8. huhtikuuta 2016

Euroviisujen esiintymisjärjestys – millaisia merkityksiä sillä on?


Vuonna 1982 Luxemburgia edusti Eurovision laulukilpailuissa rauhallinen balladi Cours après le temps, joka oli arvottu kilpailemaan esiintymisnumerolla kaksi. Kilpailulähetyksen Ison-Britannian BBC:lle selostanut Terry Wogan arvioi laulun menestymismahdollisuuksia toteamalla, että hän pitäisi sitä potentiaalisena voittajana, mutta epäilee, että laulu esitetään kilpailussa hieman liian aikaisessa vaiheessa. Seuraavana vuonna Luxemburgin edustussävelmä Si la vie est cadeau oli arvottu esiintymään viimeiselle esiintymisnumerolle. Esityksen päätyttyä Wogan totesi esiintymisnumeron olevan erinomainen ja uskoi sen parantavan Luxemburgin menestymismahdollisuuksia raatien äänestyksessä.

Terry Woganin kommenteissa tuodaan esille näkökulma, jonka mukaan laulun esiintymisnumero euroviisukilpailun laulukavalkadissa vaikuttaisi sen menestymismahdollisuuksiin. Vaikka Wogan ei määrittele minkäänlaisia syitä, mistä ilmiö mahdollisesti johtuisi, hän on kuitenkin sanomisiensa perusteella tiedostanut, että esiintymisjärjestyksellä voisi ylipäätään olla jonkinlaisia vaikutuksia kilpailumenestykseen.

Harel Skaat, Israelin euroviisuedustaja vuodelta 2010 riemuitsee:
finaalissa himoittu esiintymisnumero 24!
Esiintymisjärjestyksen vaikutuksista Eurovision laulukilpailujen tuloksiin on keskustelu jo vuosikymmeniä. Keskustelu voimistui etenkin sen jälkeen, kun Euroviisuissa siirryttiin yleisöäänestykseen vuonna 1998. Yleisen näkemyksen mukaan esiintymisnumerot kilpailukavalkadin loppupuolella ovat menestyksen kannalta parhaimpia mahdollisia, koska viimeiset esitykset ovat parhaiten televisiokatsojien mielessä äänestysajan alkaessa. Euroviisulähetysten selostajat alkoivat puhua "himoituista viimeisistä esiintymisnumeroista". Tilastonikkarit ovat laatineet tilastoja, jotka osoittavat kuinka loppupään esiintymisumeroilta on useimmiten kaikkein todennäköisimmin saavutettu menestystä. Silloin kun Euroviisuissa vielä arvottiin finaalin esiintymisnumerot semifinaalien jälkeisissä lehdistötilaisuuksissa, artistit tuulettivat avoimesti mikäli saivat esiintymisnumeron loppupäästä.

Pyrin tässä kirjoituksessa tuomaan esille näkökulmia esiintymisjärjestyksen vaikutuksista Eurovision laulukilpailuissa. Esittelen muutamia esimerkkejä, joissa juuri esiintymisnumeron on uskottu vaikuttavan esityksen menestykseen. Yritän pohtia selitysmalleja sille, mistä esiintymisjärjestykseen liittyvät lainalaisuudet johtuvat. Heikon menestyksen selittäminen huonolla esiintymisnumerolla on ollut helppo sivuuttaa huonon häviäjän puheena. Kuitenkin sen jälkeen, kun Eurovision laulukilpailuihin lanseerattiin semifinaalit vuonna 2004, esiintymisjärjestykseen liittyvät teoriat saivat paljon uudenlaista kiinnostavaa aineistoa: sama laulu saattoi menestyä esiintymisnumerosta riippuen toisena iltana huomattavasti paremmin tai huonommin kuin toisena.

Tapaus Suomi 2011


Muistatteko vielä Paradise Oskarin? Nuoren miehen, joka viisi vuotta sitten edusti Suomea Eurovision laulukilpailuissa Düsseldorfissa laulullaan Da da dam. Suomi ei alun perin kuulunut suurien ennakkosuosikkien joukkoon, mutta tiistain semifinaali muutti kaiken. Paradise Oskarin upean ammattitaitoinen, rento ja suvereeni esitys nosti finaalin alla huomattavasti Suomen osakkeita ennakkoveikkauksissa.


Tiistain semifinaalissa kilpaili 19 esitystä. Suomi oli arvottu esiintymään numerolla 10. Semifinaalissa Da da dam saavutti peräti 103 pistettä, minkä myötä Suomi sijoittui hienosti kolmanneksi.

Paradise Oskarin semifinaalista tiensä finaaliin selvittivät seuraavat kymmenen maata (sijoitusjärjestyksessä parhaasta huonoimpaan):
1. Kreikka, 2. Azerbaidžan, 3. Suomi, 4. Islanti, 5. Liettua, 6. Georgia, 7. Unkari, 8. Serbia, 9, Venäjä ja 10. Sveitsi.

Lauantain finaalissa kilpaili 25 esitystä. Finaalissa Suomi oli arvottu esiintymään heti ensimmäisenä. Esiintymisnumero oli selvästi heikompi kuin semifinaalissa. Finaalissa Suomi sijoittui vasta sijalle 21, pisteitä kertyi 57. 

Absoluuttisesti pistemäärä miltei puolittui, mutta todellisuudessa kannatuksen romahdus oli sitäkin suurempi, sillä semifinaalissa äänestykseen osallistui vain 21 maata, kun taas finaalissa pisteitä antoi 43 maata. Semifinaalissa Da da damin pistekeskiarvo / äänestävä maa oli semifinaalissa 4,9, finaalissa 1,33.

Entä kuinka sijoittuivat muut laulut, jotka pääsivät Suomen ohella tiistain semifinaalista jatkoon. Finaalissa tuon kymmenikön laulut sijoittuivat parhaimmasta huonoimpaan seuraavasti:
1. Azerbaidžan, 7. Kreikka, 9. Georgia, 14. Serbia, 17. Venäjä, 19. Liettua, 20. Islanti, 21. Suomi, 22. Unkari ja 25. Sveitsi. 


Suomi oli siis tiistai-iltana sijoittunut tässä joukossa kolmanneksi, mutta lauantaina peräti viisi esitystä, jotka olivat tiistaina sijoittuneet huonommin kuin Suomi, pärjäsivät Suomea paremmin.

Tapaus Latvia 2005


Vuoden 2005 Eurovision laulukilpailuissa Kiovassa Latviaa edusti duo Walters & Kazha laululla The war is not over.


Finaalia edeltävässä torstain semifinaalissa (vuosina 2004–2007 Euroviisuissa oli vain yksi semifinaali) Latvia oli arvottu esiintymisnumerolle 5. Kaiken kaikkiaan semifinaalissa kilpaili 25 esitystä. Latvia sijoittui semifinaalissa kymmenenneksi, eli pääsi juuri ja juuri pienimmällä pistemäärällä jatkoon finaaliin. Pisteitä Latvia saavutti semifinaalissa 85, kun sijalle 11 sijoittunut Puola sai vain neljä pistettä vähemmän. Latvian finaalipaikka oli siis hyvin hilkulla, eikä todennäköisesti olisi realisoitunut ilman naapurimailta saatuja korkeita pisteitä.

Vuoden 2005 semifinaalista jatkoon finaaliin pääsivät paremmuusjärjestyksessä:
1. Romania, 2. Moldova, 3. Tanska, 4. Kroatia, 5. Unkari, 6. Norja, 7. Israel, 8. Sveitsi, 9. Makedonia ja 10. Latvia.

Finaalissa Latvia oli arvottu esiintymään esiintymisnumerolla 23 eli toiseksi viimeisenä. Esiintymisnumero oli huomattavasti parempi kuin semifinaalissa. Finaalissa Latviasta tulikin melkoinen pisterohmu ja yllätysmenestyjä, sillä se sijoittui peräti viidenneksi 153 pisteen saaliilla. Latvia onnistui siis miltei tuplaamaan pistemääränsä semifinaalitulokseen nähden. Vuoden 2005 semifinaalissa ja finaalissa äänestivät samat maat, joten pistemäärät ovat täysin vertailukelpoisia.

Finaalissa semifinaalista jatkoonpäässeen kymmenikön laulut sijoittuivat parhaimmasta huonoimpaan seuraavasti:
3. Romania, 4. Israel, 5. Latvia, 6. Moldova, 8. Sveitsi, 9. Norja, 9. Tanska, 11. Kroatia, 12. Unkari ja 17. Makedonia.


Lauantain finaalissa Latvia – joka oli päässyt semifinaalista nippa nappa neljän pisteen turvin jatkoon – onnistui päihittämään peräti seitsemän esitystä, joille se oli vielä torstain semifinaalissa hävinnyt.

Tapaus Vuoden 2007 semifinaali ja finaali

 
Tapaukset Suomi 2011 ja Latvia 2005 ovat melko äärimmäisiä esimerkkejä siitä, kuinka laulu voi menestyä aivan eri tavalla Euroviisujen semifinaalissa ja finaalissa. Molempien laulujen kohdalla selitykseksi voidaan esittää esiintymisnumeron muuttumista. Teorian mukaan loppupään esiintymisnumeroita pidetään menestyksen kannalta hyvinä ja alkuvaiheen esiintymisnumeroita huonoina. Suomen Paradise Oskarin esiintymisnumero heikkeni finaalissa huomattavasti semifinaaliin nähden, joten myös menestys huononi. Vastaavasti Latvian Waltersin & Kazhan esiintymisnumero oli finaalissa huomattavasti parempi kuin semifinaalissa, joten myös menestys finaalissa oli huomattavasti parempaa.

Kun asiaa lähtee tutkimaan tarkemmin, havaitaan etteivät tapaukset Suomi 2011 ja Latvia 2005 ole suinkaan mitään yksittäistapauksia. Esiintymisnumero on vaikuttanut hyvinkin usein esitysten vaihtelevaan menestykseen semifinaalien ja finaalin välillä. Otetaan esimerkiksi vuoden 2007 Eurovision laulukilpailujen semifinaali ja finaali. Oheiseen taulukkoon on listattu molempien kilpailujen osallistujat esiintymisjärjestyksessä. Semifinaalista jatkoonpäässeet maat on lihavoitu ja ISOILLA KIRJAIMILLA. Finaalisarakkeessa on merkitty punaisella ne maat, joiden esiintymisnumero heikkeni huomattavasti semifinaaliin verrattuna (toisin sanoen esiintyivät finaalissa huomattavasti aikaisemmin kuin semifinaalissa) ja vihreällä ne maat, joiden esiintymisnumero oli finaalissa huomattavasti parempi (toisin sanoen esiintyivät finaalissa huomattavasti myöhemmin kuin semifinaalissa).

Semifinaalista jatkoon äänestettiin (paremmuusjärjestyksessä, esiintymisnumero mainittu perässä):
  1. Serbia: Marija Šerifović – Molitva (298 pistettä) #15
  2. Unkari: Magdi Rúzsa – Unsubstantial blues (224 pistettä) #22
  3. Turkki: Kenan Doğulu – Shake it up, shekerim (197 pistettä) #26
  4. Valko-Venäjä: Koldun – Work your magic (176 pistettä) #4
  5. Latvia: Bonaparti.lv – Questa notte (168 pistettä) #28
  6. Bulgaria: Elitsa Todorova & Stoyan Yankoulov – Water (146 pistettä) #1
  7. Slovenia: Alenka Gotar – Cvet z juga (140 pistettä) #25
  8. Georgia: Sopho Khalvashi – Visionary dream (123 pistettä) #6
  9. Makedonia: Karolina Gočeva – Mojot svet (97 pistettä) #18
  10. Moldova: Natalia Barbu – Fight (91 pistettä) #9
Sitten koitti lauantain finaali uusilla esiintymisnumeroilla. Allaolevassa taulukossa on esitetty kuinka nämä kymmenen esitystä pärjäsivät semifinaalissa ja finaalissa. Maat on listattu sijoitusten mukaan parhaiten menestyneestä heikoiten menestyneimpään. Taulukko näkyy tässä hieman pienenä, mutta sen saa klikkaamalla suuremmaksi.



Taulukosta ilmenee, että miltei jokaisen semifinaalista jatkoonpääseen maan pistesaalis laski finaalissa vähintään noin 25–35 pisteellä. Suorat finalistit pistivät kampoihin ja ottivat oman osuutensa jaettavasta pistepotista. Joka tapauksessa taulukko puhuu karua kieltään siitä, että ne maat, joiden esiintymisnumero heikkeni finaalissa selvästi, menettivät huomattavasti enemmän pisteitä: Unkarin, Slovenian ja Latvian pistemenetykset olivat huomattavasti suurempia. Vastaavasti maat, joiden esiintymisnumero oli finaalissa huomattavasti parempi, eivät menettäneet pisteitä lainkaan: Bulgaria ja Moldova saivat päinvastoin finaalissa enemmän pisteitä kuin semifinaalissa.

Joukossa on yksi poikkeus: Makedonian esiintymisnumero oli finaalissa huomattavasti heikompi kuin semifinaalissa, mutta sen pistesaldo pysyi melko samanlaisena. Makedonia voidaan kuitenkin nähdä poikkeuksellisena tapauksena. Makedonia on viisumaa, joka selvisi yhden semifinaalin aikakaudella ainoana maana jokaisena vuonna semifinaalista jatkoon (sijoittuen joko sijalle 9 tai 10) saaden vuodesta toiseen pisteitä aina täsmälleen samoilta mailta – naapurimailtaan sekä valtioilta, joissa asuu paljon siirtolaisia entisen Jugoslavian alueelta.

Ääntenjakautumisteoria


Otetaanpa vielä yksi esimerkki euroviisuesityksestä, jonka menestys semifinaalin ja finaalin välillä muuttui merkittävästi. Vuonna 2004 Alankomaita edusti duo Re-Union tunnelmallisella ja akustisella kitaraballadilla Without you.


Semifinaalissa Alankomaat esiintyi viimeisenä esiintymisnumerolla 22. Semifinaalin äänestyksessä Alankomaat sijoittui kuudenneksi komealla 146 pisteen saaliilla.

Finaalissa Alankomaat oli arvottu esiintymään jo seitsemäntenä. Lopputuloksena oli romahdus sijalle 20 ja pisteitä kertyi ainoastaan 11.

Semifinaalissa Alankomaat sai pisteitä melkein jokaiselta äänestävältä maalta (vain kaksi maata jätti sen pisteittä). Finaalissa vain kolme maata antoi Alankomaille pisteillä ja kaikki muut maat jättivät maan esityksen nollille, vaikka olivat muutamaa päivää aikaisemmin semifinaalissa antaneet sille pisteitä. Esiintymisnumero semifinaalissa oli otollinen kun taas finaalin esiintymisnumero kieltämättä huomattavasti heikompi. Mutta voiko näin suuresta romahduksesta syyttää pelkästään esiintymisnumeroa? Vuonna 2004 Alankomaiden kohdalla menestyksen taisi esiintymisjärjestyksen lisäksi ratkaista myös millaisessa seurassa laulu kilpaili molempina iltoina.

Vuoden 2004 semifinaalin kilpailukavalkadissa (hyvän käsityksen saa katsomalla YouTubesta laulujen kertauspätkät) kuultiin sangen vähän balladeja. Ainoastaan Kypros, Kroatia, Serbia & Montenegro ja Alankomaat luottivat lauluun, joka on kategorisoitavissa selkeästi balladiksi. Alankomaiden tapaan miessolistin esittämiä balladeja olivat Serbia & Montenegro ja Kroatia. Serbia & Montenegron laulu oli kuitenkin hyvin erilainen kuin Alankomaiden pelkistetty kitaraballadi: etninen, kansanmusiikkivivahteinen, dramaattinen ja yleisilmeeltään slaavilainen. Myös Kroatian balladissa oli kuultavissa slaavilaista melankoliaa ja kaihoisuutta. Vuoden 2004 semifinaalissa Alankomaiden Without you oli ainoa miessolistin esittämä pelkistetty länsieurooppalainen duuriballadi.

Finaalissa Alankomaiden Without you joutui kilpailemaan aivan toisenlaisessa joukossa. Finaalissa olikin vastassa lukuisia miesten esittämiä länsieurooppalaiseen makuun sorvattuja balladeja: Itävalta, Ranska, Saksa, Islanti, Irlanti ja Iso-Britannia.

Ääntenjakautumisteorian mukaan ihmiset, jotka pitävät länsieurooppalaisista miesten esittämistä balladeista, äänestivät semifinaalissa ilman muuta Alankomaita, koska se oli ainoa varteenotettava vaihtoehto. Finaalissa vaihtoehtoja oli useampia, joten näiden äänestäjien äänet hajautuivat kaikille samanlaisille ehdokkaille. Finaalissa myös karismaattisempi vaihtoehto saattoi viedä äänestäjiä. Esimerkiksi moni semifinaalissa Alankomaita äänestänyt saattoi päätyä äänestämään Saksan viisua Can't wait until tonight, joka menestyi länsieurooppalaisista miesballadeista parhaiten (8. sija, 93 pistettä).

Ääntenjakautumisteoria sopii hyvin myös aikaisemmin esitettyihin esimerkkeihin, erityisesti tapaukseen Latvia 2005. Semifinaalissa kilpaili Latvian lisäksi lukuisia muita balladeja: Monaco, Israel, Alankomaat, Belgia, Suomi, Andorra (?), Kroatia, Bulgaria ja Slovenia. Finaalissa kilpailuseura kuulosti hyvin erilaiselta. Finaali oli täynnä edellisen vuoden voittajaa Ruslanaa matkivia etnorummutuspoppeja sekä kaikenlaisia enemmän tai vähemmän karismaattisia menobiisejä. Finaalissa balladeja oli ainoastaan neljä: Malta, Israel, Kroatia ja Latvia. Ääntenjakautumisteorian mukaan semifinaalissa balladien äänet jakautuivat kilpailukavalkadin yhdeksälle-kymmenelle balladille, minkä vuoksi Latvian (ja myös Israelin) pistemäärät olivat semifinaalissa huomattavasti alhaisempia kuin finaalissa, jossa kilpailu balladiäänistä oli selvästi vähäisempää.

Ääntenjakautumisteoria voisi päteä myös Paradise Oskarin tapaukseen. Tiistain semifinaalissa Da da dam oli yksi kilpailun harvoja balladeja. Semifinaalin kilpailukavalkadissa Suomen lisäksi vain San Marinolla ja Liettualla oli balladi, tosin ehkäpä myös akustisen ja hillityn Sveitsin laulun olisi voinut katsoa kilpailevan samassa sarjassa Suomen kanssa. San Marinon balladi oli harvinaisen lattea ja Liettuan vanhanaikainen, joten Suomen oli tiistain semifinaalissa helppo kahmia suuret määrät balladien ystävien ääniä.

Joukosta erottuminen ja dramaturgian merkitys


Esiintymisjärjestys vaikuttaa vahvasti euroviisukilpailun draaman kaareen. Paradise Oskarin Da da dam oli yksi semifinaalinsa harvoja balladeja. Sen vuoksi hänen esityksellään oli merkittävä vaikutus semifinaalin dramaturgiaan. Semifinaalissa kuultiin ennen ja jälkeen Paradise Oskarin lukuisia meneviä uptempo-biisejä, joissa monissa oli näyttävä koreografian sisältänyt esitys. Melkein kaikissa esityksissä oli taustalaulajia ja/tai -tanssijoita. Paradise Oskarin esitys loi semifinaalin yleisilmeeseen merkittävän kontrastin. Yhdeksän enemmän tai vähemmän vauhdikkaan ja värikkään esityksen jälkeen lavalla nähtiin pelkistetty ja rauhallinen esitys, jonka keskipisteessä oli ainoastaan yksi paikallaan seisova kitaraa soittava nuori mies. Kontrastia lisäsi ehdottomasti, että Suomi oli arvottu esiintymään Georgian ja Maltan väliin. Nämä maat vastasivat semifinaalinsa vauhdikkaimmista ja meluisimmista kappaleista. Suomi erottui semifinaalissa erinomaisesti joukosta ja esityksen luoma kontrasti vaikutti semifinaaliin draaman kaareen ratkaisevasti, minkä vuoksi katsojille jäi positiivinen mielikuva Suomesta.

Finaalissa Da da dam esiintyi ensimmäisenä. Koska vertailukohtaa aikaisempiin esityksiin ei ollut, finaalissa ei voinut syntyä samanlaista kontrastia kuin semifinaalissa. Finaalin draaman kaari oli väistämättä erilainen, ja esiintymisnumeron vuoksi Suomen dramaturginen merkitys oli huomattavasti vähäisempi kuin semifinaalissa.

Voitaneen todeta, että Da da damin saavuttama kolmas sija semifinaalissa saavutettiin poikkeuksellisen suotuisissa olosuhteissa. Esiintymisnumero ei ollut huono, semifinaalissa ei ollut muita varteenotettavia balladeja kilpailemassa äänistä ja kilpailun dramaturginen kulku palveli Suomea. Finaalin 21. sija saavutettiin taas poikkeuksellisen epäsuotuisissa olosuhteissa. Esiintymisnumero oli huono, eikä dramaturgista kontrastia päässyt syntymään.

Draaman kaarella voitaneen selittää myös muiden tässä kirjoituksessa esitettyjen esimerkkien menestystä. Latvia 2005 on finaalin toiseksi viimeisenä esityksenä kaiken rummutuksen ja meluisten esitysten (finaalissa kilpaili Ruslana-kopioiden lisäksi muun muassa köykäisiä rokkinumeroita à Saksa ja Venäjä, puhumattakaan Bosnian halpahintaisesta Abba-pastissista) jälkeen voinut tuntua katsojasta kuin rauhan satamaan lipumiselta kaikenlaisen mekastuksen jälkeen. Semifinaalissa, jossa kilpaili enemmän balladeja ja esiintymisnumero oli varhaisempi, samanlaista kontrastia ei voinut syntyä. Sama ilmiö voisi selittää hyvin myös Alankomaat 2004 -viisun menestystä semifinaalissa.

Miksi esiintymisnumero loppupuolelta on parempi?


Ääntenjakautumisteoria, draaman kaareen liittyvät selitykset ja esiintymisjärjestykseen liittyvät lainalaisuudet eivät ole toisensa poissulkevia, eivätkä kumoa toisiaan. Näkemykseni mukaan Eurovision laulukilpailuissa optimaalisin tilanne syntyy, kun esitys saa hyvän esiintymisnumeron, kilpailukavalkadin dramaturgia palvelee esitystä eikä kilpailemassa ole paljon saman genren edustajia. Dramaturgia ja ääntenjakautumisteoria eivät kuitenkaan poista sitä faktaa, että kilpailun loppupuolen esiintymisnumeroilta on useammin saavutettu menestystä kuin alkuvaiheesta. Tilastot puhuvat edelleen karua kieltään.

Euroviisuharrastajien keskuudessa esiintymisjärjestyskeskustelut ovat herättäneet ristiriitaisia mielipiteitä. Esiintymisjärjestysteorian kyseenalaistajat vetoavat useimmiten yksittäisiin esimerkkeihin, jotka sotivat teorian yleistä kuvaa vastaan: "kun vuonna 2013 viimeisenä esiintynyt jäi viimeiseksi / vuonna 2009 kaksi viimeisenä esiintynyttä jäivät hännille / vuosina 2003, 2004 ja 2014 voittaja esiintyi finaalin alkupuoliskolla". Esiintymisjärjestysteoriassa ei ole kuitenkaan koskaan väitetty, että myöhäinen esiintymisnumero automaattisesti takaisi hyvän sijoituksen tai aikainen esiintymisnumero ehdottomasti johtaisi huonoon sijoitukseen. Esiintymisjärjestysteoriassa on kyse todennäköisyyksistä. Loppupään esiintymisnumeroilta on helpompi nousta menestykseen, mutta toivotonta tapausta ei auta edes loistava esiintymisnumero. Se, että San Marinon vuoden 2014 viisu Maybe sijoittui finaalissa kolmanneksi viimeiseksi, vaikka se esiintyi toiseksi viimeisenä, ei kumoa kokonaan esiintymisjärjestysteoriaa.

Joidenkin näkemysten mukaan tuntuisi järjettömältä, että esiintymisjärjestys vaikuttaisi äänestäjien mielipiteeseen siitä, mikä esitys olisi heidän mielestään hyvä. Miksi ihminen "vaihtaisi suosikkiaan" esiintymisjärjestyksen takia? Selitys on psykologinen ja aiheesta on tehty runsaasti akateemista tutkimusta. Englanninkielisessä Wikipediassa on artikkeli aiheesta Serial position effect, missä selitetään ilmiöön johtavia syitä. Artikkelissa pyritään selittämään syitä sille, minkä vuoksi esiintymisjärjestys vaikuttaa ihmisten mieltymyksiin, tai oikeastaan kuvitelmiin omista mieltymyksistään. Psykologiset selitykset vaikuttavat siihen, että ihmiset muistavat väärin varhaisimmat kokemukset. Loppupään esitykset ovat paremmin mielessä, koska niistä on kulunut vähemmän aikaa äänestysajan alkaessa, joten alkupäässä esitetty esitys voi helposti tulla vaihdetuksi johonkin toiseen samantasoiseen loppupuolella esitettyyn esitykseen. Esiintymisjärjestyksen ja sen aiheuttaman draaman kaaren takia jokin esitys voi vaikuttaa ensinäkemältä paremmalta kuin onkaan. Kaikki euroviisuäänestäjät eivät ole yhtä rationaalisia kuin fanaattiset euroviisuharrastajat, jotka tuntevat kaikki viisut jo etukäteen. Suurin osa äänestäjistä näkee esitykset vain yhden kerran ja äänestää fiiliksen mukaan sellaista esitystä, joka on jättänyt mieleen positiivisen muistojäljen.

Wändi Bruine de Bruin on kirjoittanut jo vuonna 2005 Acta Psychologica -julkaisuun artikkelin Save the last dance for me: Unwanted serial position effects in jury evalutions, jossa Eurovision laulukilpailua on käytetty käytännöllisenä esimerkkiaineistona analysoidessa esiintymisjärjestyksen vaikutuksesta arvosteluun. Mielenkiintoinen kuriositeetti Bruine de Bruinin tutkimuksessa oli, että Euroviisuissa esiintymisjärjestyksen aiheuttamia "harhoja" on ollut havaittavissa jo ennen yleisöäänestykseen siirtymistä, vaikka raadit arvostelivat viisuesityksiä toisenlaisella tavalla antamalla lauluille arvosanoja. Bruine de Bruinin mukaan aina, kun ihminen arvioi sarjassa mitä tahansa suorituksia, viimeiset jättävät positiivisimman mielikuvan. Bruine de Bruinin johtopäätöksessä todetaan muun muassa seuraavaa:
"If possible, judgments of the same candidates should be made in different orders. In competitions that ask performers to make multiple appearances, the first could use a randomized order, the second its reverse, and so on. Similarly, teachers’ grades may be fairer if they grade exams by question, using a different random order for each. In the absence of randomization, judgments may be affected by systematic factors that determine order of presentation. Candidates may then use their knowledge of the reported results to their advantage. When scheduling a job interview, for example, they may be better off booking the last slot in the sequence, keeping in mind The Drifters’ 1961 hit song 'save the last dance for me.'" (Bruine de Bruin 2005, 258)

Esittelen lopuksi vielä muutamia esimerkkejä hyvin menestyneistä viisuista, joiden voi olettaa hyötyneen hyvästä esiintymisnumerosta. Koska kyse on spekulaatioista ja menneisyyden skenaarioiden jossitteluista, en tietenkään kykene todistamaan mitään. Voin vain yrittää arvioida esiintymisnumeron aiheuttamia vaikutuksia.

Kreikka 2005


Kreikan pahimmat haastajat joutuivat esiintymään alussa.
Nostan esille aluksi neljä hyvin menestynyttä viisua, jotka ovat kilpailleet dramaturgisesti hyvin alkupainoitteisissa viisukilpailuissa. Koska Euroviisuissa on useimmiten menestytty loppupään esiintymisnumeroilta, alkupainotteiset kilpailut ovat harvinaisempia. Alkupainotteisella viisukilpailulla tarkoitan sellaista kilpailua, jossa kilpailukavalkadin alkupuoliskolta on noussut useampia menestyjiä kuin jälkipuoliskolta. Menestymisen merkkinä pidettäköön sijoitusta kärkikymmenikössä. Euroviisukilpailuissa kärkikymmenikön enemmistö on tyypillisesti aina esiintynyt loppupuoliskolla.

Vuoden 2005 finaali oli poikkeuksellinen, sillä kuusi kärkikymmenikköön sijoittunutta esitystä kilpailivat alkupuoliskolla eli esiintymisnumeroilla 1–12. Sen lisäksi yksi kärkikymmenikköön sijoittunut laulu esiintyi heti numerolla 13, joten esiintymisnumeroilla 14–24 kilpaili ainoastaan kolme kärkikymmenikköön sijoittunutta laulua.

Vaikka moni alkupuoliskon esitys menestyikin poikkeuksellisen hyvin, kilpailun voittaja oli yksi jälkipuoliskon kilpailijoista. Kreikan Helena Paparizou esitti voittoviisunsa My number one numerolla 19. Kun otetaan huomioon, että Kreikan pahimmat haastajat – toiseksi sijoittunut Maltan Angel ja kolmanneksi sijoittunut Romanian Let my try – kilpailivat esiintymisnumeroilla 3 ja 4, ei voida sulkea pois mahdollisuutta esiintymisjärjestyksen tarjoamasta edusta Kreikalle. Romania oli kaksi iltaa aikaisemmin voittanut semifinaalin Kreikan voittopisteitä suuremmalla pistemäärällä. Romania menetti finaalissa semifinaalitulokseensa nähden 77 pistettä – ei varmaan tarvitse mainita, että semifinaalissa Romanialla oli selvästi parempi esiintymisnumero... Myös finaalin dramaturgia palveli Kreikkaa. Kreikan My number one oli loppupuoliskolla ainoa varteenotettava ja selkeä pop-kappale, joten se erottui joukosta edukseen, minkä myötä sen oli helppo haalia itselleen pisteitä.

Portugali 2008


Vielä yksi finalisti on selviämättä...
Vuoden 2008 Eurovision laulukilpailun toinen semifinaali oli poikkeuksellisen alkupainoitteinen. Kuudesta ensimmäisenä esitetystä esityksestä peräti viisi äänestettiin jatkoon. Kun finaaliin äänestettyjen maiden nimiä julkistettiin, ennen viimeisen maan julkistamista oli tulostaulukossa havaittavissa poikkeuksellisen ainutlaatuinen tilanne: viideltä viimeiseltä esiintymisnumerolta yksikään esitys ei ollut päässyt vielä jatkoon.

... ja sehän oli tietenkin viimeisenä esiintynyt Portugali.
Viimeisen finaalipaikan vei Portugali, joka esiintyi semifinaalissa viimeisenä. Tässä torstain semifinaalissa Portugalin edustaja Vânia Fernandes ja laulunsa Senhora do mar pärjäsi erinomaisesti, sillä se sijoittui peräti toiseksi komealla 120 pisteen saaliilla (pistekeskiarvo 5,45). Finaalissa Portugali sai esiintymisnumeron 13 ja samalla sen menestys romahti. Finaalin sijoitus oli 13. ja pistemäärä 69 (pistekeskiarvo 1,6). Ja oikeastaan romahdus oli vieläkin suurempi, sillä finaalissa Portugalin pisteistä valtaosa tuli Länsi-Euroopan valtioista, joissa asuu merkittävä määrä portugalilaisia siirtolaisia ja jotka ovat antaneet myös Portugalin heikosti menestyneille viisuille korkeita pisteitä. Ensimmäisen semifinaalin kärkikolmikko sijoittui finaalissa sijoille 1, 3 ja 4, kun taas toisen semifinaalin kakkonen romahti sijalle 13 ja olisi ilman portugalilaisia siirtolaisia romahtanut vielä alemmas. Koska ihmisillä on taipumus äänestää helpommin lopussa esitettäviä kappaleita, torstain semfinaalissa Portugali ainoana loppupään puhelinäänestysystävällisenä lauluna kahmi helposti suuren määrän pisteitä.

Azerbaidžan 2011


Myös vuoden 2011 finaali oli sangen alkupainoitteinen. Kärkikymmenikköön yltäneistä lauluista kuusi esiintyi alkupuoliskolla esiintymisnumeroilla 1–12. Esiintymisnumeron 16 jälkeen esitetyistä viisuista vain kolme ylsi kärkikymmenikköön. Vuoden 2011 finaalissa toistui vuoden 2005 finaalin asetelma: yksi harvoista loppupuolen selkeistä varteenotettavista potentiaalisista radioystävällisistä pop-kappaleista vei voiton. Azerbaidžanin voittoviisu Running scared esiintyi numerolla 19. Vielä omassa semifinaalissaan Azerbaidžan oli hävinnyt Kreikan viisulle Watch my dance. Finaalissa Kreikka esiintyi jo yhdeksäntenä, kun taas Azerbaidžanilla oli Kreikkaa huomattavasti suotuisampi esiintymisnumero. Vuoden 2011 finaalin esiintymisjärjestys auttoi myös illan viimeistä rauhallista laulua eli Ukrainan viisua Angel. Ukraina oli semifinaalissaan esiintynyt kuudentena ja sijoittunut kuudenneksi. Finaalissa se esiintyi kolmanneksi viimeisenä esiintymisnumerolla 23 ja sijoittui peräti neljänneksi ollen toiseksi menestynein oman semifinaalinsa kilpailijoista.

Ruotsi 2015 vs. Italia 2015


Ruotsi ei viime vuoden finaalissa voittanut yleisöääniä...
Vuoden 2015 Eurovision laulukilpailun finaali on ollut ensimmäinen, jolloin puhelinäänestyksen ykkönen ei voittanut kilpailua. Jos tulos olisi ratkaistu ainoastaan yleisöäänillä, viisut voittaneen Ruotsin Måns Zelmerlöwin Heroes olisi sijoittunut vasta kolmanneksi 279 pisteellä. Yleisöäänestyksen ylivoimainen ykkönen oli Italian Il Volon Grande amore, joka olisi saavuttanut 366 pistettä. Italia jäi kuitenkin varsinaisissa tuloksissa vasta kolmanneksi. Monet euroviisufanit olivat raivoissaan, kun niin ylivoimaiselta yleisönsuosikilta ryöstettiin euroviisuvoitto.

...mutta Italialla oli huomattavasti parempi esiintymisnumero.
Nyt kun tiedostetaan, että esiintymisjärjestys vaikuttaa tuloksiin enemmän tai vähemmän, olisi kenties syytä pohtia asetelmaa myös tästä näkökulmasta. Ruotsi esiintyi finaalin alkupuoliskolla esiintymisnumerolla 10. Italia esiintyi finaalin viimeisenä esiintymisnumerolla 27. Vuoden 2015 finaali oli jälleen hyvinkin alkupainoitteinen. Varsinaisissa tuloksissa peräti seitsemän kärkikymmenikköön yltänyttä laulua esiintyivät alkupuoliskolla esiintymisnumeroilla 1–13. Myös yleisöäänestyksen kärkikymmeniköstä kuusi esiintyi alkupuoliskolla. Finaalin jälkipuolisko oli vahvasti balladivoittoinen. Ääntenhajautumisteoria päti viime vuoden finaalin osalta hyvin, sillä suurin osa balladeista jäi jäännöspisteille ja miltei kaikki vauhdikkaammat kappaleet menestyivät äänestyksessä hyvin. Mutta koska äänestäjillä on taipumusta suosia esityksiä loppupään esiintymisnumeroilta, jälkipuoliskon kaksi potentiaalisinta ehdokasta olivat todellisia pisterohmuja: numeroilla 25 ja 27 esiintyneet Venäjä ja Italia sijoittuivat varsinaisissa tuloksissa sijoille kaksi ja kolme, yleisöäänestyksessä ne olivat ykkönen ja kakkonen. Finaalin dramaturgia palveli Italiaa erinomaisesti, kun pitkän ja uuvuttavan balladisuon päätteeksi lavan valtasivat komeaääniset tenorit mahtipontisella canzone-poperallaan. Italian esityksellä oli illan viimeisenä esityksenä tehokas vaikutus. Se oli kuin keidas pitkän kuivan kauden jälkeen.

Mutta kuinka olisikaan käynyt, jos Italia ja Ruotsi olisivatkin esiintyneet toistensa esiintymisnumeroilla. Olisiko Italian tenho ollut yhtä vaikuttava, jos se olisi joutunut esiintymään muiden menestysviisujen joukossa alkupuoliskolla? Olisiko Månsin Heroes voinut synnyttää suuremman "vau-efektin" jos se olisikin esitetty illan viimeisenä pitkän balladisuon jälkeen. Olisiko Heroes voinut ajaa finaalin draaman kaaressa saman asian kuin Grande amore?

Euroviisufanit olivat käärmeissään, kun ylivoimaiselta yleisön suosikilta vietiin voitto, mutta kritiikeissä kukaan ei ottanut huomioon esiintymisjärjestyksen tarjoamaa etulyöntiasemaa Italialle. En tietenkään missään nimessä voi väittää, etteikö Grande amore olisi voinut voittaa yleisöäänestystä miltä tahansa esiintymisnumerolta, mutta relevanttina kysymyksenä voitaisiin esittää olisiko voitto yleisöäänestyksessä ollut niin ylivoimainen toisenlaisilla esiintymisnumeroilla. Esiintymisjärjestys vaikuttaa ihmisten äänestyskäyttäytymiseen. Jos toisenlaisilla esiintymisnumeroilla Italian sijoitus olisi ollut useampien maiden puhelinäänestyksissä yhtä sijoitusta heikompi ja Ruotsin sijoitus taas vastaavasti yhtä sijoitusta korkeampi, Italian ja Ruotsin välinen ero pistemäärissä ei olisi ollut enää niin suuri, minkä seurauksena voiton "vieminen" ylivoimaiselta yleisösuosikki-Italialta ei ehkä olisi tuntunut niin suurelta oikeusmurhalta.

Varhaisempi viisuhistoria


Wändi Bruine de Bruinin tutkimuksen mielenkiintoisimpia johtopäätöksiä oli näkemys siitä, että esiintymisjärjestyksen aiheuttamia lieveilmiöitä olisi esiintynyt Eurovision laulukilpailuissa myös ennen vuotta 1998, jolloin siirryttiin yleisöäänestykseen. Se pistää miettimään, kuinka paljon esiintymisjärjestykseen liittyvät teoriat ovat vaikuttaneet menneiden vuosikymmenien viisutuloksiin.

Mieleen juolahtaa esimerkiksi vuosi 1997, jolloin Eurovision laulukilpailun voitti täysin ylivoimaisesti Iso-Britannian edustaja Katrina and the Waves laululla Love shine a light, joka saavutti siihen mennessä kaikkien aikojen suurimman pistemäärän (227 pistettä) ja suurimman piste-eron toiseksi sijoittuneeseen nähden (70 pistettä). Britannia esiintyi numerolla 24 eli toiseksi viimeisenä. Olisiko mahtipontisella ja energisellä voimalaululla ollut samanlaista tenhoa, jos se olisi esiintynyt tässä kavalkadissa aikaisemmalla esiintymisnumerolla? Jälleen kerran on korostettava, että en väitä Katrina and the Wavesin voittaneen ainoastaan esiintymisnumeronsa vuoksi, mutta olisiko voitto ollut yhtä ylivoimainen toisenlaisella esiintymisjärjestyksellä?

Selittäisikö esiintymisjärjestykseen liittyvät teoriat Rock me
-viisun käsittämättömänä pidetyn voiton 1989?
Euroviisufanien keskusteluissa esiintyy usein näkemys, jonka mukaan 1980-luvun kummallisimpina viisuvoittajina pidetään vuosien 1989 (Jugoslavian Rock me) ja 1983 (Luxemburgin Si la vie est cadeau) voittajia – jälkimmäisen kohdalla ihmetystä herättää lähinnä, kuinka se onnistui päihittämään sijoille 2–4 sijoittuneet laulut, jotka nousivat kilpailun jälkeen huomattavasti suuremmiksi menestyksiksi. Molempia näitä "kummeksuttuja" voittajia yhdistää esiintyminen viimeisellä esiintymisnumerolla. Vuoden 1983 euroviisufinaali oli yleisilmeltään hyvin vauhdikas ja kilpailussa kuultiin useampia 80-luvun Euroviisuille tyypillisiä renkutuksia. Viimeisellä esiintymisnumerolla hienosti esitetty vahva balladi on erottunut joukosta edukseen, minkä vuoksi se on saattanut ensikuulemalta vaikuttaa paremmalta kuin onkaan. Vastaavasti vuoden 1989 euroviisufinaalia dominoivat balladit ja rauhalliset laulut. Viimeisellä esiintymisnumerolla esitetty tehokas ja tarttuva renkutus on erottunut joukosta, minkä vuoksi se on saattanut kilpailukavalkadin päätteeksi kuulostaa paremmalta kuin onkaan.

Entäpä niin ikään viimeiseltä esiintymisnumerolta voittoon ponnistanut vuoden 1982 voittaja Ein bißchen Frieden, joka varmasti erottui edukseen kaikkien kasarirenkutusten jälkeen. Olisiko esitys ollut yhtä tehokas ja voitto yhtä ylivoimainen, mikäli esiintymisjärjestys olisi ollut toisenlainen. Tai Johnny Loganin What's another year -voittaja vuodelta 1980. Esiintymisnumero oli kolmanneksi viimeinen, eikä kyseisen vuoden viisuissa ollut juurikaan kilpailua balladeista. What's another year on tyypillinen esimerkki viisuvoittajasta, jonka kohdalla kaikki kolme tässä kirjoituksessa esitettyä ilmiötä toteutuivat: esiintymisnumero oli loistava, genressä ei ollut kilpailua ja viisu erottui kilpailun draaman kaaressa erinomaisesti.

Lopuksi


"Hyvä laulu voittaa esiintymisnumerolla kuin esiintymisnumerolla" on kliseinen fraasi, jota euroviisufanit hokevat mielellään. Samaa hokivat muutama vuosi sitten myös ruotsalaiset tuottajat niille euroviisufaneille, jotka olivat pettyneitä Eurovision laulukilpailuissa vuonna 2013 tapahtuneeseen muutokseen, minkä seurauksena esiintymisjärjestystä ei enää arvota, vaan kilpailun tuottaja päättää sen. Fraasi voi toki pitää paikkansa. Silti ei ole mitään perusteltuja syitä väittää, etteikö esiintymisnumerolla olisi minkäänlaisia vaikutuksia Euroviisuissa menestymiseen. Mikäli viisuvoittaja esiintyy hyvällä esiintymisnumerolla lopussa ja sen pahimmat haastajat ovat kilpailleet alkuvaiheessa, jää tuloksiin aina spekuloinnin mahdollisuus. Esiintymisjärjestys saattaa vaikuttaa myös muihin merkittäviin sijoituksiin, esimerkiksi jos semifinaalissa on kaksi tasavahvaa esitystä, joista myöhemmin esiintynyt äänestetään jatkoon finaaliin ja varhaisemmin esiintynyt karsiutuu.

Lähteet


Bruine de Bruin, Wändi (2005) "Save the last dance for me: Unwanted serial position effects in jury evaluations". Acta Psychologica 118, 245–260.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti