29. maaliskuuta 2015

Onko Arja Korisevalla hittiä?


Tämän kevään Tähdet tähdet -tuotantokausi on tuonut pitkästä aikaa Arja Korisevan takaisin valtakunnalliseen julkisuuteen. Sen myötä rupesin pohtimaan Korisevaan niin usein liitettyä väitettä, jonka mukaan hänen uraltaan puuttuu hittikappale. Pohdin tässä kirjoituksessa, että eikö Arja Korisevalla todellakaan ole yhtäkään hittiä. Ja vaikka ei olisikaan, niin miksi hänen kohdallaan sitä tunnutaan pitävän ongelmana.

Arja Korisevan kohdalla hitittömyyttä on pidetty toistuvana ongelmana. Esimerkiksi keväällä 2001 Ilta-Sanomat teki viihdesivuilleen reportaasin Korisevasta, joka oli valmistamassa seuraavaa levyään Kuuntelitko sydäntäs. Lehtiartikkelissa pohdittiin, joko nyt vihdoinkin löytyisi Korisevalle Se Hittikappale. Levyn valmistumisprosessia kuvailtiin poikkeuksellisen huolelliseksi. Materiaaliksi valikoitui niin pomminvarmaa tavaraa, että nyt jos koskaan Koriseva saa vihdoinkin ”kauan kaivatun” hittikappaleen. Mutta oliko tilanne tosiaan sellainen kuin kyseisessä iltapäivälehden artikkelissa esitettiin? Eikö 12 vuotta alalla toimineella Arja Korisevalla tosiaan ollut ennen vuotta 2001 yhtään levytystä, jonka olisi voinut luokitella hitiksi.

Arja Koriseva nousi suomalaisten keskuudessa suureen suosioon kesällä 1989 voitettuaan Seinäjoen Tangomarkkinoilla Tangokuningattaren tittelin. Vuonna 1990 ilmestynyt esikoisalbumi myi upeasti yli 100 000 äänitettä. Myös toinen albumi Me kaksi vain vuodelta 1991 menestyi erinomaisesti myyden yli 80 000 äänitettä. Myös kolme seuraavaa pitkäsoittoa (Kun ilta saapuu kaupunkiin 1992, Naisen tie 1994 ja Rakastunut nainen 1995) ylittivät helposti kultalevyrajan mutta tämän jälkeen levyjen menestys alkoi jäädä listoilla vaatimattomammaksi. Arja Korisevan kohdalla julkisuus ei suinkaan rajoittunut ainoastaan vain hänen laulajanuraansa (eli levytyksiin ja keikkoihin), vaan hän oli 90-luvulla eräänlainen viihteen monitoimiammattilainen, joka toimi muun muassa prime timessa esitettyjen viihdeohjelmien juontajana (esimerkiksi Näytön paikka), ja monet 90-luvun lapset muistavat hänet Disneyn Pocahontas-piirretyn dubbausroolista. Korisevan poikkeuksellisen suuren suosion kiteyttää seuraava lainaus Lasse Norrekselta, minkä hän kirjoitti vuonna 1995 ilmestyneen Korisevan kokoelmalevyn esittelytekstiin:
"Jokainen suomalainen tietää kuka on Arja Koriseva. Ja jokaisella suomalaisella on varma mielikuva Arja Korisevasta, - aina yhtä elämänmyönteisestä ja hyväntuulisesta, hienosti menestyneestä iskelmälaulajattaresta ja suositusta tv-tähdestä."
Liioittelun makua? Ei välttämättä. Uskon, että 90-luvun alkupuoliskolla todella monet suomalaiset todella tiesivät kuka Arja Koriseva on, vaikka eivät olisi kuulleet yhtäkään hänen levytystään.

Ennen kuin lähdetään tutkimaan Korisevan ”hitittömyyttä”, pitäisi tietenkin määritellä, mikä on hitti. Yksiselitteistä selitystä käsitteelle "hitti" ei ole. Esitän tästä muutaman esimerkin:

Kumpi on mielestäsi suurempi hitti Juice Leskiseltä: Se oli jautaa vai Syksyn sävel? Molemmat on levytetty vuonna 1975. Veikkaisin, että tänä päivänä 99 % suomalaisista vastaisi ilman muuta Syksyn sävelen. Sehän on yksi suomalaisen kevyen musiikin suurimmista klassikoista. Mutta, jos katsommekin ainoastaan levymyyntitilastoja, niin oikea vastaus onkin Se oli jautaa. Se oli jautaa nousi kesäkuussa 1975 Juice Leskisen suursuosion vanavedessä Mitä Suomi Soittaa -listan ykköseksi. Sen sijaan syksymmällä ilmestynyt Syksyn sävel oli ensimmäinen Juicen single, joka floppasi täysin, eikä noussut singlelistalla kuin sijalle 18. Laulu on toki myöhemmin vuosien saatossa noussut suureksi klassikoksi, mutta ilmestyttyään se floppasi.

Jos levymyyntilistoja tutkii tarkemmin, niin myös muun muassa Junnu Vainiolla ei olisi juurikaan hittejä. Vaikka "koko Suomi" osaa hyräillä sellaisia lauluja kuten Albatrossi, Yleisessä saunassa tai Sellaista elämä on, joita nykyään luonnehditaan helposti ikivihreiksi ja klassikoiksi, eivät ne nousseet aikoinaan listoille. Edes Paula Koivuniemen Aikuinen nainen ei aikoinaan ollut listahitti, vaikka nykyään laulun asemaa legendaarisena klassikkona tuskin tarvitsee tässä erikseen eritellä.

Onko Arja Korisevalla listahittejä? Tähän vastauksen tarjoaa Timo Pennasen ansiokas listakirja Sisältää hitin. (Teos on ilmestynyt vuonna 2006, joten tiedot perustuvat toki yhdeksän vuotta vanhoihin tilastoihin). Teoksen mukaan Koriseva on ollut vuonna 2006 listamenestyksensä perusteella menestyneimpien kotimaisten esittäjien listalla sijalla 49. Listamenestykseen on toki vaikuttanut Korisevan menestyneimmät albumit, jotka olivat listoilla melkoisia menestystarinoita. Esikoisalbumi oli albumilistalla puolisen vuotta, parhaimmillaan sijalla 2. Toinen albumi Me kaksi vain oli myös yli 20 viikkoa listoilla, kaksi viikkoa listaykkösenä. Albumilistalla menestyminen on kuitenkin sivuseikka, kun olemme kiinnostuneita hittikappaleista. Niinpä tutkikaamme albumilistan sijaan yksittäisten kappaleiden listausta. Pennasen teos osoittaa, ettei yksikään Korisevan levytys ole noussut Suomen viralliselle singlelistalle, mutta hänen laulunsa ovat nousseet radiosoittolistoille ja 50 hittiä -listalle.

Pennanen on teoksessaan käyttänyt – 50 hittiä -listan tapaan – laulujen yhteydessä ”nappeja” kertomaan hitin suuruuden. Mitä enemmän laulu on kerännyt pisteitä listallaoloaikanaan, sitä enemmän sillä on "nappeja". Korisevalla on kolme levytystä, jotka ovat saavuttaneet kaksi "nappia": Kun ilta saapuu kaupunkiin (1992), Kattojen primadonna (1995) ja Mieli maailmoja juoksee (1997). Nämä kolme levytystä ovat siis Korisevan kolme suurinta listahittiä sen perusteella, miten ne ovat menestyneen radion soittolistalla ja 50 hittiä -listalla. Yhden "napin" levytyksiä ovat Kuningaskobra (1990), Me kaksi vain (1991), Kai virheen tein (1994), Et saa mua unohtaa (1994), Naisen tie (1994) ja Rakastunut nainen (1995). Nämä laulut ovat siis kaikki menestyneet mukavasti radion soittolistoilla, joten voitaneen sanoa, että Korisevalla on kuitenkin ollut ihan selvästi radiohittejä, vaikka varsinaisesti listahittejä ei olisikaan. Edellä mainittujen lisäksi Korisevalla on ollut kymmenisen muutakin laulua, jotka ovat nousseet edellämainituille kahdelle listalle, mutta eivät ole menestyneet niin hyvin, että olisivat saaneet Pennasen listauksissa "nappeja".

Mutta sitten palataan jälleen kysymyksen: onko hitti vain sellainen laulu, jolla on listasijoituksia. Luettelosta puuttuu esimerkiksi sellainen levytys kuin Enkelin silmin (1991). Tony Latvan ja Petri Tuunaisen Iskelmän tähtitaivas -teoksessa (2004) Enkelin silmin -laulua luonnehditaan seuraavasti:
"Vaikka Arjan uran ongelmana on useissa yhteyksissä pidetty varsinaisen hittikappaleen puuttumista, niin tässä tapauksessa voitaneen puhua ainakin jonkinlaisesta kestosuosikista. Enkelin silmin on ollut myös yksi karaokebaarien suosituimmista esityskappaleista."
Näkemykseen voin yhtyä. Vaikka omakohtaiset kokemukset eivät olekaan relevanttia todistusaineistoa, niin myös itsekin muistan lapsuudestani sen, että tiesin Arja Korisevalta kappaleen Enkelin silmin, vaikka en silloin ala-asteikäisenä millään tavalla seurannut musiikkimarkkinoita.

Entäs Hienohelma? Me kaksi vain -albumin (1991) aloitusraita. Ei listamenestys, mutta hyvin monet suomalaiset muistavat kappaleen, koska vuonna 1995 Tenavatähden voittanut Annika Siltaniemi esitti kyseisen kappaleen kilpailussa, jota suomalaiset seurasivat todella aktiivisesti 1990-luvulla. Ja mitenkäs Tuulen värit? Oscarilla palkittu elokuvasävelmä loistavasti menestyneestä Pocahontas-elokuvasta. Monien suomalaisten mieliin lienee jäänyt suomenkielinen versio siinä missä originaalikin.

Tilastot ja edellä esittämäni mutu osoittavat, ettei Korisevan kohdalla voida täysin aukottomasti todeta, ettei hänellä ole ollut yhtäkään hittiä. Häneltä toki puuttuu sellainen koko kansan tuntema jättihitti. Hänen aikalaisillaan, kuten esimerkiksi Joel Hallikaisella on ollut Kuurankukkansa (1992, kuusi "nappia" Pennasen tilastoissa) ja Kaija Koolla Kuka keksi rakkauden (1993, peräti kahdeksan "nappia"). Mutta Korisevalla on ollut levytyksiä, jotka ovat menestyneet erittäin mukavasti muun muassa radiolistoilla. Voisiko osasyy Korisevan "hitittömyyden" kokemukseen johtua siitä, että Koriseva on luonut uraa aikana, jolloin Suomessa ei ollut enää "yhtenäiskulttuuria" musiikkimarkkinoilla. Jos 1970-luvulla Katri Helena tai Marion levyttivät jonkin hitin, se tavoitti monet kansankerrokset, koska kevyttä musiikkia soitettiin radioissa niin vähän. Sen sijaan 90-luvulla iskelmästä kiinnostumattomat ihmiset tuskin kuuntelivat radioasemia, jotka soittivat Naisen tietä tai Kattojen primadonnaa. Näin ollen Korisevan radiohitit tavoittivat ainoastaan yleisön, joka suhtautui myötämielisesti iskelmään. Sen sijaan Kuurankukka tai Kuka keksi rakkauden olivat niin suuria menestyksiä, ettei niiden kuulemiselta voinut välttyä, vaikka ei olisi muuten digannutkaan Joel Hallikaista tai Kaija Koota.

Jos lähdetään olettamuksesta, että Arja Koriseva oli levyttävänä artistina "vain" iskelmäkansan suosikki, niin onko hänen "hitittömyytensä" iskelmälaulajien joukossa poikkeuksellista? Tutkitaanpa Pennasen kirjasta, miten muutamat muut 90-luvulla uransa aloittaneet tanssikansan iskelmäsuosikit ovat menestyneet listoilla. Otan esimerkiksi Tarja Lunnaksen ja Eija Kantolan. Kantolan menestys Pennasen tilastoissa on huomattavasti Korisevan menestystä vaatimattomampaa. Kantolalla on vain kaksi "napin" saanutta levytystä: Serkkupoika (1995) ja Kylmä, kuuma ja kaunis (2000). Nappeja on kummallakin vain yksi. Tarja Lunnaksella on myös kaksi "napillista" levytystä: Oon rakastunut (2001), yksi "nappi" sekä Seine (1997), jolla on kaksi "nappia". Kantolalla ja Lunnaksella on siis vain kaksi kappaletta, siinä missä Korisevalla niitä on yhdeksän. Myös Kantolan ja Lunnaksen albumimenestykset ovat huomattavasti vaatimattomampaa kuin Korisevalla. Albumit ovat nousseet vain muutamiksi viikoiksi listoille, parhaimmillaan sijoille 20–30. Osaisiko yksikään iskelmämusiikista tietämätön nimetä yhtäkään Kantolan tai Lunnaksen levytystä? Tuskinpa. Siitä huolimatta en ole koskaan kuullut valitusta siitä, että Eija Kantolan tai Tarja Lunnaksen uralta puuttuisi hittikappale. Korisevan kohdalla hitittömyyttä pidetään kuitenkin ongelmana, vaikka Pennasen teos osoittaa, että hänellä on ollut selvästi enemmän radiohittejä kuin näillä kahdella muulla iskelmätähdellä.

Väitän, että Korisevan kohdalla puhe hittikappaleen puutteesta perustuu vain ja ainoastaan siihen, että on harvinaista, että iskelmälaulaja nousee niin suureen valtakunnalliseen suosioon ilman koko kansan tuntemaa superhittiä. Jos Joel Hallikainen esiintyi 90-luvun alkupuoliskolla julkisuudessa, kaikki osasivat yhdistää hänet Kuurankukkaan. Jos Kaija Koo esiintyi 90-luvun alkupuoliskolla julkisuudessa, kaikki osasivat yhdistää hänet Kuka keksi rakkauden -kappaleeseen (yhtään muita menestyksiä vähättelemättä). Korisevalla ei ollut yhtään näin suurta koko kansan tuntemaa menestyshittiä mutta siitä huolimatta hän oli valtakunnallisesti erittäin suosittu iskelmälaulaja.


Niin, kuinka kävi keväällä 2001 ilmestyneelle Kuuntelitko sydäntäs -levylle, jonka piti sisältää pomminvarma hittikappale. Levy oli vaivaiset kolme viikkoa Suomen virallisella listalla, parhaimmillaan sijalla 26. Pennasen listan mukaan se oli Korisevan albumeista ensimmäinen, jolta ei noussut yksikään kappale radio- tai 50 hittiä -listalle. Aikaisemmilta levyiltä oli löytynyt ainakin yksi kappale, joka oli noussut edes jommallekummalle listalle.

7. maaliskuuta 2015

Kuukauden levyartikkeli: Finnhits 2 (Finnlevy, 1975)

Ajattelin julkaista (ainakin tänä vuonna) joka kuun ensimmäinen lauantai kirjoituksen jostain klassikkolevystä, joka on ollut tavalla tai toisella merkittävä vuosien varrella. Sarjan aloittaa legendaarinen kokoelma, joka oli 37 vuotta Suomen kaikkien aikojen myydyin kokoelmalevy.

"Finnhits" on käsite sekä levysarjana että musiikkityylinä. Musiikkityylinä Finnhits viittaa useimmiten 1970-luvulla levytettyihin ikivihreisiin suomenkielisiin pop-iskelmiin. Esimerkiksi usein mainitaan, että Vicky Rostin ja Freemanin legendaariset hitit ovat finnhits-musiikkia tyylipuhtaimmillaan. Musiikkityylin käsitteenä "Finnhitsiä" on tosin käytetty melko laajasti. Siitä on osoituksena esimerkiksi vuonna 2012 järjestetty suosittu Finnhits-kiertue, jossa esiintyivät Danny, Eini, Frederik, Vicky Rosti ja Tapani Kansa. Kyseisen kiertueen konserteissa Finnhits-käsitteen alle hyväksyttiin niin Dannyn ja Tapani Kansan jo 1960-luvun puolella levytetyt menestyshitit kuin Einin 1980-luvulla levyttämät diskokappaleet. Näin ollen esimerkiksi niin Dannyn Tuuliviiri ja Seitsemän kertaa seitsemän (1968) kuin Einin legendaarinen elokuvasävelmä Kesä ja yö (1984) saivat edustaa "finnhits-musiikkia". Nurinkurisesti käsitteen alkuosalla viitataan suomalaisuuteen, vaikka finnhitsien kulta-aikana elettiin käännösiskelmien valtakautta. Toisin sanoen, vain pieni murto-osa finnhitseistä on alun perin suomalaista alkuperää.

Finnhits-musiikki mielletään kuitenkin leimallisesti 1970-lukuun erityisesti sen vuoksi, että 70-luvun jälkipuoliskolla julkaistiin legendaarista Finnhits-levysarjaa. Levysarjan ideana oli koota 16 suosioon noussutta levytystä samalle kokoelmalle. Ensimmäinen Finnhits-kokoelma julkaistiin alkuvuodesta 1975. Vuosien 1975 ja 1979 välillä julkaistiin vuosittain kaksi Finnhits-kokoelmaa, joten 70-luvun päätyttyä oli julkaistu jo kymmenen kokoelmaa. Sarja jatkui katkeamattomana vielä vuoteen 1981, johon mennessä julkaistiin neljä 80-luvun Finnhits -kokoelmaa. Nykyään näitä 14 kokoelmaa pidetään varsinaisina legendaarisina Finnhits-kokoelmina, jotka Warner Music Finland julkaisi CD-formaatissa vuosina 2003–2004. Finnhits-levysarjaa on pyritty elvyttämään myöhemmin. Vuosina 1983, 1984 ja 1986 julkaistiin Uusi Finnhits -kokoelmat. 1990-luvulla Fazer Records julkaisi jälleen kolme kokoelmaa Finnhits-nimellä, missä markkinoitiin levy-yhtiön suosituimpien artistien uusia levytyksiä. Vuonna 2009 Warner Music Finland julkaisi nimellä Finnhits 2.0 kokoelmalevyjä, jotka sisälsivät hittilevytyksiä mm. Chisulta, Juha Tapiolta ja Maija Vilkkumaalta. Kesällä 2010 Ilta-Sanomat julkaisi numeroissaan Finnhits-sarjaa, joissa esiteltiin päivittäin jokin legendaarinen suomalainen hittikappale. Juttusarjan kylkiäisiksi Ilta-Sanomat julkaisi yhdessä Warnerin kanssa lehtiensä oheismateriaaliksi peräti kymmenen omaa Finnhits-CD-kokoelmaansa, joiden kansitaide muistutti alkuperäisiä Finnhits-kokoelmia. Kokoelmien kappalevalinnoilla ei ollut kuitenkaan mitään tekemistä alkuperäisen Finnhits-sarjan kanssa.

Finnhits ei ollut toki ensimmäinen LP-kokoelmasarja, johon koottiin aikansa hittejä samojen kansien alle. Suomalaiset levy-yhtiöt olivat julkaisseet aikoinaan muun muassa Huipulla ja Toivekonsertti -kokoelmasarjoja. Finnhitsistä tuli kuitenkin kokoelmasarjoista legendaarisin. 1970-luvun Finnhits-kokoelmat olivat suuria kaupallisia menestyksiä, jotka menestyivät loistavasti Suomen albumilistalla. Kuusi ensimmäistä Finnhits-kokoelmaa saavuttivat Suomen albumilistalla ykkössijan. Finnhits-kokoelmien kohdalla suureen menestykseen johti epäilemättä osaltaan täysin uusi ilmiö levymarkkinoilla: mainoskampanja televisiossa. Nykyaikana voi olla vaikea ymmärtää, että uusien levyjen mainostaminen televisioissa on ollut aikoinaan uusi ja ennennäkemätön ilmiö. Finnhits-levyjen kannet erottuivat joukosta "Tuttu levy TV:stä!" -merkinnöillä. (YouTubesta löytyvät Finnhits 5 ja Finnhits 6 -kokoelmien mainokset.)

Finnhits-kokoelmia julkaisi Suomen suurin levy-yhtiö Finnlevy. Edes levy-yhtiössä ei osattu aavistaa, kuinka suuren menestyksen televisiomainonta voisi aiheuttaa. Teoksessa Suomi soi 1 – Tanssilavoilta tangomarkkinoille (Gronow, Lindfors, Nyman (toim.) 2002, Tammi) Jaakko Karilainen on kuvaillut Finnlevyn henkilökunnan ajatuksia ensimmäisen Finnhits-kokoelman julkaisun aikoihin:
"Koska televisiokampanja oli kallis, jälleenmyyjät saivat normaalia pienemmät alennukset eikä levyissä ollut vaihto-oikeutta kuten tavallisesti. '[Osmo] Ruuskanen arvuutteli henkilökunnalta levyjen myyntimääriä. Oma arvioni oli 3 000, joku sanoi 700, eräs puhelinmyyjä peräti 15 000.' Karilaisen mukaan kenelläkään ei ollut mitään käsitystä televisiomainonnan vaikutuksesta tällä alalla, ja niinpä menestys ylitti hurjimmatkin arvaukset moninkertaisesti: 'Ensimmäistä levyä myytiin 98 000!'"
Ensimmäinen Finnhits-kokoelma ilmestyi alkuvuodesta 1975 ja se sisälsi hittilevytyksiä vuosilta 1973 ja 1974, joskin joukkoon oli eksynyt myös Kirkan Mamy blue, joka ikuistettiin jo vuonna 1971. Vuodesta 1972 lähtien Suomen kaksi suurinta levy-yhtiötä, Finnlevy ja Scandia, kuuluivat samaan konserniin. Levy-yhtiöt kilpailivat vielä keskenään verisesti esimerkiksi käännöskappaleiden oikeuksista, mutta samaan konserniin kuuluminen mahdollisti yhteisten kokoelmien julkaisemisen. Ensimmäisellä Finnhits-kokoelmalla olikin vain Finnlevyn ja Scandian artistien levytyksiä. Tästä johtuen muutamien hittien kohdalla ei käytetty suosituinta versiota. Uneen aika vaipuu, Eviva Espanja ja Niin olivat Kisun, Marionin ja Lea Lavenin hittejä, mutta artistit levyttivät kilpailevalle EMI Finland -levy-yhtiölle. Niinpä Eviva Espanjasta julkaistiin kokoelmalla Tuula Siponiuksen versio. Uneen aika vaipuu ja Niin -kappaleista oli valikoitu 1970-luvun alun äänikuningas Fredin cover-versiot. Suuresta suosiostaan huolimatta Fredi ei onnistunut omimaan näitä kahta levytystä omiin nimiinsä: kansa halusi kuulla hitit Kisun ja Lea Lavenin tulkitsemina.

Finnhits-kokoelma oli mukava myyntimenestys. Kokoelma oli kahden kuukauden ajan Suomen myydyin albumi. Jatkoa levysarjalle saatiin syksyllä 1975, jolloin ilmestyi sarjan legendaarisin julkaisu: Finnhits 2.

Kakkososaan sisällytettiin myös konsernin ulkopuolisen EMI Finlandin levytyksiä. 16 levytyksestä peräti viisi olivat EMI:n levytyksiä: El bimbo, Hasta manana, Silloin, Sininen ja valkoinen sekä Tumma nainen. Jukka Kuoppamäki on muistellut elämäkerrassaan Elämän valtatie (1998) saaneensa levy-yhtiöstään EMIstä moitteita, kun oli antanut luvan julkaista Sinisen ja valkoisen kilpailevan levy-yhtiön kokoelmalla. Kuoppamäki piti itse tärkeänä, että laulu pääsisi mukaan kokoelmalle, jota oletettavasti myytäisiin hyvin. Lopulta kokoelmalle päätyi kuitenkin Sinisen ja valkoisen lisäksi neljä muutakin EMI-hittiä. Ilmeisesti EMIssäkin lopulta ymmärrettiin levy-yhtiöiden välisen yhteistyön potentiaali. Finnhits 2 -kokoelman ainoa selkeä coverlevytys on levyn päätösraita Kalliolle, kukkulalle. KOM-teatterin Love Recordsille levyttämä legendaarinen levytys on kokoelmalla korvattu mystisen ABC-kuoron versiona. ABC-kuorosta en tiedä muuta kuin että sen nimissä on julkaistu vain kaksi levytystä. Tämän Kalliolle kukkulalle -version lisäksi kuoro levytti version Ruusuja hopeamaljassa -ikivihreästä kokoelmalle Listoilla 4.

Finnhits 2 tarjoaa oivallisen läpileikkauksen suomalaisen pop-iskelmän suurimpiin menestyksiin vuodelta 1975. Suomirock on tässä vaiheessa jätetty vielä Finnhits-käsitteen ulkopuolelle, joten levyllä ei kuulla esimerkiksi Hectoria, Juice Leskistä tai Hurriganesia, Sleepy Sleepersistä puhumattakaan. Toki syynä saattaa olla myös "väärät" levy-yhtiöt. Hector levytti pienelle PSOlle, Juice ja Hurriganes taas olivat Love Recordsin artisteja. Sleepy Sleepers sen sijaan levytti EMIlle, jonka levytyksiä Finnhits 2:lla julkaistiin, mutta kenties kokoelman kokoajat olivat sitä mieltä, ettei Kuka mitä häh sopinut samalle kokoelmalle Katri Helenan ja Jukka Kuoppamäen kanssa.

Finnhits 2 -kokoelman suurimmat hitit ovat eittämättä Marionin El bimbo sekä Katri Helenan Vasten auringon siltaa, jotka olivat olleet suurhittejä vuonna 1975. El bimbo oli ollut peräti kolme kuukautta Suomen listaykkönen maaliskuusta toukokuuhun. Vasten auringon siltaa oli taas usean kuukauden ajan listalla kakkos- ja kolmossijoilla. Leidit ovat kokoelmalla muutenkin hyvin edustettuna, sillä mukana on myös Lea Lavenin suurhitti syksyltä 1974 Tumma nainen. Mielenkiintoista kyllä, Scandian artisti Ami Aspelund oli levyttänyt Tumman naisen – itse asiassa hänen versionsa julkaistiin ennen Lea Lavenin levytystä! – mutta kansa oli ottanut Lavenin version omakseen ja se julkaistiin myös tällä kokoelmalla, vaikka Laven oli EMI:n artisti.

Suurien listamenestysten lisäksi kokoelmalla on muutama hieman vanhempi levytys, jotka eivät olleet aikoinaan suuria listahittejä, mutta ovat sittemmin osoittautuneet ikivihreiksi. Yksi näistä on kokoelman varhaisin levytys, jo edellä mainittu Sininen ja valkoinen, joka levytettiin jo vuonna 1972. Jukka Kuoppamäki voitti Sinisellä ja valkoisella Itämeren maiden iskelmäfestivaalit Rostockissa 1972. Kappale julkaistiin Kuoppamäen syksyllä 1972 ilmestyneellä albumilla Valtatie, mutta Suomen kansa ei tuoreeltaan noteerannut kappaletta. Sininen ja valkoinen nousi listoille vasta seuraavan vuoden puolella, eikä se silloinkaan ollut mikään menestystarina. Laulun paras listasijoitus oli vasta 17. sija singlelistalla elokuussa 1973. Vaatimattomasta listamenestyksestä huolimatta laulu on jäänyt kuitenkin elämään suomalaisten keskuudessa, mistä lienee myös yhtenä osoituksena se, että laulu julkaistiin kolme vuotta ilmestymisensä jälkeen tällä kokoelmalla. Yhtä lailla laulun nousemista ikivihreäksi on saattanut edesauttaa sen julkaiseminen tällä erinomaisesti myyneellä kokoelmalevyllä. Sininen ja valkoinen on malliesimerkki siitä, että laulu voi nousta koko kansan tuntemaksi klassikoksi, vaikka se ilmestymishetkellä ei nousisikaan listahitiksi. Muita vastaavanlaisia klassikoita ovat muun muassa esimerkiksi Aikuinen nainen, Juicen Syksyn sävel tai monet Juha Vainion ikivihreät.

Toinen hieman jälkijunassa tällä kokoelmalla julkaistu levytys on vuonna 1973 ilmestynyt Tapani Kansan Sä luota päivään nousevaan, joka on suomenkielinen versio italialaistähti Gianni Morandin hitistä Il mondo cambierà. Kansan levytys ei aikoinaan noussut listoille lainkaan, mutta laulu on vuosien saatossa noussut Suomen kansan iskelmäsuosikiksi, joka on jäänyt Tapani Kansan keikkaohjelmistoon vakituisesti. Laulu oli mukana muun muassa hänen 40-vuotisjuhlakiertueensa ohjelmistossa vuonna 2007.

Myös Euroviisut on hyvin edustettuna Finnhits 2 -kokoelmalla. Mukaan on valikoitu suomenkieliset versiot vuoden 1975 Eurovision laulukilpailuissa kolmen parhaan joukkoon sijoittuneista kappaleista, jotka menestyivät hienosti myös originaaleina Suomen singlelistalla. Eniten suomalaisten mieliin oli viisuissa kolmanneksi sijoittunut Italian edustussävelmä Era, jonka esittivät Wess & Dori Ghezzi. Kilpailussa Suomen raati antoi Eralle täydet 12 pistettä, ja laulu nousi Suomen singlelistalla peräti toiseksi. Finnhits 2 -kokoelmalla julkaistiin Marionin ja Kirkan suomenkielinen versio Silloin, joka on ainakin omasta mielestäni yksi kaikkien aikojen onnistuneimpia euroviisukäännöksiä. Vuoden voittokappale Ding-a-dong menestyi listoilla suomeksi niin ikään Marionin levyttämänä, mutta tällä kokoelmalla voittoisan viisun esittikin suomeksi Finnlevyn uusi artistikiinnitys Hanne, jonka menestyshitit olivat vielä edessä. Marionilta oli kokoelmalla jo kaksi muutakin levytystä, joten kenties tästä syystä kokoelmalla julkaistiin vähemmän tunnetun artistin versio. Vaikka Marionin versio menestyi listoilla, Finnhits 2 -kokoelman myötä monet suomalaiset mieltävät Ding-a-dongin Hannen hitiksi. Mainittakoon, että Silloin-kappaleen levyttivät duettona Finnlevylle Hanne ja Kai Hyttinen, mutta kokoelman kokoajat suosivat Marionin ja Kirkan EMI:lle levyttämää versiota. Hyttisen Kuju pääsee kuitenkin kokoelmalla ääneen kappaleessa Saanhan olla hän, joka on suomenkielinen versio tuon vuoden toiseksi sijoittuneesta Britannian viisusta Let me be the one, jonka esitti The Shadows. Tämän laulun levyttivät suomeksi monet mieslaulajat, mutta ainakin omasta mielestäni laulu on ollut aina nimenomaan Hyttisen Kaitsun hitti. Suomen omaa kyseisen vuoden euroviisua – Pihasoittajien Viulu-ukkoa – ei Finnhits 2 -kokoelmalle sisällytetty, kenties sen vuoksi, että yhtye levytti Love Recordsille. Sen sijaan Suomen karsinnassa toiseksi sijoittunut, kaupallisempaa musiikkia edustanut Dannyn Seikkailija on kelpuutettu mukaan.

1970-luvun alkupuoliskolla ylivoimaisesti suosituin iskelmälaulaja oli ehdottomasti Fredi. Finnhits-sarjan kakkoslevyllä Fredi pääsee ääneen peräti kolmella raidalla. Levytyksistä kaksi on valikoitu hänen timanttia myyneeltä pitkäsoitoltaan Avaa sydämesi mulle (1974): levyn ikivihreä nimikkobiisi sekä Vihreät niityt, eli The Brothers Fourin ikivihreä Green Fields, jonka muun muassa Olavi Virta oli levyttänyt suomeksi jo vuonna 1961. Fredin 1970-luvun albumit sisälsivät paljon versioita vanhoista ikivihreistä, joista jotkut nousivat uusien levytysten myötä uuteen suosioon. Tulkinta on Frediä parhaimmillaan, joten ei ole mikään ihme, että Vihreät niityt menestyi jälleen Fredin levytyksen myötä. Kolmas Fredi-levytys on tietenkin Kivikasvojen legendaarinen Tankeros love, jossa irvailtiin Ahti Karjalaisen tankero-englannille. Tankeros love nousi maaliskuussa 1975 Suomen singlelistalla peräti toiseksi, mutta laulua ei julkaistu millään pitkäsoitolla. Finnhits 2 -kokoelman myötä monet suomalaiset saivat tämänkin suomalaisen huumorimusiikin klassikon levyhyllyynsä.

1970-luvun puolivälissä diskomusiikki alkoi nostaa päätään. Finnhits 2 -kokoelmalla diskokiintiöstä vastaavat Frederik sekä Rolf Bergström ja Pyhimykset. Reetun hitti on Carl Douglasin legendaarinen Kung Fu Fighting eli suomeksi Kung Fu taistelee. Rolf Bergström ja Pyhimykset taas esittävät suomeksi kappaleen, jota yleisesti pidetään kaikkien aikojen ensimmäisenä diskobiisinä eli George McCraen vuonna 1974 levyttämä superhitti Rock your baby. Molemmat näistä varhaisista diskoklassikoista olivat nousseet listaykkösiksi sekä Britanniassa että Yhdysvalloissa.

Finnhits 2 oli todellinen menestystarina ja Finnhits-levysarjan todellinen läpimurto, sillä levyä myytiin nopeassa ajassa uskomattomat 150 000 äänitettä. Levy julkaistiin syyskuussa 1975 ja se nousi välittömästi Suomen myydyimmäksi albumiksi, kunnes Hurriganesin Crazy Days syrjäytti sen ykköspallilta loppuvuodesta. Finnhits 2 oli pitkään Suomen kaikkien aikojen myydyin kokoelmalevy ja yleisesti uskottiinkin, ettei mikään voisi päihittää sen ykkössijaa, varsinkin kun fyysisen levyn myyntiluvut alkoivat romahtaa 2000-luvulla. Vuonna 2012 tapahtui kuitenkin ihme Vain elämää -tv-sarjan myötä. Vain elämää ensimmäisen tuotantokauden ensimmäinen kokoelma on tähän päivään mennessä noussut Suomen kaikkien aikojen kuudenneksi myydyimmäksi albumiksi uskomattomalla 177 000 kappaleen myyntimenekillä.




Aiheesta muualla:

Listablogi – Variöösi 2: Finnhits

Juhani Forsman ja Marianne Mattila: Ihanat ja vihatut – Finnhits oli nostalgiaa joka elää edelleen (Yle.fi 29.11.2012)