17. maaliskuuta 2016

Euroviisujen äänestys muuttuu – ajatuksia, kommentteja, ruusuja ja risuja


Eurovision laulukilpailuihin tehdään tänä vuonna yksi kilpailun historian suurimmista muutoksista, kun äänestys mullistetaan uudenlaiseksi. Euroviisujen äänestyksessä on ollut vuodesta 1975 lähtien käytössä kaikille tuttu 12 pisteen järjestelmä, josta on tullut yksi viisujen merkittävimmistä ominaispiirteistä. Jo neljänkymmenen vuoden ajan jokainen äänestävä maa on antanut viisuäänestyksessä pisteitä kymmenelle parhaiten maakohtaisessa äänestyksessä sijoittuneelle esitykselle. Parhaiten menestynyt saa äänestävältä maalta 12 pistettä, toiseksi paras 10 pistettä, kolmanneksi paras 8 pistettä ja niin edelleen aina siihen asti, että kymmenenneksi menestynein saa vielä yhden pisteen.

Vuoden 2009 euroviisufinaalista lähtien musiikin asiantuntijoista kootut raadit ovat osallistuneet äänestykseen yleisöäänestyksen rinnalla. Jokaisessa osallistujamaassa on järjestetty puhelinäänestys ja jokaisessa maassa on myös istunut viisihenkinen raati, joka on arvioinut esityksiä. Maakohtaiset pisteet ovat koostuneet yhdistämällä yleisöäänestyksen ja raatiäänestyksen tulokset. Vuosien 2009–2015 aikana Euroviisuissa on ehditty käyttää useampiakin erilaisia kahden äänestyskomponentin yhdistämistapoja. Näistä yhdistämistavoista ja niiden ongelmallisista seurauksista kirjoitin tässä blogissa viime keväänä. Pahimmassa tapauksessa on saattanut käydä niin, että jossain maassa raati on jyrännyt yleisöäänestyksen ylivoimaisen suosikin niin pahasti, ettei se ole saanut lopulta kyseiseltä maalta yhtäkään pistettä. Euroviisuissa annettavat pisteet ovat saattaneet olla todellisia kompromissituloksia, joissa korkeimmat pisteet ovat saaneet sellaiset esitykset, jotka ovat miellyttäneet tasaisesti sekä yleisöä että raateja.

Tänä keväänä Tukholman Eurovision laulukilpailuissa äänestys järjestetään aivan uudella tavalla. Tästä vuodesta lähtien jokainen äänestävä maa tulee antamaan kahdet eri pisteet, sillä jokaisesta maasta annetaan sekä raatiäänestyksen että yleisöäänestyksen perusteella omat erilliset pisteensä, joita ei yhdistetä millään tavalla. Molemmat äänestävät tahot antavat pisteitä edelleen kymmenelle parhaalle perinteisin euroviisupistein. Eli tulevana keväänä esimerkiksi Suomen raati antaa kymmenelle parhaalle katsomalleen esitykselle euroviisupisteet 1–8, 10 ja 12, ja yhtä lailla Suomen puhelinäänestyksessä kymmenen eniten ääniä saanutta esitystä tulevat saamaan pisteitä perinteisellä euroviisuskaalalla 1–8, 10 ja 12. Kun aikaisempina vuosina jokaisella äänestävällä maalla on ollut viisuäänestyksessä 58 pisteen potti (58 = 12 + 10 + 8 + 7 + 6 + 5 + 4 + 3 + 2 + 1), vastaisuudessa jokaisella äänestävällä maalla on käytössään 2 x 58 pistettä eli 116 pistettä.

Uuden järjestelmän seurauksensa pistemäärät tulevat luonnollisesti kasvamaan. Jos uusi järjestelmä olisi ollut käytössä viime vuonna, Ruotsin Måns Zelmerlöw olisi voittanut 642 pisteellä, Italian Il Volo olisi tullut toiseksi 550 pisteellä ja Venäjän Polina Gagarina kolmanneksi 533 pisteellä. Alexander Rybakin saavuttama kaikkien aikojen suurin pistemäärä (387 pistettä) päihitettäneen tänä keväänä mennen tullen. Suomalaisten euroviisuharrastajien keskustelufoorumilla Viisukuppilassa aktiiviset fanit ovat laskeneet millainen viimevuotisen finaalin tulos olisi ollut kokonaisuudessaan uudella äänestysjärjestelmällä. Kansainvälisillä euroviisusivustoilla on laskettu kuinka erilaisia menneiden viisukilpailujen tulokset olisivat olleet, mikäli käytössä olisi ollut uusi äänestysjärjestelmä.

Käytännössä uusi äänestys tullaan toteuttamaan seuraavalla tavalla: Finaalilähetyksessä tullaan esitysten ja yleisöäänestyksen äänestysajan päättymisen jälkeen näkemään perinteinen pisteidenlasku, mutta vain raatiäänestyksen osalta. Pisteidenlaskun perusteella saadaan selville siis vain ja ainoastaan raatien tulos. Kun raatien pisteidenlasku on suoritettu, kilpailun juontajat ilmoittavat puhelinäänestyksen kokonaistuloksen kertomalla jokaisen kilpailuesityksen saavuttaman puhelinäänestyspistemäärän pienimmästä suurimpaan. Maakohtaisia puhelinäänestyspisteitä ei siis suorassa lähetyksessä tulla erittelemään. Semifinaalilähetyksissä ilmoitetaan perinteiseen tapaan vain kymmenen jatkoonpäässyttä maata.

Euroviisujen finaalilähetyksen rakenne tulee muistuttamaan Ruotsin Melodifestivalenin loppukilpailua. Melodifestivalenin finaalissa äänestys on suoritettu jo vuosikausia siten, että aluksi erinäiset raadit ilmoittavat pisteensä ja lopuksi kilpailun juontaja ilmoittaa yleisöäänestyksen perusteella määritellyt pisteet, jotka voivat kääntää tuloksen aivan päälaelleen. Ohessa esimerkkinä vuoden 2013 Melodifestivalenin finaalin yleisöäänestyksen julkistaminen. Eurovision laulukilpailun finaalilähetyksen viimeiset vaiheet tulevat jatkossa noudattamaan samankaltaista käytäntöä.


Mainittakoon varmuuden vuoksi, että ylläolevan videon on vain tarkoitus näyttää esimerkkiä siitä, millainen ohjelmanumero viisufinaaliin saadaan raatien pisteidenlaskun jälkeen. Kansainvälisissä Euroviisuissa yleisöäänestyksen pisteitä ei luonnollisestikaan muodosteta samalla tavalla kuin Melodifestivalenissa, jossa esitysten saavuttama pistemäärä vastaa niiden saavuttamaa ääniosuutta koko äänestyspotista. Eurovision laulukilpailuissa yleisöäänestyksen pisteet saadaan selville ynnäämällä jokaisen äänestävän maan puhelinäänestyksen perusteella määritellyt euroviisupisteet. Viisuesitysten puhelinäänestyksen perusteella saadut pistepotit tullaan ilmoittamaan pienimmästä suurimpaan. Eli jos tämä äänestyskäytäntö olisi ollut voimassa esimerkiksi vuonna 2006 (jolloin viisutulos ratkaistiin oikeasti pelkästään puhelinäänestyksen perusteella) ensimmäisenä olisi ilmoitettu vähiten pisteitä saaneen Maltan pistesaalis (1 piste), sitten Israelin (4 pistettä), Ranskan (5 pistettä) ja niin edelleen aina huipentuen puhelinäänestyksen ykköseen eli Suomen saavuttamaan 292 pisteeseen.

Jos kaikki edellä kirjoittamani vaikuttaa sekavalta heprealta, suosittelen katsomaan tämän Euroopan yleisradioliitto EBU:n virallisen videon, jossa selitetään reilussa minuutissa sangen ytimekkäästi ja selkeästi, kuinka äänestys tullaan Euroviisuissa vastaisuudessa toteuttamaan.


Uudistusta on perusteltu ennen kaikkea televisiodramaturgisilla syillä. 2010-luvulla kilpailu televisio-ohjelmien katsojista on kovaa, joten myös Eurovision laulukilpailun kaltaisen perinteisen mammuttimaisen monumentin on houkuteltava katsojia. Euroviisujen pisteidenlasku ei kenties enää 2010-luvulla ole vastannut käsitystä hyvästä televisioviihteestä. Etenkin sen jälkeen, kun semifinaalilähetykset otettiin käyttöön vuonna 2004, finaalin pisteidenlasku on muuttunut melko pitkäkestoiseksi, koska kaikki osallistuvat maat – myös finaalista karsiutuneet – saavat äänestää. Yli 40 maata antavat pisteensä, mutta voittaja voi olla selvillä jo kymmenen ensimmäisen maan äänestysvuoron jälkeen, ja silti pisteidenlaskusta vielä suurin osa on edessä. Esimerkiksi sellaisina vuosina, jolloin voittaja on ollut selkeän ylivoimainen (kuten esim. 2009 Alexander Rybak tai 2012 Loreen) pisteidenlaskussa ei ole voinut tapahtua suuria käänteitä ja yllätyksiä. Pisteidenlasku ei ole ollut vuosikymmeniin enää dramaturgisesti kovinkaan jännittävä. Silloin kun Euroviisuissa kilpaili vain parisenkymmentä maata, nähtiin vielä jännittäviäkin trillereitä, kuten vuonna 1988, jolloin Céline Dion päihitti yllättäen viimeisellä äänestyskierroksella yhdellä pisteellä ennakkosuosikki Scott Fitzgeraldin – puhumattakaan vuodesta 1991, jolloin viimeinen äänestyskierros päätyi kärkikaksikon tasapeliin. Uudella äänestystavalla pyritään pitämään huolta siitä, että euroviisulähetyksessä säilyy jännitys aivan lähetyksen loppuun asti. Vasta kun viimeinenkin puhelinäänestystulos on ilmoitettu, voidaan olla täysin varmoja voittajasta ja lähetys saa todellisen loppukliimaksinsa.

EBU on julkaissut videon, jossa ruotsalaiset tuottajat perustelevat uutta äänestysjärjestelmää nimenomaan sillä, että se lisää jännitystä viisulähetykseen ja pitää katsojat otteessaan loppuun asti.


Äänestystavan muutos ja pitkäikäiseen traditioon kajoaminen voi vaikuttaa radikaalilta teolta. 12 pisteen äänestysjärjestelmä on ollut yksi Euroviisujen merkittävimpiä kulmakiviä jo 40 vuoden ajan. Muutoksen tuulet ovat puhaltaneet Eurovision laulukilpailuissa ennenkin – Euroviisuissa on luovuttu kielisäännöstä ja orkesterista – mutta äänestys on pysynyt miltei samanlaisena ohjelmanumerona kaikki nämä vuodet. Pohdin kirjoituksen loppuosassa uuden äänestystavan vaikutuksia ja seurauksia. Näkemykseni mukaan uudessa äänestysjärjestelmässä on enemmän hyviä kuin huonoja puolia, ja pyrin näitä näkemyksiäni perustelemaan.

Äänestysprosessi muuttuu läpinäkyvämmäksi ja avoimemmaksi. Suurimmalla osalla euroviisukatsojista ei liene minkäänlaista käsitystä, miten eri maiden viisupisteet muodostuvat. Kilpailun juontajat mainitsevat kyllä silloin tällöin kansalliset raadit, joiden kerrotaan määrittävän 50 % annetuista pisteistä, mutta missään ei ole selitetty näkyvästi, kuinka esimerkiksi yleisöäänestyksen ja raatiäänestyksen tulokset yhdistetään. EBU on kyllä myöhemmin julkistanut esimerkiksi Eurovision laulukilpailun virallisilla internetsivuilla eriteltyjä tuloksia, mutta ne taitavat kiinnostaa lähinnä todellisia euroviisufaneja. Mahtaakohan ketkään muut kuin kaikkein fanaattisimmat viisuharrastajat tietää, että viime vuonna Euroviisut olisi voittanut Italian Il Volo laulullaan Grande amore, jos puhelinäänestäjät olisivat saaneet päättää tuloksen yksin.

Uudessa järjestelmässä äänestysprosessi muuttuu kertaheitolla huomattavasti avoimemmaksi. Kun raatien ja puhelinäänestysten tulos julkistetaan erikseen, jokaiselle katsojalle selviää, että Euroviisujen tulokseen vaikuttaa kaksi eri äänestystahoa. Raatien ja yleisöäänestysten väliset eroavaisuudet selviävät kaikille katsojille. Jos uusi järjestelmä olisi ollut käytössä jo viime vuonna, kaikille viisukatsojille olisi selvinnyt, että Italian Il Volo olisi saanut katsojilta eniten pisteitä. Euroviisulähetykseen saadaan kutkuttavia hetkiä, kun yleisö nostaakin kärkisijoille jonkun raatien täysin dissaaman laulun. Esimerkkinä voisi mainita Puolan edustajan vuodelta 2014 Donatanin & Cleon My Słowianie, joka oli sijoittunut raatiäänestyksessä sijalle 23 mutta puhelinäänestyksessä peräti viidenneksi. (Lopullisissa tuloksissa sijoitus oli 14.) Jos uusi järjestelmä olisi ollut käytössä vuonna 2014, kaikki viisukatsojat olisivat havainneet, kuinka tosikkomaisesti raadit suhtautuivat humoristiseen esitykseen, joka oli kuitenkin kelvannut kansalle erinomaisesti.

Raatien ja yleisöäänestyksen suhde muuttuu tasapainoisemmaksi. Euroviisujen äänestyksen mainospuheissa on kuultu korulauseita, kuinka yleisöllä ja raadeilla on molemmilla täysin yhtä paljon valtaa, koska molemmat tahot saavat päättää tuloksista 50 prosenttia. Käytännössä kuitenkin esimerkiksi vuosina 2013–2015 käytössä ollut raati- ja yleisöäänten yhdistämistapa antoi enemmän valtaa raadeille, koska raadeilla oli mahdollisuus negatiivisen äänestämiseen. Raadit olisivat voineet halutessaan taktikoida kaikille oletetuille kansansuosikeille niin huonon sijoituksen, ettei edes puhelinäänien vyöry olisi mahdollistanut niille korkeita pisteitä. Uudessa järjestelmässä raadit eivät voi enää yhtä perusteellisesti torpata vihaamiansa esityksiä, joista kansa kuitenkin pitää. Raatien pisteidenlaskussa sellaiset esitykset eivät luonnollisesti pärjää, mutta yleisöäänestyksessä kansansuosio realisoituu suureksi pistemääräksi. Kuten esimerkiksi ESCBubblen artikkelissa mainittiin, edellä mainittu Puola 2014 olisi sijoittunut uudella järjestelmällä kahdeksanneksi, kun vanhalla äänten yhdistämistavalla se päätyi sijalle 14. Uudella äänestysmenetelmällä Puolan sijoitus olisi ollut huomattavasti lähempänä yleisöäänestyksen sijoitusta (5. sija), kun taas vanhalla menetelmällä raatien dissaus pudotti sitä tulostaululla melkein kymmenen pykälää puhelinäänestysijoitukseen verrattuna. Uudessa järjestelmässä raatien ja yleisön äänestystulokset ovat enemmän tasa-arvoisessa asemassa, koska molemmat antavat yhtä paljon pisteitä.

Kansa saa kuitenkin sanoa viimeisen sanan. Ja niin pitääkin. Euroviisufanit tuntuvat olevan nyreissään erityisesti siitä, että raatiäänestyksen osalta finaalilähetyksessä nähdään perusteellinen pisteidenlasku mutta maakohtaisia puhelinäänestystuloksia ei näytetä. Viisufinaalin lähetyksessä ei saada siis selville, mitkä esitykset ovat olleet missäkin maassa puhelinäänestäjien suosiossa. Eritellyt tulokset tullaan kuitenkin julkaisemaan välittömästi finaalilähetyksen jälkeen Eurovision laulukilpailujen virallisilla internetsivuilla. Viisufanit ovat arvosteluissaan hämmästelleet, että ovatko maakohtaiset raatipisteet tuottajien mielestä jotenkin tärkeämpiä, koska ne esitellään kaikille viisukatsojille, toisin kuin maakohtaiset puhelinäänet. Monet kritisoijat ovat esittäneet, että äänestys pitäisi toteuttaa juuri toisin päin, eli yleisöäänestyksen perusteella annettujen pisteiden pitäisi näkyä ruudulla ja raatien tulos voitaisiin ilmaista könttäsummina.

No, rehellisesti sanottuna, minun mielestäni ei ole kovinkaan kiinnostavaa antavatko norjalaiset puhelinäänestäjät 8 pistettä tällä kertaa Tanskalle, Ruotsille vai Islannille. Yhtä vähän kiinnostavaa on se, meneekö Kroatian puhelinäänestäjien 10 pistettä Bosnia-Hertsegovinalle vai Serbialle. Vielä vähemmän kiinnostaa meneekö Armenian täydet pisteet Venäjälle, Georgialle vai Ukrainalle. Puhumattakaan siitä, kummat aktivoituivat enemmän Ranskan puhelinäänestyksessä: armenialaiset vai portugalilaiset siirtolaiset. Silloin kun Eurovision laulukilpailun tulokset ratkaistiin pelkästään yleisöäänestyksellä, äänestys sai pahimmillaan äärimmäisen farssimaisia piirteitä, kun korkeimmat pisteet menivät poikkeuksetta joko naapurimaille tai suurten siirtolaisryhmien lähtömaille. Raatiäänestyspisteiden hyvä puoli on siinä, että ne eivät ole läheskään niin ennalta-arvattavia kuin puhelinäänestyksen perusteella annetut pisteet. Jos raadit äänestävät aidosti musiikillisin perustein, pisteet voivat mennä hyvin ennustamattomalla tavalla, mikä lisää entisestään viisulähetyksen jännitystä.

Lisäksi on mielestäni täysin päivänselvää, että yleisöäänten julkistamisen pitää ehdottomasti tapahtua vasta raatipisteiden jälkeen, koska tällä tavalla kansa pääsee kuitenkin sanomaan sen viimeisen sanan. Jos raadit äänestävät täysin käsittämättömästi, yleisöäänestyksen julkistaminen muuttaa tuloksen enemmän siihen suuntaan, mihin televisiokatsojat ovat sen halunneet. Kuvitellaanpa, että uusi äänestysjärjestelmä toteutettaisiinkin käytännössä päinvastaisella tavalla. Kuinka ikävää olisikaan, jos jokin laulu menestyisi aluksi yleisöäänestyksen pisteidenlaskussa erinomaisen hyvin, mutta sitten lähetyksen lopussa tulisikin jokin elitistinen raatitulos, jonka takia esityksen sijoitus putoaa tulostaululla useita pykäliä. Siitä tulisi monelle vain paha mieli. On ehdottomasti järkevämpää, että äänestys järjestetään tässä järjestyksessä: ensin elitististen raatien tulokset, jotka kansa voi kuitenkin kääntää edes hieman haluamaansa suuntaan. Toki yleisön pisteet voivat romahduttaa pahasti myös jonkun raatien suosiman esityksen sijoituksen, mutta siinä tapauksessa mielipaha on kuitenkin vähäisempää, kun voidaan kuitenkin aina vedota siihen, että edes asiantuntijat arvostivat.

Joku voisi ehdottaa, että mikäli on tärkeintä saada julkistettua yleisöäänet vasta raatiäänestyksen jälkeen, niin raadin pisteet julkaistaisiinkin heti alussa könttäsummina, minkä jälkeen alkaisi perinteinen maakohtainen pisteidenlasku yleisöäänestysten tulosten perusteella. Tämä ei kuitenkaan ainakaan omasta mielestäni kuulosta dramaturgisesti kovinkaan järkevältä ratkaisulta, koska silloin heti alussa selviäisi niin paljon tietoa, minkä jälkeen pisteidenlasku ei olisi enää kovinkaan jännittävä, vaikka joitakin suuria muutoksia saattaisikin tapahtua. Raatiäänestyksen jumbo nyt tuskin voisi mitenkään voittaa viisuja. Hyvin kömpelönä rinnastuksena voisin esittää, että mäkihypyssä tämä käytäntö olisi sellainen, missä tuomarit antaisivat ihan ensimmäisenä tyylipisteet, ja vasta niiden jälkeen jäätäisiin odottamaan, kuinka pitkälle hyppy kantaa.

Pienikin kannatus alkaa näkyä tulostaululla. Viime vuoden euroviisufinaalissa kaksi esitystä (Itävalta ja Saksa) jäivät kokonaan pisteittä. Kun pistemäärät tulevat suurenemaan, on entistä epätodennäköisempää, että yksikään viisu jäisi enää nollille. Itävallan edustaja The Makemakesin I am yours olisi saanut pelkällä raatiäänestyksellä peräti 40 pistettä, mutta sen olematon suosio yleisöäänissä jätti esityksen lopullisissa tuloksissa nollille. Uudessa järjestelmässä pienikin kannatus tulee näkymään tulostaululla.

Vanha pistejärjestelmä lienee muutenkin tullut tiensä päähän. Perinteinen 12 pisteen järjestelmä on lanseerattu Euroviisuihin aikana, jolloin kilpailu oli hyvin erilainen kuin nykyään. Vuonna 1975 kilpailuun osallistui vain 19 maata – mikä sekin oli siihen mennessä osallistujamaiden ennätys. Kun jokainen maa antoi 12 pisteen järjestelmässä pisteitä kymmenelle parhaalle esitykselle, se tarkoitti sitä, että jokaisella äänestyskierroksella yli puolet illan esityksistä saivat pisteitä. Viime vuoden euroviisufinaalissa kilpaili 27 esitystä. Kun pisteitä annettiin edelleen vain kymmenelle parhaalle, peräti 17 esitystä – eli selkeä enemmistö – jäi jokaisella äänestyskierroksella pisteittä. Perinteinen 12 pisteen järjestelmä ei enää nykyisissä Euroviisuissa aja samaa asiaa kuin neljäkymmentä vuotta sitten. Kun uudessa järjestelmässä pisteitä jaetaan kaksinkertainen määrä, useampi esitys päässee pisteille. Jonkinlaisen muutoksen viisuäänestys olisi joka tapauksessa tarvinnut, jotta äänestys muuttuisi järkevämmäksi ja nykyajan olosuhteisiin paremmin soveltuviksi.

12 pisteen järjestelmä on muodostunut vuosikymmenien saatossa yhdeksi Euroviisujen merkittävimmäksi ominaispiirteeksi. Kaikki assosioivat "douze pointsin" välittömästi Euroviisuihin. Sen vuoksi on kuitenkin hienoa, että käytännöstä ei olla luopumassa täysin kokonaan. Raatien maakohtaisessa pisteidenlaskussa tullaan edelleen jakamaan perinteiset euroviisupisteet huipentuen 12 pisteeseen ja puhelinäänestyksen lopullinen tulos koostuu edelleen maakohtaisesti annetuista perinteisistä euroviisupisteistä.

Viisupisteiden skaala tulee muuttumaan huomattavasti, mutta sellaista on tapahtunut Euroviisujen historiassa aikaisemminkin äänestystapojen muuttuessa. Vuonna 1969 Euroviisut voitettiin 18 äänellä, mutta vuonna 1971 vähiten pisteitä saanut esitys sai 52 pistettä. Vuonna 1974 ABBA voitti Eurovision laulukilpailun 24 äänellä, mutta seuraavana vuonna kolme esitystä keräsivät yli 100 pistettä. Semifinaalien aikakautena parhaiten menestyneet viisujen ylittivät säännöllisesti 200 pisteen rajan ja tähän päivään mennessä neljä viisukappaletta ovat ylittäneet 300 pisteen haamurajan.

Molempien äänestyskomponenttien lieveilmiöt näkyvät selvemmin tuloksissa.  Kun yleisöäänestyksen ja raatiäänestyksen tulokset eivät voi enää maakohtaisessa äänestyksessä kumota toisiaan, molempien äänestystahojen lieveilmiöt alkavat taas entistä selvemmin vaikuttaa tuloksiin. Raadit saattoivat entisessä järjestelmässä torpata kansansuosikin menestyksen antamalla sille huonot pisteet. Mutta yhtä lailla raatien omat perversiot eivät voineet nousta pisteille, mikäli niiden kannatus yleisöäänestyksen keskuudessa oli olematonta. Uudessa järjestelmässä yleisöäänestyksessä rehottava siirtolaisäänestys voi taas alkaa näkyä pistetaululla entistä enemmän. Raadit voivat myös palkita omia perversioitaan jälleen korkeilla pisteillä.

Otetaan kaksi esimerkkiviisua, jotka jakoivat mielipiteitä voimakkaasti yleisön ja raatien välillä:

1. Albania 2015. Albaniaa edusti vuoden 2015 Eurovision laulukilpailuissa Elhaida Dani laululla I'm alive. Se sijoittui 34 pisteellä sijalle 17. Jos puhelinäänestäjät olisivat saaneet päättää tuloksesta yksin, Albania olisi sijoittunut peräti yhdeksänneksi 93 pisteellä. Pelkällä raatiäänestyksellä Albanian sijoitus oli ollut 20., 26 pistettä. Eräs tilastonikkari Viisukuppilassa analysoi nopeasti, että Albanian esitys ei ollut kuitenkaan mikään suuri paneurooppalainen yleisön suosikki, vaan saavutti puhelinäänestyskannatusta lähinnä niissä maissa, joissa asuu albanialaisia siirtolaisia. Raatiäänestys on aikoinaan otettu Euroviisuihin lieventämään siirtolaisäänestyksen vaikutusta. Koska uudessa järjestelmässä puhelinäänestäjillä on taas enemmän valtaa, Albania sijoittuisi hyvän yleisöäänestysmenestyksen perusteella sijalle 11, eli huomattavasti paremmin kuin vanhalla äänestysjärjestelmällä.

2. Malta 2014. Maltaa edusti vuoden 2014 Eurovision laulukilpailuissa yhtye Firelight laululla Coming home. Se sijoittui 32 pisteellä sijalle 23. Jos puhelinäänestäjät olisivat saaneet päättää tuloksesta yksin, Malta oli sijoittunut sijalle 24, eli kolmanneksi viimeiseksi, 17 pisteellä. Pelkällä raatiäänestyksellä Malta olisi sijoittunut peräti kuudenneksi 119 pisteellä. Koska Maltan suosio oli puhelinäänestyksessä miltei olematonta, raadit eivät saaneet nostettua laulua monien maiden äänestyksessä pistesijoille. Uudessa järjestelmässä yleisöllä ei ole mahdollisuuksia torpata raatien perversioita, joten Malta sijoittuisi sijalle 13, eli peräti kymmenen pykälää paremmin kuin vanhalla äänestysjärjestelmällä.

Summa summarum. Vaikka minua on henkilökohtaisesti ärsyttänyt viime vuosina ruotsalaisten pakkomielteinen tavoite tuoda Eurovision laulukilpailuihin yhä enemmän vaikutteita Melodifestivalen-kilpailusta, niin uusi äänestysjärjestelmä vaikuttaa pääsääntöisesti teoriassa monella tavalla järkevältä uudistukselta. Raatien ja yleisöäänestyksen pisteiden yhdistämistavoissa oli lukuisia ongelmia ja äänestyksessä saattoi pahimmillaan tapahtua monenlaisia oikeusmurhia. Uudessa järjestelmässä raadit eivät voi torpata enää yhtä helposti "vääränlaisia" kansansuosikkeja. Euroviisulähetys muuttuu entistä jännittävämmäksi kun lopullinen tulos selviää varmuudella vasta aivan lähetyksen lopussa. Lisäksi uusi äänestysjärjestelmä lisää äänestysprosessin avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.

Toivottavasti uudistus osataan toteuttaa käytännössä järkevästi. Alustavien suunnitelmien mukaan raatien pisteidenlaskussa pisteidenlukijat ilmoittaisivat jatkossa ääneen ainoastaan vain 12 pisteen saajan, kaikki muut pisteet ilmestyisivät automaattisesti ruudulle. Jo vuonna 2006 pisteidenlaskua pyrittiin nopeuttamaan siten, että pisteet 1–7 ilmestyvät automaattisesti ruudulle. Tällä uusimmalla uudistuksella pyritään ilmeisesti nopeuttamaan äänestystä entisestään. Jos pisteidenlukijat vain välähtävät nopeasti ruudussa, pisteidenlasku voi muuttua melko sekavaksi. Euroviisujen äänestystä olisi saatu menneinä vuosina lyhennettyä huomattavasti, mikäli pisteidenlukijat olisivat keskittyneet vain antamaan pisteensä eivätkä harrastamaan myötähäpeän tunteita herättävää small talkia. Erityisen kiusallisia ovat olleet pisteidenlukijat, jotka ovat itse edustaneet vuosia aikaisemmin Kaakkois-Borduriaa ja sijoittuneet jonnekin sijalle 19, ja alkavat pisteidenlaskun yhteydessä laulaa omaa ikivanhaa viisuaan. Ihan kuin kukaan enää muistaisi. Olisi huomattavasti järkevämpää, jos pisteidenlukijat edelleen ilmoittaisivat kolme eniten pisteitä saanutta esitystä, mutta pysyisivät vain asiassa eivätkä pitkittäisi lähetystä omalla show'llaan, joka kiinnostaa vain heitä itseään ja kaikkein omistautuneimpia viisufaneja. Jos jokaisella äänestysvuorolla luettaisiin myös kasit ja kympit, useamman maan nimi sanottaisiin viisulähetyksessä ääneen positiivisessa valossa.

Puhelinäänestyksen tulosten julkistamisessa olisi toivottavaa, että vähiten ääniä saaneiden huonolla menestyksellä ei retosteltaisi. Eurovision laulukilpailuissa ei ole koskaan ollut tapana korostaa huonoa menestymistä, mutta tämä hyvä tapa voisi olla uhattuna, jos kuvaajat kuvaisivat green roomissa esiintyjiä, jotka ovat saaneet juuri kuulla menestyneensä yleisöäänestyksessä huonosti. Olisi kieltämättä paljon tyylikkäämpää, jos esimerkiksi kymmenen vähiten puhelinäänestyspisteitä (eli puhelinäänestyksen sijat 17–26) saaneiden maiden nimet ja pistemäärät vain ilmestyisivät nopeasti ruudulle, ja juontajat sanoisivat ääneen vain sellaisten maiden nimet, jotka ovat saavuttaneet edes kohtuullisesti yleisöäänestyspisteitä.

Euroviisuissa todella pitkäikäinen perinne on muuttumassa. Suurin osa euroviisukatsojista tuskin tulee kuulemaan ennen finaali-iltaa, että äänestysjärjestelmä on muuttunut, joten Tukholman kilpailun juontajilla on haastetta selittää uusi äänestysjärjestelmä mahdollisimman selkeästi mutta ytimekkäästi. Sama haaste koskee myös euroviisulähetysten selostajia, joiden on selitettävä tavallisille televisiokatsojille, kuinka uusi äänestysjärjestelmä etenee. Toivottavasti selostusvalinnoissa luotetaan tänä vuonna ammattitaitoon. Ruotsalaisella juontajalla on itse asiassa jo kokemusta siitä, kuinka Euroviisujen uusi äänestysjärjestelmä pitää selittää sadoille miljoonille televisiokatsojille. Silloin kun 12 pisteen järjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1975, Eurovision laulukilpailu järjestettiin myös Tukholmassa. Näin ne viisuhistorian ympyrät sulkeutuvat.


Liite: Esimerkkinä Suomen pisteet 2015

Kuvailen vielä konkreettisen esimerkin kautta vanhan ja uuden äänestysjärjestelmän eroja. Käytän esimerkkinä Suomen viime vuoden finaalissa antamia pisteitä, jotka ovat kokonaisuudessaan katsottavissa Eurovision laulukilpailujen virallisilla sivuilla.

Vuoden 2015 finaalissa Suomi antoi muiden maiden tapaan pisteitä kymmenelle esitykselle, joilla oli parhaat keskiarvosijoitukset raati- ja yleisöäänestyksen jälkeen.

Suomen pisteet olivat (suluissa perässä sijoitus yleisöäänestyksessä + raatiäänestyksessä):

12 Ruotsi (2. + 2.)
10 Viro (1. + 5.)
8 Venäjä (4. + 4.)
7 Belgia (5. + 3.)
6 Latvia (8. + 1.)
5 Australia (6. + 6.)
4 Norja (7. + 9.)
3 Israel (10. + 10.)
2 Italia (3. + 19.)
1 Slovenia (11. + 12.)

Jos uusi äänestysjärjestelmä olisi ollut käytössä jo viime vuonna Suomi olisi antanut seuraavat pisteet:

Suomen raatipisteet:

12 Latvia
10 Ruotsi
8 Belgia
7 Venäjä
6 Viro
5 Australia
4 Saksa
3 Georgia
2 Norja
1 Israel

Nämä pisteet olisi luettu Suomen raatipisteinä suorassa lähetyksessä.

Suomen puhelinäänestyspisteet:

12 Viro
10 Ruotsi
8 Italia
7 Venäjä
6 Belgia
5 Australia
4 Norja
3 Latvia
2 Montenegro
1 Israel

Näitä pisteitä suorassa lähetyksessä ei olisi nähty, vaan ne olisi liitetty puhelinäänestyksen könttäpisteisiin, jotka julkistetaan lähetyksen lopuksi.

Vanhassa järjestelmässä puhelinäänestyksen kärkikymmenikköön äänestetty Montenegro ja raatiäänestyksen kärkikymmenikköön sijoittuneet Saksa ja Georgia eivät saaneet Suomelta pisteitä, koska ne eivät saaneet tarpeeksi kannatusta toiselta äänestävältä taholta. Uudessa järjestelmässä Suomelta yhden pisteen saanut Slovenia ei saisi enää pisteitä, koska se ei ollut kummankaan äänestävän tahon kärkikymmenikössä (mutta saavutti tasaisesti molemmilta jonkinlaista kannatusta sijoittuen äänestyksissä sijoille 11 ja 12).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti