 1972 joulu-LP:n Kohta taas on joulu. Sitäkin yleisempiä olivat eri esittäjien kokoelmat, joita varten levy-yhtiöt marssittivat tähtiartistinsa levyttämään joululauluja. Erityisesti pienten levy-yhtiöiden joulukokoelmat saattoivat saada huvittaviakin piirteitä, kun studioon marssitettiin miltei kaikki yhtiön palkkalistoilla olevat artistit. Eräänlaisena esimerkkinä voisi mainita Flamingo Musicin vuonna 1986 julkaiseman Joulun suuri toivekonsertti -äänitteen, jossa kuullaan mm. Carolan tulkitsemana Kuuraparta ja Kari Salmelaisen Nisse-polkka. Suomen lahjakkain soul- ja jazzkuningatar ja Napakymppi-juontaja samalla albumilla laulamassa tuttuakin tutumpia joulurenkutuksia. No, mikäs siinä...

Finnhitsien kulta-aikana eli 70-luvun jälkipuoliskolla levy-yhtiöt olivat jo oivaltaneet joulukokoelmien potentiaalin. Esimerkiksi vuonna 1975 Finnlevy julkaisi kokoelman Joulun toivekonsertti, jossa aikansa tähtinimet – Fredi, Markku Aro, Kai Hyttinen ja Pasi Kaunisto – tulkitsevat tuttuja joululauluja. Kahta vuotta myöhemmin julkaistiin Soiva joulukalenteri, jossa julkaistiin kokoelman nimelle sopivasti 24 joululaulua. 1970-luvun suomalaisten joulualbumien varsinainen The Tapaus on kuitenkin ehdottomasti vuonna 1978 ilmestynyt Soiva joulumaa.

Soivan joulumaan kansitaidekin sisältää Tarvajärvi-viittauksia.
Soiva joulumaa syntyi hieman poikkeukselliseen tilaukseen. Levyn tuotto oli tarkoitus ohjata Niilo Tarvajärven ideoimaan Joulumaa-hankkeeseen. Legendaarinen toimittaja Tarvajärvi oli 1950- ja 60-lukujen vaihteessa saanut idean Lappiin sijoittuvasta Joulumaasta, josta oli tarkoitus tulla Disneylandin kaltainen matkailuvaltti ja turistimagneetti. Mitkään viralliset valtiolliset instituutiot eivät lähteneet tukemaan hanketta rahallisesti, mutta Tarvajärvi uskoi suunnitelmaansa niin vakaasti, että lähti omalla vastuullaan kehittämään projektia, jota jouduttiin rahoittamaan erinäisillä lahjoituksilla ja lainarahalla. Joulumaata suunniteltiin ja rakennettiin vuosikymmeniä, mutta projekti eteni äärimmäisen takkuillen. Tarvajärvi joutui monien hankkeeseen kohdistuneiden vastoinkäymisten takia melkoisiin taloudellisiin vaikeuksiin. Lopulta marraskuussa 1998 Rovaniemelle saatiin avattua Santa Park, mutta se oli vain kalpea aavistus verrattuna Tarvajärven alkuperäisiin kunnianhimoisiin suunnitelmiin.

Soivan joulumaan julkaisi Delta-levymerkillä levy-yhtiö Scandian sisällä toiminut Jaakko Salon luotsaama sisaryhtiö Finndisc. Suomen kaksi ylivoimaisesti suurinta levy-yhtiötä Scandia / Finndisc ja Finnlevy olivat kuuluneet jo vuodesta 1972 lähtien samaan konserniin, mikä mahdollisti muun muassa yhteisten kokoelmalevyjen julkaisun. Soiva joulumaa sisältää 15 kokoelmaa varten äänitettyä levytystä, joita esittävät aikansa kuuluisimmat iskelmätähdet molempien levy-yhtiöiden artistikaartista. Monia levyn artisteja pidetään tänä päivänä nimenomaan leimallisesti Finnhits-artisteina – olivathan miltei kaikki artistit vakionimiä vuosina 1975–1981 julkaistuilla supersuosituilla Finnhits-kokoelmilla. Albumin esiintyjäjoukossa on muun muassa Taiska, Merja Rantamäki, Päivi Kautto-Niemi sekä Mirumaru-trio, joiden levytysurien selvästi aktiivisin aika ajoittui juuri 70-luvun jälkipuoliskolle. Albumilla kuullaan tuoreita versioita vanhoista klassikoista sekä täysin uusia joululauluja. Ajan hengen mukaisesti levylle valikoidut kappaleet edustavat viihteellisiä ja ei-hengellisiä joululauluja. Joulun hengellistä aspektia alettiin korostaa kevyen musiikin laulun sanoituksissa vasta myöhempinä vuosikymmeninä. Artistit ovat valmistaneet levytyksensä itsenäisesti taustajoukkojensa kanssa, joten levyllä ovat edustettuna melkein kaikki aikansa tähtituottajat ja -sovittajat: Jaakko Salo, Veikko Samuli, Kassu Halonen, Esa Nieminen, Kim Kuusi, Olli Heikkilä sekä Markku ja Nacke Johansson.

Levyllä kuullaan 15 joululaulua, mutta siinä on kuitenkin 16 raitaa. Nimittäin sekä levyn ensimmäisenä että viimeisenä raitana – eli introna ja outrona – kuullaan pätkät Kulkuset-klassikosta. Kulkusten esittäjiksi on merkitty Joulumaan tähtikaarti, minkä myötä annetaan ymmärtää, että siinä laulaisivat kaikki albumilla esiintyvät artistit. Introssa soolo-osuudet laulaa aikansa ylivoimaisesti suosituin duettopari: Danny ja Armi. Danny ja Armi laulamassa Kulkusia. Tämän täytyy kaikessa kitschiydessään olla hyvä levy.

Joulumaa on Katri Helenan
ensimmäinen levytetty sävellys.
Heti ensimmäisenä varsinaisena lauluna kuullaan kappale, joka on noussut vuosien saatossa todelliseksi klassikoksi. Katri Helena levytti Soivaa joulumaata varten täysin uuden kappaleen, joka sai nimekseen Joulumaa. Katri Helena on muistellut, että hänen mieheltään, säveltäjä Timo Kalaojalta pyydettiin tätä projektia varten sävellystä. Timo ei kuitenkaan ehtinyt tarttua projektiin, joten Katri Helena alkoi itse ideoida mahdollista kappaletta. Hän laati itse sävellyksen ja pyysi Juha Vainiota tekemään tekstin, jossa toivottaisiin suurta puurokauhaa, jolla kuvaannollisesti voitaisiin ammentaa rauhaa maailmaan. Katri Helena oli tehnyt jo aikaisemmin lauluihinsa muutamia sanoituksia (mm. Brasilero ja Tumma poikamies), mutta Joulumaa on hänen ensimmäinen levytetty sävellyksensä. Ja heti syntyi todellinen ikivihreä joululaulu. Melkoinen aloitus säveltäjän uralle. Joulumaa on noussut vuosien saatossa yhdeksi rakastetuimmaksi kotimaiseksi joululauluksi ja siitä on sittemmin tehty lukuisia versioita. Myös Katri Helena itse levytti laulusta uuden version vuonna 1996 ilmestyneelle Hiljaisuudessa-albumille. Kyseinen albumi on sävyltään melko harras ja vakavamielinen, joten Joulumaakin sovitettiin kyseiselle levylle alkuperäistä levytystä huomattavasti rauhallisempaan asuun.

Omien aikalaiskokemusteni mukaan Joulumaa oli aikoinaan 90-luvulla ala-asteen musiikintunneilla yksi toivotuimpia joululauluja, ja muistan kuinka sen laulaminen koulun joulujuhlassa tuntui jopa suorastaan tapahtuman eräänlaiselta kohokohdalta, jota odotettiin hartaasti. No, ala-asteen viimeisinä vuosina esipuberteettivaiheessa piti alkaa halveksia kaikkea, mistä oli "lapsena" pitänyt ja Joulumaa taisi samalla muuttua epäpidetyimpien laulujen joukkoon...

Joulumaan jälkeen kuullaan vanha tuttu klassikko Joulupukki matkaan jo käy, jonka esittää Joulumaan tähtikaartin konkari Eino Grön. Tyylilleen uskollisena Grön tulkitsee joululaulun aivan hitusen jäljessä instrumentaalista. Saukin kynäilemässä tekstissä on aina ihmetyttänyt kohta "ei itkeä saa". Ei kai tarkoituksena ole opettaa lapsille, ettei ennen joulua saisi osoittaa surua tai jää ilman joululahjoja.

Taiska oli uransa huipulla 70-luvun
jälkipuoliskolla.
Eino Grönin esittämän klassikon jälkeen kuullaan jälleen albumia varten tehty uusi kappale. Arto Alaspää ja Kaisu Liuhala kynäilivät lastenlaulunomaisen hassun kappaleen Kukkurinmäen joulupolkka Taiskalle, joka oli levyttänyt lukuisia Alaspään sävellyksiä, kuten Boogie mies, Loitsukannel ja Silmiesi meri. Alkuvuodesta 1978 Taiska voitti Suomen interviisukarsinnat Alaspään sävellyksellä Miksi näin, mutta ei kuitenkaan päässyt esittämään laulua Sopotin festivaaleille, koska puolalaiset järjestäjät ilmoittivat kilpailussa olevan liikaa kilpailijoita. Alaspää on merkitty myös legendaarisen Haltin häiden toiseksi säveltäjäksi, vaikka laulu onkin enimmäkseen Hannu Seppäsen aikaansaannosta. Lennokas Kukkurinmäen joulupolkka kertoo Joulupukin ja tonttujen tunnelmista, kun aattoillan lahjakierros on saatu lopulta suoritettua. Sen jälkeen voidaan vapautua ja pistää vaikka polkaksi mummojen, vaarien, kissojen ja koirien kanssa. Lopulta alkaa väsyttää, mutta kuorsauskin muistuttaa tarttuvan polkan tahtia. Mikä ettei. Kaisu Liuhala oli tässä vaiheessa vielä uusi sanoittajanimi, mutta tulevina vuosina hän tuli sanoittamaan useampia klassikoita, kuten esimerkiksi Aikuisen naisen.

Saksalaisen Kurt Noackin (1893–1945) legendaarinen sävellys Heinzelmännchens Wachtparade vuodelta 1912 sai sanoituksen, kun Saukki teki sävellykseen tekstin nimeltään Tonttuparaati. Laulun ensilevyttivät vuonna 1960 aikansa kolme suosituinta naisartistia: Laila Kinnunen, Brita Koivunen ja Vieno Kekkonen. Soivalla joulumaalla Tonttuparaatin vauhdikasta tunnelmaa sopivan mahtipontisen sovituksen siivittämänä tulkitsee Markku Aro, joka kuului koko 1970-luvun ajan Finnlevyn artistien ehdottomaan kärkikaartiin. Saksalaista juomalaulua muistuttava Tonttuparaati piristää aina joulushoppailureissuilla, kun ruuhkaisten tavaratalojen kovaäänisetkin muistuttavat, kuinka "kiire jo on, kiire jo on..."

Vicky Rosti esittää albumilla Kassu Halosen säveltämän ja Pertti Reposen sanoittaman uuden laulun Jos joulua ei tänä vuonna tulekaan, joka kynäiltiin varta vasten Soivaa joulumaata varten. Kassu Halosen nimi alkoi 70-luvun viimeisinä vuosina yleistyä suomalaisissa iskelmälevyissä niin sovittajana, tuottajana kuin säveltäjänäkin. Pertsa Reponen taas oli kääntänyt valtaosan Scandian julkaisemista käännöskappaleista 1960- ja 70-lukujen vaihteessa. 1970-luvun jälkipuoliskolla hän alkoi tehdä myös entistä enemmän täysin uusia tekstejä kotimaisiin sävellyksiin. Jos joulua ei tänä vuonna tulekaan on tyylipuhdas europop-iskelmä, jossa on sangen mahtipontinen ja tarttuva kertosäkeistö. Laulun teksti hieman korneine loppusointuineen ("salaa / joulukalaa", "jäi joulu '65 näin ikuisesti mieleen / kuinka puraisin mä kieleen") ei kuitenkaan ole kaikkein terävin teksti Reposelta. Kassu Halonenkin tuli myöhemmin säveltämään vielä legendaarisimpia joululauluja, kuten esimerkiksi Sydämeeni jouluun teen.

Kirka ja Anna Babitzinin yhteis-LP
julkaistiin vuonna 1978.
70-luvun viimeiset vuodet olivat Suomen iskelmämaailmassa duettojen kulta-aikaa, kiitos Dannyn ja Armin. Myös Babitzinin sisarukset Kirka ja Anna levyttivät duettoja vuosina 1977–78. Duon ensimmäinen hitti oli Cindy, mutta suurempaan suosioon he nousivat levytettyään suomenkielisen version John Travoltan ja Olivia Newton-Johnin Grease-megahitistä You're the one I want. Sinut haluan vain. Kirka & Anna julkaisivat vuonna 1978 yhteisen albumin, joka sisälsi pääosin melko tyypillistä 70-luvun lopun pop-musiikkia. Yhteistyötä jatkettiin myös Soivalla joulumaalla, jossa sisarusduo sai levytettäväkseen Jaakko Salon ja Jukka Virtasen kirjoittaman hassuttelun Hajamielinen joulupukki. Vaikka Jaakko Salo on saavuttanut urallaan ennen kaikkea tunnustusta säveltäjänä ja sovittajana, monet hänen yhteistyökumppaneistaan ovat kertoneet hänen olleen myös erinomainen sanoittaja. Jaakko Salo muun muassa kirjoitti Jukka Virtasen kanssa yhdessä lukuisat Uuden Iloisen Teatterin näytelmien musiikki-iloittelut. Hajamielisen joulupukin teksti vilisee sukupuoliin liitettyjä stereotypioita, jotka eivät vielä vuoden 1978 Suomessa herättäneet samalla tavalla paheksuntaa kuin nykypäivänä. Sanoituksen huumori syntyy siitä, kun mummo saa joululahjaksi rokkikitaran, äiti rapumerran ja vaari muotilehden vuosikirjan. Tekstissä on tosin tulkittavissa pieni piikki siitä, kuinka miehet eivät osallistu tarpeeksi kotitöiden tekemiseen: siinä vaiheessa, kun perheen isä saakin esiliinan, koko perhe tajuaa, että pukki taisi tehdä tahallaan kepposen ja hieman vihjaili isälle, että voisi itsekin hieman osallistua keittiöaskareisiin.

Eini oli noussut hittilistoille ensimmäistä kertaa tammikuussa 1978, kun hän sai omasta toivomuksestaan levyttää suomeksi Baccaran megahitin Yes sir, I can boogie. Kesällä listoille nousivat myös Einin levytykset Vielä jossain kohdataan sekä Rakastua voisit aivan pikkuisen – Baccara-käännös sekin (Cara mia). Soivalla joulumaalla Eini sai esitettäväkseen Kari Tuomisaaren laulun Joulupukin maa, jonka Four Cats levytti yhdessä Marion Rungin kanssa alun perin vuonna 1967. Soivalla joulumaalla sovituksesta vastaa Esa Nieminen, joka onkin onnistuneesti päivittänyt Joulupukin maan 70-luvulle. 1970-luvulla pop-iskelmissä kuultiin suuria sovituksia, ja niinpä Joulupukin maassakaan ei ole säästetty jousissa ja puhaltimissa. Joulupukin maa sopii tekstinsä puolesta myös hyvin mainostamaan Tarvajärven Joulumaa-hanketta, jonka tarkoituksena oli nimenomaan mainostaa kansainväliselle yleisölle Suomea Joulupukin maana. "Made in Joulupukin maa."

Erkki Liikanen oli noussut 70-luvun puolivälissä suureen suosioon ja hän oli kolmena vuonna peräkkäin Syksyn sävelessä yleisön suosikki lauluillaan Evakkoreki (1975), Jokkantii (1976) ja Kolmen konstin timpermanni (1977). Liikanen oli levyttänyt Syksyn sävel -hittinsä Discophon-levy-yhtiölle, mutta 1978 hän siirtyi Finnlevyn artistikaartiin. Soivalla joulumaalla Liikanen on jättänyt kuplettihumoristin roolin sivuun. Hän esittää sympaattisen itse kirjoittamansa laulelman Joulu metsämaille saapui, jossa muistellaan haikeana lapsuuden jouluja maaseudun rauhassa.

Päivi Paunu, Päivi Karppanen ja
Titta Jokinen muodostivat Mirumarun.
Mirumaru-trion muodostivat Päivi Paunu, Titta Jokinen ja Paula Karppanen. Trion alkuperäisenä ideana oli mukailla 1930- ja 40-lukujen amerikkalaisia tyttötrioja. Mirumarun esikoisalbumi vuodelta 1977 sisälsikin suomenkielisiä versioita vanhoista ikivihreistä. Vuonna 1978 Mirumaru alkoi kuitenkin esittää myös ajanmukaisempaa musiikkia. Alkuvuodesta he kilpailivat euroviisukarsinnoissa Antti Hyvärisen pop-sävellyksellä ABC, ja vuoden aikana he levyttivät myös muun muassa suomenkieliset versiot Baccaran diskohiteistä Darling (Haavein) ja Parlez-vous français (Tää me osataan). Joulualbumilla Mirumaru on saanut tulkittavakseen legendaarisen tanskalaisen Nisse-polkan. Myös tähän – kuten niin moneen muuhunkin – joululauluun suomenkielisen tekstin on tehnyt aikoinaan Saukki. Laulun levytti alun perin Jorma Ikävalko vuonna 1953. Soivalla joulumaalla Nisse-polkka on saanut Olli Heikkilän käsittelyssä ajanmukaisen diskopoljentoisen sovituksen, joka toimii varsin hyvin. Mirumarun tarina ei kuitenkaan enää jatkunut vuoden 1978 jälkeen. Trio ehti julkaista lyhyen historiansa aikana kaksi albumia ja yhteensä 28 levytystä. Päivi Paunu, joka oli Mirumarun perustamisen aikoihin levyttänyt viimeiset soololevytyksensä, vetäytyi tämän jälkeen julkisuuden valokeilasta.

34-vuotiaan popkonkarin ja 18-vuotiaan
missin yhteistyö herätti alun perin
hämmennystä, mutta kansa otti duon
avosylin vastaan. Vuosina 1977-78
Danny & Armi oli Suomen ylivoimaisesti
suosituin hittiduo.
Danny ja Armi Aavikko olivat 70-luvun viimeisinä vuosina Suomen ylivoimaisesti suosituin duo. Duon ensimmäinen yhteislevytys Tahdon olla sulle hellä vuodelta 1977 nousi yhdeksi koko vuosikymmenen suosituimmaksi iskelmäksi ja se oli kokonaiset neljä kuukautta Suomen listaykkönen. Ykkössijalta sen syrjäytti Dannyn ja Armin seuraava hitti Kaiken sulle antaisin. Suomen iskelmätaivaalla alkoi Dannyn ja Armin myötä melkoinen hellyysbuumi, mikä ilmeni muun muassa siten, että Syksyn sävelen voitti laulu Rakkaus on hellyyttä. Suurhitin siivittämänä Dannyn albumi Tahdon olla sulle hellä myi timanttilevyyn oikeuttavat 50 000 äänitettä. Vuonna 1978 ilmestyi Dannyn ja Armin ensimmäinen yhteisalbumi, joka myi sekin nopeasti kultaa. Esikoisalbumilla kaikki Dannyn ja Armin levytykset olivat Veikko Samulin säveltämiä ja Juha Vainion sanoittamia. Hittikaksikko kynäili myös Soivalle joulumaalle joululaulun, joka jatkoi duolle ominaista hellyyden ilosanomaa. Joulu ainainen muistutti, että paras mahdollinen joululahja on toiselle kuuluminen ja läheisyys: "Jos vain toisillemme tunteen voimme suoda lämpöisen, silloin joulu voisi olla ainainen." Laulu kuulostaa aivan samanlaiselta kuin Dannyn ja Armin aikaisemmat hitit Samuli-sovituksineen ja naukuvine kitarasoundeineen. Sanoituksessa puolustetaan myös friends with benefits -mentaliteettia: "Sillä tärkeintä on maailmassa kaunis ystävyys, siihen liittyy myöskin lämmin läheisyys." Tämä ehkä hieman aikuisempaan makuun suunnattu laulu erottuu sanoituksensa puolesta melkoisesti muista Soivan joulumaan kappaleista, mutta olisi ollut levy-yhtiöltä suorastaan haaskausta olla hyödyntymättä vuoden kuumimman hittiduon potentiaalia.

Kurioisiteettina mainittakoon, että jos Joulu ainainen vaikuttaa kornilta, niin kuunnelkaapa Dannyn ja Armin toista joululaulua Jouluaattona vasta vuodelta 1994. Se se vasta järkyttävän korni onkin.

Dannyn ja Armin pikkupervoilun jälkeen ääneen pääsee persoonallisesta "romani-vibratosta" tunnettu Merja Rantamäki, joka kuului Toivo Kärjen viimeisiin suojatteihin ennen kuin maestro syrjäytettiin eläkkeelle 70-luvun lopussa. Merja Rantamäen 70-luvun levytyskappaleissa oli huomattavasti muita aikansa hittinimiä enemmän vaikutteita perinteisestä suomalaisesta iskelmä- ja tanssimusiikista. Rantamäki levytti runsaasti Kärjen sävellyksiä ja esimerkiksi saman vuoden syksyllä hän sijoittui Syksyn sävelessä neljänneksi Kärjen sävellyksellä Sinne. Kärki on säveltänyt myös tällä albumilla kuultavan Rantamäen esittämän Pohjolan joulun. Juha Vainion sanoitus on nimensä mukaisesti ylistys Pohjolan joulutunnelmalle, jonne päästyään saa vasta kokea oikean joulun.

Soivalla joulumaalla kuultiin Saukin
ja Pikkuoravien comeback.
Soivan joulumaan yksi ehdottomasti mielenkiintoisimpia esityksiä on raita numero 13 Pikkuoravien hyppyrilinko. Kyseessä on legendaaristen Saukin ja Pikkuoravien comeback pitkän levytystauon jälkeen. Saukki, Nestori, Simeoni ja Elmeri ikuistivat vuosina 1959–1964 toistakymmentä levytystä. Inspiraationa Saukille ja Oraville toimi Ross Bagdasarianin luomien maaoravien eli Alvin and the Chipmunksien "vinkuääninen" hittilevytys The Chipmunk song (Christmas don't be late). Laulusta haluttiin tehdä suomenkielinen versio. Saukki teki käännöksen nimellä Pikkuoravien joululaulu ja Eino Virtanen levytti oravien osuuden nopeutettuna ja kolmiäänisenä. Pikkuoravien projekti on siis alkanut alun perin jouluaiheisella musiikilla. Levytys osoittautui menestykseksi, minkä myötä Saukki ja Virtanen innostuivat kynäilemään lisää lauluja Pikkuoraville. Pikkuoravien laulujen sovittajana ja musiikillisena vastaavana toimi Jaakko Salo. Vuoden 1964 jälkeen Saukki ja Pikkuoravat olivat tehneet lyhyen comebackin lapsitähti Mari Laurilan singlelle vuonna 1970. Kahdeksan vuotta myöhemmin Saukki ja Pikkuoravat tekivät paluun levytysstudioon, kun Soivaa joulumaata varten levytettiin Pikkuoravien hyppyrilinko. Olisikin äärimmäisen mielenkiintoista tietää, miksi Pikkuoravat herätettiin henkiin vielä kerran juuri tätä projektia varten. Syynä saattoi mahdollisesti olla albumin Tarvajärvi-kytkökset. Niilo Tarvajärvi oli esiintynyt vuonna 1960 Saukin ja Oravien kuunnelmahupailussa Palapelipossu. Ehkäpä Saukki, Eino Virtanen ja laulun säveltäjä Jaakko Salo halusivat olla mukana projektissa, jonka tarkoituksena oli jeesata vanhaa kaveria? Pikkuoravien hyppyrilingon myötä Saukki, joka on 1950- ja 60-lukujen vaihteessa kirjoittanut suomenkielisiä tekstejä lukuisiin klassikoiksi muodostuneisiin joululauluihin, sai oman osuutensa tällä legendaarisella kokoelmalla. Pikkuoravien hyppyrilinko on mielenkiintoinen valinta joulualbumille myös sen vuoksi, että talvisesta iloittelusta kertovalla laululla ei ole oikeastaan mitään tekemistä joulun kanssa. Pikkuoravat olivat kuitenkin levyttäneet jouluisen esikoislevytyksensä lisäksi vuonna 1964 kaksi sikermää tuttuakin tutummista joululauluista, joista useimmat ovat Saukin itsensä tekstittämiä: Pikkuoravien joulupotkuri 1, Pikkuoravien joulupotkuri 2.

Kisu Jernström oli kuulunut pitkään EMI:n artistikaartiin ja levyttänyt sinne kaikki 70-luvun suuret hittinsä. Vuonna 1978 hän kuitenkin vaihtoi levy-yhtiötä Scandiaan, minkä myötä hän pääsi osallistumaan myös Soivaan joulumaahaan. Kisu esittää albumilla Petteri Punakuonon, jonka Kassu Halonen on sovittanut omaperäiseksi reggae-versioksi.

Päivi Kautto-Niemi oli diskomusiikin
ylipapitar Suomessa 70-luvun lopulla.
Viimeisenä artistina ääneen pääsee Päivi Kautto-Niemi, joka muistetaan lukuisista diskolevytyksistään. Kun 70-luvun jälkipuoliskolla diskomusiikki nousi niin suureen suosioon, levy-yhtiöille tuli tarve löytää artisteja, jotka profiloituisivat nimenomaan diskomusiikin esittäjiksi. Päivin läpimurtolevytykset vuodelta 1977 olivat molemmat diskoversioita vanhoista ikivihreistä: Sunny ja Liljankukka. Myöhempinä vuosina Kautto-Niemen käsittelyssä monet ikivihreät, kuten Tulenliekki, Surujen kitara ja Saanhan viimeisen tanssin, vääntyivät diskoasuun. Soivalla joulumaalla Kautto-Niemi tulkitsee Irving Berlinin legendaarisen Valkea joulun, jota ei kuitenkaan ole sovitettu diskoksi, vaan yllättävänkin traditionaaliseksi iskelmäksi. Kieltämättä olisi ollut mielenkiintoista kuulla diskoversio tästä legendaarisesta joululaulusta, mutta ehkä tuottajat ajattelivat laulun olevan liian vakavahenkinen sellaiseen tarkoitukseen. Kautto-Niemen tulkinta ei luonnollisesti vedä vertoja Bing Crosbylle tai Frank Sinatralle, mutta levytys on sopivan tyylikäs lopetus tasokkaalle joulualbumille.

Viimeisenä raitana kuullaan jälleen Kulkuset ja nyt soolo-osuuksia ovat saaneet muutkin kuin Danny & Armi. Jopa Pikkuoravat pääsevät ääneen. Laulun lopussa Joulumaan tähtikaartin artistit toivottavat kuuntelijoille hyvää joulua.

Soivan joulumaan alkuperäinen LP-painos sisälsi myös
hauskan seurapelin.
Soiva joulumaa ilmestyi vuoden 1978 joulumarkkinoille. Joulukuussa 1978 se oli Suomen 16. ostetuin albumi. Listoille albumi palasi seuraavan vuoden joulukuussa, jolloin se noteerattiin Mitä Suomi soittaa -listan sijalla 19. Vaikka albumi ei mikään listahirmu ollutkaan, sitä myytiin joulun 1978 aikana kultalevyyn oikeuttava määrä. Tilastojen mukaan levyä on tähän päivään mennessä myyty kunnioitettavat 42 600 äänitettä. Soiva joulumaa osoittautui vuosien saatossa iskelmänharrastajien keskuudessa melkoiseksi kulttiklassikoksi. 1980-luvun jälkipuoliskolla Fazer julkaisi albumin uudestaan LP:nä ja c-kasettina nimellä 16 kivaa joululaulua. Vuonna 1988 albumi julkaistiin myös ensi kertaa cd-formaatissa. Tätä cd-julkaisua julkaistiin kuitenkin ilmeisesti hyvin pieni painosmäärä, sillä siitä tuli melkoinen keräilyharvinaisuus. Vuonna 2010 Warner Music Finland ilahdutti iskelmäharrastajia suunnattomasti julkaisemalla Soivan joulumaan cd:nä alkuperäisillä kansilla. Alkuperäisen LP-painoksen sisältävää lautapeliä ei kuitenkaan ymmärrettävistä syistä pystytty julkaisemaan cd:n sleevessä.

Soiva joulumaa on tyylipuhdas finnhits-aikakauden joululevy, joka on jäänyt monien suomalaisten mieliin. Retrospektiivisestä näkökulmasta olisi kiinnostavaa spekuloida, miksi juuri nämä 14 finnhits-esiintyjää päätyivät esiintymään tälle levylle. Tai oikeastaan pitäisi tietenkin kirjoittaa 13 finnhits-esiintyjästä, sillä Saukkia ja Oravia nyt ei voida mitenkään mieltää tämän "tyylilajin" esittäjiksi. Soivalla joulumaalla esiintyvät ainoastaan Finnlevyn ja Scandia / Finndiscin artistit, mikä tietenkin rajaa lukuisat 70-luvun tähtinimet pois. Esimerkiksi Tapani Kansa ja Lea Laven levyttivät CBS:lle, Marion EMI:lle ja Paula Koivuniemi PSO:lle. Vuonna 1978 perustettiin uusi levy-yhtiö Levytuottajat, jonne finnlevyläisistä siirtyivät Irwin Goodman, Kai Hyttinen ja Hanne, minkä vuoksi kukaan heistäkään ei pääse levyllä ääneen.

Pohdittaessa ketkä muut artistit olisivat mahdollisesti voineet esiintyä albumilla, on siis keskityttävä pohtimaan Finnlevyn ja Scandian artisteja. Yksi nimi, joka tulee välittömästi mieleen, on Kari Tapio. Kari Tapio oli vasta muutamaa vuotta aikaisemmin noussut suureen suosioon hittikappaleillaan Laula kanssain, Viisitoista kesää ja Kaipuu. Kari Tapio oli albumin ilmestymisen aikoihin vielä sangen suosittu ja tuore nimi, kuten monet muut Soivan joulumaan esiintyjät. Finnlevyn artistikaartista mieleen juolahtaa Frederik, mutta kenties levy-yhtiössä ajateltiin, ettei machoimagoinen Reetu ollut jo tuolloinkaan kaikkein uskottavin joululaulujen esittäjä. Levyltä puuttuu myös Fredi, joka oli yksi vuosikymmenen suurimpia hittinimiä. Fredin versioitavaksi olisi voinut antaa kernaasti hieman haastavammankin jouluklassikon. Saman voisi todeta myös Pepe Willbergistä. Kenties myös sellaiset vuosikymmenensä suositut esiintyjänimet, kuten Jukka Raitanen tai Juhani Markola – molemmat vielä Finndiscin artisteja – olisivat voineet tuoda panoksensa albumille. Finndiscin tähtiartisti Anneli Sari, joka oli sijoittunut saman vuoden Syksyn sävelessä hienosti toiseksi, taisi kuitenkin edustaa artistiprofiililtaan jo liian sofistikoitunutta tyyliä tällaiselle kepeälle joululevylle. Soivan joulumaan artistikaarti painottuu hyvin vahvasti iskelmään, joten Scandian rock- ja underground-levymerkki HI/HATin artistien panosta albumille ei kaivattu. Syksyn sävel -voittaja Mikko Alatalo ei siis vielä Soivalla joulumaalla päässyt laulamaan Harmaasta joulusta. Juice Leskisen joululauluja ei kuitenkaan tarvinnut odottaa enää kovinkaan kauan, sillä vuonna 1981 ilmestyi hänen jouluälppärinsä Kuusessa ollaan. Finnlevylle levyttänyt Maarit oli kaupallisen uransa huipulla Jäätelökesän ja Siivet saan -albumin myötä, mutta hänenkin profiilinsa taisi olla aivan liian rock ja epäkaupallinen joululevylle.






Lähteet


Kirjallisuus:

Katri Helena – Tähtenä taivaalla (2003) toimittanut Irja Hämäläinen. Otava, Helsinki.

Latva Tony, Tuunainen Petri (2004) Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, Helsinki.

Tuunainen Petri (2005) Armi Aavikko 1958–2002. Kustannusosakeyhtiö Kirjastudio, Helsinki.

Verkkolähteet:

KenNetin viihdetietokanta: Ne Ainoat Oikeat Pikkuoravat.
http://www.kennetti.fi/saukkijaoravat.html

Aiheesta muualla


YLE Elävä arkisto: Joulumaan rakentaminen pysähtyi v. 1987

8. marraskuuta 2015

Kuukauden levyartikkeli: Pave Maijanen – Sirkus saapuu tivoliin (EMI Finland, 1994)

Kun Pave Maijanen on ollut tänä syksynä taas framilla, olisi korkea aika nostaa esille hänen uransa korkeatasoisin albumi, mikä ei suinkaan ole yksikään hänen kasariklassikoistaan, vaan vuonna 1994 ilmestynyt älppäri. Yamma yamman ja mönkään menneiden Euroviisujen jälkeen näyttämisen tarve oli varmasti suuri, minkä myötä syntyi kaunista tulosta. Sirkus saapuu tivoliin -albumi ei ole Maijasen myydyimpiä, mutta se tuotti kuitenkin kaksi menestynyttä radiohittiä.

Pave Maijanen on mielestäni yksi aliarvostetuimpia muusikoita suomalaisen kevyen musiikin kentällä. Miehen merkitystä populaarimusiikkimme hyväksi ei ole koskaan ymmärretty sillä laajuudella, minkä hän ansaitsisi. Pave Maijanen musiikin monilahjakkuutena ja todellisena ammattilaisena olisi ansainnut saavuttaa uransa varrella huomattavasti enemmän tunnustusta ja suitsutusta. Pave Maijasesta keskustellessa törmää silloin tällöin jopa suorastaan asiattomaan vähättelyyn. Kun Helsingin Sanomat julkaisee Pavea ylistävän näkökulman, eikös Sininen zeppeliini lähde myöhemmin ironisoimaan Paven saavutuksia. Erityisesti suomalaisia rock-äijiä tuntuu edelleen kismittävän suuresti, kun 70-luvun tiukka rockmies vaihtoi 80-luvulla tyyliään suomenkieliseen "iskelmään". Ennen kaikkea rockväen vastenmielisyys tuntuu kanavoituvan kappaleeseen Jano. "Sit meni viimeistään maku, kun se rupes vetää jotain 'mul on jano' -tyyppistä kamaa." Mutta kuten tässäkin blogissa on aiemmin sivuttu, on täysin kohtuutonta kutsua Paven 80-luvun tuotantoa iskelmäksi. Samoihin aikoihin, kun Lähtisitkö ja Jano ovat ilmestyneet, Suomessa iskelmämusiikkia levyttivät muun muassa Vera Telenius, Reijo Kallio tai Jamppa Tuominen, eikä Paven musiikilla ollut mitään tekemistä edellä mainittujen artistien esittämän musiikkityylin kanssa. Jee jee jee – Suomalaisen rockin historia (WSOY, 1998) onkin hieman osuvammin nimennyt Paven 80-luvun hittien genreksi crossover-popiskelmä.

Maijanen on Paven uran todellinen
klassikkoalbumi vuodelta 1984.
Pave Maijasen tunnetuimmat 80-luvun hittikappaleet eivät myöskään edusta hänen tuotantonsa koko kuvaa. Jo Paven kasarialbumit ovat sisällöltään erittäin monipuolisia, eivätkä suinkaan sisällä pelkästään "crossover-popiskelmää". Esimerkiksi Maijanen-albumi (1984) ei ole pelkkää Lähtisitköä. Levyn tunnelmat vaihtelevat vaikuttavasta moniäänisestä a cappella -laulannasta (Lilja, ruusu ja kirsikkapuu) suoraviivaiseen rokkiin (Suuret sankarit) päättyen liki seitsemänminuuttiseen miltei taiteelliseen instrumentaalisävellykseen Syksy. Tai entäpä Maailman tuulet -albumi vuodelta 1987, jonka kymmenen kappaleen laulukavalkadissa liikutaan Jokainen on jotain -kappaleen a cappella -vedosta hulvattomaan rockrevittelyyn Kadonneen sydämen metsästäjä ja bluesvaikutteiseen tunnelmointiin Hiljaiset kilometrit. Puhumattakaan albumin vaikuttavasta ja pysäyttävästä nimikkokappaleesta.

Tekstittäjänä Pave Maijanen ei toki ole samanlainen yhteiskuntatarkkailija kuin Hector tai samanlainen verbaalilahjakkuus kuten Juice Leskinen tai Ismo Alanko, mutta Pave on kynäillyt lukuisia raflaavia tekstejä, jotka kuvaavat osuvasti ihmiselämän eri ulottuvuuksia. Esimerkiksi Elämän nälkä – sanoituksen tunnelmiin monet ovat varmasti samaistuneet elämänsä vaikeina hetkinä. Tai pysäyttävän hieno Ikävä, jota kuunnellessa moni raavas mies on punaviinihuuruissaan ruvennut illan pikkutunneilla avoimesti vollottamaan.

No joking -levy vuodelta 1991 ei enää
osoittautunut myyntimenestykseksi.
Pave Maijasen suomenkielinen ura alkoi vuonna 1981, kun hänen yhtyeensä Mistakes levytti Pidä huolta -klassikon. Varsinainen suursuosio alkoi kuitenkin vuodenvaihteessa 1984-85, kun Suomen kansa rakastui Lähtisitkö-kappaleeseen. Pave Maijanen nousi hetkessä suomalaisten artistien eturiviin, ja albumit Maijanen (1984) ja Palava sydän (1985) myivät molemmat timanttilevyyn oikeuttavat 50 000 äänitettä. Pave Maijanen on lakonisesti todennut, että näiden levyjen jälkeen hänen urallaan seurasi "tasainen alamäki". Maailman tuulet (1987) myi kuitenkin hienosti kultaa ja sitä seurannut Kuutamokeikka vuodelta 1990 menestyi myös mukavasti, vaikka myyntiluku ei enää ihan kultalevylukemiin oikeuttanutkaan. Kuutamokeikka viihtyi kuitenkin Suomen virallisella albumilistalla kunnioitettavat 17 viikkoa, sijoittuen listalla parhaimmillaan sijalle 4. Sen sijaan seuraavaa albumia No joking (1991) voisi luonnehtia jo flopiksi. No joking nousi albumilistalle vain yhden viikon ajaksi, hyvin vaatimattomalle 39. sijalle.

Yamma yamma -singlellä julkaistiin
myös englanninkielinen versio
kansainvälistä yleisöä ajatellen.
Pave sai kuitenkin uuden nosteen uralleen alkukeväästä 1992, kun musiikin asiantuntijoista koottu raati valitsi hänet yksimielisesti Suomen euroviisuedustajaksi laululla Yamma yamma. Paven nuorekas ja raflaava sävellys otettiin Suomessa aluksi innolla vastaan. Monet suomalaiset olivat vakuuttuneita, että Pave Maijasen kaltainen ansioitunut muusikko kääntää Suomen viisumenestyksen nousuun. Viisukeväällä julkaistiin Yamma yamman sisältänyt kokoelmalevy Kaikki nämä vuodet, joka menestyi listoilla huomattavasti paremmin kuin edellinen albumi. Euroviisut eivät kuitenkaan sujuneet suunnitelmien mukaan. Yamma yamma jäi Malmössä järjestettävissä Eurovision laulukilpailuissa viimeiseksi. Suomen kansa käänsi takkinsa välittömästi: Yamma yamma, jota oli vielä ennen kilpailua pidetty kansainvälisenä ja menevänä, muuttui noloksi ja halveksittavaksi tekeleeksi. Pave Maijanen on useaan otteeseen kertonut, kuinka yksi hänen elämänsä kovimpia paikkoja oli nähdä Suomeen palattuaan iltapäivälehtien lööpit, joissa Paven kuvan vieressä luki isoilla kirjaimilla "Euroopan huonoin". Pave on monissa haastatteluissa todennut, kuinka Euroviisuihin lähteminen oli hänen uransa tuhoisin ja kamalin virhe, sillä viisujen jälkeen hänen uransa lähti todelliseen syöksykierteeseen. Jos Pave Maijanen oli jo 80-luvulla menettänyt rock-uskottavuuttaan, Euroviisut ja varsinkin mönkään menneet Euroviisut olivat todellinen punainen vaate suomalaiselle musiikkimedialle, joka banalisoi Maijasen hetkeksi aikaa täysin. Kuten Pave on todennut lukuisissa haastatteluissa – sekä viimeksi omassa Vain elämää -jaksossaan – Euroviisujen jälkeen "kaikki loppui" muutamaksi vuodeksi.

Todellinen imagotyrmäys ja soolouran pahin alamäki. Ei ollut mikään ihme, että seuraavalla albumilla taisi olla melkoinen näyttämisen tarve. Pave Maijanen onnistuikin vuonna 1994 valmistamaan yhden uransa onnistuneimmista albumikokonaisuuksista. Sirkus saapuu tivoliin -pitkäsoitto julkaistiin vuoden 1994 joulumarkkinoille.

Edellisen albuminsa No joking Pave oli tehnyt hyvin pitkälti itse. Hän soitti miltei jokaista albumilla kuultavaa instrumenttia. Seuraavalle albumille Pave kokosi kuitenkin tanakan studiobändin aikansa eturivin muusikoista: Tommi Viksten (kitarat), J. P. Virtanen (koskettimet) ja Sami Kuoppamäki (rummut) maestron itsensä soittaessa bassoa, sähköurkuja, syntetisaattoreita ja joitakin kitaraosuuksia. Muusikkolistalta löytyy myös Nipa Nieminen, jonka suoritukseksi on merkitty "keittiö" ja "sauna". Levyn soundimaailma on todella tanakka ja voimakas, ja etenkin bassokuviot korostuvat sovituksissa erinomaisen hyvin.

Sirkus saapuu tivoliin -albumia alettiin valmistaa aluksi Paven vapaa-ajan asunnossa Kesälahdella Sarvisalossa elokuussa 1994. Viimeistely ja miksaus suoritettiin MTV Musiikkistudioilla syyskuussa. Albumi sisältää 12 laulua. Sävellykset ovat muutamaa coveria lukuun ottamatta Pave Maijasen käsialaa. Tapansa mukaisesti Paven sävellykset ja sanoitukset on tehty nimellä Maija Paavonen, tosin tämä oli viimeinen albumi, jossa tätä pseudonyymiä käytettiin. Sanoituksia Paven itsensä lisäksi on rustaillut Hector ja Neumann. Hector saapui kesällä mukaan Paven kesäasunnolle kynäilemään albumille muutamia tekstejä. Pave Maijanen on usein maininnut, kuinka hänen urallaan oli vaihe, jolloin sanoituksia ei meinannut syntyä millään, mutta onneksi apua sai läheiseltä yhteistyökumppanilta. Hector oli laatinut tekstejä jo No joking -albumille, ja olihan myös Yamma yamman sanoitus Hectorin käsialaa. Albumin sadosta julkaistiin kaksi cd-singleä: ensimmäinen sisälsi kappaleet Esplanadi ja Ja sinä tulet, toisella oli taas raidat Jos tahdot ja Kuinka tietää voin.

Levyn aloitusraita Jos tahdot on levyn varsinainen hittibiisi, ja se onkin sanoitukseltaan yksi Pave Maijasen uran onnistuneimpia. Tekstissä kuvataan osuvasti masentuneen ihmisen itseruoskintaa ja oivallusta kuinka unelmien toteuttamisessa suurimpana esteenä on yleensä ihminen itse. "Jos tahdot, sä voit voittaa / juuri sen joka pahin on / ilmaiseksi mitään et saa / mut jos teet sen saat palkinnon // Vihollinen seisoo siinä / sinun omissa vaatteissasi / mene nyt ja katso peiliin / ja näet vastustajasi." Mitäpä tuohon on lisättävää. Yamma yamman jälkeinen uran totaalinen alamäki lienee vahvasti vaikuttanut tällaisen itsetilityssanoituksen syntymiseen. Jos tahdot -laulua soitettiin aktiivisesti radiossa alkuvuodesta 1995 ja se nousikin jopa radiolistan ykköseksi. Jos laulu olisi julkaistu aikoinaan Paven menestyskaudella 80-luvulla, se olisi varmasti nyt suuri ikivihreä. Kappale on ehdottomasti yksi Pave Maijasen uran suurimpia helmiä.

Myös levyn kakkosraidassa Selänmitta maata pohdiskellaan elämän ulottuvuuksia. On aivan samantekevää miten elämänsä viettää, koska lopputulos on omaisuutta kartuttavalle herralle ja köyhälle rengille kuitenkin sama. Lopussa kun elämän maalinauha katkeaa, ei kenelläkään jää enempää kuin selänmitta maata. Sad but true. Samanlaista tematiikkaa on sivuttu monissa kappaleissa, kuten esimerkiksi iskelmämaailmassa Irwin Goodmanin Esileikkiä-kappaleessa (1988), jossa todetaan kuinka kaikilla on lopputuloksena vain kumpu nurkassa hautuumaan. Musiikillisesti Selänmitta maata muistuttaa hieman latinorytmien poljentoa, sujuvaa sovitusta ryydittää vierailevan muusikon Pepa Päivisen soittama tenorisaksofonisoolo.

Kolmantena raitana kuullaan albumin vauhdikas nimikkobiisi, jossa J. P. Virtasen soittama hammond vie suorastaan kaoottisiin tunnelmiin. Sirkus saapuu tivoliin -kappaleen on sanoittanut Neumann, jonka kanssa Pave oli tehnyt läheistä yhteistyötä Dingon kulta-aikana tuottaessaan yhtyeen huikeisiin myyntilukuihin yltäneitä albumeita. Ennen tämän levyn valmistumista Pave Maijanen oli soittanut koskettimia Dingon comeback-kokoonpanossa vuosina 1993-94. Pave Maijanen oli myös neljä vuotta aikaisemmin levyttänyt Neumannin kynäilemän kappaleen Kuutamokeikka, josta Neumann itse levytti oman versionsa vuonna 1996. Sirkus saapuu tivoliin -tekstissä kaikilla menee huonosti: joudutaan putkaan, ollaan verovaikeuksissa ja rutataan vahingossa mersu, eikä vakuutus korvannut kuin vain lasinpyyhkimet. Lopulta päästään jälleen pohtimaan elämän tarkoitusta, johon kuuluvat myös vastoinkäymiset ja kaaos: "Elämässä täytyy olla jokin salaisuus, kun hengissä heiluu ja koittaa päivä uus. On sirkusta tivoli ja siinä sen ihanuus." Siinä neumannilaista elämänfilosofiaa. Taidatkos sen sattuvammin sanoa. Teksti ilmentää hauskasti 90-luvun alkuvuosien ajankuvaa. Tekstissä mainitaan niin Juha Föhr kuin Joel Hallikainenkin viiltävän ironista mustaa huumoria sisältävässä tekstinpätkässä: "Mä roikuin jo kaiteessa parvekkeen, kun vaimokin rakastui Hallikaiseen ja talkkari huusi: 'Älä hyppää kun vielä lakaisen'". Suorastaan nerokasta!

Pave Maijanen on uransa aikana saanut kehuja erityisesti tulkintojensa sävykkyydestä ja lauluäänen kauneudesta. Nämä ominaisuudet tulevat usein esille varsinkin rauhallisissa ja akustisissa balladeissa. Esimerkiksi Paven Vain elämää -vedoista eniten ylistystä sai versio Sannin Me ei olla enää me -kappaleesta. Sirkus saapuu tivoliin -albumilla ensimmäinen tällainen "maijas-balladi" on neljäs raita Ja sinä tulet. Kaipauksesta kertovassa laulussa Paven tulkitsijanlahjat pääsevät parhaiten oikeuksiinsa ja hänen lauluäänessään on erityisen hieno sointi.

Viides raita on albumin ensimmäinen cover, joka on ehdottomasti yksi albumin kohokohtia. Pave on vääntänyt suomalaisen folkmusiikin varhaisen klassikon Esplanadin ytimekkääksi rokiksi. Hootenanny trio levytti Esplanadin alun perin loppuvuodesta 1965. Jo ennen Irwin Goodmanin läpimurtoa Suomessa oli perustettu folkyhtyeitä, joiden laulut saattoivat olla paikoitellen hyvinkin kantaaottavia ja yhteiskuntakriittisiä. Hootenanny trion Keijo Räikkösen kynäilemä Esplanadi on ollut aikoinaan poikkeuksellisen piikikäs sanoitus. Se on varmasti ensimmäinen suomen kielellä levytetty kappale, jossa mainitaan muun muassa käsitteet sosiaalihuolto tai hyvinvointivaltio. Laulu kuvaa hyvin ironisesti, kuinka syrjäytynyt henkilö ei koe enää olevansa yhteiskunnalle kelvollinen jäsen. Siinä missä Hootenanny trion alkuperäinen versio noudattaa folk-musiikille tyypillisiä pelkistettyjä konventioita – missä säestyksestä vastaa ainoastaan kitara, huuliharppu ja banjo – Pave on sovittanut Esplanadin vauhdikkaaksi ja muhkeaksi rokiksi. Esplanadin päivittäminen juuri tämän albumin ilmestymisen aikoihin oli osuvasti ajoitettu. Vuonna 1994 Suomessa oli eletty jo monta vuotta koko yhteiskuntaa koskettaneen laman kourissa. Esplanadin sanoituksen tematiikka oli jälleen monen suomalaisen arjessa pelottavankin ajankohtainen. Esplanadi oli albumin toinen menestys ja se nousi radiolistalla parhaimmillaan toiselle sijalle.

Pave Maijasen albumeilla on kuultu useampiakin a cappella -vetoja. Näistä kuuluisin on ehdottomasti Maijanen-albumin aloitusraita Lilja, ruusu ja kirsikkapuu. Tällä levyllä a cappella -kiintiöstä vastaa nerokas versio How can I be sure -klassikosta. Laulun levytti alun perin The Young Rascals vuonna 1967 ja Dusty Springfield teki siitä oman versionsa 1970. Varsinaiseksi hitiksi laulu nousi kuitenkin vuonna 1972, kun David Cassidyn versio nousi brittilistan ykkössijalle. Irina Milan levytti laulun alun perin suomeksi itse tekemällään sanoituksella Kuinka tietää voin Milankolia-LP:lle vuonna 1974. Pave teki lauluun oman sanoituksensa, jonka nimi on myös Kuinka tietää voin. Versio on nerokas taidonnäyte, johon pystyy vain todellinen musiikillinen lahjakkuus.

Seitsemäs raita Se teki kipeää on hyvin tyypillinen Paven repertuaariin istuva pop-kappale, jossa kuullaan tarttuva kertosäkeistö ja onnistunut sovitus. Kahdeksantena kuullaan hauska ja kepeä "omaelämäkerrallinen" muisteloteos Muistan sen kuin jestödein. Pave on tehnyt tällaisen omaelämäkerrallisen laulun kerran aikaisemminkin: Pave's Mistakes -yhtyeen ensimmäinen levy vuodelta 1980 sisältää laulun 10 years boogie, jossa Pave kertailee 70-luvun tapahtumiaan. Pave viitannee juuri tähän lauluun heti Muistan sen kuin jestödein alussa, sillä kappaleen alussa muistellaan 15 vuotta aikaisemmin tehtyä "yhtä buugia". Muistan sen kuin jestödein on ikään kuin jatko-osa 10 years boogielle. Laulussa on lukuisia intertekstuaalisia viittauksia Paven aikaisempaan tuotantoon: Pidä huolta, Musta Mercedes, Tanssivat kengät, Lähtisitkö, Palava sydän, Jano, Elämän nälkä, Jokainen on jotain ja Ikävä tulevat tavalla tai toisella mainituiksi. Laulussa otetaan kantaa rockväelle, joka ihmetteli Paven 80-luvun tyylinvaihdosta. "Ja monet hulluna taisi mua pitää / kun ei se ollut sitä rokkii eikä mitään / mut mä tuumin heikot sortuu ja jätkät vaan porskuttaa / sillä ainahan mä halusin vain sitä / ett' ruokalistalla on sitä sun tätä". Vaikka uran aikana menestyssuhdanteet ovat vaihdelleet suuresti, Pave vakuuttaa olevansa oikealla alalla. "Ylämäki, alamäki, oikeaa ja vasempaa / mut mua mutkaiselta tieltä ei millään irti saa / kuin korkeintaan kun maalinauha katkeaa".

Kiitos ja anteeks on Hectorin sanoittama rakkauslaulu. Niille, jotka kritisoivat Paven musiikkia liian iskelmälliseksi, Kiitos ja anteeks taitaisi vain lisätä vettä myllyyn. Mielenkiintoisinta laulussa on sovitus, joka nojaa hyvin pitkälti syntetisaattoriääniin. Mainittakoon, että Hector on sanoittanut urallaan kaksi Kiitos ja anteeks -nimistä kappaletta. Ensimmäinen on Kisu Jernströmin esittämä renkutus, joka jäi viimeiseksi Suomen euroviisukarsinnoissa 1987. Paven Kiitos ja anteeks on näistä kahdesta laulusta huomattavasti tyylikkäämpi.

Albumin toinen käännösbiisi on Animals-klassikko We gotta get out of this place, Hectorin kääntämänä On täältä nyt päästävä pois, jossa kuullaan karmaiseva nousevanauringontalomainen tarina henkisesti pahoinvoivasta perheestä. Laulun levytti alun perin Menneisyyden vangit vuotta aikaisemmin ilmestyneelle debyyttialbumilleen. Paven johdolla klassikko esitetään muhkeana ja mahtipontisena rokkina. Laulun säestys on oivaltava taidonnäyte ammattilaismuusikoilta.

Levyn viimeisessä balladissa Matkalla tähtiin pohdiskellaan jälleen syntyjä syviä. Muistan omasta lapsuudestani kuinka olin hirvittävän pettynyt, kun tämän niminen laulu ei ollutkaan kiehtova scifi-kertomus avaruusmatkailusta. Laulu on tunnelmallinen slovari, jossa ihminen pohtii omaa pienuuttaan katsoessaan yöllistä taivasta. Laulun tunnelmallisuuden luo syntetisaattoreilla luotu hieno äänimaailma, minkä myötä raita erottuu albumin muusta tarjonnasta.

Albumin omaperäisin laulu on jätetty viimeiseksi. Poika soitti rumpuja syntyi Paven kesäasunnolla Kesälahdella ilmeisesti krapulaisissa tunnelmissa. Pave lähti itse kirkonkylälle ostoksille, ja ostosreissun aikana asunnolle jäänyt Hector oli kirjoittanut erikoisen runon. Pave oli aluksi sitä mieltä, että tällaisella tekstillä ei ollut mitään tekemistä hänen albumiprojektinsa kanssa, mutta hän lopulta mieltyi runoon niin paljon, että päätti tehdä siihen sävellyksen. Poika soitti rumpuja on ilmeisesti levytetty jamittelumielessä studiolivenä, sillä laulun sovittajaksi on merkitty koko yhtye.

Sirkus saapuu tivoliin -albumi on kokonaisuutena upea taidonnäyte Pave Maijaselta. Biisit ovat hyviä ja albumin toteutus erinomaisen onnistuneine sovituksineen on laadukasta jälkeä. Albumi osoittaa myös Maijasen monipuolisuuden: folk-klassikko Esplanadin vääntäminen rokiksi tai How can I be suren a cappellaksi ovat nerokkaita vetoja.

Albumi ilmestyi aivan loppuvuodesta 1994, mutta se nousi listoille vasta tammikuun kolmannella viikolla, ilmeisesti Jos tahdot ja Esplanadi -kappaleiden radiomenestyksen myötä. Albumi viihtyi listalla kuusi viikkoa, parhaimmillaan se oli sijalla 27. Mistään huikeasta kaupallisesta menestystarinasta ei ollut kyse, mutta ainakin listasijoitusten perusteella albumi menestyi paremmin kuin Paven edellinen albumi No joking. Jos tahdot ja Esplanadi menestyivät erinomaisesti radiolistalla, joten Pave sai albumin myötä kaksi radiohittiä. Paven kokoelmalevyille on edellä mainittujen kahden lisäksi sisällytetty tältä albumilta myös kaksi muuta singlebiisiä Kuinka tietää voin ja Ja sinä tulet sekä nimikkokappaletta Sirkus saapuu tivoliin. Joka tapauksessa albumi ei ainakaan omasta mielestäni saavuttanut sellaista menestystä, minkä se olisi ehdottomasti ansainnut, joten olisikin hienoa, jos tämä Pave Maijasen uran helmi löydettäisiin vielä joskus uudestaan.





Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustoilta Sisältää hitin – Suomen listalevyt (Paven osalta löytyvät täältä) sekä Suomen albumilistat.

30. lokakuuta 2015

Pave Maijasen lyhyt oppimäärä

Vain elämää -musiikki-iloittelun neljäs tuotantokausi on edennyt tänään jo viimeiseen artistipäivään. Sarjan konventioiden mukaan viimeisenä vietetään kauden konkarin päivää, joten tänä iltana kansakuntaamme viihdytetään Pave Maijasen hiteillä. Paven päivän kunniaksi kokosin 13 anekdoottia Maijasen monipuolisen uran varrelta. Päivään voi valmistautua myös kuuntelemalla Paven uran helmistä koottua Spotify-soittolistaa, joka löytyy tämän postauksen alta.

1. Multi-instrumentalisti. Pave Maijanen nauttii suurta arvostusta suomalaisella musiikkikentällä erityisesti sen vuoksi, että hän klaaraa soittimen kuin soittimen. Jo lapsena ja nuorena Pave soitti huuliharppua ja tenoritorvea. Teini-ikäisenä hänet nähtiin rokkibändin rumpalina. Pave nousi ammattimaisempaan sarjaan ensin pop-tähti Kristianin taustabändin kitaristina ja sittemmin Paradise-yhtyeen basistina. Sittemmin Pave on soittanut koskettimia muun muassa Hurriganesin levyillä ja Dingon keikoilla. Pave on tehnyt myös jousisovituksia. Eräänä osoituksena Paven musiikillisesta lahjakkuudesta voidaan pitää hänen sooloalbumiaan No joking vuodelta 1991. Pave Maijanen soittaa levylle tehdyissä kappaleissa jokaista niissä kuultavaa instrumenttia.

2. Suomirockin legendojen takapiru. Pave Maijanen on luonut omien soolo- ja bändiprojektiensa lisäksi maineikkaan uran tuottajana. Useimmiten muistetaan mainita, että Pave Maijanen tuotti 80-luvun puolivälissä ilmiömäiseen supersuosioon nousseen Dingon albumit. Maijasen kädenjälki kuuluu monissa Dingon klassikkobiiseissä, jotka hän sovitti yhdessä Jonttu Virran kanssa. Mutta Dingo ei ole suinkaan ainoa virstanpylväs Paven tuottajan uralla. Yksi Paven ensimmäisiä projekteja tuottajana oli Suomen merkittävimmän progressiivista rockia soittavan yhtyeen Wigwamin menestysalbumi Nuclear nightclub vuodelta 1975. Kansainvälistäkin suitsutusta saaneen Wigwamin kultalevylukemiin yltänyt menestysalbumi on äänestetty toistuvasti yhdeksi Suomen merkittävimmäksi rock-albumiksi. Pave on tuottanut myös muiden merkittävien suomirock-artistien, kuten Hurriganesin ja Hectorin albumeita. Pave tuotti muun muassa Hurriganesin maineikkaan 10/80 -albumin (1980), joka palautti Hurriganesin suosion takaisin kultalevylukemiin. Hectorin albumeita Paven tuotti 90-luvun alkupuoliskolla, jolloin syntyi muun muasssa Hectorin kolmanneksi menestynein albumi Yhtenä iltana (1990, myyntiluku 64 500 äänitettä). Löytyypä Pave meriittilistalta sellainenkin projekti kuin Arja Korisevan toinen albumi Me kaksi vain (1991), jota myytiin yli 84 000 äänitettä. Ei vähän mitään.

50 % Mestareista oli edustettuna 70-luvun alkupuoliskolla
maineikkaassa Paradise-yhtyeessä. Tässä vaiheessa vielä
Pepe Willberg (edessä vasemmalla) oli suurin tähti.
Oksan takana piileskelevän Pave Maijasen aika
parrasvaloissa oli koittava myöhemmin.
3. Koulubändeistä sofistikoituneeseen Paradiseen. Paven veri veti rokkibändin jäseneksi jo nuorena. Ensimmäisen keikkansa Pave teki Top Cats -yhtyeen rumpalina 14-vuotiaana, vuonna 1964. Pave oli mukana monissa koulubändeissä, kuten Ours ja Kopet, joka voitti rockin SM-kilpailut vuonna 1969. Kuten edellä jo todettiin, Pave napattiin mukaan pop-tähti Kristianin taustabändiin kitaristiksi. Varsinaista valtakunnallista suosiota Pave sai kuitenkin 70-luvun puolella, kun hän liittyi Pepe & Paradise -yhtyeen basistiksi. Vaikka Paradise muistetaankin parhaiten iskelmällisistä levytyksistään, kuten Elämältä kaiken sain tai Aamu, kyseessä ei missään nimessä ollut mikä tahansa tanssiorkesteri. Päinvastoin, Paradise nautti suomalaisten musiikin ammattilaisten keskuudessa todella korkeatasoista ja sofistikoitunutta mainetta. Yhtye kykeni esittämään ammattitaitoisesti hyvinkin vaativaa kevyttä musiikkia. Selkeänä osoituksena Paradisen ammattitaidosta on Love Recordsille vuonna 1972 levytetty albumi Niin vähän on aikaa, jossa Paradise esitti Otto Donnerin taiteellisia sävellyksiä nykykirjailijoiden runoihin. Albumin tarkoituksena oli "kohentaa" kevyen musiikin banaalia mainetta.

4. Basisista vokalistiksi. Vuonna 1974 Pave Maijanen pääsi ensimmäistä kertaa levyttämään solistina. Pave Maijasen ensimmäisistä levytyksistä vastasi Love Records. Pave Maijasen ääntä kuullaan muun muassa LP-levyllä Minulla on ystävä, joka sisältää laulettuja versioita Arvo Turtiaisen runoista. Pave tulkitsee kokoelmalla Otto Donnerin sävellykset Isänmaa 1936 ja Isänmaa 1950. Samana vuonna Suomen lahjakkaimmaksi kitaristiksi tituleerattu Albert Järvinen kutsui Paven laulamaan ensimmäiselle soololevylleen Ride on muutaman raidan. Vuonna 1974 ikuistettiin myös Paven ensimmäinen soolosingle Fever / Seventh sky, mikä julkaistiin seuraavana vuonna. Paven nerokas ja omintakeinen sovitus Fever-ikivihreästä herätti huomiota ja nousi keväällä 1975 singlelistalle parhaimmillaan sijalle 12, minkä myötä Pave Maijanen sai ensimmäisen omaa nimeään kantavan merkinnän Suomen listahistoriaan.

Rock'n'roll Band teki comebackin 2005.
5. Dave, Pave ja Affekin tarvitsevat silloin tällöin tanssimusiikkia. Feverin nauhoituksissa Janne Ödner, Affe Forsmanja Pave saivat idean perustaa rokkibändin. Ödner, joka soitti tuohon aikaan Dave Lindholmin Orfeus-yhtyeessä, pyysi itse solistia mukaan bändiin, mihin tämä myöhemmin Orfeuksen hajottua suostuikin. Ödner jäi lopulta yhtyeessä taka-alalle, mutta Dave, Pave ja Affe perustivat bändin, joka sai nimekseen ytimekkäästi Rock'n'roll band! Dave Lindholm, joka oli aikaisemmin levyttänyt suomenkielistä yliopistoälykköjen suosimaa vallankumouksellista tekstivetoista rokkia, oli ilmoittanut haluavansa mukaan rokkibändiin, koska Hurriganesilla vaikutti olevan niin hauskaa. Vaikka Rock'n'roll bandin toiminta rajoittui vain vuoteen 1975, yhtye on silti jättänyt merkittävän vaikutuksen suomirockin historiaan. Bändi julkaisi yhden albumin nimeltään Everybody needs dancemusic sometimes, ja etenkin Paven tulkitsemaa I'm gonna roll -singlebiisiä pidetään nykyään varhaisen suomirockin klassikkona.

6. Albert Järvisen luottomiehenä listaykköseksi. Pave Maijasen ja Albert Järvisen yhteistyö oli alkanut jo Järvisen soololevyllä Ride on vuonna 1974. Seuraavana vuonna Järvinen jätti Hurriganesin, vaikka bändi oli noussut Suomen kiistattomaksi ykkösbändiksi. Järvisellä oli ambitiota soittaa vaativampaa musiikkia kuin mitä Hurriganes pystyi hänelle tarjoamaan. Järvinen perusti Maijasen ja Ippe Kätkän kanssa yhtyeen Royals. Siinä missä Hurriganes keskittyi edelleen melko yksinkertaisen rock'n'rollin soittamiseen, Royalsin edustama rock sisälsi myös elementtejä progesta ja vaikutteita bluesista. Nuortenlehdissä pyrittiin luomaan kilpailuasetelmaa Hurriganesin ja Royalsin välille. Nämä kaksi yhtyettä kilpailivat tosissaan Suomen ykkösbändin maineesta. Royalsin esikoisalbumi Spring 76 (1976) oli myynti- ja arvostelumenestys, joka oli kahden kuukauden ajan Suomen listaykkönen. Erityisesti laulu High ja Royalsin versio Creamin Badge-kappaleesta ovat nousseet suomirockin klassikoiden asemaan. Pave on siis jo 70-luvulla kuulunut eturivin bändien joukkoon. Royals julkaisi yhteensä kolme albumia. Out ilmestyi 1977 ja yhtyeen jäähyväisalbumi Live 1978. Royals lopetettiin, kun uusi aalto ja punk alkoivat jyrätä listoilla. Royalsin historia ei ollut pitkä, mutta sekin jätti ohittamattoman jälkensä suomirockin historiaan.

7. Erehdyksessä suomenkielistä materiaalia. Samoihin aikoihin, kun Juice Leskinen Slam levytti kappaleen Alabama, Arizona, Alaska ja Utah (1979), jossa todetaan, kuinka "sille jopa Maijanen vapautuneesti nauraa", Pave perusti seuraavan yhtyeensä Pave's Mistakes. Mistakes levytti ensimmäisen englanninkielisen albuminsa vuonna 1980. Seuraavana vuonna toiselle älppärille yhtye päätti kokeilun vuoksi levyttää myös suomenkielisiä lauluja. Niiden joukossa oli myös uuden aallon inspiroimana syntynyt Pidä huolta, josta tuli hyvin yllättäen yksi vuoden 1981 suurimpia hittejä Suomessa. Maijanen, joka oli siihen mennessä nauttinut lähinnä rockväen suosiota, saavuttikin nyt valtakunnallista suitsutusta. Pidä huolta päätyi suuren suosionsa myötä jopa iskelmävoittoiselle Finnhits-kokoelmalle, mikä oli tietysti jonkinlainen kolaus yhtyeen rock-uskottavuudelle. Pidä huolta on kuitenkin jäänyt elämään ikivihreänä, josta on tehty lukuisia erilaisia versioita. (Lue RAY:n Inhimillisiä uutisia -sivustolta juttu laulun syntyhistoriasta.)

8. Soolouralle. Mistakes-yhtyeen historia jäi kahteen albumiin. Sen jälkeen Pave Maijanen siirtyi soolouralle. Laulujen esityskieli vaihtui pysyvänluonteisesti suomeksi, ja musiikkityylikin alkoi rockin sijaan muistuttaa aikuisille suunnattua suomipoppia. Monet arvostelijat ovat todenneet Paven myyneen sielunsa iskelmälle, mutta ainakin omasta mielestäni Paven 80-luvun tuotannon luokitteleminen iskelmäksi on kohtuutonta. 80-luvulla iskelmämusiikkia edustivat muun muassa sellaiset tähdet, kuten Reijo Kallio ja Jamppa Tuominen, eikä Pave Maijasen musiikki missään vaiheessa muistuttanut edes etäisesti tällaisten esiintyjien edustamaa iskelmää. Paven ensimmäinen soololevy on Tanssivat kengät vuodelta 1983. Tämä albumi ei vielä merkinnyt suurta menestystä, vaikka se sisälsikin ihmisiä (v)ihastuttaneen Bowien hengessä tehdyn discofunk-hitin Ai ai ai, josta myös suomalainen discoartisti Mona Carital evytti oman versionsa. Pave levytti laulusta myös harvinaisen englanninkielisen version.

9. Läpimurto. Pave Maijasen suosio lähti todelliseen nousuun vuodenvaihteessa 1984–85 hittikappaleen Lähtisitkö myötä. Maijanen on itse muistellut, kuinka hänen esiintymisensä Hittimittari-ohjelmassa räjäytti lopullisesti potin. (Katso Ylen Elävästä arkistosta kokonaan Hittimittarin jakso, joka muutti Pave Maijasen elämän.) Suursuosion siivittämänä Paven toinen sooloalbumi Maijanen osoittautui suurmenestykseksi. Albumi nousi Suomen listaykköseksi ja myi timanttilevyyn oikeuttavat 50 000 äänitettä. Albumilla huikein osoitus Paven monipuolisuudesta on sen aloitusraita, jossa Pave esittää neliäänisenä a cappella -version Simon ja Garfunkelin klassikosta Lilja, ruusu ja kirsikkapuu (alun perin Scarborough Fair / Canticle).

Maailman tuulet -albumi vuodelta 1987
puuttuu jostain käsittämättömästä
syystä Spotifysta. Toivottavasti tämä
epäkohta saadaan vielä korjattua
lähitulevaisuudessa.
10. Huikeaa menoa kasarilla. 80-luvun puolivälissä Pavella meni lujaa. Myös vuonna 1985 ilmestynyt albumi Palava sydän myi timanttilevyyn oikeuttavat 50 000 äänitettä. Levyn menestyshittejä olivat muun muassa Joki ja meri sekä Jano. Seuraava albumi Maailman tuulet (1987) myi Elämän nälkä -hitin siivittämänä kultaa. Vielä näitä seurannut albumi Kuutamokeikka (1990) menestyi listoilla mukavasti, vaikkei levyn kokonaismyynti enää ihan kultalevylukemiin oikeuttanutkaan. Kuutamokeikka-albumin helmiä ovat Ikävä, Kaikki nämä vuodet sekä Näinkö rakkaus palkitaan. Paven soolouran suursuosion vanavedessä yritettiin myös kansainvälistä uraa. Vuonna 1987 Pave julkaisi taiteilijanimellä Maya albumin Would you, joka sisälsi englanninkielisiä versioita hänen kappaleistaan vuosilta 1981–1985. Englanninkielinen älppäri julkaistiin muun muassa muissa pohjoismaissa, Saksan liittotasavallassa ja Benelux-maissa. Samoihin aikoihin, kun omalla soolouralla meni lujaa, Pave Maijanen tuotti myös aikansa ylivoimaisesti suosituinta yhtyettä Dingoa. Liekö muuten sattumaa, että Dingon tuottaja levytti laulun Ota yö pois. Tämä toinen porilaisyhtyehän koettiin usein Dingon pahimmaksi kilpailijaksi...


Yamma yamma sai euroviisukarsinnoissa raadilta täydet pisteet.
11. Uran tuhoisin ja kamalin virhe. Pave Maijanen on itse myöntänyt haastatteluissa, että hänen uransa tuhoisin ja kamalin virhe oli Suomen edustaminen Eurovision laulukilpailuissa vuonna 1992 laululla Yamma yamma. Pave Maijanen sävelsi laulun vain ja ainoastaan Euroviisuja varten. Hector teki viisuun tekstin, johon oli tarkoituksella lisätty kansainvälisesti tunnettuja sanontoja tai nimiä. Yamma yamma voitti Suomen euroviisukarsinnat ylivoimaisesti, sillä se sai asiantuntijaraadilta täydet pisteet. Kun Yamma yamma valittiin Suomen viisuedustajaksi, kansalaiskeskustelun perusteella valintaan oltiin tyytyväisiä. Jopa arvostetut suomalaiset musiikkialan konkarit olivat vakuuttuneita, että Pave Maijasen letkeä ja raflaava "rokki" tulee sijoittumaan Euroviisuissa erinomaisesti. Kilpailupaikalla Malmössä Suomen erilaista viisua pidettiin rock-kuriositeettina, jonka uskottiin erottuvan festivaaliballadien kyllästämässä kappalekavalkadissa edukseen. Myös kilpailun juontaneen Harald Treutigerin väitetään pitäneen Yamma yammaa omana suosikkinaan. Äänestys ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan: Suomi sai viisuäänestyksessä vain neljä pistettä (yhden Israelista ja kolme Jugoslaviasta) ja jäi kilpailussa armotta jumbosijalle. Pave Maijanen on useaan otteeseen kertonut, kuinka yksi hänen elämänsä kovimpia paikkoja oli nähdä Suomeen palattuaan iltapäivälehtien lööpit, jossa Paven kuvan vieressä luki isoilla kirjaimilla "Euroopan huonoin". Pave Maijasen ura koki epäonnistuneen viisutuloksen myötä melkoisen kolauksen, ja suomalainen musiikkimedia banalisoi hetkeksi aikaa Maijasen täysin.

Katso Pave Maijasen esitys Suomen euroviisukarsinnoista 1992 Ylen Elävästä arkistosta.
Katso Pave Maijasen esitys Malmön Eurovision laulukilpailusta 1992.
Katso harvinainen video Euroviisujen harjoituksista, jossa Pave kaatuu kesken esityksen mukkelismakkelis. (Kohdassa 0:22 alkaen)

Oikeastaan Pave Maijasella on Euroviisuista muitakin huonoja muistoja. Keväällä 1982 Paven oli tarkoitus tuottaa Remun soololevy Zin-Khan, mutta Pave "feidasi" projektin, koska hän lähti Kojon pyynnöstä Harrogateen Euroviisuihin Nuku pommiin -esityksen taustabändiin. Remu ei tempausta hyvällä katsonut ja miesten yhteistyö päättyi hetkeksi aikaa. Pave on nähty euroviisulavalla myös vuosina 1983 ja 1993 Ami Aspelundin ja Katri Helenan taustalaulajana.

12. Mestarillista. Pave Maijanen palasi parrasvaloihin ja valtakunnalliseen suosioon viimeistään vuosina 1998-99 Mestarit-kokoonpanon myötä. Kirkan, Hectorin, Paven ja Pepe Willbergin yhteisprojekti synnytti Suomeen ennennäkemättömän nostalgiabuumin, mikä nosti Mestareiden suosion ilmiömäisiin lukuihin. Mestarit Areenalla -kiertue kiersi loppuunmyytyjä jäähalleja ja huipentui elokuussa 1999 Olympiastadionilla järjestettyyn konserttiin, joka oli ensimmäinen kotimaisen esiintyjän oma konsertti Stadionilla. Laskelmien mukaan Mestareiden konsertteja näki vuosien 1998-99 aikana yhteensä yli 130 000 katsojaa, ja konserttitaltiointi Mestarit Areenalla on myynyt triplaplatinaa niin ikään 130 000 äänitteen myynnillään. Mestareiden levyltä täytyy nostaa esiin Pave Maijasen tekemät upeat jousisovitukset, joita kuullaan muun muassa Ikävä-versioinnissa tai esimerkiksi tässä kylmät väreet tuottavassa Lumi teki enkelin eteiseen -pätkässä, jossa maestro itse soittaa mandoliinia.

13. Monipuolisia projekteja. Vaikka Pave Maijanen ei olekaan aina paistatellut julkisuuden valokeilassa, erilaisia projekteja lahjakkaalla muusikolla ja arvostetulla tuottajalla on aina riittänyt. Pave Maijanen on muun muassa äänittänyt ja tuottanut Unto Kupiaisen runoja sisältäviä albumeja. Maijasen mieltymys runouteen on kuulunut myös hänen omilla soololevyillään, josta tunnetuimpana esimerkkinä Jukka Vienon Yhtenä yönä vuodelta 1985. Myös Paven 70-luvun projektit, kuten Rock'n'roll band on sillon tällöin 2000-luvulla tehnyt comeback-esiintymisiä.

Pave Maijanen on ollut aitiopaikalla vaikuttamassa suomirockin kehitykseen. Hänen kädenjälkensä on kuulunut monissa suomalaisen kevyen musiikin merkkihetkissä. Pave on kuitenkin aina pysynyt skandaalinkäryisen julkisuuden ulkopuolella ja onnistunut pitämään muusikon uran ja yksityiselämän visusti toisistaan erillään. Kuten Vexi Salmi toteaa osuvasti Jyrki Hämäläisen kirjassa Hopeinen kuu: "Mä tykkään Pavesta, se on suoraselkäinen. Kun muilla on jalat tukevasti ilmassa, Pavella on jalat tukevasti maassa."


Tähän oheen vielä Spotify-soittolista, joka sisältää noin parin tunnin verran Pave Maijasen uran hienoimpia levytyksiä 70-luvun rokeista lähtien. Listan tarkoituksena on pyrkiä osoittamaan Maijasen uran monipuolisuus ja tuoda esille myös muutamia unohdettuja helmiä hänen tuotannostaan.



3. lokakuuta 2015

Kuukauden levyartikkeli: Kirka – Anna käsi (Flamingo Music, 1989)

Kirka Babitzin olisi täyttänyt viime viikolla 65 vuotta. Kirkan pitkä ja monipuolinen ura sisältää lukuisia mielenkiintoisia pitkäsoittoja, joista mainitsemisen arvoisia ovat ehdottomasti Suomen ensimmäinen livelevy Kirka keikalla (1969), kunnianhimoinen soul-vivahteinen Tiukka linja (1974) sekä Suomen "ensimmäinen" hard rock -älppäri R.O.C.K. (1986). Päätin kuitenkin käsitellä Kirkan ja iskelmämusiikin välistä suhdetta. Kirkahan oli sielultaan puhdasverinen rock-hemmo, mutta hänen levytysmateriaalistaan merkittävä osa on luokiteltavissa iskelmäksi. On itse asiassa hyvin pitkälti Kirkan ansiota, että niin kutsuttu "iskelmämusiikin kriisi" päättyi 1980-luvun lopulla. Hetken aikaa suomalaista iskelmämaailmaa dominoivat Flamingo Music -levy-yhtiön pyhä kolminaisuus: juntti, hurri ja ryssä eli Kassu Halonen, Kisu Jernström ja Kirka Babitzin. Sekä tietysti supisuomalainen Vexi Salmi.

Kirka luokitellaan eittämättä yhdeksi Suomen kaikkien aikojen suosituimmaksi ja legendaarisimmaksi kevyen musiikin esiintyjäksi. Kirkan erottaa monista muista artisteista hänen nousukausiensa poikkeuksellinen suosio. Aina kun Kirka nousi suosioon, hänen suosionsa oli poikkeuksellisen suurta. Ensimmäisen läpimurtonsa myötä (Hetki lyö syksyllä 1967) Kirka toi Suomeen aivan uudenlaisen ilmiön: suomalaisten teinityttöjen keskuudessa alkoi ennennäkemätön fanihysteria. Kirka oli 1960-luvun jälkipuoliskolla Suomen ylivoimaisesti suosituin pop-tähti. Toki Suomessa oli jo ennen Kirkaa ollut merkittäviä pop-idoleita, kuten Danny ja Johnny, mutta Kirkan kohdalla massahysteria nousi aivan uudenlaisiin mittasuhteisiin. Hän oli yksi artisteista, jotka Lenita Airiston mukaan johdattivat suomalaista nuorisoa seksuaalihurmostilaan. Kirka Fan Clubissa oli tuhansia jäseniä. (Ylen Elävästä arkistosta löytyy hauska klippi fan clubin toiminnasta) Kirka oli nuorisolehtien vakiokasvo, hän pärjäsi hyvin erinäisissä julkkisäänestyksissä ja jopa hänen hiuksiaan myytiin eräänlaisessa hyväntekeväisyyskampanjassa. Omien sanojensa mukaan Kirka joutui viettämään muutaman vuoden neljän seinän sisällä.

Kirkan ensimmäinen nousukausi kesti vuodesta 1967 vuoteen 1973. Hetki lyö aloitti hittiputken, jonka viimeiseksi menestykseksi osoittautui vuonna 1973 julkaistu Varrella virran. Sen jälkeen seuraavaa suurhittiä saatiinkin odottaa kymmenisen vuotta. 1970-luvun loppuun mennessä Kirkan status oli selvästi pudonnut eturivin tähdestä tavalliseksi "riviartistiksi". 1980-luvun alussa Kirka joutui siirtymään CBS-levy-yhtiön palkkalistoille. Kirka on myöhemmin luonnehtinut uransa tätä vaihetta murhaavin sanankääntein ja pitänyt CBS:lle siirtymistä elämänsä suurimpana erehdyksenä. Kirka joutui levyttämään musiikkia, josta ei itse nauttinut lainkaan. Esimerkiksi ensimmäinen CBS-albumi Kirka vuodelta 1981 – jota Kirka on itse luonnehtinut "huoraamiseksi" ja "paskaksi levyksi, ihan Scheisse-osastoa" – sisältää Raul Reimanin, Antti Hyvärisen ja Veikko Juntusen säveltämiä iskelmiä. Pääskynen, Sydämen ääni riittää, Tätä päivää tahdon rakastaa, Vain Luoja tietää sen... Jo laulujen nimet paljastavat, että sisältö on todella kaukana rokista. Nämä iskelmät olisivat varmasti saaneet paremmin oikeutta esimerkiksi Jamppa Tuomisen tai Kake Randelinin esittäminä. Kirkalle, jonka juuret olivat kuitenkin rock-musiikissa, tällainen musiikki ei sopinut sitten yhtään.

Hengaillaan vuodelta 1984 toi Kirkalle
uransa ensimmäisen kultalevyn.
Kirkan uran uusi nousu alkoi jo CBS:n aikakaudella Hengaillaan-euroviisun myötä (1984). Hengaillaan-kappaleesta Kirka sai pitkästä aikaa ison hitin, ja Hengaillaan-LP toi Kirkalle hänen uransa ensimmäisen kultalevyn. Moni voisi ihmetellä, miten Kirka sai ensimmäisen kultalevynsä vasta vuonna 1984 ilmestyneellä albumilla, jos hänen suosionsa oli niin suurta 60-luvun lopulla. Suomessa virallisia Äänite- ja kuvatallennetuottajien ÄKT:n (nykyään Musiikkituottajat – IFPI Finland ry) myöntämiä kultalevyjä on kuitenkin jaettu vasta vuodesta 1971 lähtien. Kirkan suuren suosion aikana suurin osa äänitteistä julkaistiin singleinä. Suomessa pitkäsoittojen myynti lähti räjähdysmäiseen nousuun vasta 1970-luvun alkupuoliskolla, jolloin Kirkan suosio oli jo laskusuunnassa.

Vexi Salmi oli vuonna 1978 perustanut yhdessä Jorma K. Virtasen kanssa uuden Levytuottajat-levy-yhtiön. Vuonna 1985 Levytuottajien rinnalle perustettiin Flamingo Music. Levytuottajien ja Flamingo Musicin välistä suhdetta monet musiikinharrastajat ovat hämmästelleet. Kuten Juha Rantala kirjoittaa levy-yhtiöiden historiikissa Suomalaisen musiikin historia -palvelimessa, levymerkkien käyttö ei ollut kovinkaan johdonmukaista:
"Flamingon perustamisen jälkeen myös Levytuottajien Gold Disc [levymerkki] säilyi edelleen olemassa. Gold Disc -merkkiä käytettiin etenkin iskelmätuotannossa, kun taas Flamingo-merkillä pyrittiin julkaisemaan trendikkäämpää pop-musiikkia. Mitenkään kovin johdonmukaista levymerkkien käyttö ei kuitenkaan ollut, vaan esimerkiksi artistin levyn vinyylipainos saatettiin julkaista samaan aikaan Gold Disc -merkillä, kun levyn cd-painos taas julkaistiin Flamingo-merkillä." 
Vexi Salmen ja Kassu Halosen yhteistyö oli alkanut vuonna 1984, kun Irwin Goodman tarvitsi uusille lauluilleen säveltäjää. Tästä alkoi yhteistyö, joka osoittautui myöhempinä vuosina todella hedelmälliseksi. Kassu Halosesta ja Vexi Salmesta tuli uuden Flamingo Music -levy-yhtiön keskeinen tuotantotiimi, jonka kolmanneksi jäseneksi päätyi myöhemmin Kisu Jernström. Kassu Halosen ja Kirkan yhteistyö taas oli alkanut jo 70-luvun puolivälin tienoilla, kun suurelle yleisölle tuntematon Halonen tuli soittajaksi Kirkan Islanders-yhtyeeseen. Kirka on itse usein luonnehtinut Kassu Halosta "sielunveljekseen". Kirkan kautta Kassu Halonen pääsi mukaan suomalaiseen levyteollisuuteen. 1970-luvun lopulla Kassu Halosen nimi alkoi yleistyä suomalaisissa iskelmälevyissä niin sovittajana, tuottajana kuin säveltäjänäkin.

R.O.C.K. (1986) hämmästytti Suomen
rock-piirejä. Iskelmä-Kirka paljastui
uskottavaksi hard rockin esittäjäksi.
R.O.C.K on Kirkan uran toinen kultalevy.

Kirka pääsi eroon CBS:n ikeestä vuonna 1985, minkä jälkeen Kassu Halonen houkutteli hänet mukaan Flamingon artistikaartiin. Kirkan ensimmäinen Flamingo-julkaisu oli single Uusiin taivaisiin / Aitoa taikaa. Molemmat laulut kilpailivat vuoden 1986 euroviisukarsinnoissa, jälkimmäisen Kirka esitti duettona Kim Lönnholmin kanssa. Kirkan ensimmäinen albumi Flamingolle oli kuitenkin kaukana mistään euroviisuista tai iskelmästä. Nyt Kirka pääsi tekemään vihdoinkin levyn, josta hän oli aina unelmoinut: loppuvuodesta 1986 ilmestynyt R.O.C.K. oli kunnianhimoinen yritys tehdä suomalaisin voimin englanninkielistä raskaampaa rokkia. Kirka oli levyttänyt raskaampaa rokkia jo vuonna 1982, mutta ei suinkaan omille CBS-albumeilleen, vaan vierailevana artistina Kimmo Kuusniemi Bandin levyllä Moottorilinnut. R.O.C.K. oli ensimmäinen Kirkan oma raskaampaa rokkia sisältänyt albumi. Monissa yhteyksissä albumin materiaalia on kutsuttu heavyksi tai heavyrockiksi. Hevi nyt on ehkä kuitenkin hieman liioiteltu näkemys, mutta levyn sisältö tuo mieleen 70- ja 80-lukujen vaihteen melodisen hard rock -musiikin. Uusi sukupolvi oli äimän käkenä, kun iskelmälaulajan leiman saanut Kirka revitteli antaumuksella rokkia ja piiskasi kuuntelijat mukaansa. R.O.C.K. herätti paljon positiivista huomiota Suomen musiikkimarkkinoilla ja myi kultaa.

The Spell jatkoi Kirkan rock-linjaa
vuonna 1987.
Kirkan rock-reseptiä jatkettiin myös seuraavana vuonna ilmestyneellä The Spell -albumilla (1987). The Spell ei ollut lainkaan pöllömpi kokonaisuus, mutta se ei herättänyt enää samalla tavalla huomiota, ja Kirkan ura joutui jälleen melkoiseen alamäkeen. Suomen kokoisessa maassa raskaamman rokin esittäjälle ei tuntunut vielä olevan tilausta, sillä Kirkalta loppuivat esiintymiset miltei kokonaan. Alkuvuodesta 1988 toimeton laulaja joutui hakemaan sosiaalitoimiston luukulta avustusta. Samoihin aikoihin alkoivat myös Flamingo Musicin taloudelliset ongelmat. Yhtiön omistaja Naim Sadik oli sotkenut bisneksensä niin pahasti, että ajatui konkurssiin. Vexi Salmen ja kumppaneiden johdolla levy-yhtiö saatiin pelastetuksi, mutta se oli vakavissa taloudellisessa vaikeuksissa. Sekä Kirkan että Flamingon taloudellisiin vaikeuksiin kuin suomalaisen iskelmän alennustilaan saatiin kuitenkin pelastus vielä vuoden 1988 aikana.

1980-luvulla puhuttiin suomalaisen iskelmämusiikin kriisistä. Joidenkin näkemysten mukaan iskelmän kriisi alkoi jo 80-luvun alkaessa, kun konemusiikki syrjäytti perinteisen pop-iskelmän. On kieltämättä totta, että hyvin monen 70-luvun supertähden ura lähti melkoiseen laskuun 80-luvun alkaessa. Konemusiikki synnytti kuitenkin uusia iskelmätähtiä, kuten Kake Randelinin ja Meiju Suvaksen. Vanhoista konkareista muun muassa Paula Koivuniemi ja Anita Hirvonen kokivat uuden nousun nimenomaan 80-luvun alussa, Matin ja Tepon suursuosiosta puhumattakaan. Sen sijaan 80-luvun puolivälin tienoilla suomalainen iskelmämusiikki ajautui melkoiseen lamaannukseen. Uusia julkaisuja syntyi harvakseltaan. Iskelmä ei tuottanut enää hittejä eikä se ollut muutenkaan enää levy-yhtiöille kovinkaan kannattava bisnes. Monien iskelmälaulajien levytystahtiin tuli useiden vuosien tauko. Jopa Katri Helenan levynmyynti romahti muutamaksi vuodeksi 80-luvun jälkipuoliskolla. Jos esimerkiksi tutkitaan listaguru Timo Pennasen listauksia vuosien 1984, 1985, 1986 ja 1987 suurimmista hiteistä Suomessa, havaitaan, että kotimaisen musiikin osuus on muutenkin vähäinen; iskelmien osuus suorastaan olematon. Television musiikkikanavat olivat rantautuneet Suomeen ja ne dominoivat hittilistoja kotimaisen musiikin sijaan.

Mikään ilmiö maailmassa ei ole koskaan täysin yksiselitteinen, joten on toki muistettava, että myös iskelmän kriisin aikana jotkut iskelmätähdet menestyivät edelleen mukavasti. Esimerkiksi sellaiset kestosuosikit kuten Paula Koivuniemi, Lea Laven ja Jamppa Tuominen vastaanottivat kultalevyjä myös iskelmän kriisin vuosina. Näihin aikoihin ajoittuu myös Reijo Taipaleen uusi nousu ja Rainer Frimanin läpimurto. Myös Agents, joka taitavalla tavalla yhdisti rockin ja suomalaisen tanssimusiikin perinteen, nousi ilmiömäiseen suosioon 80-luvun jälkipuoliskolla. Näiden yksittäisten esiintyjien suosio ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että niin sanotussa "laajassa perspektiivissä" suomalainen iskelmätuotanto oli 1980-luvun puolivälissä poikkeuksellisen mittavassa alemmuustilassa.

Kassu Halonen, Kisu Jernström ja Vexi Salmi onnistuivat vuoden 1988 aikana rehabilitoimaan suomalaisen iskelmämusiikin. Elokuussa 1988 Irwin Goodman levytti kolmikon kynäilemän Rentun ruusun, josta tuli vuotensa isoin hitti. 60-luvun radikaali supertähti ja 70-luvun alun jukeboksihittien lyömätön mestari koki comebackin, jonka myötä hänen suosionsa nousi suuremmaksi kuin koskaan aikaisemmin. Rentun ruusu -albumi myi yli 125 000 äänitettä eli peräti kolme kertaa enemmän kuin Irwinin aikaisemman myyntiennätyksen saavuttanut albumi. Jotain suurempaa oli kuitenkin vielä luvassa.

Iskelmän kriisin vuosina myös Mainostelevision perinteisen laulukilpailun Syksyn sävelen suosio oli pohjamudissa. Legendaarinen kilpailu ei ollut vuosiin tuottanut suuria hittejä eikä kilpailuun enää saatu osallistumaan eturivin artisteja. Myös Suomen kansan kiinnostus kilpailua kohtaan oli romahtanut. Vuonna 1987 kilpailun postikorttiäänestykseen osallistui enää 44 000 suomalaista, siinä missä 70-luvun ennätysvuosina äänestykseen oli lähetetty yli 300 000 postikorttia. Vuonna 1988 MTV päätti kohottaa Syksyn sävelen profiilia. Avoimesta sävellyskilpailusta luovuttiin kokonaan ja kilpailuun pyrittiin kutsumaan mahdollisimman nimekkäitä esiintyjiä. Osallistujia etsittiin yhteistyössä levy-yhtiöiden kanssa. Tunnettujen laulajien uskottiin lisäävän kilpailun kiinnostavuutta ja vastalahjaksi he saivat ilmaista televisioaikaa uuden tuotantonsa esittämiseen.

Kirka Syksyn sävelessä 1988.
Surun pyyhit silmistäni oli syntynyt syksyllä 1988. Vexi Salmi vakuuttui, että kyseisellä laululla kannattaa osallistua Syksyn säveleen. Levytuottajat päättivät kyseisellä laululla pelastaa Kirkan sillä hetkellä täysin solmussa olevan uran. Kirka ilmoitettiin Syksyn säveleen artistin itsensä tietämättä. Toinen Flamingo Musicin artisti samaisessa Syksyn sävelessä oli Marion. Kirka kauhistui kuullessaan levy-yhtiönsä suunnitelmista. Hän piti itseään edelleen rock-artistina ja Surun pyyhit silmistäni muistutti ikävästi musiikkityylistä, jota hän oli vastentahtoisesti joutunut 80-luvun alussa CBS:llä levyttämään.
"Tietämättäni ne ilmoittivat minut Syksyn sävel kkilpailuun (sic). Sanoin yäk, en mene, inhottaa koko Syksyn sävel, turhuuksien kisa. Olin omaksunut tosissani rockmeininkiä enkä olisi millään lähtenyt paiskomaan töitä ihana Ari Oinonen ohjaksissa. Kun kuulin Surun pyyhit silmistäni -biisin ensimmäisen kerran, iskin jarrut pohjaan ja ilmoitin, että ei käy, ei missään tapauksessa, tämä on hirveä kappale. Olen rock'n'roll-musiikin edustaja enkä laula iskelmää, en ainakaan mitään, mikä muistuttaa CBS-kaudesta. Se biisihän oli ihan humppa, festarihumppa, ja sanoin että ei kiitos. Sen verran minussa oli ylpeyttä jäljellä kaikkien fattan luukulla käymisten jälkeenkin, vaikkei duunia ollut yhtään." (Babitzin, Kinnunen 1999, 216)
Surun pyyhit silmistäni -kappaleen syntyä Kassu Halonen, Kisu Jernström ja Vexi Salmi ovat käyneet perusteellisesti läpi Pekka Laineen Iskelmä-Suomi -dokumentin yhdeksännessä osassa Elämän valttikortit.

MTV:n tavoite saada vuoden 1988 Syksyn säveleen mahdollisimman nimekkäitä artisteja onnistui varsin hyvin. Kilpailun osallistujakaartissa nähtiin muun muassa Katri Helena, Paula Koivuniemi, Matti ja Teppo sekä Matti Esko. Kilpailu kiinnosti myös suurta yleisöä, sillä kilpailun äänestykseen lähetettiin peräti 209 397 postikorttia – eli äänestäjien määrä kasvoi edellisestä vuodesta yli 160 000:lla! Kaikkein pisimmän korren 12 kilpailijan joukosta vei esitys numero neljä: Kirka ja Surun pyyhit silmistäni. Voitto ei kuitenkaan ollut niin ylivoimainen kuin laulun myöhemmästä suosiosta olisi voinut kuvitella. Surun pyyhit silmistäni keräsi 32 386 ääntä eli 15,5 % kokonaispotista. 1970-luvulla esimerkiksi Erkki Liikanen keräsi molemmilla voitoillaan reippaasti yli kolmanneksen kaikista äänistä, Lea Lavenin Ei oo, ei tuu keräsi jopa liki puolet annetuista äänistä. Kuinka äänet hajautuivat vuonna 1988 muiden edustajien kesken? Sitä ei tiedetä, koska MTV ilmoitti vain voittajan ja voittajan äänimäärän.

Syksyn sävel -voiton jälkeen ryhdyttiin nopealla aikataululla äänittämään Kirkalle uutta albumia. Kassu Halonen muistelee albumin syntyä Pekka Nissilän haastattelussa vuodelta 2007:
"Kun lauantaina julkistettiin tulokset, ja menin maanantaina toimistolle, niin kuulin Vexin sanovan puhelimessa, että "albumi tulee kuukauden päästä". Kysyin häneltä, että "luuletko oikeasti? Meillä on vasta yksi biisi, eli koko albumi pitää kirjoittaa, sovittaa, soittaa, äänittää, miksata, prässätä, tehdä kannet – eli mitä tarkoittaa 'kuukauden päästä'?" Vexi sanoi että "se tarkoittaa: turpa kiinni ja töihin!"." (Selvis-lehti 04/2007)
Kirkakin muistelee elämäkerrassaan, kuinka albumi valmistettiin viikossa. "Sitä mukaa kuin taustat valmistuvat, tekstejä tuli ja lauloin ne saman tien." (Babitzin, Kinnunen 1999, 217). Surun pyyhit silmistäni -albumi ilmestyi joulumarkkinoille 1988. Kymmenen laulun kokonaisuus on yhtä käännösbiisiä lukuun ottamatta kokonaan Kassu Halosen säveltämä ja sovittama. Osan lauluista hän on säveltänyt yksin, osan yhdessä Kisu Jernströmin kanssa. Kaikki sanoitukset ovat Vexi Salmen käsialaa. Surun pyyhit silmistäni oli noussut jo ennen albumin ilmestymistä todelliseksi superhitiksi. Kappale nousi listaykköseksi sekä jukebox-listalla että radiolistalla. Hittikappaleen suosion perusteella albumille osattiin ennakoida menestystä, mutta lopullinen levymyynti ylitti varmasti kaikki odotukset. Albumista tuli siihen mennessä Suomen äänitehistorian myydyin albumi: se ylitti Dingon saavuttaman ennätyksen ja oli ensimmäinen suomalainen levy, jonka myynti ylitti 200 000 äänitteen rajan. Kirka oli noussut jälleen valtavaan suosioon ja hän rikkoi levymyyntiennätyksiä. Iskelmämusiikilla.
"Levystä, joka oli tavallaan harkittu rikos, tuli urani menestynein." (Babitzin, Kinnunen 1999, 217)
Surun pyyhit silmistäni (1988) on
ensimmäinen suomalainen albumi,
joka myi yli 200 000 äänitettä ja se
on edelleen Suomen kaikkien aikojen
kolmanneksi myydyin albumi.
Surun pyyhit silmistäni -albumi on edelleen Suomen kaikkien aikojen kolmanneksi myydyin äänite. Tähän päivään mennessä albumia on myyty 214 000 äänitettä. Myyntiluvuissa sen päihitti ensin Jari Sillanpään debyyttialbumi ja myöhemmin Eppu Normaalin tuplakokoelma Repullinen hittejä. On kuitenkin todettava, että Surun pyyhit silmistäni -albumin menestys nojautuu hyvin pitkälti sen nimikkobiisin suosioon. Levy ei rikkonut ennätyksiä suinkaan siksi, että se olisi kokonaisuutena jotenkin poikkeuksellisen onnistunut älppäri. Toki levyllä on myös toinen elämään jäänyt menestys Kaksin rannalla yksinäiset sekä onnistunut When I need you -käännös Sua mä kaipaan. Mutta etenkin albumin b-puolen raidoista oikein huokuu, kuinka levy on pyritty saamaan pikaisesti kasaan. Monet laulut ovat melkoisen yhdentekeviä, tyhjänpäiväisiä ja väkisinväännettyjä Surun pyyhit -hengessä. B-puolen ainoa hieno biisi Sain elämältä minkä hain on sekin itse asiassa suomenkielinen versio The Spell -albumin Under the pressure of your love -kappaleesta.

Vaikka Surun pyyhit silmistäni -albumista tulikin Suomen siihen mennessä myydyin, se ei ollut albumilistalla mikään poikkeuksellinen menestystarina. Albumi ei esimerkiksi missään vaiheessa noussut listaykköseksi vaan sen paras sijoitus oli neljäs. Albumilistalla albumi tosin viihtyi kunnioitettavat 39 viikkoa. Levymyyntilukuun verrattuna "vaisu" menestys listalla selittyy sillä, että Kirkan levyjä ostettiin hyvin pitkälti marketeista ja maaseudun huoltoasemilta, joiden levymyyntiä ei tuohon aikaan listattu mukaan virallisen albumilistan lukuihin. Jotkut ovat pyrkineet vähättelemään Kirkan saavutuksia mainitsemalla, että Flamingo Music myi äänitteitään ajoittain poikkeuksellisen halvalla. Esimerkiksi Anttila myi Flamingon albumeja alennushintaan jo niiden ilmestyessä (Rantala 2002, 114; Bruun, Lindfors, Luoto, Salo 1998, 436). En ole koskaan ymmärtänyt, millä tavalla tämä argumentti väheksyisi Kirkan saavuttamaa suosiota levymarkkinoilla, sillä tuskin kukaan ostaa halvan hinnan vuoksi musiikkia, josta ei pitäisi. Monet Flamingon alennushinnoilla myydyt albumit eivät osoittautuneet minkäänlaisiksi menestyksiksi levymarkkinoilla halvasta hinnasta huolimatta.

Suomalaisessa iskelmähistoriassa ei ole suinkaan tavatonta, että artistin menestysalbumia seurannutta albumia pidetään korkeatasoisempana. Selitys ilmiöön on toki äärimmäisen looginen. Albumi voi saavuttaa menestystä aivan yllättäen, mikäli kansakunta rakastuu johonkin yhteen tiettyyn lauluun. Yhden laulun menestys voi johtaa albumin melkoiseen myyntimenestykseen, vaikka kokonaisuutena albumi olisikin vaisu. Kun artisti menestysalbumin myötä nousee suureen suosioon, levy-yhtiölle tulee paineita varmistaa, että seuraava levy kykenisi kaikin mahdollisin keinoin jatkamaan suosiota, minkä vuoksi seuraava albumi valmistetaan erityisellä huolellisuudella. Kirkan kohdalla tämä esittämäni ilmiö pätee osuvasti. Pikaisesti väsätty Surun pyyhit silmistäni -albumi menestyi ennen kaikkea nimikkokappaleen suursuosion siivittämänä. Kirkan seuraava albumi Anna käsi on kokonaisuutena huomattavasti korkeatasoisempi ja onnistuneempi. Seuraavaa levyä ei tarvinnut tehdä samanlaisella kiireellä kuin edellistä, minkä myötä Flamingon tiimillä oli enemmän aikaa jalostaa Kirkan jatkotuotantoa. Mielestäni syyskuussa 1989 ilmestynyt Anna käsi on kokonaisuutena yksi Kirkan iskelmätuotannon onnistuneimpia albumeita.

Anna käsi julkaistiin tuoreeltaan vinyylinä, cd:nä ja c-kasettina.
Anna käsi sisältää Halosen, Jernströmin ja Salmen kynäilemiä laulua. Kymmenestä laulusta vain yksi – Kesäpäivät – on Halosen itsensä säveltämä, loput yhdeksän on merkitty Halosen ja Jernströmin nimiin. Levyllä soittaa lukuisia aikansa eturivin studiomuusikoita, kuten Juha Björninen, Anssi Nykänen, Janne Louhivuori, Jari Heino, Vesa Aaltonen ja Jari Nieminen. Kuoropoikina hääräävät Flamingo Musicin omat pojat Kim Lönnholm, Kassu Halonen ja Kisu Jernström. Kassu Halonen on erityisesti tällä Kirka-levyllä onnistunut sovittajana: suomalaiseksi tuon ajan iskelmälevyksi albumin soundimaailma kuulostaa huolellisesti suunnitellulta. Levyn raidat on sovitettu ilmaviksi ja mukaansatempaaviksi. Vaikka älppärin musiikkityyli on selvästi luokiteltavissa iskelmäksi, joissakin sovituksellisissa ratkaisuissa kuuluu selvästi Kassu Halosen tiukasti rock-musiikissa olevat juuret. Vaikka Kirka levyttikin jälleen iskelmää, Anna käsi -albumin materiaali on ajoittain hyvinkin kaukana CBS-kauden lällyiskelmistä. Iskelmää mutta ei ilman särmää.

Ensimaistiainen levyltä saatiin elokuussa 1989, kun julkaistiin single Anna käsi / Kesäpäivät. Anna käsi jatkoi onnistuneesti Surun pyyhit silmistäni -laulun menestyskaavaa ja siitä muodostuikin Kirkalle uusi iso hitti. Laulu menestyi erinomaisesti jukebox- ja radiolistoilla nousten molemmissa parhaimmillaan toiselle sijalle. Vexi Salmi luonnehti edellämainitussa Iskelmä-Suomi -dokumentissa, kuinka Kirkan kohdeyleisöksi valikoitiin "keski-ikäiset naiset, joilla saattoi olla elämässään valtava hellyydenkaipuu". Anna käsi oli suorastaan kirjaimellisesti kohdistettu tällaiselle yleisölle ja se ryyditti Kirkan uutta suosiota.

Elämäkertakirjassaan Enimmäkseen Kirkasta Kirka itse luonnehtii albumia seuraavanlaisesti:
"Anna käsi -albumi tehtiin seuraavana vuonna, mielestäni siinä olisi pitänyt jatkaa Surun pyyhit -linjalla eikä mennä sellaisiin kuin Niin paljon kyyneleitä ja Kaksi luonnonlasta." (Babitzin, Kinnunen 1999, 217)
Kirka ei täsmennä mitä hän tarkoittaa "sellaisiin menemällä", mutta oletettavasti hänen mielestään nuo kaksi laulua olivat liian iskelmällisiä. Tähän johtopäätökseen voi päätyä kuuntelemalla albumin kakkosraitaa Niin paljon kyyneleitä, jonka sanoituksessa on "niin paljon tuskan kyyneleitä" ja "unelmia kerran särkyneitä". Sanoitus voisi jo melkein sopia Reijo Kallion repertuaariin. Kirkan esittämänä kuitenkaan edes Niin paljon kyyneleitä ei kuulosta ruikuttamiselta. Kuten Gugi Kokljuschkin totesi em. Iskelmä-Suomi -dokumentissa, Kirkan tulkinnoissa oli aina "pieni eläimellisyys mukana", minkä myötä Kirka sai soundillaan romanttisetkin iskelmät kuulostamaan raaemmilta kuin ne oikeasti ovatkaan.

Kolmas raita on letkeä Kesäpäivät, josta olisi varmasti tullut jonkinsortin radiohitti, jos iskelmämusiikkiin erikoistuvia radiokanavia olisi ollut tuohon aikaan enemmän. Kesäpäivät sisältää kiinnostavan ristiriidan siinä mielessä, että laulu kuulostaa menevältä ja kesäisen iloselta, vaikka siinä lauletaan päättyneestä parisuhteesta. Ehkäpä juuri tällaiset ristiriidat osoittautuivat Kirkan uuden suosion salaisuudeksi. Esimerkiksi Surun pyyhit silmistäni on melodialtaan mollivoittoinen nyyhkyiskelmä, mutta sovituksen reggae-komppi ja puhaltimet tuovat siihen puhtia ja menevyyttä.

Kirka euroviisukarsinnoissa 1989.
Hiljaisuutta-kappaleella Kirka osallistui helmikuussa 1989 Suomen euroviisukarsintoihin. Kirkan osallistuminen herätti etukäteen melkoisen paljon huomiota, olihan Syksyn sävel -voitosta kulunut vasta muutama kuukausi, ja Surun pyyhit silmistäni oli kuumaakin kuumempi megahitti. Hiljaisuutta ei kuitenkaan osoittautunut samanlaiseksi menestykseksi, ja asiantuntijaraati sijoitti laulun viidenneksi. Ammattilaisraati teki luonnollisesti täysin oikean valinnan, kun valitsi Suomen euroviisuedustajaksi Anneli Saariston La dolce vitan, mutta ei Hiljaisuuttakaan mikään täysin toivottoman kelvoton viisuedustaja olisi ollut. Kassu Halonen ja Kisu Jernström ovat sävellyksessään selvästi noudattaneet tyypillisten euroviisumaisten festivaaliballadien konventioita, ja kertosäkeistön melodiankulku on kieltämättä tarttuva. Kenties Lausannen Eurovision laulukilpailuissa laulu olisi voinut sijoittua sijoille 12–15.

Yön lapsi -laulusta povattiin albumin toista hittiä. Laulusta julkaistiin albumin toinen single ja siitä tehtiin myös musiikkivideo, jota esiteltiin muun muassa television listaohjelmissa. Tunnelmallisessa laulussa on kieltämättä hittipotentiaalia, ja Kirka on itsekin myöntänyt olettaneensa, että laulu jäisi elämään, mutta toisin kävi. Kyseessä on kuitenkin yksi Kirkan iskelmätuotannon onnistuneimmista levytyksistä. Eräänlaisen kunnianosoituksen(?) laulu sai kuitenkin vuonna 2010, kun Olli Lindholm levytti siitä oman versionsa Maailma on kaunis -albumille. Tuo albumihan sisältää ainoastaan Vexi Salmen sanoituksia, jotka Olli Lindholm tulkitsee koruttomaan tyyliinsä. (PS. Katsokaa minkälainen äijäenergia huokuu kyseisen albumin kansikuvasta).

Anna käsi -albumin b-puolen aloittaa Yön lapsi -singlen b-puoli Kaksi luonnonlasta, mikä ei sekään ole lainkaan hassumpi kappale. Sävellys on tarttuva ja sovitus puhaltimineen hyvinkin mukaansatempaava. Vexi Salmen sanoituksissa on usein sivuttu mystiikkaa ja filosofisia kysymyksiä sekä niin sanottuja "elämää suurempia asioita". Kaksi luonnonlasta -laulussa rakastumisen tunnetta käsitellään abstraktilla tasolla: hetkeksi aikaa ihminen tuntee olevansa vaiston varassa elävä luonnonlapsi, joka on irti hektisestä arkisesta maailmasta. Vexi Salmen tekstissä kuvaillaan, kuinka "syttyi tunne täydellinen / puhdas voima rakkauden / ja niin tunne johti meitä kaikkeuden suuren huomaan".

Kohtalokas Kaksin elämään jatkaa sanoituksensa puolesta hellyyden anatomiaa. Vexi Salmi lienee myhäillyt, kuinka moneen elämäänsä pettyneeseen keski-ikäiseen naiseen vetoaa, kun komeaääninen Kirka vakuuttaa, kuinka "kaksin eletään aina, joka hetki, tulevaisuus... / meitä monet vuodet odottaa". C-osassa kuullaan satulinnamainen ajatus siitä, kuinka kaksi ihmistä voivat yhdessä tehdä paremman maan, jossa rakastetaan. Myös seuraava laulu Maa jatkaa samanlaista tematiikkaa. Joskus voidaan haavein purjehtia yhdessä kauas pois kiireisestä arjesta sydämen sisäiseen maailmaan, joka on tehty toiveista. Maan kohdalla alkaa ehkä jo ajatella, että laulujen teemat alkavat hieman toistaa itseään, eikä kyseinen kappale muutenkaan ole albumin karismaattisimmasta päästä.

Väkevä Aika onnellisin on levyn selvästi rokahtavin laulu. Sähkökitarat vinkuvat sooloissa ja tällä raidalla Kirka pääsee kunnolla revittelemään uniikilla äänellään. Aika onnellisin muistuttaa siitä, että Kirka on tulkitsijana omimmillaan nimenomaan rockissa. Hän on ollut Suomen musiikkikentällä ainutlaatuinen vokalisti, joka kykenee uskottavasti esittämään tällaista rock-iskelmää, mikä kuulostaisi hyvin huvittavalta jonkun sliipatun iskelmälaulajan esittämänä. Väkevä ja kohtalokas on myös laulun sanoitus. Vexi Salmi on kynäillyt, kuinka rakkauden tunne kestää pidempään kuin pitkäaikaiset luonnonilmiöt: kivet sammaloituvat, rauta ruostuu ajan kuluessa, mutta meille rakkauden tunne on ikuinen. Harmi vain, että laulun kertosäkeistön sanoitus on kaikessa omitushaluisuudessaan suorastaan typerä. Kuulostaa hyvin aggressiiviselta, kun Kirka laulaa vaativalla äänellä: "et saa muista katsoakaan / mulle ainoastaan kuuluu katseesikin." Pelottavan omistushaluista, mutta ehkäpä tällainenkin vetoaa jonkinlaiseen kansanosaan...

Albumin päätösraita Yö yllä nukkuvan maan on yksi levyn kohokohtia. Yö yllä nukkuvan maan on kunnianhimoinen musikaalimainen yöllinen sävellys, joka on jo melkoisen kaukana perinteistä iskelmämusiikista. Laulu on myös Kirkan oma suosikki albumilta:
"Anna käsi -levyn paras biisi on minusta Yö yllä nukkuvan maan – siinä on vähän Chicago-vaikutelmaa. Hieno sävellys, jota on helkkarin vaikea laulaa, joutuu puskemaan ja sellaisia biisejä haen ja rakastan." (Babitzin, Kinnunen 1999, 218)
Olisi suorastaan toivottavaa, että tämä helmi löydettäisiin vielä joskus, ja julkaistaisiin esimerkiksi Kirkan kokoelmalevyillä. Aika onnellisin ja Yö yllä nukkuvan maan ovat osoituksia siitä, että Kirkan 80-luvun lopun albumit sisältävät myös muunlaista musiikkia kuin tyypillistä kaihoisaa suomi-iskelmää.

Anna käsi -albumi on omasta mielestäni Kirkan uran parhaimpia iskelmäalbumeja, ellei jopa paras. Albumi on huoliteltu kokonaisuus ja lähes jokainen laulun raidoista puolustaa paikkansa, heikoimpia lenkkejä ovat lähinnä Niin paljon kyyneleitä ja Maa. Halosen, Jernströmin ja Salmen lauluntekijätiimillä on ollut juuri näihin aikoihin kukoistuskautensa. Rentun ruusun ja Surun pyyhit silmistäni -menestysten myötä syntyi sapluuna, joka tuotti näinä vuosina kaunista tulosta. Anna käsi osoittautui edeltäjänsä tapaan suurmenestykseksi. Levy sijoittui albumilistalla parhaimmillaan kolmannelle sijalle ja myi nopeasti kultaa, platinaa ja tuplaplatinaa. Tähän päivään mennessä älppäriä on myyty 110 000 äänitettä ja se on Kirkan toiseksi myydyin albumi. Valitettavasti tältä albumilta ei ole varsinaisesti jäänyt elämään muuta laulua kuin nimikkokappale Anna käsi, vaikka levyllä on useita muitakin mukavia iskelmiä, kuten Kesäpäivät, Yön lapsi tai Kaksin elämään, sekä Yö yllä nukkuvan maan kaltaisia helmiä. Yön lapsi julkaistiin sentään Kirkan muistokokoelmalla Kaikki parhaat 1967–2007.

Ota lähellesi jatkoi Kirkan menestys-
putkea vuonna 1990.
Kirkan suosio ei suinkaan päättynyt tähän albumiin. Myös seuraavana vuonna ilmestynyt Ota lähellesi menestyi erinomaisesti ylittäen 100 000 äänitteen myyntirajan. Kirkan kolme peräkkäistä albumia ylittivät tuon maagisena pidetyn rajan. Ota lähellesi debytoi jopa Suomen albumilistan ykkössijalla, mikä oli osoitus siitä, että kansa suorastaan odotti Kirkan uutta julkaisua.

Koko 90-luvun ajan Suomessa vallitsi melkoinen Kirka-buumi. Vuonna 1991 tehdyn haastattelututkimuksen perusteella Kirka oli 21–35-vuotiaiden suomalaisten suosikkiartisti. (Bruun, Lindfors, Luoto, Salo 1998, 436) Vielä keväällä 1992 Yleisradion Rockstop-ohjelmassa juontaja Heli Nevakare luonnehti Remu Aaltoselle – Kirkan vanhalle bändikaverille – Kirkan olevan suosituin esiintyjä Suomessa. Kirka-buumia yritettiin hyödyntää kaikin mahdollisin tavoin. Vuonna 1990 Kirka levytti Flamingolle Ota lähellesi -levyn lisäksi albumin Parhaat – uudet versiot, joka sisälsi 10 uutta versiota hänen uransa alkuaikojen hiteistä. Kirkan Flamingo-levytykset päätyivät myöhemmin BMG:n arkistoihin ja siitä levy-yhtiöfuusion myötä Sonyn omistuksiin. Sony on myöhemmin Kirka-kokoelmillaan hyödyntänyt juuri näitä vuonna 1990 levytettyjä uusia versioita, kuten esimerkiksi hyvin menestyneellä 40 unohtumatonta laulua (2006) -kokoelmalla. Kirkan klassikoiden alkuperäisversiot löytyvät Warner Music Finlandin julkaisuista.

Pyydä vain -albumista vuodelta 1992
Kirka vastaanotti jälleen kultalevyn.
Uutta materiaalia Kirka levytti Flamingolle vielä kolme albumillista: Kasvot peilissä (1991), Pyydä vain (1992) ja Kirka (1994). Kasvot peilissä myi platinaa 60 000 äänitteen myynnillään, Pyydä vain kultaa (yli 25 000) mutta viimeisin albumi Kirka ei tainnut ylittää edes kultalevyrajaa, vaikka se sisälsikin hitin Niin paljon se sattuu. Näillä kolmella viimeisellä Flamingo-levyllä on kuitenkin havaittavissa selkeä tason notkahdus sekä biisien että tuotannon osalta. Kirka huomasi ilmiön myös itsekin.
 "Minusta kappaleet alkoivat tuntua liian samanlaisilta, ja Kasvot peilissä -vaiheessa aloin sanoa, että c'mon, jotain uutta kehiin. Elämän tunteet, Luokseni jään (sic), Niin yksinäinen – muistan että tässä vaiheessa tuli kunnon tappelu Vexi Salmen kanssa. Ymmärrän kyllä, että sanoittaja on taiteilija, mutta jos artisti pyytää, voisiko saada jotain muuta kuin murhetta ja kyyneleitä, niin ehkä sitäkin voisi kuunnella. - - Flamingo-kauden loppupuolella Vexi, Kassu ja Kisu alkoivat olla liian rutinoituneita, alkoi toisto. Ei siitä voinutkaan auvoa syntyä, rupesi olemaan kuin koneella tehtyä, tasapaksua, ei ollut enää sielukkuutta, eikä niissä päässyt käyttämään itsestään kuin osan." (Babitzin, Kinnunen 1999, 240–241)
Tähän sitaattiin ei ole enää mitään lisättävää. Kirka osasi itse tiivistää 90-luvun alkupuoliskon albumiensa ongelmallisuuden. Flamingo Musicin toiminta lakkasi vuonna 1995, minkä jälkeen Kirka aloitti yhteistyön BMG-levy-yhtiön kanssa. Tarkoituksena oli hieman hälventää iskelmä-Kirkan mainetta ja musiikki alkoikin kuulostaa enemmän aikuiseen makuun suunnatulta pop-musiikilta. Ensimmäinen BMG-albumi Tie huomiseen (1996) kuulosti selvästi nuorekkaammalta ja kansainvälisemmältä kuin Kirkan viimeiset Flamingo-albumit. Levymyynti lähti jälleen iloiseen nousuun, sillä Tie huomiseen myi platinaa, samoin kuin Kirkan 30-vuotistaiteilijajuhlan kunniaksi julkaistu tuplakokoelma Hetki lyö 1967–1997. 1990-luvun viimeiset vuodet olivat menestyskiertueiden aikaa. Vuosina 1997–98 Kirka vietti 30-vuotistaiteilijajuhlaansa, jota juhlistettiin juhlakiertueella. Konsertteja oli alun perin tarkoitus olla 18, mutta lopulta niitä kertyi 56. Yhtä lukuun ottamatta jokainen konsertti oli loppuunmyyty. Vuosina 1998–99 vuorossa oli uskomattoman ilmiömäiset mittasuhteet saavuttanut Mestarit Areenalla -kiertue. Kirka oli koko 90-luvun ajan yksi Suomen suosituimpia kevyen musiikin esiintyjiä.

Kreikan-markkinoita varten julkaistiin
albumi Sadness in your eyes 1993.
Kirkan suosio 90-luvulla ei rajoittunut pelkästään Suomeen. Vuonna 1990 Kirka pääsi esiintymään Monacon World Music Awards -gaalaan, jossa hän esitti Surun pyyhit silmistäni -kappaleen englanninkielisen version Sadness in your eyes. Sadness in your eyes päätyi sattumalta gaalasta kootulle äänitteelle, jota jaettiin ympäri maailmaa. Yhtäkkiä Suomeen alkoi kuulua kummallisia uutisia: Sadness in your eyes -laulua on soitettu maailman eri kolkissa ja se on noussut Kreikassa suureen suosioon. 1990-luvun alkuvuosina Kirka keikkaili Suomen lisäksi myös Kreikassa. Vuonna 1993 julkaistiin Kreikan-markkinoille Kirkan englanninkielinen albumi Sadness in your eyes, joka sisälsi englanninkielisiä versioita Kirkan levytyksistä vuosilta 1988–1992 sekä muutaman poiminnan The Spell -albumilta (1987). Vuonna 1995 BMG julkaisi albumista uuden painoksen kansainvälistä levitystä varten, mutta Kirkan suurin suosio Suomen rajojen ulkopuolella oli jo hiipunut.

Surun pyyhit silmistäni menestyi erinomaisesti myös Kauko-idässä. Laulusta levytettiin kiinankielinen versio, joka menestyi erinomaisesti Kiinassa ja Hong Kongissa, ja oli – mielenkiintoista kyllä – sangen suosittu kappale erityisesti karaokessa.

1980-luvun lopussa Kirka oli jälleen joutunut luopumaan rock-musiikin esittämisestä ja tekemään kompromisseja iskelmäyleisön kanssa. Kirkan mielilausuntoja tuohon aikaan olikin: "Suomessa ei rockin laulamisella elä." Edellisen rock-kauden aikana Kirkalta oli loppunut keikat kokonaan. Surun pyyhit silmistäni -tyylillä hänestä tuli Suomen suosituin artisti, jonka albumit myivät huikeita lukemia. Kirkan vaikutus alkoi näkyä muutenkin iskelmämarkkinoilla. Musiikkihistorioitsijat ovat ilmaisseet, että jos 1980-luvun puolivälissä puhuttiin iskelmän kriisistä, niin 1990-luvun alussa alettiin puhua rockin kuolemasta. (Bruun, Lindfors, Luoto, Salo 1998, 436) Kirka ei ollut suinkaan ainoa artisti, joka menestyi iskelmiä levytämällä. Kirkan suursuosion vanavedessä 100 000 äänitteen maagisen rajan ylittivät muun muassa Kim Lönnholm (Minä olen muistanut, 1989), Arja Koriseva (nimeä kantava debyyttialbumi 1990), Anna Hanski (Jos et sä soita, 1992), Katri Helena (Anna mulle tähtitaivas, 1992), Joel Hallikainen (nimeä kantava debyyttialbumi 1992), Laura Voutilainen (nimeä kantava debyyttialbumi 1994) ja Kari Tapio (Myrskyn jälkeen, 1995). Vuonna 1996 julkaistusta Jari Sillanpään esikoislevystä tuli Suomen kaikkien aikojen myydyin albumi. Iskelmistä oli tullut levy-yhtiöille taas tuottoisa bisnes ja suomalainen iskelmäkulttuuri kukoisti jälleen. Suomalaisen iskelmämusiikin elvyttämisen "iskelmän kriisistä" saivat aikaan Kassu Halonen, Kisu Jernström ja Vexi Salmi. Ensin Rentun ruusulla, mutta lopullinen niitti oli Surun pyyhit silmistäni. Jori Sivonen on osuvasti tiivistänyt ilmiön:
"Tuohon aikaan levy-yhtiön mielenkiinto alkoi keskittyä Dingon ja Gringos Locosin kaltaisiin nimiin ja tällaisilla tavallisilla iskelmänikkareilla alkoi olla levy-yhtiössä sellainen fiilis, että mua ei täällä taideta enää kaivata. Levytuottajista Vexi Salmi teki omassa Levytuottajat-yhtiössään viisaasti eikä luopunut iskelmän julkaisemisesta. Ja Vexihän pärjäsi loistavasti silloin kun muut julisti iskelmän kuolleen ja tulleen kuopatuksi. Kuten Vexi on jossain haastattelussakin sanonut, niin ei Suomen kanssa (sic) luovu iskelmästä koskaan." (Rantala & Niemi 2006, 69)





Lähteet


Kirjallisuuslähteet:
Babitzin Kirill, Kinnunen Raila (1999) Enimmäkseen Kirkasta. WSOY – Kirjapainoyksikkö, Juva.

Bruun Seppo, Lindfors Jukka, Luoto Santtu, Salo Markku (1998) Jee Jee Jee – Suomalaisen rockin historia. WSOY – Kirjapainoyksikkö, Porvoo.

Rantala Juha (2002) Irwin Goodman – musiikillinen elämäkerta. POP-lehti, Tampere.

Rantala Juha & Niemi Marko (2006) Raul Reiman – Iskelmärunoilija. POP-lehti, Tampere.

Verkkolähteet:
Heikkilä Martti: Sanoittaja Vexi Salmi. Selvis-lehti 02/2012.
http://www.elvisry.fi/artikkeli/sanoittaja-vexi-salmi

Nissilä Pekka: Kassu Halonen – Luontevuus on biisinteossa tärkeintä. Selvis-lehti 04/2007.
http://www.elvisry.fi/artikkeli/luontevuus-biisinteossa-tarkeinta

Rantala Juha: Levytuottajat / Flamingo. Suomalaisen musiikin historia -palvelimessa.
http://www.suomalaisenmusiikinhistoria.fi/doc/levytuottajat_flamingo.pdf

Kirkan listasijoitukset tarkistettu Timo Pennasen sivustolta Sisältää hitin: levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1961.
http://suomenlistalevyt.blogspot.fi/2015/08/ket-kir.html

Aiheesta muualla

Levytuottajat Oy:n ja Oy Flamingo Music AB:n äänitejulkaisuluettelo ym.