21. toukokuuta 2015

ESC 2015 – 2. semifinaalin arviot


Arvioin tässä blogipostauksessa tämäniltaisen 60. Eurovision laulukilpailun toisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.

Oman mielipiteeni lauluihin ilmaisen tähtiarvostelulla (* – *****). Veikkaan jokaisen kilpailuesityksen mahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. 50/50 tarkoittaa, ettei ole yllätys, jos laulu menee finaaliin, mutta ei myöskään mikään suuri järkytys, mikäli esitystä edustaneen maan nimeä ei kirjekuorista paljastukaan. Veikkauksilla ei ole mitään tekemistä omien mieltymysteni kanssa. Olen pyrkinyt arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä, joka ratkaistaan yleisöäänestyksen ja raatiäänestyksen yhteistuloksella.

Toisessa semifinaalissa kilpailee 17 esitystä, joista kymmenen pääsee jatkoon lauantain finaaliin. Toiseen semifinaaliin osallistuu huomattavasti vähemmän ns. Euroviisujen "kestomenestyjiä", joten kilpailu on huomattavasti avoimempi kuin tiistai-iltana.

1. LIETTUA: Monika Linkytė & Vaidas Baumila – This time ***½ 50/50
Kauniit ihmiset laulavat erittäin hyväntuulisen kantrirallin, joka on kuin tehty aloittamaan euroviisushow.

Kakkossemifinaali on balladien kyllästämä, joten uskoisin minkä tahansa nopean ja hyväntuulisen erottuvan edukseen. Valitettavasti Liettua ensimmäisenä numerona ei kykene luomaan kontrastia, koska katsojat eivät vielä tässä vaiheessa tiedä, mikä balladisuo odottaa. Mutta biisi on oikein mukava ja esiintyjät äärimmäisen miellyttäviä ja helposti lähestyttäviä. Liettua on päässyt viime vuosina aivan käsittämättömillä pläjäyksillä finaaliin, joten maan karsiutuminen tuntuisi nyt väärältä, kun kappale on näin mukava.

2. IRLANTI: Molly Sterling – Playing with numbers ***½ 50/50
17-vuotias tulevaisuudenlupaus esittää pianon ääressä itse tekemänsä katu-uskottavan slovarin, jonka genre on kuulemma piano rock.

Tämä on yksi suosikkejani, mutta valitettavasti se ei kuulosta euroviisumenestyjältä. Esitys voisi synnyttää suuremman "wow"-efektin, jos solisti olisi yksin pimeällä lavalla. Nyt lava on täynnä kaikenlaisia muita soittajia. Biisi itsessään on kuitenkin ansiokas ja nuorella Mollylla on persoonallinen ääni. Elättelen toiveita, että raadit löytäisivät tämän helmen ja saisivat nostettua viisufinaaliin.

3. SAN MARINO: Michele Perniola & Anita Simoncini – Chain of lights *½ VARMAHKO KARSIUTUJA
Vanhan schlagerkehäraakki Ralph Siegelin 23. euroviisu on käsittämätön viisurapsodia, jossa ehditään kuulla kolmessa minuutissa vaikka mitä. Tällaista musiikkia ei kuule missään muualla kuin Euroviisuissa.

San Marinon lilliputtivaltio on kerran onnistunut pääsemään finaaliin, mutta kyseinen laulu oli sentään ehjä kokonaisuus. Tällaista hahmottomuutta ei kuuntele vapaaehtoisesti kukaan, paitsi viisufanien hassujen poikien osasto. Esittäjät ovat tämän viisuvuoden kuopuksia – sympaattisia mutta eivät kovinkaan ammattitaitoisia. Ei voi mennä jatkoon.

4. MONTENEGRO: Knez – Adio ***½ TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Viisujen toinen kehäraakkisäveltäjä Željko Joksimović vastaa (jälleen) tämänvuotisesta Balkan-balladi-kiintiöstä. Esittäjänä sangen suosittu pitkän linjan ammattilainen.

Pieni ja piskuinen Montenegro pääsi viime vuonna finaaliin vastaavantyylisellä laululla, vaikka semifinaalissa ei äänestänyt yksinään sen naapurimaa. Suhtautuisin finaalipaikkaan luottavaisin mielin myös tänä vuonna. Esitys on ammattitaitoinen ja laulun etnosävyjen ansiosta se erottuu tämän semifinaalin balladisuosta edukseen.

5. MALTA: Amber – Warrior **½ 50/50
Malta esittää muka mahtipontisen festivaaliballadin, joita kuultiin viisuissa 90-luvulla ihan tarpeeksi.

Pidin Maltaa todella pitkään ilmiselvänä karsiutujana, mutta muiden harjoitusraportit ovat pakottaneet nostamaan tämän 50/50-kategoriaan. Solisti Amber on ilmeisesti taitava, sillä hänen laulusuoritustaan on suorastaan ylistetty. Jos raadeille riittää hyvä laulaja ja kappale, joka tuskin ärsytää ketään, niin ehkäpä Maltan peli ei olekaan vielä pelattu...

6. NORJA: Mørland & Debrah Scarlett – A monster like me **** VARMAHKO FINALISTI
Vuoden elegantein balladi alkaa kertoa tarinaa, jota ei kuitenkaan kerrota loppuun asti. Mutta siinäpä taitaa olla koko biisin koukku.

Yksi hyvä indikaattori viisumenestymisen suhteen on se, kuinka kauan ihmiset jaksavat keskittyä kuuntelemaan laulua ennen kuin alkaa hölöttäminen ja esityksen ruotiminen. Mitä pidempään ihmiset ovat hiljaa, sen lupaavammalta menestysmahdollisuudet vaikuttavat. Norjan balladi on juuri sellainen, joka on saanut ihmiset hiljentymään ja kuuntelemaan laulun tarinaa. Siitä en tiedä taisteleeko Norja finaalissa välttämättä edes TOP-10-sijoituksesta, mutta kyllä se nyt tässä semifinaalissa äänestetään kymmenen parhaan joukkoon.

7. PORTUGALI: Leonor Andrade – Há um mar que nos seprara * VARMAHKO KARSIUTUJA
Ankean poprockin esittää laulaja, joka ainakin esikatseluvideolla veti ihan nuotin vierestä.

Haluaisin tietää, mitä Portugalissa ajatellaan. Surkea ja innoton biisi, joka esitetään huonosti.

8. TŠEKKI: Marta Jandová & Václav Noid Bárta – Hope never dies *** TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Karski heteroäijä ja ryntäikäs nainen esittävät paatoksellisen draamaballadin, jonka synkät soundit voisivat vedota suomalaisiin.

Tšekille soisin toki menestystä, mutta en taida uskoa siihen, vaikka kuinka harjoitusraportit ylistäisivät esiintyjien laulutaitoa. Tässä semifinaalissa on ihan tarpeeksi balladeja sekä mies-naisduettoja, enkä usko, että juuri tämä esitys nousisi niistä kaikista esiin. Toivon kuitenkin sydämestäni, että Tšekki sijoittuisi edes lähemmäs karsintarajaa kuin jumbosijaa, jotta maa ei masentuisi huonoon viisumenestykseensä täysin. (Tšekki on osallistunut viisuihin kolme kertaa: kaksi kertaa se on jäänyt semin viimeiseksi ja kerran semin toiseksi viimeiseksi)

9. ISRAEL: Nadav Guedj – Golden boy ***½ 50/50
Vihdoinkin kunnon bile-euroviisu. Israelilainen viihdyttäjä esittää hyvännäköisten taustatanssijoiden kanssa kieli poskessa tehdyn shownumeron, joka kuulostaa turkkilaiselta euroviisulta.

Israelin biisi on hauska mutta onhan se kieltämättä hieman roskaa. Mutta. Israel esiintyy todella pitkän balladiputken jälkeen. Euroviisuja katsotaan bileissä, koska ihmiset haluavat viihtyä ja pitää hauskaa. Israel tulee tässä kavalkadissa tarjoamaan pitkän odotuksen jälkeen monien kaipaaman bile-euroviisun. Israel luo melkoisen kontrastin, joka voi auttaa sitä todella pitkälle tässä semifinaalissa, ainakin yleisöäänissä. En silti uskalla luvata Israelille finaalipaikkaa, koska raadit oletettavasti vihaavat tätä, koska niiden mielestä Euroviisuissa ei saa olla mitään hauskaa.

10. LATVIA: Aminata – Love injected **½ 50/50
Upeaääninen eteerinen laulajatar esittää vuoden r'n'b-taidepaukun. 

Latvian omaperäinen laulu ei kuulu omiin suosikkeihini, mutta tiedän monien arvostavan tällaista. Sävellys on persoonallinen ja moderni. Laulajatar Aminata pääsee esittelemään hienosti laajaa äänialaansa. Ammattitaitoa ja persoonallisuutta tosiaan löytyy ja uskon sen verran monen arvostavan tätä, että uskaltaisin veikata Latvian pääsevän finaaliin ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen. Persoonalliset kilpailuesitykset ovat kuitenkin aina viisuissa hieman riski, valitettavasti.

11. AZERBAIDŽAN: Elnur – Hour of the wolf ***½ VARMAHKO FINALISTI
Komea(ääninen) mies esittää jylhäsoundisen mahtiballadin. Elnur edusti Azerbaidžania vuonna 2008 poikayst... siis läheisen ystävänsä Samirin kanssa, ja tämän miesduon välisestä vipinästähän viisupojat tykkäsivät. Vaikka Samir on nyt jätetty kotiin, esityksen kohdeyleisö on tiedossa: lavalla nähdään miespuolinen tanssija kiehnäämässä nelinkontin ylävartalo paljaana.

Azerbaidžan menee aina finaaliin ja biisinsä on balladi sieltä paremmasta päästä. Jatkoon.

12. ISLANTI: María Ólafs – Unbroken *** 50/50
Vähän teennäisenoloinen luonnonlapsi yrittää toistaa Tanskan kahden vuoden takaisen voittajareseptin biisillä, joka on tehty varman päälle ilman yh-tään särmää.

Nyt kun Tanska tippui ensimmäistä kertaa finaalista, niin samaa kohtaloa voisi toivoa myös Islannille. Harjoituksissa Marían laulusuoritusta on hieman kritisoitu. Mutta eiköhän Islanti pääse tälläkin kertaa jatkoon, kun tämäkin sovinnainen kappale tuskin ärsyttää ketään suuresti...

13. RUOTSI: Måns Zelmerlöw – Heroes ****½ VARMAHKO FINALISTI
Miten nuo ruotsalaiset aina onnistuvat? Karismaattinen esiintyjä, joka on myös melkoisen onnistunut soluyhdelmä, ajan hengessä oleva pop-biisi à Aviici ja esitys, jossa tullaan näkemään viisulavalla ennennäkemätöntä 3D-tekniikkaa.

Mitäpä tästä keksisi enää kirjoittaa? Vuoden suurin ennakkosuosikki ei voi tippua finaalista. Luvalla sanoen, ihmettelen jos Ruotsi ei sijoitu tänä iltana kahden parhaan joukkoon. Mutta myönnettäköön, että olisi todella tylsää, jos Ruotsi taas voittaisi, kun edellisestä voitosta on kulunut vasta kolme vuotta. Mutta Måns saa oikein kernaasti sijoittua toiseksi.

14. SVEITSI: Mélanie René – Time to shine ** VARMAHKO KARSIUTUJA
Jos antaa kappaleensa nimeksi Time to shine, niin silloin ei ehkä kannattaisi tarjota semifinaalin mitäänsanomattominta ja turhinta biisiä.

Sveitsin laulu on varmasti lajissaan ihan pätevä, mutta se on tosiaan ehkä koko vuoden yhdentekevin. Vaikka tätäkin on tullut kuultua jo vaikka kuinka monta kertaa, en ikinä muista miten tämä menee. Ei lupaava merkki viisumenestystä ajatellen.

15. KYPROS: John Karayiannis – One thing I should have done ***½ TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Liikuttava ja herkkä nörttipoika esittää pelkistetyn BSB-balladin.

Vaikka semifinaali on tungettu täyteen balladeja, niin pitäisin Kyproksen finaalimahdollisuuksia sangen hyvinä. Laulu erottuu sillä, että tämä ei ole sovituksella täyteen ahdettu hahmoton festivaaliballadi, vaan herkkä ja minimalistinen pop-balladi. Kertosäkeistön melodiankulku on tarttuva. Uskon Kyproksen esityksen sulattavan monen 90-luvulla poikabändejä fanittaneiden sydämet. Esiintymisnumerokin on loistava.

16. SLOVENIA: Maraaya – Here for you ***** VARMAHKO FINALISTI
Vuoden pähein biisi on nerokasta pop-musiikkia, joka sisältää paljon nerokkaita nyansseja. Ja kaiken kruunaa solisti Marjetkan persoonallinen ääni.

Slovenia on yksi suurimpia ennakkosuosikkeja, enkä ihmettele. Persoonallinen pop-biisi on niin cool. Tätä euroviisuvuotta dominoivat balladit ja lahjakkaat miespopparit, joten naissolistin tulkitsema vauhdikas poppis erottuu joukosta todella edukseen. En tiedä tuleeko Slovenia todella taistelemaan voitosta, kuten jotkut esittävät, mutta kyllä tämä nyt tältä esiintymisnumerolta tässä seurassa nousee finaaliin.

17. PUOLA: Monika Kuszyńska – In the name of love ** 50/50
Auto-onnettomuudessa osittain halvaantunut laulaja esittää pyörätuolissa melko kliseisen rakkausballadin.

Älkää surko suvaitsevaiset suomalaiset! Vaikka PKN tippui, niin yhdenvertaisuuden asiaa voidaan silti ajaa viisuissa, nimittäin kannustamalla Puolaa. Myös invalideilla on yhdenvertaiset oikeudet osallistua viisuihin. Näenkin jo mielessäni, kuinka Sanna Marin twiittaa Puolan esityksen aikana: "Pöyristyn jos Puola ei mene jatkoon. #yhdenvertaisuus" Sitten jos Puola voittaa, ja viisufanit alkavat valittaa, miten näin tylsällä biisillä voidaan voittaa viisut, niin Emma Kari kirjoittaa City-lehden blogialustalleen tekstin "Kun se väärä laulaja voitti". Jari Tervokin todennäköisesti viisujen jälkeisenä maanantaina kirjoittaa nasevan pakinan siitä, kuinka Puolan voitto tekee hyvää koko Euroopalle. Jos taas Puola ei satu menemään tänään jatkoon, näemme varmaan Jaana Pelkosen ilmaisevan, kuinka Puola on voittaja kaikesta huolimatta. Puolan iltapäivälehdet julistavat kovaan ääneen, kuinka Monika näytti koko Euroopalle!

No joo, mennäänpä em. asiattoman huumorin jälkeen itse asiaan. Viisuissa illan viimeisillä balladeilla on miltei poikkeuksetta taipumusta päästä finaaliin ja tästä syystä luulen, että Puolalla saattaa olla saumat finaalipaikkaan, vaikka itse biisi on tylsä.


Näiden arvioiden jälkeen, veikkaan illan finalistit ja karsiutujat näin (todennäköisyysjärjestyksessä):

RUOTSI
AZERBAIDŽAN
NORJA
SLOVENIA
KYPROS
MONTENEGRO
LATVIA
PUOLA
LIETTUA
ISRAEL
---
ISLANTI
IRLANTI
MALTA
TŠEKKI
SVEITSI
PORTUGALI
SAN MARINO

Korostettakoon vielä, että nämä ennakkoveikkaukset perustuvat vain etukäteisarvioihin. Näkemykseni saattaa toki muuttua, kun esitykset nähdään tänä iltana suorassa lähetyksessä.

Ensimmäisen semifinaalin tapaan olen lähinnä luottavainen vain kuuteen ensimmäiseen jatkoonpääsijään. Mikä tahansa neljästä "viimeisestä" finalistiveikkauksestani voi ihan hyvin korvautua ensimmäisillä viivan alapuolella olevilla mailla. Tuntuu väärältä jättää Islanti ja Irlanti karsiutujien joukkoon, mutta yhtä väärältä tuntuisi jättää Puola, Liettua tai Israel finalistien ulkopuolelle. Saa olla tyytyväinen, jos veikkaa 7/10 oikein.

Lisäveikkaus: Vaikka finaaliin pääsevät maat ilmoitetaankin virallisten tietojen mukaan ”täysin satunnaisessa järjestyksessä”, niin viime vuosina on ollut kuitenkin havaittavissa, että tuottaja selvästi hieman miettii, minkä maan jatkopaikka julistetaan ihan viimeiseksi. Näin saadaan aikaiseksi hyvää tv-viihdettä. Veikkaan, että viimeisenä ilmoitetaan Israelin tai Slovenian finaalipaikka.
 

Oma suosikkilistani on tietenkin asia erikseen: (perustuvat lähinnä levytettyihin studioversioihin)

12 p. SLOVENIA: Maraaya – Here for you *****
10 p. RUOTSI: Måns Zelmerlöw – Heroes ****½
8 p. NORJA: Mørland & Debrah Scarlett – A monster like me ****
7 p. IRLANTI: Molly Sterling – Playing with numbers ***½ 
6 p. ISRAEL: Nadav Guedj – Golden boy ***½
5 p. MONTENEGRO: Knez – Adio ***½
4 p. KYPROS: John Karayiannis – One thing I should have done ***½
3 p. AZERBAIDŽAN: Elnur – Hour of the wolf ***½
2 p. LIETTUA: Monika Linkytė & Vaidas Baumila – This time ***½
1 p. TŠEKKI: Marta Jandová & Václav Noid Bárta – Hope never dies ***
11. ISLANTI: María Ólafs – Unbroken ***
12. LATVIA: Aminata – Love injected **½
13. MALTA: Amber – Warrior **½
14. SVEITSI: Mélanie René – Time to shine **
15. PUOLA: Monika Kuszyńska – In the name of love **
16. SAN MARINO: Michele Perniola & Anita Simoncini – Chain of lights *½

20. toukokuuta 2015

Jos kuitenkin biisi ratkaisee?


Aluksi voisi esittää muutamia tietokilpailukysymyksiä. Suomen kolme viimeisintä euroviisuedustajaa ovat olleet Krista Siegfrids, Softengine ja Pertti Kurikan Nimipäivät.

Keiden kahden ympärillä nähtiin ihan mieletön ennakkokohu ja hypetys? Aivan oikein, oikeat vastaukset ovat Krista Siegfrids ja Pertti Kurikan Nimipäivät. Keiden uskottiin tuovan Suomelle toisen viisuvoiton? Aivan oikein, Krista Siegfridsin ja Pertti Kurikan Nimipäivien. Kuka ei herättänyt etukäteen minkäänlaista kiinnostusta, edes kotimaassaan? Kyllä, oikea vastaus on Softengine. JA SITTEN se olennaisin kysymys: KUKA NÄISTÄ kolmesta pärjäsi viisuissa kaikkein parhaiten. Niinpä, Softengine.

Suomen kolmen viimeisimmän viisuedustajan menestys laulukilpailussa on mennyt seuraavasti:

2013 Krista Siegfrids – Marry me; Finaalin 24. / 26, 13 pistettä
2014 Softengine – Something better; Finaalin 11. / 26, 72 pistettä.
2015 Pertti Kurikan Nimipäivät – Aina mun pitää; Sijoitus ei vielä tiedossa, semifinaalin 11–16.

Seuraava kysymys: MIKSI näistä kolmesta Softengine pärjäsi parhaiten? Tajunnanräjäyttävä vastaus: Koska Softenginellä oli paras biisi!

Koko tämän kevään suomalainen someälymystö on riehunut, ettei Euroviisuilla ole mitään tekemistä musiikin kanssa. Väite ei kestä tarkastelua, jos tutkitaan Suomen kolmen viimeisimmän viisun menestystä. Softenginen kappale Something better ei ollut millään muotoa kliseinen ja stereotyyppinen "euroviisuhumppa" tai maailmanparannusballadi, vaan suoraviivainen rock-biisi, joka olisi varmasti olemassa ilman Euroviisujakin. Siis sellainen kappale, jonka mikä tahansa kansainvälisesti menestynyt suomalainen rock-yhtye voisi esittää ohjelmistossaan. Ja sen vuoksi se pärjäsi Euroviisuissa hyvin, Suomen mittakaavassa suorastaan erinomaisesti. Euroopassa katsojat ja viisuraadit ajattelivat, että tässä on kappale, jota voisi ehkä jopa kuunnella vapaaehtoisesti.

Krista Siegfridsin viisuesitys päättyi siihen, että Kristan ja hänen
taustalaulajansa Reetta Korhosen huulet koskettivat toisiaan
puolentoista sekunnin ajan. Tämä tulkittiin kannanotoksi samaa
sukupuolta olevien avioliittojen puolesta, minkä myötä
suomalaiset vakuuttuivat Kristan voittavan Euroviisut, koska
"viisut aina voitetaan jollain politiikalla".
Tässä valossa on äärimmäisen hupaisaa, että Suomessa kuvitellaan toistuvasti viisuvoiton tulevan jollain poliittisilla statementeilla. Krista Siegfrids keksi UMK-voittonsa jälkeen liittää Tahdon 2013 -kampanjan mukaan viisuesitykseensä, mikä ilmeni siten, että hän esityksen lopussa muiskutti siveästi puolentoista sekunnin ajan samaa sukupuolta olevaa taustalaulajaa. Siitähän suomalainen media innostui: NYT meillä on ensimmäistä kertaa Lordin jälkeen edustaja, joka rikkoo rajoja viisulavalla ja tekee jotain mieleenpainuvaa, hurjaa ja ajaa poliittista asiaa. Krista myi koko elämänsä promootiolle ja hoitikin sen kieltämättä ansiokkaasti. Viisuviikolla Malmössä vaikutti Kristan onnistuneen PR-työn myötä, että Suomi sai paikan päällä kilpailukaupungissa ennennäkemätöntä kansainvälistä huomiota. Joillekin tuli jopa lordimainen hypetys mieleen.

Mutta miksi menestystä ei tullut? Koska Kristan kilpailukappale Marry me oli turhanpäiväinen hilipatipippaa-ralli, jota ei ollut edes tuotettu kovinkaan korkeatasoisesti. Kristan huono sijoitus ei johtunut siitä, että Eurooppa olisi ollut suvaitsematon eikä hyväksyisi siveää lesbopusua tai samaa sukupuolta olevien avioliittoa. Joissakin maissa tempaus varmasti herätti paheksuntaa, mutta on vaikea kuvitella sen vaikuttaneen menestykseen. Vai uskotteko, että Euroopassa on ollut tosiaan satoja tuhansia ihmisiä, jotka ovat Kristan överin ding dong -esityksen aikana ajatelleet, että "onpa hyvä biisi, tätä mä äänestän ehdottomasti. Eiku, eeenpä äänestäkään kun se harrastaakin syntiä lavalla". Jos jossain Itä-Euroopassa Kristan tempausta paheksuttiinkin, niin miksi Krista ei saanut pistevyöryä suvaitsevalta länneltä. Krista Siegfridsin Marry me sai finaalissa pisteitä viideltä maalta: San Marinolta, Israelilta, Saksalta, Ranskalta ja Tanskalta. Näistä maista kolmessa (San Marino, Israel ja Saksa) ei ollut laillistettu samaa sukupuolta olevien avioliittoa. Samaa sukupuolta olevien avioliitto oli sen sijaan laillistettu Ruotsissa, Alankomaissa, Belgiassa, Islannissa, Norjassa, Espanjassa ja Portugalissa. Nämä maat jättivät KAIKKI Kristan manifestin tasa-arvoiselle avioliittolaille pisteittä. Voisiko kuitenkin olla mahdollista, että Kristan floppi ei johtunutkaan Euroopan suvaitsemattomuudesta, vaan siitä, että kilpailukappale Marry me ei ollut tarpeeksi hyvä pärjätäkseen viisuäänestyksessä.

Pertti Kurikan Nimipäivien ympärillä nähtiin tänä keväänä aivan ennennäkemätön hype. Hypessä oli toki paljon positiivista. Pertti Kurikan Nimipäivät on tehnyt aivan äärimmäisen arvokasta työtä kohentaakseen kehitysvammaisten asemaa yhteiskunnassamme. Uskon vilpittömästi, että tämän kevään jälkeen monien suomalaisten asenne on muuttunut avoimempaan ja hyväksyvämpään suuntaan. Mutta suomalaisten näkemykset yhtyeen euroviisupotentiaalista eivät perustuneet minkäänlaisille realistisille oletuksille.

Suomalainen älymystö tuntui ihan tosissaan olevan keväällä "torilla tavataan" -hokemien myötä vakuuttunut siitä, että Suomi voisi voittaa Eurovision laulukilpailun toisen kerran. Syyt olivat mitä moninaisempia. Esitettiin, että eihän Euroviisuilla ole mitään tekemistä musiikin kanssa, kysehän on silkasta poliittisesta tapahtumasta. Olen yrittänyt aikaisemmissa kirjoituksissa osoittaa, että euroviisuvoittoon vaaditaan myös musiikillisia ansioita. Niitä vaadittiin myös niin Lordilta kuin Conchita Wurstilta. On Conchita Wurstin laulutaitojen vähättelemistä esittää hänen voittaneen viisut vain sen vuoksi, että hän ajoi suvaitsevaisuuden ja avarakatseisuuden asiaa. Pertti Kurikan Nimipäivät on varmasti esiintymisillään edistänyt kehitysvammaisten asemaa. Yhtyeellä oli Euroviisuissa asenne kohdallaan ja he hoitivat edustustehtävänsä kaikin puolin hienosti. Mutta hyvänkään asian edistäminen ei automaattisesti tarkoita sitä, että pärjäisi laulukilpailuissa. On vaikea uskoa, että Pertti Kurikan Nimipäivien eilinen karsiutuminen johtuisi vain ja ainoastaan Euroopan suvaitsemattomuudesta. Jos kehitysvammaiset olisivat esittäneet tiistain semifinaalissa esimerkiksi Viron tai Belgian kilpailukappaleen, ne olisivat aivan varmasti päässeet finaaliin.

Euroviisut ei ole lähtökohtaisesti poliittinen tapahtuma, sanoo Hesarin toimittaja mitä tahansa. Kyllä, Euroviisut on koko 60-vuotisen historiansa aikana ilmentänyt Euroopan poliittista historiaa ja laulukilpailussa on ajoittain myös tehty politiikkaa. Mutta Euroviisujen poliittisuus on syntynyt ikään kuin "luonnostaan" tilanteissa, joissa kansallisvaltiot kohtaavat. Kilpailuun harvemmin lähdetään täysin tarkoituksella politikoimaan. Vaikka viisut kuinka ilmentäisivät Euroopan politiikkaa, se ei tarkoita sitä, että kilpailun politisoiminen takaisi hyvää lopputulosta. Ja tätä suomalaiset eivät tänä keväänä ymmärtäneet.

Israel teki "kristat" jo vuonna 2000
Suomalaiset ovat rakastuneet Lordin tarinaan. Kansakuntamme salaiseen muistiin on jäänyt asetelma, jonka mukaan Lordi rikkoi kaikkia rajoja viisulavalla ja onnistui lukuisten vastoinkäymisten jälkeen yllättämään kaikki voittamalla viisut. Sen jälkeen Suomessa on oletettu, että viisut voidaan voittaa seuraamalla mahdollisimman paljon Lordin "tarinaa". Jotkut uskoivat, että Teräsbetoni voittaa viisufinaalin, koska "hevillä ei hävitä". Kristaa verrattiin Lordiin, koska Krista Lordin tavalla "rikkoi rajoja" viisulavalla pienellä muiskautuksella (mainittakoon muuten, että viisulavalla nähtiin samaa sukupuolta olevien henkilöiden pikainen pusu jo 13 vuotta ennen Kristaa). Nyt Pertti Kurikan Nimipäivien uskottiin jälleen toistavan Lordin kaavaa. Uudenlainen ja rajoja rikkova yhtye uudella musiikkityylillä voittaa viisut samalla tavalla kuin Lordi yhdeksän vuotta sitten.

Suomalaisten kannattaisi nyt lopettaa Lordin perään haikailu. Uutta viisuvoittoa ei tule, mikäli yritämme epätoivoisesti toistaa vanhaa kaavaa. Tärkeintä olisi pyrkiä tekemään mahdollisimman hyvä biisi ja toimiva esitys sekä etsiä jokin uudenlainen persoonallinen "talent" ja "ilmiö", eikä harrastaa laskelmointia vanhentuneilla keinoilla.

Pertti Kurikan Nimipäivien karsiutuminen on mielestäni ikävä juttu. Monet ovat sanoneet, ettei kyseisen yhtyeen edustuspaikassa ollut tarkoituskaan tavoitella voittoa vaan viedä hyvää asiaa eteenpäin. Tämä on mielestäni täysin oikeutettu ja hyvä näkemys. Ei Euroviisuissa ole pakko aina hampaat irvessä lähteä menestymään. Ei missään nimessä. Monet ilmaisivat eilen olevan ylpeitä suomalaisuudestaan, vaikka menestystä ei tullut – ja se on äärimmäisen hienoa! Mutta joistakin somereaktioista päätellen yllättävän monet suomalaiset taisivat kuitenkin uskoa, että Suomi voisi tänä vuonna ihan oikeasti voittaa kilpailun. Tämän tekstin tarkoituksena on pyrkiä selittämään, miksi monien hamuamaa voittoa ei tullutkaan pelkällä erilaisuudella ja poliittisella statementilla. Kyllä, kenties PKN:n mahdollisuudet olisivat olleet paljon paremmat, jos semifinaalissa ei olisi ollut noin paljon Itä-Euroopan maita. Kyllä, kenties PKN:n mahdollisuudet olisivat olleet paljon paremmat, jos Euroviisujen tulos ratkaistaisiin edelleen pelkästään yleisöäänestyksellä. Mutta jos ei kykene pääsemään semifinaalista jatkoon, on ihan turhaa olettaa, että olisi voinut voittaa, oli äänestäjien kokoonpano mikä tahansa.

19. toukokuuta 2015

ESC 2015 – 1. semifinaalin arviot


Arvioin tässä blogipostauksessa tämäniltaisen 60. Eurovision laulukilpailun ensimmäisen semifinaalin kilpailijoita ja niiden menestymismahdollisuuksia.

Oman mielipiteeni lauluihin ilmaisen tähtiarvostelulla (* – *****). Veikkaan jokaisen kilpailuesityksen mahdollisuuksia luokittelemalla ne viiteen kategoriaan: VARMAHKO FINALISTI, TODENNÄKÖINEN FINALISTI, 50/50, TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA ja VARMAHKO KARSIUTUJA. 50/50 tarkoittaa, ettei ole yllätys, jos laulu menee finaaliin, mutta ei myöskään mikään suuri järkytys, mikäli esitystä edustaneen maan nimeä ei kirjekuorista paljastukaan. Veikkauksilla ei ole mitään tekemistä omien mieltymysteni kanssa. Olen pyrkinyt arvioimaan mahdollisimman objektiivisesti laulun menestymismahdollisuuksia euroviisuäänestyksessä, joka ratkaistaan yleisöäänestyksen ja raatiäänestyksen yhteistuloksella.

Ensimmäisessä semifinaalissa kilpailee 16 esitystä, joista kymmenen pääsee jatkoon lauantain finaaliin. Eli vain kuusi esitystä karsiutuu. Äänestysjärjestelmän lisäksi tässä 1. semifinaalin veikkauksessa on hieman huomioitava myös geopolitiikkaa. Ensimmäinen semifinaali on nimittäin hyvin Itä-Eurooppa-painotteinen. Koska semifinaaliosallistujat saavat äänestää vain siinä semifinaalissa mihin osallistuvat, tarkoittaa tämä sitä, että suurin osa tämäniltaisista pisteistä tulee idästä.

1. MOLDOVA: Eduard Romanyuta – I want your love ***½ TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Moldova vie meidät 15 vuoden taakse jankkaavalla pop-kappaleella, jonka Britney tai Christina Aguilera olisi voinut levyttää vuonna 2003. Itäeurooppalaisen näköisessä esityksessä nähdään poliiseja niukoissa nahkapöksyissä.

Moldovan viisu on ollut yksi vuoden epäsuosituimpia. Ehkä tällaisten esitysten aika oli viisuissa tosiaan 10 vuotta sitten. Moldovaa ei voi kuitenkaan ihan täysin sulkea pois pelistä. Moldova on hyvin usein päässyt nipin napin finaaliin ja nyt semifinaalissa äänestää moni Moldovan ystävämaa. Artisti Eduard on ukrainalainen, ja koska Ukraina ei tänä vuonna ole kilpailussa mukana, ehkäpä Ukrainan diasporaäänet siirtyvät nyt Moldovalle?

2. ARMENIA: Genealogy – Face the shadow **½ TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Vain Euroviisuja varten koottu kuuden itsenäisen laulajan ryhmä laulaa tasan 100 vuotta sitten tapahtuneesta Armenian kansanmurhasta, joka on edelleen merkittävä historiapoliittinen kiista.

Laulajat ovat ammattilaisia eivätkä he harjoitusraporttien mukaan syyllisty kilpalaulantaan, joka on usein niin tyypillistä vain viisuja varten kootuille lauluryhmille. Jopa tummanpuhuva esitys on saanut kehuja. Raatien uskoisi arvostavan musikaalimaista balladia ja taitavaa laulantaa. Lisäksi tämän laulun puhelinäänestyspotentiaali voi olla todella korkea. Armenialla on ollut viisuissa todella tehokas diaspora, joka nyt vasta saattaakin aktivoitua äänestämään yltiönationalistista kappaletta. Semifinaalissa kilpailee todella monta maata, jotka ovat perinteisesti äänestyksessä tukeneet Armeniaa. Mennee jatkoon, vaikkei biisi välttämättä ansaitsisi.

3. BELGIA: Loïc Nottet – Rhythm inside **** TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Belgian Robin, 19-vuotias pop-lahjakkuus esittää hauskan ja nykyaikaisen pop-renkutuksen, jolle voisi kuvitella elämää myös Euroviisujen ulkopuolella.

Monien harjoitusraporttien perusteella kisa alkaa vasta tästä. Loïc on saanut esiintymisistään pääsääntöisesti ylistävät arviot. Lahjakas ja persoonallinen pop-tähti yhdistettynä biisiin, jossa on paljon hittipotentiaalia, vaikuttaa lupaavalta menestyksen suhteen. En kuitenkaan uskalla nostaa Belgiaa varmaksi finalistiksi, koska maa on pärjännyt viisuissa sangen heikosti ja se joutuu todella ansaitsemaan jokaisen pisteensä (ts. ei saa "automaattisesti" pisteitä naapurimailtaan tai siirtolaisiltaan).

4. ALANKOMAAT: Trijntje Oosterhuis – Walk along ***½ 50/50
Kokenut eturivin artisti esittää kivan mutta myös hyvin harmittoman radiohitin.

Todella toivoisin Alankomaille menestystä, kun he ovat viime vuosina päässeet viisumenestyksen makuun ja ovat jälleen saaneet kokeneen eturivin ammattilaisen karkeloihin mukaan. Esitys vaikuttaa kuitenkin hieman yksitoikkoiselta, olisin jopa kaivannut jonkinlaista esikatseluvideosta tuttua puuma-tematiikkaa mukaan esitykseen. Raadit voinevat tämän pelastaa, mutta saa nähdä riittääkö rahkeet finaalipaikkaan.

5. SUOMI: Pertti Kurikan Nimipäivät – Aina mun pitää ** 50/50
Suomi kilpailee todella omassa sarjassaan viisuhistorian lyhyimmällä esityksellä ja ensimmäisellä puhdasoppisella punk-kappaleella.

Tämä on jotain niin uutta viisuissa, että on ihan mahdotonta sanoa miten Suomi tulee pärjäämään. Pidän mahdollisena, että Suomi voi saavuttaa viisuhistoriansa toiseksi parhaan sijoituksen ikinä.
Pidän myös mahdollisena, että esitys polarisoi äänestäjät esim. raatien ja yleisöäänestyksen välillä tai itä-länsi-akselilla, jolloin sijoitus tulee olemaan jossain puolenvälin tienoilla. En voi myöskään poissulkea mahdollisuutta, että tämä menee ulkomaalaisilta äänestäjiltä kokonaan ohi ja jää pelkästään kansalliseksi perversioksi.

Jatkoonpääsyn puolesta puhuu kuitenkin se, että Suomi vastaa yhdestä viisujen suurimmista puheenaiheista ja PKN on saanut mukavasti mediahuomiota, vaikka ihan sellaista lordimaista hypetystä ei vielä olekaan havaittavissa. Ns. "musiikillisilla ansioilla" Suomi tuskin kerää pisteitä, mutta viisuissa ilmiöt ovat aikasemminkin onnistuneet menestymään, esim. t.A.T.u melkein voitti kilpailun 2003 keskinkertaisella biisillä ja kammottavan huonolla livevedolla. Paljon riippuu myös siitä, miten esimerkiksi erilaiset kansalaisjärjestöt aktivoituvat illalla äänestämään. Suomi kerännee myös vuoden protestiäänet ja voi saada äänestämään sellaisetkin katsojat, jotka harvemmin äänestävät viisuissa. Ruodin Suomen mahdollisuuksia vielä yksityiskohtaisemmin blogin loppuosassa.

6. KREIKKA: Maria Elena Kyriakou – One last breath *** TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Bile-euroviisujen luvattu maa pelästyi viime vuonna huonoa menestystään ja lähettää sen vuoksi kliseisen viisuballadin.

Itse biisi on todellinen kliseekimppu vailla henkeä ja sielua. Oikein laskelmoitu voimaballadi, jossa on kaikki powerballadin kliseet. Mutta. Harjoitusraporttien mukaan esittäjä on aivan loistava. Maria Elena puhaltaa laulun aivan uudella tavalla henkiin. Raadit arvostavat aina lahjakkaita tulkitsijoita. Kreikka on myös aina päässyt tähän mennessä finaaliin. Kuitenkin vain todennäköinen finalisti, koska biisi on tylsä.

7. VIRO: Elina Born & Stig Rästä – Goodbye to yesterday ***** VARMAHKO FINALISTI
Semifinaalin ainoa oikeasti todella hieno biisi, josta voisi povata jonkinsortin hittiä Euroopan listoille.

Viron valloittava kappale on yksi vuoden suurimpia ennakkosuosikkeja, eikä mikään ihme. Stigin esityksestä huokuu professionaalisuus ja Elinan ääni on lumoava. Esitystä on kritisoitu liiankin vähäeleiseksi ja Stigin on väitetty laulavan ajoittain alavireisesti. Mutta näistä vioista huolimatta en voi mitenkään uskoa, että tämä ei menisi jatkoon semifinaalissa, jossa vain kuusi laulua karsiutuu. Eihän tämä voi tippua, eihän?

8. MAKEDONIA: Daniel Kajmakoski – Autumn leaves ** VARMAHKO KARSIUTUJA
Makedonialainen lahjakkuus on saanut esitettäväkseen valitettavan mitäänsanomattoman poikabändi-biisin, joka pilataan tahattoman koomisella esityksellä.

Makedonian biisi on mielestäni alusta lähtien ollut semifinaalin anonyymein. Siinä ei ole mitään vikaa, se on varmasti ihan muodollisesti pätevä, mutta kun se on niin mitäänsanomaton. Kun esitykseen on ympätty mukaan biisin tunnelmaan täysin sopimattomia tanssijoita liikehtimään koomisesti, en voi mitenkään uskoa Makedonialle jatkopaikkaa. Harmi, sillä solisti on monilahjakkuus.

9. SERBIA: Bojana Stamenov – Beauty never lies *** TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Vihdoinkin "perinteinen" euroviisu. Serbialainen camp-akka pistää alkulämmittelyn jälkeen kunnon Balkan-diskon käyntiin ja vakuuttaa, että erilaisuus on ihan ookoo.

Serbian viisuesitys saa viisufanit pissaamaan hunajaa. On pukutemppua, tuulikonetta, liehuvia lippuja ja huutava nainen. Mutta olennainen kysymys onkin se, että tykkääkö tästä kukaan muu? Vaikea uskoa, että 2010-luvulla näin leimallinen euroviisuklisee enää pärjäisi.

10. UNKARI: Boggie – Wars for nothing * 50/50
Ammattitaitoinen ja ihan suloinen artisti vaikertaa pelkistetyn folk-riparilaulun.

Unkarin esitys on illan pelkistetyin ja akustisin, minkä myötä se saattaa jopa erottua joukosta. Mutta kun tämä on niin julmetun tylsä! Kolmen minuutin monotoninen vaikerrus. Tiedostan, että jotkut arvostavat tällaista, mutta ihan totta, voiko ihan tosissaan riittää finaalipaikkaan?!? Intuitio luokittelisi tämän karsiutujaksi, mutta en uskalla sitä sellaiseksi julistaa, kun jotkut tahot ovat suorastaan ylistäneet tätä...

11. VALKO-VENÄJÄ: Uzari & Maimuna – Time ***½ TODENNÄKÖINEN KARSIUTUJA
Maanisen näköinen mies ja Valko-Venäjän Vanessa Mae / Linda Lampenius esittää ihan reippaan poppiksen, jossa kuuluu 70-luvun discoviulun soundi.

Biisi ei ole huono mutta ei mullista maailmoja. Esitystä on luonnehdittu tylsäksi. Ei ole hyvä merkki, jos vauhdikas biisi näyttää tai kuulostaa tylsältä. Mutta Valko-Venäjälle samat sanat kuin Moldovalle: Valko-Venäjä on viime vuosina usein päässyt finaaliin, vaikka biisit eivät mitään ihmeellisiä ole olletkaan, ja Valko-Venäjäkin saattaa hyötyä siitä, että mukana on äänestämässä niin monta IVY-maata.

12. VENÄJÄ: Polina Gagarina – A million voices **** VARMAHKO FINALISTI
Viime vuonna viisufanien tiedostava osasto buuasi Venäjälle. Mitä tehdä tänä vuonna, jotta Venäjälle ei buuattaisi? Lähetetään yksi Itä-Euroopan suurimpia gay-ikoneita viisuihin. Mitä tehdä tänä vuonna, jotta Venäjälle taas buuattaisiin? Laitetaan se laulamaan... rauhasta.

Venäjä laulamassa vuonna 2015 Euroviisuissa rauhasta. Hieman irvokasta kieltämättä, vaikka laulu onkin enemmän sellainen "yleishumaani". Mutta Polina on yksi illan lahjakkaimpia artisteja ja biisi on kaikesta kliseisyydestään ja kitschiydestään huolimatta yksi illan parhaimpia voimaballadeja. Ja Venäjä nyt menee aina jatkoon semifinaalista, vaikka sitä edustaisi Peter Nalitch. 

13. TANSKA: Anti Social Media – The way you are ***½ TODENNÄKÖINEN FINALISTI
60-luvun brittipoppia ihannoivat pojat ovat perustaneet koulubändin, joka soittaa... 60-luvun brittipoppia.

Viisufanit vihaavat tätä kappaletta syvästi. Mutta minäpä uskon, että aina yhtä iloiset tanskalaiset onnistuvat tälläkin pääsemään finaaliin. Miltei joka vuosi viisuissa on se yksi heterokansalle kohdistettu kappale, jota viisufanit vihaavat ja sitten järkyttyvät, kun se kuitenkin onnistuu menestymään. Tällaisia heteroviisuja ovat olleet mm. Tanska 2005, 2008, 2009, Islanti 2011, Malta 2013 ja Sveitsi 2014. Beach Boysilta ja Beatlesin alkutuotannolta kuulostava laulu erottuu myös todella selvästi kaikkien näiden viisujollotusten keskuudessa. Vaikka biisi on kieltämättä hieman yksitoikkoinen ja jankkaava, uskon tämän jäävän todella hyvin ns. "taviskatsojien" mieleen. Laulu ja esitys ovat myös sen verran sovinnaisia, että kelvannee myös raadeille.

14. ALBANIA: Elhaida Dani – I'm alive ** 50/50
Todella ansioitunut laulaja esittää hieman hahmottoman viisun, joka kutkuttaa monia viisufaneja oikeasta pisteestä.

Toisin kuin monet muut viisufanit, en ymmärrä tätä Albanian biisiä ollenkaan. Mikä se on? Se ei ole poppia, se ei ole balladi, se ei ole iskelmä, se ei ole rokkia. Kuunteleeko joku tällaista musiikkia vapaa-aikanaan? Mutta. Solisti on yksi illan lahjakkaimpia laulajia. Tämä albaniatar on kerännyt jo hieman kansainvälistä kuuluisuutta. Hän on muun muassa voittanut The Voice of Italy -kilpailun ylivoimaisesti. Ei vähän mitään. Koska raadeilla on taipumusta arvostaa taitavia laulajia, pelkään Elhaidan pääsevän sinne, vaikka biisi ei finaalipaikkaa todellakaan ansaitsisi.

15. ROMANIA: Voltaj – De la capăt / All over again ***½ TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Jo 80-luvulla perustettu poprock-bändi esittää kantaaottavan biisin, jonka he olisivat varmaan tehneet ilman Euroviisujakin.

Pitkästä aikaa Romanialla on ihan oikea biisi. Sitä en tiedä menestytäänkö tällä viisuissa, mutta veikkaisin, että bändin ammattitaito ja kappaleen laadukkuus riittäisivät finaalipaikkaan. Romania kuuluu niihin maihin, joka on edennyt jokaikinen vuosi finaaliin, ja lisäksi täytyy muistaa, että loppupään esiintymisnumeroilla on ollut taipumusta pärjätä.

16. GEORGIA: Nina Sublatti – Warrior *** TODENNÄKÖINEN FINALISTI
Asennemuija vetää illan rokahtavimman esityksen biisillä, joka ei ehkä kuitenkaan ole ihan rokkia.

Georgian vihainen nainen erottuu myös hyvin viisujollotusten joukosta. Vihdoinkin saadaan vähän munaa viisulähetykseen. Esittäjä on kuulemma ihan lahjakas, esiintymisnumero on loistava ja Georgiakin hyötyy itäeurooppavoittoisesta semifinaalista. Veikkaan jatkopaikkaa, vaikka biisi onkin vähän kummallinen sekasotku.


Saattaa olla, että tein veikkauksissa hieman turhan paljon riskejä, mutta toisaalta olisi hieman tylsää kategorisoida miltei kaikki esitykset 50/50-kategoriaan. Veikkaaminen on kuitenkin äärimmäisen haastavaa, koska semifinaalin taso on niin tasapaksu. Oikeasti hyviä biisejä on melkoisen vähän ja myös sysipaskat pohjanoteeraukset puuttuvat. On siis hieman haastavaa veikata, mikä tasapaksuista biiseistä menee jatkoon ja mikä ei.

Tämän disclaimerin jälkeen muodostan veikkauskuponkini seuraavasti.

Veikkaan illan finalistit ja karsiutujat näin (todennäköisyysjärjestyksessä):

VENÄJÄ
VIRO
KREIKKA
BELGIA
ROMANIA

GEORGIA
ARMENIA

TANSKA
SUOMI
ALBANIA
--
ALANKOMAAT 

UNKARI
MOLDOVA
VALKO-VENÄJÄ

SERBIA
MAKEDONIA

Korostettakoon vielä, että nämä ennakkoveikkaukset perustuvat vain etukäteisarvioihin. Näkemykseni saattaa toki muuttua, kun esitykset nähdään tänä iltana suorassa lähetyksessä.

Erityisen epävarma olen veikkauksen "sijoituksista" 7–14. Mikä tahansa neljästä "viimeisestä" finalistiveikkauksestani voi ihan hyvin korvautua neljällä ensimmäisellä viivan alapuolella olevalla maalla. Olen siis ihan tyytyväinen, jos veikkaan edes 6/10 oikein. Jännittävä ilta edessä!

Lisäveikkaus: Vaikka finaaliin pääsevät maat ilmoitetaankin virallisten tietojen mukaan ”täysin satunnaisessa järjestyksessä”, niin viime vuosina on ollut kuitenkin havaittavissa, että tuottaja selvästi hieman miettii, minkä maan jatkopaikka julistetaan ihan viimeiseksi. Näin saadaan aikaiseksi hyvää tv-viihdettä. Veikkaan, että Suomella on potentiaalia tähän. Kaikki jännittävät pääseekö se "erilainen" bändi jatkoon. Jos Suomi ei mene jatkoon, niin veikkaisin mahdollisuuksia ennakkosuosikeille Belgialle tai Virolle.

Oma suosikkilistani on tietenkin asia erikseen: (perustuvat lähinnä levytettyihin studioversioihin)

12 p. VIRO: Elina Born & Stig Rästä – Goodbye to yesterday *****
10 p.
BELGIA: Loïc Nottet – Rhythm inside ****
8 p. VENÄJÄ: Polina Gagarina – A million voices ****
7 p. ROMANIA: Voltaj – De la capăt / All over again ***½
6 p. TANSKA: Anti Social Media – The way you are ***½
5 p. ALANKOMAAT: Trijntje Oosterhuis – Walk along ***½
4 p. MOLDOVA: Eduard Romanyuta – I want your love ***½
3 p. VALKO-VENÄJÄ: Uzari & Maimuna – Time ***½
2 p. SERBIA: Bojana Stamenov – Beauty never lies ***
1 p. KREIKKA: Maria Elena Kyriakou – One last breath *** 
11. GEORGIA: Nina Sublatti – Warrior ***
12. ARMENIA: Genealogy – Face the shadow **½ 
13. SUOMI: Pertti Kurikan Nimipäivät – Aina mun pitää **
14. MAKEDONIA: Daniel Kajmakoski – Autumn leaves **
15. ALBANIA: Elhaida Dani – I'm alive **
16. UNKARI: Boggie – Wars for nothing * 

Muita hyviä arvioita

Tony's Eurovisionblog: ESC 2015 - Ensimmäinen semifinaaliveikkaus
Tobson in Euroland: Semi 1: Tobson top ten, All 2015 reviews in one place
Miikka Keränen: Euroviisut 2015: Semifinaali 1
ESCKAZ.com: Keith Mills rolling blog of semi one press rehearsal, Keith Mills predictions for the qualifiers  from the first semi

Suomen mahdollisuudet


Ruodin tässä vielä hieman yksityiskohtaisemmin Suomen menestymismahdollisuuksia. Mikäli euroviisuäänestys noudattaa yhtään samanlaista kaavaa kuin aikaisempina vuosina, niin on oletettavaa, että Pertti Kurikan Nimipäivät tulee menestymään huomattavasti paremmin yleisöäänestyksessä kuin raatiäänestyksessä. Jos raadit lyttäävät ihan täysin PKN:n, finaalipaikka voi jäädä haaveeksi, vaikka tulisi puhelinäänten vyöry. Mutta en tiedä onko meillä syytä uskoa, että PKN olisi raatienkaan keskuudessa niin epäsuosittu? Eihän sitä tiedä, kuinka monta old school -punkkaria raadeissa istuvista levymoguleista löytyykään...

Toinen asia, mikä hieman askarruttaa, on semifinaalimme demografia, sillä osallistujista selkeä enemmistö on Itä-Euroopasta. Voi olla, että syyllistyn nyt typeriin ennakkoluuloihin ja stereotypioihin, mutta veikkaisin, että Pertti Kurikan Nimipäivät saisi enemmän kannatusta lännestä kuin idästä. Kehitysvammaisten asema Itä-Euroopassa valitettavasti tiedetään, ja lisäksi voisin muutenkin kuvitella, että punkille riittää ymmärrystä ennemmin Länsi-Euroopassa. PKN on herättänyt etukäteen paljon kansainvälistä huomiota, mutta selvästi enemmän länsieurooppalaisessa mediassa kuin itäisessä. Monet länsieurooppalaiset valtiot eivät saa kuitenkaan äänestää tämän illan semifinaalissa. Suomella kävi tässä suhteessa äärimmäisen huono tuuri, sillä tässä semifinaalissa Suomen vakioäänestäjistä mukana on vain Viro ja Tanska. Ruotsi, Norja ja Islanti ovat kaikki toisessa semifinaalissa. Finaalissa kaikki maat saavat äänestää. Jos uhkakuvani siitä, että PKN vetoaa vain lännessä toteutuu, voisin jopa ennustaa, että finaalissa menestyminen olisi PKN:lle helpompaa kuin tässä itäpainotteisessa semifinaalissa.

Ja vaikka PKN on kieltämättä herättänyt paljon mediahuomiota Euroopassa, on varauduttava myös siihen, että suurin osa viisukatsojista kuulee ja näkee Suomen biisin ensimmäistä kertaa vasta tänään, eikä välttämättä tunne yhtyeen taustatarinaa.

Joka tapauksessa PKN:n etu on, että se jää varmasti kaikkien katsojien mieleen, koska se erottuu kaikista muista kilpailijoista niin selvästi. Uskon myös, että PKN voi saada äänestämään sellaisetkin katsojat, jotka eivät tyypillisesti äänestä viisuissa. Pidetään tänä iltana peukkuja pojille ja toivotaan parasta.

17. toukokuuta 2015

50/50 -äänestysjärjestelmä voi tarkoittaa mitä tahansa


50/50-äänestysjärjestelmät ovat yleistyneet viihteellisissä televisiokilpailuissa.
Esimerkiksi Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa käytetään 50/50-äänestysjärjestelmää: Ohjelman raati pisteyttää tahollaan jokaisen suorituksen, mutta lisäksi suuri yleisö pääsee ilmaisemaan mielipiteensä puhelinäänestyksen myötä. Lähetyksen loppupuolella salainen laskentakonttori laskee puhelinäänet ja ynnää ne jollain tavalla tuomariäänten tulokseen, minkä seurauksena selviää, mikä tanssipareista tippuu ja ketkä pääsevät jatkoon. Tällaista kahden tasavertaisessa asemassa olevan erilaisen äänestyskomponentin käyttämistä kutsutaan 50/50-järjestelmäksi.

Myös euroviisuaiheisissa lähetyksissä käytetään viljalti 50/50-äänestysjärjestelmiä. Kansallisissa karsinnoissa 50/50-äänestyksiä on hyödynnetty pitkään. Euroviisuedustajan valintaan katsotaan tarvittavan niin suuren yleisön kuin erinäisten raatien näkemykset. Kansainvälisessä viisukilpailussa musiikin asiantuntijoista koostuvat raadit ovat päässeet vaikuttamaan maakohtaisiin änestystuloksiin yleisöäänestyksen rinnalla vuoden 2009 finaalista lähtien.

Usein viihdeohjelmissa, joissa käytetään 50/50-järjestelmää, painotetaan television katsojille kuinka suurella yleisöllä on täysin yhtä suuri painoarvo kuin jollain raadillakin. Todellisuudessa äänestysjärjestelmänä 50/50 ei kuitenkaan kerro yhtään mitään. Olennaista on se, kuinka kahden eri äänestyskomponentin tulokset lasketaan yhteen. Tapoja on useita ja niillä voi olla hyvin erilaisia seurauksia.

Otetaan ensimmäiseksi esimerkiksi vuoden 2005 Ruotsin euroviisukarsintana toimineen Melodifestivalen-kilpailun finaali, joka päätyi raatien ja suuren yleisön erimielisyyteen.

Vuoden 2005 Melodifestivalenissa oli käytössä 50/50-äänestysjärjestelmä, jossa tulokseen pääsivät vaikuttamaan 11 alueraatia ja suuri yleisö puhelinäänestyksen myötä. 11 alueraadista kukin äänesti finaalin 10 ehdokasta järjestykseen ja antoi seitsemälle (7) parhaaksi katsomalleen pisteitä asteikolla 12 – 10 – 8 – 6 – 4 – 2 – 1. Eli siis raadin mielestä paras laulu sai 12 pistettä, seitsemänneksi paras yhden pisteen ja kolme heikointa jäi kokonaan pisteittä. Jos kaikilla 11 raadilla olisi ollut täsmälleen sama suosikki, se olisi saanut raatiäänestyksessä 11 x 12 pistettä eli 132 pistettä.

Raatien pisteytyksen jälkeen tulos näytti tältä: (esitykset lueteltu esiintymisjärjestyksen mukaan, sijoitus äänestyksessä perässä sulkeissa)
  1. Martin Stenmarck – Las Vegas 102 (1.)
  2. Linda Bengtzing – Alla flickor 15 (9.)
  3. Nordman – Ödet var min väg 4 (10.)
  4. Shirley Clamp – Att älska dig 86 (2.)
  5. Sanne Salomonsen – Higher ground 35 (5.)
  6. Caroline Wennergren – A different kind of love 28 (7.)
  7. Alcazar – Alcastar 69 (4.)
  8. Jimmy Jansson – Vi kan gunga 27 (8.)
  9. Fredrik Kempe & Sanna Nielsen – Du och jag mot världen 30 (6.)
  10. Nanne Grönvall – Håll om mig 77 (3.)
Raatien suosikki oli siis ehdokas #1 Martin Stenmarck (102 pistettä), toisena #4 Shirley Clamp (86 pistettä) ja kolmantena #10 Nanne Grönvall (77 pistettä).

Yleisö taas oli antanut ehdokkaille ääniä seuraavasti:
  1. Martin Stenmarck – Las Vegas 208 716 (2.)
  2. Linda Bengtzing – Alla flickor 95 532 (8.)
  3. Nordman – Ödet var min väg 111 684 (7.)
  4. Shirley Clamp – Att älska dig 153 923 (5.)
  5. Sanne Salomonsen – Higher ground 36 219 (10.)
  6. Caroline Wennergren – A different kind of love 204 040 (3.)
  7. Alcazar – Alcastar 165 497 (4.)
  8. Jimmy Jansson – Vi kan gunga 130 021 (6.)
  9. Fredrik Kempe & Sanna Nielsen – Du och jag mot världen 40 437 (9.)
  10. Nanne Grönvall – Håll om mig 373 928 (1.)
Yleisöäänestyksen ylivoimainen voittaja oli siis ehdokas #10 Nanne Grönvall, joka sai huikeat 165 212 ääntä enemmän kuin toiseksi sijoittunut ehdokas #1 Martin Stenmarck, joka oli raatiäänestyksen ykkönen.

Melodifestivalenissa 2005 käytettiin järjestelmää, jossa yleisöäänet muutettiin pisteiksi. Pistejärjestelmä noudatti samanlaista skaalaa kuin raatiäänestyksessä. Yleisöäänestyksen seitsemän eniten ääniä saanutta esitystä saivat pisteitä. Koska äänestysjärjestelmän sanottiin olevan 50/50, yleisöäänestykselle haluttiin antaa samanlainen painoarvo kuin raadeille. Koska raateja oli yksitoista, yleisöäänestyksen pisteskaala oli yksitoistakertainen. Eli toisin sanoen, yleisöäänestyksen seitsemän eniten ääniä saanutta esitystä saivat pisteitä asteikolla 132 – 110 – 88 – 66 – 44 – 22 – 11. Yleisöäänestyksen suosikki sai ikään kuin 11 x 12 pistettä, toiseksi sijoittunut 11 x 10 pistettä, kolmanneksi sijoittunut 11 x 8 pistettä jne...

Yleisöäänestyksen tulos pisteiksi muutettuna näytti seuraavalta:
  1. Martin Stenmarck – Las Vegas 110 (2.)
  2. Linda Bengtzing – Alla flickor 0 (8.)
  3. Nordman – Ödet var min väg 11 (7.)
  4. Shirley Clamp – Att älska dig 44 (5.)
  5. Sanne Salomonsen – Higher ground 0 (10.)
  6. Caroline Wennergren – A different kind of love 88 (3.)
  7. Alcazar – Alcastar 66 (4.)
  8. Jimmy Jansson – Vi kan gunga 22 (6.)
  9. Fredrik Kempe & Sanna Nielsen – Du och jag mot världen 0 (9.)
  10. Nanne Grönvall – Håll om mig 132 (1.)
Ja kun raatien ja yleisöäänestyksen pisteet ynnättiin yhteen, saatiin tulokseksi:
  1. Martin Stenmarck – Las Vegas 212 (102 + 110) (1.)
  2. Linda Bengtzing – Alla flickor 15 (15 + 0) (10.)
  3. Nordman – Ödet var min väg 15 (4 + 11) (9.)
  4. Shirley Clamp – Att älska dig 130 (86 + 44) (4.)
  5. Sanne Salomonsen – Higher ground 35 (35 + 0) (7.)
  6. Caroline Wennergren – A different kind of love 116 (28 + 88) (5.)
  7. Alcazar – Alcastar 135 (66 + 69) (3.)
  8. Jimmy Jansson – Vi kan gunga 49 (27 + 22) (6.)
  9. Fredrik Kempe & Sanna Nielsen – Du och jag mot världen 30 (30 + 0) (8.)
  10. Nanne Grönvall – Håll om mig 209 (77 + 132) (2.)
Tässä 50/50-järjestelmässä ei otettu millään tavalla huomioon yleisöäänten määrää. Ainoastaan laulun sijoitus yleisöäänestyksessä ratkaisi. Tästä syystä yleisöäänestyksen ylivoimainen ykkönen, ehdokas #10 Nanne Grönvall ja Håll om mig, sijoittui kilpailussa toiseksi häviten kolmella pisteellä voittajalle, ehdokas #1 Martin Stenmarckille. Äänestysjärjestelmässä ei huomioitu millään tavalla sitä, että yleisöäänestyksen voittajan ja toiseksi sijoittuneen välillä oli peräti 165 212 äänen ero. Äänestysjärjestelmä oli ennakkoon päättänyt, että yleisöäänestyksen ykkösen ja kakkosen välinen ero tulee olemaan 22 pistettä, oli niiden äänimäärät mitkä tahansa. Vastaavasti myös yleisöäänestyksessä toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneen välinen ero oli niin ikään 22 pistettä, vaikka puhelinäänissä niillä oli vain noin 4 000 äänen ero.

Vaan kuinka olisi käynyt vuoden 2005 Melodifestivalenissa, jos siellä olisi ollut käytössä äänestysjärjestelmä, joka on ollut käytössä kilpailussa 2010-luvulla. Nykyään yleisöäänet muutetaan pisteiksi aivan toisenlaisella tavalla, sillä nykyään äänien osuus kokonaispotista ratkaisee pistemäärän.

Nykyisessä järjestelmässä on niin ikään 11 raatia, jotka antavat kukin pisteitä seitsemälle parhaalle asteikolla 12 – 10 – 8 – 6 – 4 – 2 – 1. Raadit antavat yhteensä 473 pistettä eli 11 x (12 + 10 + 8 + 6 + 4 + 2 + 1). Myös yleisöäänestyksessä on jaossa 473 pisteen potti. Yleisöäänestyksen pistemäärä määräytyy laulun ääniosuuden mukaan. Jos yksi ehdokas saisi kaikki äänet eli 100 % äänistä, tuo ehdokas saisi täydet 473 pistettä. Ehdokas, joka saa esimerkiksi tasan 10,0 % äänistä saisi kymmenesosan 473 pisteestä, eli 47,3, pyöristettynä 47 pistettä. Ehdokas, joka saisi 20,0 % äänistä saisi viidesosan 473 pisteestä, eli 94,6, pyöristettynä 95 pistettä, jne...

Jos tämä äänestysjärjestelmä olisi ollut käytössä jo vuoden 2005 Melodifestivalenissa, yleisöäänestyksen tulos olisikin pisteytetty seuraavasti:
  1. Martin Stenmarck – Las Vegas 65 (2.)
  2. Linda Bengtzing – Alla flickor 30 (8.)
  3. Nordman – Ödet var min väg 35 (7.)
  4. Shirley Clamp – Att älska dig 48 (5.)
  5. Sanne Salomonsen – Higher ground 11 (10.)
  6. Caroline Wennergren – A different kind of love 63 (3.)
  7. Alcazar – Alcastar 52 (4.)
  8. Jimmy Jansson – Vi kan gunga 40 (6.)
  9. Fredrik Kempe & Sanna Nielsen – Du och jag mot världen 13 (9.)
  10. Nanne Grönvall – Håll om mig 116 (1.)
Yleisöäänestyksen ykkösen ja kakkosen välinen ero olisi ollut 51 pistettä. Tällaisella pisteiden yhdistämistavalla lopullinen raatien ja yleisöäänestyksen yhteistulos olisi näyttänyt tältä:
  1. Martin Stenmarck – Las Vegas 167 (102 + 65) (2.)
  2. Linda Bengtzing – Alla flickor 45 (15 + 30) (8.)
  3. Nordman – Ödet var min väg 39 (4 + 35) (10.)
  4. Shirley Clamp – Att älska dig 134 (86 + 48) (3.)
  5. Sanne Salomonsen – Higher ground 46 (35 + 11) (7.)
  6. Caroline Wennergren – A different kind of love 91 (28 + 63) (5.)
  7. Alcazar – Alcastar 121 (69 + 52) (4.)
  8. Jimmy Jansson – Vi kan gunga 67 (27 + 40) (6.)
  9. Fredrik Kempe & Sanna Nielsen – Du och jag mot världen 43 (30 + 13) (9.)
  10. Nanne Grönvall – Håll om mig 193 (77 + 116) (1.)
Nanne Grönvall olisi voittanut vuoden
2005 Melodifestivalenin, mikäli käytössä
olisi ollut sama äänestysjärjestelmä kuin
nykyään.
Vain muuttamalla äänien yhdistämistapaa kilpailu olisi saanut täysin toisenlaisen tuloksen, vaikka yleisö ja raadit olisivat äänestäneet täsmälleen samalla tavalla. Tällaisella äänten yhdistämistavalla Nanne Grönvall olisi voittanut kilpailun. Vaikka äänestysjärjestelmää on muutettu Melodifestivalenissa, molemmissa tapauksissa tapahtumaa on markkinoitu kilpailuna, jossa yleisöllä ja raadeilla on yhtä suuri valta, kun äänestyksessä käytetään 50/50-järjestelmää. On kuitenkin äärimmäisen ratkaisevaa millä tavalla kahden äänestyskomponentin tulokset ynnättiin yhteen.

Myös kansainvälisissä Eurovision laulukilpailuissa
on ehditty nykyisenä raatiaikana (eli vuoden 2009 finaalista lähtien) käyttää kahdenlaista äänten yhdistämistapaa.

Vuosien 2009 ja 2012 välillä jokaisen äänestävän maan pisteytyksessä huomioitiin ainoastaan yleisöäänestyksessä ja raatiäänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuneet esitykset. Raatiäänestyksen kymmenelle parhaalle annettiin perinteiset euroviisupisteet 12 – 10 – 8 – 7 – 6 – 5 – 4 – 3 – 2 – 1 ja vastaavasti myös yleisöäänestyksessä kymmenen eniten ääniä saanutta laulua pisteytettiin samalla tavalla.

Esimerkiksi vuoden 2009 Eurovision laulukilpailun finaalissa Suomen raati antoi kymmenelle parhaalle katsomalleen esitykselle pisteet seuraavasti:

Israel – 1 p.
Ruotsi – 2 p.
Bosnia-Hertsegovina – 3 p.
Armenia – 4 p.
Turkki – 5 p.
Ranska – 6 p.
Malta – 7 p.
Norja – 8 p.
Viro – 10 p.
Islanti – 12 p.


Suomen yleisöäänestyksen TOP-10 näytti taas tältä:

Kreikka – 1 p.
Venäjä – 2 p.
Ranska – 3 p.
Turkki – 4 p.
Azerbaidžan – 5 p.
Bosnia-Hertsegovina – 6 p.
Ruotsi – 7 p.
Islanti – 8 p.
Norja – 10 p.
Viro – 12 p.


Kun molemmat äänestystulokset olivat selvillä, tulokset ynnättiin yhteen, minkä perusteella määriteltiin Suomen pisteet viisufinaalissa.

12 Viro (22 = 12 + 10)
10 Islanti (20 = 8 + 12)
8 Norja (18 = 10 + 8)
7 Ruotsi (9 = 7 + 2)*
6 Bosnia-H. (9 = 6 + 3)*
5 Turkki (9 = 4 + 5)*
4 Ranska (9 = 3 + 6)*
3 Malta (7 = 0 + 7)
2 Azerbaidžan (5 = 5 + 0)
1 Armenia (4 = 0 + 4)

* tasatilanteessa yleisön tulos ratkaisee

Tässä äänestysjärjestelmässä oli aivan samantekevää sijoittuiko esimerkiksi puhelinäänestäjien suosikki raatiäänestyksessä viimeiseksi vai sijalle 11. Molemmissa äänestyskomponenteissa huomioitiin vain kymmenen kärki. Tällä tavalla raati sai nostettua Suomen pistesijoille Maltan ja Armenian, vaikka ne eivät sijoittuneet puhelinäänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon.

Vuonna 2013 viisuäänestyksessä tapahtui muutos. Muutos vaikutti niin kosmeettiselta, ettei sitä koettu edes tiedottamisen arvoiseksi, vaikka sillä oli merkittävät vaikutukset viisuäänestykseen.

Vuoden 2013 kilpailuun Euroopan yleisradioliitto EBU teki päätöksen, että jatkossa äänestykseen ei vaikuta enää vain kärkikymmeniköt vaan kaikki sijoitukset. Eli toisin sanoen, sekä yleisöäänestyksessä että raatiäänestyksessä kaikki viisuesitykset sijoitetaan järjestykseen. Näin ollen esimerkiksi euroviisufinaalissa voi käydä niin, että puhelinäänestäjien suosikki jää kokonaan pisteittä, mikäli raati on sijoittanut sen viimeiseksi.

http://www.iltasanomat.fi/euroviisut/art-1288566562041.html Tämä oli syy, miksi Krista Siegfrids ei saanut finaalissa enää perinteisiä pisteitä Suomen naapurimailta. Kristaa on todennäköisesti puhelinäänestetty esimerkiksi Ruotsissa ja Virossa aivan yhtä aktiivisesti kuin Suomen aikaisempiakin viisuesityksiä. Raadit olivat kuitenkin sijoittaneet Marry men jäännössijoille, minkä vuoksi Kristan yleisö- ja raatiäänien "keskiarvo" ei riittänyt pistesijoille.

Uudistetulla systeemillä pyritään vähentämään esimerkiksi naapurimaiden äänestämistä ja siirtolaisten vaikutusta viisuäänestykseen.

Erilaisten äänestystapojen vaikutusta on mielenkiintoista verrata tutkimalla esimerkiksi Suomen saamia pisteitä euroviisufinaaleissa äänestysjärjestelmien muuttuessa. Otetaan esimerkiksi Suomen saamat pisteet vuosien 2007, 2008, 2009 ja 2013 viisufinaaleissa:


2007
2008
2009
2013
Viro
6
10
4
0
Ruotsi
12
7
4
0
Islanti
12
7
8
0
Tanska
4
0
0
2
Norja
4
4
0
0

Vuosina 2007 ja 2008 käytössä on ollut pelkästään puhelinäänestys. Vuonna 2009 siirryttiin 50/50 -järjestelmään, minkä myötä Suomen "automaattipisteet" pienenivät. Waldo's peoplea (2009) on todennäköisesti puhelinäänestetty näissä maissa aivan yhtä paljon kuin Suomen aikaisempiakin viisuja, mutta koska esitys ei ollut raatien keskuudessa suosittu (paitsi Islannissa), pistemäärät olivat aikaisempia vuosia pienempiä. Vuonna 2013 siirryttiin nykyiseen 50/50-järjestelmään, minkä myötä laulun on mahdotonta saada enää yhtään pistettä, ellei se nauti edes hieman kannatusta myös raatien keskuudessa.

Kun uusi 50/50-järjestelmä otettiin käyttöön vuonna 2013, siitä ei tiedotettu juuri missään. Pienen yksityiskohdan kosmeettisen muutoksen ei uskottu kiinnostavan ketään, vaikka sillä oli merkittävät vaikutukset euroviisuäänestykseen. Uudessa järjestelmässä on kuitenkin eräs ominaisuus, jonka uskoisi herättävän euroviisukatsojien mielenkiinnon. Nykyinen järjestelmä antaa käytännössä raadeille enemmän valtaa kuin puhelinäänestäjille, vaikka tätäkin markkinoidaan reiluna 50/50-järjestelmänä.

Puhelinäänestys mittaa lähinnä sitä, kuinka monen ykkössuosikiksi esitys voi nousta. Suurin osa euroviisuäänestäjistä äänestää vain yhtä esitystä, sitä kaikkein suurinta suosikkiaan. Vaikka katsoja pitäisi kymmentä muutakin kilpailukappaletta hyvinä, hän äänestää vain yhtä esitystä. Vastaavasti hän ei voi millään tavalla osoittaa inhoamilleen esityksille epäsuosiota. Rautalangasta väännettynä: jos euroviisufinaalissa kilpailee 25 esitystä, tyypillinen viisukatsoja antaa yhdelle esitykselle ääniä, ja loput 24 jäävät ilman ääniä.

Raatien jäsenet sen sijaan laittavat kaikki kilpailukappaleet järjestykseen. Raati pääsee näin ollen suosimaan suosikkejaan mutta myös osoittamaan konkreettista epäsuosiota inhokeilleen. Raatiäänestys mahdollistaa negatiivisen äänestämisen. Puhelinäänestäjillä ei tätä valtaa ole, koska he eivät voi antaa miinusääniä inhoamilleen esityksille. Puhelinäänestyksessä viimeisille sijoille jäävät sellaiset kappaleet, jotka ovat saaneet vähiten ääniä. Raadit sen sijaan voivat tarkoituksella jättää vihaamansa kappaleet äänestyksen hännille. Raadilla on täten selvästi enemmän valtaa vaikuttaa viisutulokseen kuin katsojilla, vaikka järjestelmää markkinoidaan reiluna 50/50-äänestyksenä, jossa puhelinäänestäjillä on yhtä paljon valtaa kuin raatilaisilla.

http://www.independent.co.uk/arts-entertainment/music/news/eurovision-2014-voting-controversy-after-uk-jury-revealed-to-place-conchita-first--but-british-public-voted-for-donatan--cleo-9351644.html Uusi äänestysjärjestelmä nousi uutisoinnin kohteeksi viime vuoden viisujen jälkimainingeissa Britanniassa. Britannian äänestyksessä oli käynyt siten, että puhelinäänestyksen voittaja, Puolan edustaja My Słowianie oli jätetty raatiäänestyksessä vihoviimeiselle sijalle. Kaikki brittiraadin jäsenet olivat sijoittaneet järjestäen Puolan esityksen viimeisille sijoille. Raatituloksen seurauksena Puola ei saanut pistettäkään Britannian äänestyksessä, vaikka se oli yleisöäänestyksen ykkönen. Uutisointi herätti spekulointeja, jonka mukaan raati olisi tarkoituksella pyrkinyt taktikoimaan oletetun yleisöäänestyksen voittajan pelistä pois.

Taulukko selvittää, kuinka Iso-Britannia on äänestänyt Puolan esitystä vuoden 2014 Euroviisuissa. Viisi raatilaista ovat jättäneet esityksen joko sijalle 24 tai 25. Raadin yhteistuloksessa Puola on jäänyt sijalle 25. Puhelinäänestyksessä Puolan sijoitus on ollut ensimmäinen. Laskettaessa yhteen raati- ja puhelinääniä Puola on sijoittunut sijalle 11. Euroviisuissa jaetaan pisteitä ainoastaan kymmenelle parhaalle, joten Puola ei saanut pistettäkään Isolta-Britannialta.

On vaikea uskoa EBUn olevan tyytyväinen mikäli raadit oivaltavat, että niillä on tällainen mahdollisuus taktikoida viisuäänestyksessä. Käytännössä raadit voivat äänestää pelistä pois kaikki oletetut yleisön suosikit, joista raatien jäsenet eivät satu pitämään.