31. heinäkuuta 2016

Ikivihreiden diskoversioita

Kesällä 2016 Finnhitsaaja-blogin teemana on suomidisko. Diskomusiikin aikakaudella vanhoista ikivihreistä levytettiin uusia versioita, joissa klassikot sovitettiin ajanmukaiseen asuun. Listasin tähän blogipostaukseen lauluja, jotka tuunattiin suomidiskon aikakaudella uuteen uskoon. Tarjolla on Spotify-linkit sekä alkuperäisistä levytyksistä että diskoversioista.

Laulut on listattu nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Listauksessa on enimmäkseen käännöskappaleita, mutta mukana on myös muutamia kotimaisia iskelmäklassikoita, jotka päivitettiin diskoasuun. Listaukseen on kelpuutettu vain sellaisia levytyksiä, jotka on levytetty ennen diskon aikakautta samalla sanoituksella suomeksi. Diskoversioita väännettiin niin vuosikymmeniä vanhoista ikivihreistä kuin esimerkiksi 1960-luvun ja 70-luvun alun pop-hiteistä. Listaus ei varmasti ole täydellinen, eikä pyrikään olemaan sellainen. Tarkoituksena oli listata lähinnä "koko kansan" tuntemia elämään jääneitä klassikoita. Mikäli olen unohtanut mainita olennaisen diskoversioinnin, hihkaise asiasta kommenttiosiossa.

Amado mio

Doris Fisher - Allan Roberts, suom. san. Kari Tuomisaari

Alkuperäinen* suomenkielinen levytys: Danny, sov. Jaakko Salo ℗ 1966 Scandia.
* A. Aimo ja Wiola Talvikki olivat levyttäneet laulun suomeksi eri sanoituksella ennen Dannya.
Diskoversion levytys: Vicky Rosti, sov. Veikko Samuli ℗ 1978 Finndisc. Julkaistu albumilla Tee mulle niin.

   

Amarillo

- (Is this the way to) Amarillo - Neil Sedaka - Howard Greenfield, suom. san. Pertti Reponen

Alkuperäinen suomenkielinen levytys: Johnny, sov. Esko Linnavalli ℗ 1972 Discophon
Diskoversion levytys: Danny, sov. Kassu Halonen ℗ 1987 Levytuottajat. Julkaistu albumilla Elämän sävel.

   

Dona Dona

Sholom Secunda - Aaron Zeitlin, suom. san. Tuula Valkama

Alkuperäinen suomenkielinen levytys: Seppo Hanski, sov. Heikki Laurila ℗ 1965 Fazer
Diskoversion levytys: Kisu, sov. Kassu Halonen ℗ 1984 Finnlevy. Julkaistu albumilla Musta kissa.

   

Kasakkapartio

- Poljuško-pole - Lev Knipper - Viktor Gusev, suom. san. Kauko Käyhkö

Alkuperäinen suomenkielinen levytys: Kipparikvartetti, sov. George de Godzinsky ℗ 1956 Fazer
Diskoversion levytys: Frederik, sov. Kassu Halonen ℗ 1983 Reetu Records. Julkaistu albumilla Roadstar.

   

Kielletyt leikit

- Romance de amor (Forbidden games) - Trad., suom. san. Saukki

Alkuperäinen suomenkielinen levytys: Carola, sov. Rauno Lehtinen ℗ 1966 Discophon
Diskoversion levytys: Markku Aro, sov. Antti Hyvärinen ℗ 1976 Finnlevy. Julkaistu albumilla Etsin kunnes löydän sun.

   

Lady Madonna

John Lennon - Paul McCartney, suom. san. Pertti Reponen

Alkuperäinen suomenkielinen levytys: Kirka, sov. Esko Linnavalli ℗ 1971 Scandia
Diskoversion levytys: Pepe Willberg & Maarit, sov. Markku Johansson ℗ 1979 Finnlevy. Julkaistu Pepen albumilla Päivä tuskin päättyis kauniimmin.

   

Liljankukka

Säv. Toivo Kärki, san. Kerttu Mustonen

Alkuperäinen levytys: Henry Theel, sov. Toivo Kärki ℗ 1945 Fazer
Diskoversion levytys: Päivi Kautto-Niemi, sov. Paul Fagerlund ℗ 1977 Finnlevy. Julkaistu albumilla Päivi.

   

Mamy Blue

Hubert Giraud - Phil Trim, suom. san. Pertti Reponen

Alkuperäinen suomenkielinen levytys: Kirka, sov. Olli Heikkilä ℗ 1971 Scandia
Diskoversion levytys: Hanne, sov. Paul Fagerlund ℗ 1981 Levytuottajat. Julkaistu albumilla Olet ystäväin.

   

Menolippu

- One way ticket to the blues - Hank Hunter - Jack Keller, suom. san. Saukki

Alkuperäinen suomenkielinen levytys: Theresa Rosenius, sov. Esko Linnavalli ℗ 1965 Fazer
Diskoversion levytys: Satu Pentikäinen, sov. Jori Sivonen ℗ 1979 CBS Records. Julkaistu albumilla Satu.
Vicky Rosti levytti 1979 Finndiscille kilpailevan version, sov. Veikko Samuli.

   

Nousevan auringon talo

- House of the Rising Sun - Trad. - Alan Price, suom. san. Lasse Mårtenson

Alkuperäinen suomenkielinen levytys: Lasse Mårtenson, sov. Lasse Mårtenson ℗ 1964 Fazer
Diskoversion levytys: Vicky Rosti, sov. Veikko Samuli ℗ 1978 Finndisc. Julkaistu albumilla Tee mulle niin.

   

Oi niitä aikoja

- Dorogoi dlinnoju (Those were the days) - Boris Fomin - Konstantin Podrevski, suom. san. Reino Bäckman

Alkuperäinen suomenkielinen levytys: Päivi Paunu, sov. ruotsalainen taustasäestys ℗ 1968 EMI Finland
Diskoversion levytys: Marion, sov. Antti Hyvärinen ℗ 1978 EMI Finland. Julkaistu albumilla Por favor.

   

Olet kaikki

- Il mio mondo - Umberto Bindi - Gino Pali, suom. san. Kari Tuomisaari

Alkuperäinen suomenkielinen levytys: Johnny, sov. Esa Helasvuo ℗ 1968 Scandia
Diskoversion levytys: Matti ja Teppo, sov. Antti Hyvärinen ℗ 1977 M & T Tuotanto. Julkaistu albumilla Sait mitä hait.

   

Saanhan viimeisen tanssin

- Save the last dance for me - Doc Pomus - Mart Shuman, suom. san. Saukki

Alkuperäinen suomenkielinen levytys: Eino Virtanen, sov. Eino Virtanen ℗ 1961 Scandia
Diskoversion levytys: Päivi Kautto-Niemi, sov. Paul Fagerlund ℗ 1977 Finnlevy. Julkaistu albumilla Päivi.

   

Sulle silmäni annan

- Ti regalo gli occhi miei - Vittorio Ferri, suom. san. Saukki

Alkuperäinen suomenkielinen levytys: Seija Simola, sov. Aarno Raninen ℗ 1969 Discophon
Diskoversion levytys: Seija Simola, sov. Veikko Samuli ℗ 1984 Polarvox. Julkaistu albumilla Tunteet.

   

Surujen kitara

- Johnny Guitar - Victor Young - Peggy Lee, suom. san. Orvokki Itä

Alkuperäinen suomenkielinen levytys: Metro-tytöt, sov. Toivo Kärki ℗ 1954 Fazer
Diskoversion levytys: Päivi Kautto-Niemi, sov. Paul Fagerlund ℗ 1977 Finnlevy. Julkaistu albumilla Päivi.

   

Sä vain tiedät mistä aloittaa

- Don't let me be misunderstood - B. Benjamin - S. Marcus - G. Caldwell, suom. san. Pertti Reponen

Alkuperäinen* suomenkielinen levytys: Kirka, sov. Esko Linnavalli ℗ 1970 Scandia.
* Lasse Mårtenson oli levyttänyt laulun suomeksi ennen Kirkaa eri sanoituksella.
Diskoversion levytys: Taiska, sov. Jori Sivonen ℗ 1978 Finnlevy. Julkaistu albumilla Taiska.

   

Tulenliekki

Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa

Alkuperäinen levytys: Eila Pienimäki, sov. Toivo Kärki ℗ 1960 Fazer
Diskoversion levytys: Päivi Kautto-Niemi, sov. Kim Kuusi ℗ 1978 Finnlevy. Julkaistu albumilla Sun luokses jään.

   

Täysikuu

Säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa

Alkuperäinen levytys: Olavi Virta, sov. Toivo Kärki ℗ 1953 Fazer
Diskoversion levytys: Eini, sov. Kassu Halonen - Janne Louhivuori ℗ 1978 Finnlevy. Julkaistu albumilla Eini.

   

18. heinäkuuta 2016

Suomidiskotärpit # 3

Kesällä 2016 Finnhitsaaja-blogin teemana on suomidisko. Suomidiskotärpit-juttusarjassa pengotaan arkistojen aarteita ja esitellään muutamia diskoaikakauden helmiä ja kulttiklassikoita. Levytyksistä on tarjolla Spotify-linkki ja/tai Youtube-video.

Suomidiskotärpit-sarjan kolmannessa osassa esitellään vuosina 1980–1985 levytettyjä kansainvälisten diskohittien suomenkielisiä käännösversioita. Tarkoituksena ei ole esitellä tuttuakin tutumpia kappaleita tai kaikkein kuluneimpia ikivihreitä. Käännöskappaleiden kulttuuri oli vielä 80-luvun alkupuoliskolla vahvasti voimissaan suomalaisessa iskelmäteollisuudessa. Kasarihittien härmäläiset vastineet menivät ajoittain melkoisen campin puolelle...

Edelliset tekstit:
Suomidiskotärpit # 2
Suomidiskotärpit # 1

Taiska – Villi vapaudenkaipuu

- Looking for freedom - Jack White - Gary Cowtan, suom. san. Raul Reiman, sov. Jori Sivonen ℗ 1980 Finnlevy

Monet mieltävät Looking for freedomin David Hasselhoffiin, joka nousi levytyksellä Keski-Euroopassa listojen kärkeen vuonna 1989. Historian siivet havisivat, kun Hoff esitti laulun Berliinin muurin raunioilla vuodenvaihteessa 1989–90. Laulu on kuitenkin alun perin levytetty Saksan liittotasavallassa jo vuonna 1978. Englanniksi sen levytti Marc Seaberg ja saksankielisen version Auf der Straße nach Süden Tony Marshall. Vain kaksi vuotta ensijulkaisunsa jälkeen laulu päätyi Taiskan levytettäväksi. Vuonna 1980 ei tietenkään voinut vielä aavistaa kuinka suuri klassikko laulusta muodostuisikaan kymmenisen vuotta myöhemmin. Hasselhoffin version innoittamana Anita Hirvonen levytti laulusta vuonna 1990 oman versionsa Hullu vapauden kaipuu uudella sanoituksella.



Markku Aro – Sua en saa puhumaan

- We don't talk anymore - Alan Tarney, suom. san. Pertti Reponen, sov. Kalervo Halonen ℗ 1980 Finnlevy

Sir Cliff Richard on tehnyt todellista listahistoriaa Britanniassa. Hän on ainoa esiintyjä, joka on saavuttanut virallisia listasijoituksia seitsemänä vuosikymmenenä. Listaykkösenä hän on ollut viidellä eri vuosikymmenellä. 1970-luku oli tälle 50- ja 60-lukujen teini-idolille menestyksen kannalta hieman hiljaisempaa aikaa. Vuosikymmenen lopulla hän onnistui kuitenkin taas palaamaan listojen kärkeen. Devil woman vuonna 1977 oli herättänyt jo paljon kiinnostusta, mutta vuosikymmenen kruunasi kesällä 1979 julkaistu We don't talk anymore, josta tuli Cliff Richardin ensimmäinen brittilistan ykkönen sitten Congratulations-euroviisun vuodelta 1968. We don't talk anymore -superhitillä Richard osoitti epäilijöilleen, ettei jäänyt vain yhden aikakauden supertähdeksi. Cliff Richard ei myöskään pudonnut kehityksen kelkasta: olihan We don't talk anymoren soundimaailma aikanaan moderni ja ajan hengessä. Suomessakin We don't talk anymore nousi listoilla kärkisijoille. Markku Aron lisäksi laulun suomenkielisen version levyttivät Juhamatti ja ELF-yhtye.



Kirka – Kesällä kaikki on toisin

- 10 o'clock postman - Tim Norell - Björn Håkanson, suom. san. Raul Reiman, sov. Veikko Samuli ℗ 1980 Finndisc

Kirkan ura eli 70-luvun jälkipuoliskolla ja 80-luvun alussa suvantovaihetta, vaikka hänen levytettäväkseen tarjottiin lukuisia mainioiden kansainvälisten hittien suomenkielisiä versioita. Ruotsalainen Secret Service -yhtye oli syntynyt vuoden 1979 Melodifestivalenia – eli Ruotsin euroviisukarsintoja – silmällä pitäen. Siellä jäsenet esiintyivät vielä nimellä Ola + 3, mutta pian kilpailun jälkeen keksittiin iskevämpi nimi Secret Service. Heidän esikoisalbuminsa sisälsi kaksi merkittävää hittiä: Oh Susie ja tämä 10 o'clock postman, joka nousi listoille Ruotsin lisäksi muun muassa Saksassa ja Itävallassa. Esikoisalbumi osoittautui Ruotsissa melkoiseksi menestykseksi. Eihän tämä levytys nyt varsinaisesti ole diskoa, mutta jos Mikä fiilis -kokoelmillekin kelpasivat Markku Aron Rainbow-veto ja Fredin Bowie-cover, niin menköön nyt tämä ehta kasari tässä yhteydessä...



Satu Pentikäinen – Yhdessä pystymme siihen

- Magic - John Farrar, suom. san. Raul Reiman, sov. Veikko Samuli ℗ 1981 CBS Records

Olivia Newton-John nousi ilmiömäiseen suosioon tähditettyään Grease-elokuvan naispääosan vuonna 1978. Kahta vuotta myöhemmin vuorossa oli Xanadu-elokuva. Itse leffa ei menestynyt kovinkaan hääppöisesti, mutta siinä kuultava musiikki sen sijaan kelpasi kuluttajille oikein hyvin. Soundtrack osoittautui kaupalliseksi menestykseksi. Rainassa kuultavista kappaleista Newton-Johnin esittämä Magic nousi Yhdysvalloissa jopa listaykköseksi. Suomessa sen sai levytettäväkseen nuori Satu Pentikäinen toiselle albumilleen Pellit auki (1981). Satu Pentikäisen kahdeksan vuotta kestänyt levytysura ajoittuu juuri suomidiskon kuumimpiin vuosiin (1979–1986).



Jaana Wilenius – Tiina Titityy

- Dance little bird - W. Thomas - T. Rendall, suom. san. Raul Reiman, sov. Kaj Westerlund ℗ 1981 PSO

1980-luvun alussa maailmalla hurahdettiin tiputanssiin. Hollantilaisen Electronica's-yhtyeen levytys nousi Suomessakin listaykköseksi. Tiputanssia tanssittiin jopa Linnan juhlissa Assi Koiviston johdolla. Suomessa on ollut hyvin usein tapana vääntää menestyneisiin instrumentaalisävellyksiin laulettu versio. Niinpä Raul Reiman sai tehtäväkseen kirjoittaa tiputanssin melodiaan sanoituksen. Sen sai levytettäväkseen aivan loppuvuodesta 1981 kotkalaissyntyinen Jaana Wilenius, jonka ainoaksi jäänyt albumi No sitä sattuu (1982) on noussut iskelmäpoikien keskuudessa melkoiseksi kulttiklassikoksi. Tiina Titityyn lisäksi älppärin suosikkeja ovat Kissan hyppysteppi, Härmän hurmaa heinäkuu ja Hei, tuokaa samppanjaa. "Sillä diskojytinää, sitä kunnon rytinää, sitä kyllä saa ja se viihdyttää..."



Anita Hirvonen – Ihanaa elämää

- Raising my family - Tom Vuma - Malcolm Watson, suom. san. Raul Reiman, sov. Veikko Samuli ℗ 1982 CBS Records

Tammi- ja helmikuussa 1982 Electronica'sin alkuperäisen Tiputanssin komeillessa listaykkösenä kakkossijalla väijyi Steve Kekanan Raising my family. Steve Kekana on luonut kotimaassaan Etelä-Afrikassa pitkän ja menestyksekkään uran, mutta vuonna 1980 levytetystä Raising my family -kappaleesta tuli hänen ainoa merkittävä kansainvälinen menestyksensä. Maaliskuussa 1982 Raising my family kohosi Suomessakin listaykköseksi. Maailmalla villinneestä hitistä saatiin käännösoikeudet ja Anita Hirvonen levytti siitä sangen mukaansatempaavan suomenkielisen version. Jos saavutti Steve Kekana suosiota Suomen listoilla, niin menestyipä Anitakin mainiosti: kappaleen sisältänyt De va kukku de -albumi nousi elokuussa 1982 peräti albumilistan ykköseksi!



Lea Laven – Mennäänks meille

- Musique magique / Crazy music - Jean Kluger - Daniel Vangarde, suom. san. Chrisse Johansson, sov. Veikko Samuli ℗ 1982 CBS Records

Raising my family nousi Suomessa uudestaan 1990-luvulla suosioon Sound of R.E.L.S. -yhtyeen versioinnin myötä. Samainen Sound of R.E.L.S. lämmitti uudelleen myös toisen tanssittavan kasarihitin Crazy music, josta oli toki tehty jo 1980-luvulla suomenkielinen versio. Crazy music on alun perin ranskalaisen Ottawan-duon levytys. Ottawan muistetaan parhaiten kappaleistaan D.I.S.C.O. ja Hands up. Duo levytti monista lauluistaan sekä ranskan- että englanninkieliset versiot. Crazy music kuului ranskaksi Musique magique. Laulu poimittiin Lea Lavenin vuonna 1982 julkaistulle albumille Bella cara. Vaikka Lavenin mahtava ääni pääsee parhaiten oikeuksiinsa sielukkaissa balladeissa, hänkin joutui 80-luvulla tekemään tuttavuutta konediskon kanssa. Banaalista sanoituksesta huolimatta Laven on joskus esittänyt laulua tanssilavakeikoillaan viimeisten laulujen joukossa. Sopiihan sanoituksen tematiikka erinomaisesti tanssilavoille, jotka ovat olleet aikoinaan tärkeitä kokoontumispaikkoja myös parinmuodostuksen kannalta: "mennäänks' meille vai mennäänks' teille?"



Paula Koivuniemi – Lähde kanssain

- Why tell me why - M. Duiser - P. Souer - G. Elias, suom. san. Pertti Reponen, sov. Markku Johansson ℗ 1982 Finnlevy

Tämän laulun monet suomalaiset tuntevat ensisijaisesti Carola Häggkvistin levytyksenä Säg mig var du står, joka on Främling-albumin (1983) toinen merkittävä hitti. Carolan Främling-albumihan on Ruotsin kaikkien aikojen myydyin pitkäsoitto ja se menestyi mainiosti Suomessakin. Alun perin laulu on kuitenkin hollantilaisen Anita Meyerin englanninkielinen levytys vuodelta 1981 Why tell me why, joka oli Alankomaissa suuri hitti ja listaykkönen kuuden viikon ajan. Laulusta tehtiin itse asiassa suomenkielinen versio jo ennen Carolan ruotsinkielistä. Paula Koivuniemi levytti kappaleen vuonna 1982 kultaa myyneelle albumilleen Luotan sydämen ääneen. Suomenkielinen versio on kuitenkin jäänyt vähälle huomiolle, sillä monelle Carolaa ja Paulaakin diggaavalle suomalaiselle on tullut yllätyksenä, että laulusta on ylipäätään tehty suomalainen versio ja vieläpä näin nimekkään laulajan esittämänä.



Taiska – Ei voittajaa

- J'veux d'la tendresse - Jean-Paul Dreau, suom. san. Raul Reiman, sov. Jori Sivonen ℗ 1981 Finnlevy

1980-luvun alussa konesoundit yleistyivät suomalaisessa iskelmäteollisuudessa. Erityisesti Jori Sivosta pidetään suomalaisen koneiskelmän pioneerina. Vuonna 1981 Sivosen johdolla valmistui Taiskalle levytys, jossa säestyksestä vastasivat ainoastaan koneet ilman ensimmäistäkään "oikeaa" instrumenttia. Tausta syntyi Rolandin Jupiter 8 -syntikalla ja Mini-Moogilla. Levytys lienee lajinsa ensimmäinen kotimaisessa iskelmäteollisuudessa. Laulu on alun perin ranskalaisen Janic Prévostin J'veux d'la tendresse, josta jopa itse Elton John teki englanninkielisen version Nobody wins. Taiskan energinen versio ei missään nimessä kalpene alkuperäisille versioille.

Sovittaja Jori Sivonen taustoitti Taiskan suomenkielisen version valmistumisprosessia vuonna 2005 Selvis-lehden haastattelussa seuraavasti:
"Aamulla kello 9 Takomostudiossa alettiin tehdä ja kello 6 seuraavana aamuna lopetettiin. Mini-Moogilla ja simppeleillä analogisilla sekvenssereillä trigattiin esim. virvelisoundi erilaisia kohinoita lisäämällä. Rumpukoneet siihen aikaan oli naurettavia vehkeitä, ei ollut vielä esim. TR-808:aa. Jokainen rumpusoundi oli vaan potikoita vääntelemällä väsättävä. Kyllä siinä meni valtavasti aikaa nimenomaan rumpujen tekemiseen. - - Pakko sanoa, kun sattumalta äskettäin kuulin sen biisin, ettei siinä mitään vikaa ole edelleenkään." (Selvis-lehti 02/2005)



Tuijamaria – Ai-ai Jussi

- Ay ay ay ay Moosey - David Jaymes - Geof Deane, suom. san. Juha Vainio, sov. Jori Sivonen & Markku Johansson ℗ 1983 Finnlevy

Tuija Maria Korpipää kuuluu suomidiskon tähdenlentoihin. Hänen levytysuransa kattaa kaikkiaan vain kaksi singleä, jotka molemmat julkaistiin vuonna 1983 artistin ollessa 18-vuotias. Molempien singlekiekkojen A-puolet ovat jääneet jossain määrin elämään. Ajankohtainen Pac-Man kuume on suomenkielinen versio Buckner & Garcia -duon hitistä Pac-Man Fever. Levytyksen myötä Tuijamaria pääsi esiintymään kyseisen tietokonepelin markkinointitilaisuuksiin. Tuijamarian suurin hitti oli kuitenkin ehdottomasti Ai-ai Jussi, joka on suomenkielinen versio Modern Romance -yhtyeen hitistä Ay ay ay ay Moosey. Juha Vainion suomenkielisessä tekstissä kuvaillaan inttilesken tuntoja. Nuorekkaan kielenkäytön lisäksi laulussa kuullaan armeijasanastoa: "sä milloin saat HLää..."

Ai-ai Jussi suorastaan villitsi Suomen iskelmännälkäistä kansaa kesällä 1983. Tuijamaria on kertonut Tony Latvan ja Petri Tuunaisen Iskelmän tähtitaivas -teoksessa ajatuksiaan lyhyestä iskelmätähden urastaan ja hittikappaleensa vastaanotosta:
"Ihmiset tungeksivat lavan edessä pyytäen Tuijamarian nimikirjoitusta mitä kummallisimpiin paikkoihin: fanikorttien lisäksi vaatteisiin, reisiin, käsivarsiin jne. Taiteilijanimeään raapustellessaan Tuija tunsi itsensä 'nöyrän huvittuneen hölmöksi' ja mietti, onko iskelmätähteys sittenkään hänen juttunsa." (Latva & Tuunainen 2004, 438)



Armi Aavikko – Paratiisi

- Paradise - L. Russell Brown - Joel Diamond, suom. san. Kaisu Liuhala, sov. Jori Sivonen ℗ 1983 Finnlevy

Vuonna 1982 valmistui kanadalaisyhdysvaltalainen elokuva Paradise, jonka juoni oli miltei suora kopio muutamaa vuotta aikaisemmin ilmestyneestä Blue Lagoon -rainasta. Teineille ja muille seksuaali-identiteetistään hämmentyneille suunnattu Paradise sisälsi runsaasti paljasta pintaa ja (pikku)tuhmaa kuvastoa. Elokuva itsessään ei menestynyt mairittelevasti, mutta siihen liittynyt musiikki osoittautui menestykseksi. Elokuvan teemabiisin Paradise lauloi sen naispääosan esittänyt – monien teinipoikien märkien päiväunien kohde – Phoebe Cates ja se nousi melkoiseksi hitiksi. Suomessakin Catesin levytys nousi singlelistalle syksyllä 1982. Suomeksi laulusta levytettiin useampikin versio. Edellä mainittu Tuijamaria levytti itse asiassa laulun Ai-ai Jussi -singlen B-puolelle. Syksymmällä Uusi Finnhits -kokoelmalla julkaistiin Armi Aavikon näkemys samaisesta laulusta. Armi on levyttänyt ilman Dannya toistakymmentä levytystä, muun muassa kokonaisen sooloalbumin vuonna 1981.



Eini / Anneli Pasanen – Tavataanko taas

- Manuel Goodbye - B. Dietrich - G. Grabowski - M. Simons - J. White, suom. san. Raul Reiman Einin versio: sov. Jori Sivonen ℗ 1983 Finnlevy Anneli Pasasen versio: sov. Kari Litmanen ℗ 1984 CBS Records

1980-luvun merkittävimpiä viihdeilmiöitä olivat ehdottomasti televisiosarjat Dynastia ja Dallas. Dallasissa Afton Cooperia esittänyt Audrey Landers aloitti uransa laulajana vuonna 1983. Tuolloin hänen laulajanuransa läpimurroksi osoittautui levytys Manuel Goodbye. Vaikka monet suhtautuivatkin aluksi hieman huvittuneena Dallasin Afton Cooperiin laulajana, Audrey Landers on siitä lähtien luonut pitkän uran levyttävänä artistina, jolta on julkaistu albumeja jo neljällä vuosikymmenellä. Erityisesti hän on nauttinut suosiota saksankielisessä Keski-Euroopassa. Manuel Goodbye poimittiin alun perin Einin levytysrepertuaariin. Eini oli 1980-luvun alkupuoliskolla yksi Suomen suosituimpia diskolaulajia, joten hän oli sangen luonteva valinta kansainvälisten diskohittien suomenkielisten versioiden esittäjäksi. Anneli Pasanen levytti seuraavana vuonna kilpailevalle levy-yhtiölle oman versionsa kappaleesta. Laulu ehkä kuitenkin sopi paremmin diskomimmi-Einille kuin hienostuneempien chansonien tulkkina kunnostautunelle Pasaselle...

   

Meiju Suvas – Kova duuni on rahaa

- She works hard for the money - Donna Summer - Michael Omartian, suom. san. Raul Reiman, sov. Kaj Westerlund ℗ 1983 Finnlevy

Meiju Suvas nousi raketin lailla suomalaisten artistien eturiviin vuonna 1982, kun hänen esikoisalbuminsa myi upeasti yli 54 000 äänitettä. Hienosti menestyneen albumin myötä Meijusta tuli yksi Suomen suosituimpia – ellei hetkeksi aikaa peräti suosituin – diskomusiikin esittäjiä. Keväällä 1983 diskotähti Donna Summer levytti yhden suurimmista hittikappaleistaan She works hard for the money, joka nousi ympäri maailmaa listojen kärkeen. Suomessakin se oli parhaimmillaan singlelistan neljäntenä. Pomminvarmalta hitiltä vaikuttanut She works hard for the money käännettiin suomeksi Meijun toiselle albumille, jolle oli tarve etsiä mahdollisimman potentiaalisia hittikappaleita. Suomenkielinen versio tarjoilijatytön sielunelämästä ei kuitenkaan osoittautunut yhtä suureksi menestykseksi kuin alkuperäinen, vaikka siinä lauotaan elämän suuria totuuksia: "kova duuni on rahaa, jota tarvii jokainen". Ja mitä sillä rahalla voi tehdä? Näin runoili Raul Reiman käännöksensä c-osassa: "Työssä kun käyt, palkan saat nostaa / itselles voit viihdettä ostaa / aarteita maan omistamaan / prinssit sekä prinsessat päällä maan." Näin on selitetty markkinatalouden lainalaisuuksia diskoiskelmän muodossa. Meiju Suvaksen toinen albumi Pidä musta kiinni menestyi myös mukavasti myyden kultaa.



Markku Aro & Nisa Soraya – Trala laa

- Tralala - Eddy Ouwens - A. van Olm, suom. san. Raul Reiman, sov. Kalervo Halonen ℗ 1984 Finnlevy

CAMP-VAROITUS! Markku Aron ja singaporelaisen Nisa Sorayan yhteistyö on yksi suomalaisen iskelmähistorian kiehtovimpia tarinoita. Pariskunnan varsinainen läpimurto koitti vuoden 1981 euroviisukarsinnoissa duetolla Mun suothan tulla vierees sun. Seuraavana vuonna Nisan sooloura lähti komeaan liitoon hitillä Huone 105. Vuonna 1982 julkaistiin Nisan kokopitkä sooloalbumi. Markku Aro ja Nisa Soraya palasivat yhdessä samaan levytysstudioon vielä vuonna 1984, kun hollantilaisen Phil & Company -duon ilmeisesti sensuelliksi tarkoitetuksi hitille Tralala kaivattiin suomenkielistä versiota. Jos alkuperäinen esitys on jo tarpeeksi päätön, niin suomenkielinen versio on suorastaan tyrmäävä. "Uuu, sä saat mut trala laan ja ding däng dong!" Entä minkäköhän eufemismi on ilmaisu "nyt soi mun dingeling"? Kulttiklassikkoainesta.



Leena Vanamo – Viet itsekontrollin

-Self Control - G. Bigazzi - R. Riefoli, suom. san. Vexi Salmi, sov. Vesa Torppa ℗ 1984 CBS Records

Laura Branigan saavutti 80-luvun alkupuoliskolla jättihittejä levyttämällä omia versioitaan italialaisista kappaleista. Gloria oli ollut alun perin Umberto Tozzin kappale, kuten myös Ti amo, josta Branigan teki niin ikään coverin. 1984 italialistähti Raf (oik. Raffaelle Riefoli) levytti Self controlin, josta tuli jo hänenkin versionaan mainitsemisen arvoinen menestys. Braniganin version myötä laulusta tuli kuitenkin maailmanlaajuinen megahitti ja yksi vuoden 1984 merkittävimmistä pop-hiteistä. Vexi Salmi käänsi – tosin 1980-luvulla usein käyttämällään salanimellä Antero Ollikainen – hitin suomenkieliseen asuun Viet itsekontrollin. Laulusta levytettiin kaksi merkittävää versiota. Leena Vanamo oli tullut tutuksi muun muassa Frederikin taustalaulajana. Vuonna 1984 hän levytti Reetun kanssa duettona italoiskelmän Haluan vain sun, joka esitettiin muun muassa Levyraadissa, minkä myötä Leena Vanamo saavutti suuren yleisön huomion ensimmäisen kerran. Samana vuonna julkaistiin Leena Vanamon pitkäsoittoalbumi Sua haluan, jonka vetonaulana oli tämä Viet itsekontrollin. Vanamo kutsuttiin Toivotaan toivotaan -ohjelmaan esittämään hittikappaleensa. Lopputuloksena syntyi video, joka on noussut YouTube-aikoina suorastaan kulttiklassikoksi. Sairaanhoitajankin työtä tehnyt artisti oli mukana suunnittelemassa videon tematiikkaa ja koreografiaa.



Kilpailu käännöskappaleista oli kuitenkin ajoittain suorastaan armotonta. Viet itsekontrollin vaikutti niin varmalta hitiltä, että kilpaileva levy-yhtiö antoi laulun Meiju Suvaksen levytettäväksi. Meiju Suvas oli tuohon aikaan Suomen suosituimpia diskoesiintyjiä, kun taas Leena Vanamo oli vasta aloittelemassa soolouraansa. Valitettavasti Meiju Suvas onnistui osittain "varastamaan" hitin Vanamolta, ja ainakin nykyään Suvaksen versio on tunnetumpi. Oman huvittavan piirteensä suomidiskon jumalattarien kilpailuasetelmaan toi se, että sekä Meiju että Leena Vanamo olivat ennen läpimurtojaan toimineet yhdessä samaan aikaan Frederikin kesäkiertueella taustalaulajina.

Marion – Nainen

- Voglio - R. Ferrato - S. Menegale - G. Monetto - A. Zitelli, suom. san. Raul Reiman, sov. Antti Hyvärinen ℗ 1984 EMI Finland

Myös Marion Rung joutui suomidiskon aikakaudella tekemään tuttavuutta uudenlaisen iskelmäsoundin kanssa. Marionilta julkaistiin vuosina 1983 ja 1984 kaksi albumia Elän kauttasi ja Nainen, jotka tunnetaan nykyään Marionin konedisko-albumeina. Älppärit eivät kuitenkaan menestyneet ja 1970-luvun supertähden suosio syöksyi näinä aikoina melkoiseen alamäkeen. Vuonna 2005 Marionin tuotannosta julkaistiin 4 CD:n boksi, jonka esittelytekstissä Juha Nikulainen ja Jaripekka Koikkalainen kuittaavat näiden albumien tyylin lyhyen diplomaattisesti: "ehkä uudistunut tyyli syntetisaattorisoundeineen oli hieman liian suuri muutos Marionin laulujen ystäville". Molemmat albumit sisältävät kuitenkin myös kohokohtansa. Niihin on ehdottomasti luokiteltava tämä Nainen-albumin nimikkobiisi, jonka alkuperäinen italialainen versio on jäänyt kuitenkin sangen tuntemattomaksi. Vauhdikasta kasarisovitusta dominoivat Kari Litmasen soittama syntetisaattori ja Jartsa Karvosen sähkörummut.



Tarja Jykylä – Kädestä päivää

- Amore amore - C. Conti - D. Pace, suom. san. Raul Reiman, sov. Laszlo Varga ℗ 1985 Polarvox

Tarja Jykylä kuuluu suomidiskon lukemattomiin tähdenlentoihin. Hän kävi levyttämässä ensimmäiset levytyksensä jo 1970-luvun puolella, mutta hänen soolouransa käynnistyi kunnolla vasta 1980-luvun puolivälissä. Tarja Jykylän ainoaksi jäänyt albumi julkaistiin vuonna 1985. Jykylän LP-levyltä on noussut muutamia kulttiklassikoita, kuten esimerkiksi tämä italoiskelmä Amore amore, josta tuli Raul Reimanin kynäilemänä Kädestä päivää.



Eila Torvela – Kuin tälli päähän

- Te quiero mi amor - S. Collins - A. Bärtels, suom. san. Raul Reiman, sov. Kaj Westerlund ℗ 1985 Finnlevy

"Kun pyysin illalla leipää, pappa sanoi näin: no ken sitä yöllä nyt syö", lauloi uusi tulokas Eila Torvela Suomen kansalle vuoden 1984 Kevään sävelen finaalissa. Torvelan esittämä laulu Hulivilityttö ei menestynyt kilpailun asiantuntijaraadin äänestyksessä, mutta Suomen iskelmännälkäinen kansa otti uuden tulokkaan avosylin vastaan. Eila Torvela levytti muutaman vuoden ajan Anita Hirvosen ja Tarja Ylitalon hengessä rempseitä ralleja, joista kulttiklassikoiden asemaan ovat nousseet muun muassa Köyhä ja savolainen, Tynamiitti tappaa sekä tämä Kuin tälli päähän, joka on alun perin espanjankielisestä otsikostaan huolimatta saksalainen kasaridiskoschlager.



Vicky Rosti – Riisu pois jo arkipaita

- Wake me up before you go go - George Michael, suom. san. Erkka Kettunen, sov. Kalervo Halonen ℗ 1984 Finnlevy

Suomalaisessa iskelmäteollisuudessa tehtailtiin käännöskappaleita ahkerasti aina 1980-luvun puoliväliin asti. Niinpä siihen asti aina, kun esimerkiksi Britannian tai Yhdysvaltojen listoille nousi uusia esiintyjänimiä, niin heidänkin hittikappaleistaan pyrittiin saamaan käännösoikeudet. George Michaelin ja Andrew Ridgeleyn Wham-duoakin ehdittiin coveroida suomeksi sen jälkeen, kun duo nousi suursuosioon Wake me up before you go go -hitillään vuonna 1984. Whamin lopullisen läpimurtohitin suomenkielisen tekstin kynäili uuden sukupolven lauluntekijä Erkka "Edu" Kettunen. Riisu pois jo arkipaita on kuitenkin vuosien saatossa ehtinyt herättää hilpeyttä. Laulun sai levytettäväkseen Vicky Rosti, joka oli vetäytynyt keikkalavoilta 1980-luvun alkaessa halutessaan keskittyä perhe-elämään, mutta kävi kuitenkin silloin tällöin levyttämässä satunnaisia levytyksiä.



Jokke Seppälä – Kuiskaus

- Careless whisper - George Michael - Andrew Ridgeley, suom. san. Edu Kettunen, sov. Kassu Halonen ℗ 1985 Polarvox

Edu Kettunen kirjoitti suomenkielisen tekstin myös toiseen suuren luokan Wham-klassikkoon. Tai oikeastaanhan Careless whisper merkittiin George Michaelin soolohitiksi, vaikka se julkaistiinkin Whamin menestysalbumilla Make it big. Alkuperäinen Careless whisper menestyi syksyllä 1984 mainiosti myös Suomen listoilla nousten parhaimmillaan kakkossijalle. Suurhitin suomenkielisen version levytti Jokke Seppälä, joka oli 1980-luvun alkuvuosina julkaissut useamman albumillisen laadukasta englanninkielistä tanssimusiikkia. Sisarusduo CatCat levytti Kuiskauksesta tunnetumman version platinaa myyneelle albumilleen Bye Bye Baby vuonna 1994. CatCatin version sanoitus mukailee Edu Kettusen alkuperäistä, joskin jotkut kohdat on muokattu sisarusten vauhdikkaaseen versioon sopivammaksi.



Meiju Suvas – Ota kii

- You're my heart, you're my soul - Steven Benson, suom. san. Chrisse Johansson, sov. Jori Sivonen ℗ 1985 Finnlevy

Modern Talkingiakin ehdittiin vielä levyttää suomeksi ennen kuin käännöshittien kulttuuri tyrehtyi lähes olemattomiin suomalaisessa iskelmäteollisuudessa. Duon läpimurron You're my heart, you're my soul suomenkielisen version Ota kii sai levytettäväkseen Seija Simola, jolle kappale ei missään nimessä sopinut parhaalla mahdollisella tavalla. Modern Talkinginin edustama keskieurooppalainen synthpop-genre on kieltämättä todella kaukana siitä sielukkaasta musiikista, millä Seija Simola saavutti läpimurtonsa 1960-luvun lopussa. Ota kii -laulusta levytti oman versionsa myös Meiju Suvas, jonka diskoimagoon ja levytysrepertuaariin laulu sopikin huomattavasti paremmin. Meiju olisi voinut saada Ota kii -levytyksestä isonkin hitin, mutta jostain kumman syystä hänen levytyksensä julkaistiin vain singlellä ja eri esittäjien kokoelmalevyillä.



Eini – Viides kevät

- Do you wanna - Dieter Bohlen, suom. san. Raul Reiman, sov. Jori Sivonen ℗ 1985 Finnlevy

Modern Talkinginin debyyttialbumi The 1st Album menestyi erinomaisesti Suomessa nousten heinäkuussa 1985 jopa albumilistan ykköseksi. You're my heart, you're my soul -superhitin lisäksi albumin kuudes raita Do you wanna poimittiin Einin levytettäväksi hänen vuonna 1985 julkaistulle albumilleen. Hyvin pian vuoden 1985 jälkeen diskoiskelmä poistui muodista, suomalaisessa musiikkikentässä alkoi iskelmän kriisi ja käännöshittien tehtaileminen hyytyi täysin. Monet suomidiskoa esittäneet artistit joutuivat levyttämään toisenlaista musiikkia tai lopettivat levyttämisen kokonaan. Muutamat kestotähdet, kuten esimerkiksi juuri Eini, jatkoivat uraansa toisenlaisen iskelmämusiikin parissa. Myös Viides kevät päätyi myöhemmin CatCatin levytettäväksi.




Juttua muokattu 30.12.2016. Lisätty Jokke Seppälän ”Kuiskaus”, johon viitattiin jo alkuperäisessä tekstissä, mutta jonka video ilmestyi YouTubeen vasta nyt.

Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustoilta Sisältää hitin – Suomen listalevyt, Suomen vanhat albumilistat sekä Suomen vanhat singlelistat.

2. heinäkuuta 2016

Kuukauden levyartikkeli: Berit – Sinä olet hän (VIP-Music, 1984)

Kesällä 2016 Finnhitsaaja-blogin teemana on suomidisko, joten myös albumiartikkelit keskittyvät vahvasti tähän genreen. Suomidiskon aikakaudella jopa valtakunnan virallisen humppatytön titteliä kantaneesta Beritistä kuoriutui diskoiskelmien tulkki. Toisin kuin edellisen albumiartikkelin artisti Seija Simola, Berit oli uudesta aluevaltauksesta mielissään. Veikko Samulin luotsaaman diskoimagon myötä levynmyynti lähti nousuun, kuuntelijakunta laajeni ja keikkoja riitti. Sinä olet hän -albumi sai jopa tunnustuksen Vuoden diskolevynä!

Berit (oik. nyk. Tuula Nordström, o.s. Härmä, ent. Etola) on mielletty pitkään miltei valtakunnan viralliseksi humppatytöksi. Berit on uransa aikana levyttänyt runsaasti perinteistä tanssimusiikkia, muun muassa legendaarisen Dallapé-orkesterin solistina. Artisti itse on kuitenkin ajoittain kokenut humppatytön-leiman jopa suoranaiseksi rasitteeksi, sillä hän ei halunnut leimautua vain yhden tyylilajin tulkiksi. Berit oli sen vuoksi erittäin tyytyväinen, että 1980-luvulla yhteistyö Veikko Samulin kanssa vei hänen levytysrepertuaarinsa nuorekkaamman diskoiskelmän suuntaan. Beritin levytysura oli ollut ennen diskovaihettakin sangen monipuolinen, mutta siitä huolimatta häneen oli assosioitu useimmiten vanha tanssimusiikki ja puhtoisen maalaistytön "imago".

Teini-ikäisenä Tuula Härmä kuunteli – kuten monet muutkin ikäisensä – Beatlesia ja Rolling Stonesia. Ennen levytysuransa alkamista hän esitti keikoillaan tyypillistä 1960-luvun angloamerikkalaista pop- ja rock-musiikkia: muun muassa Dusty Springfieldia, Petula Clarkia ja Cilla Blackia. Tuula oli ehtinyt esiintyä ammattimaisemmin jo viitisen vuotta ennen kuin levy-yhtiön ovet aukenivat. 14-vuotiaana alkuvuodesta 1964 hän voitti kotikylällään Hankasalmella järjestetyt iskelmälaulukilpailut. Nuori Tuula esitti antaumuksella Skeeter Davisin hitin The end of the world. Monet muut kilpailijat kävivät esittämässä useamman kilpailukappaleen, mutta Tuulalle käytiin ilmoittamassa, ettei hänen tarvitsisi toistamiseen nousta lavalle. Aluksi hän järkyttyi, koska oletti kehotuksen johtuneen siitä, että hän oli ollut niin huono. Lopulta selvisi, että syy oli ollut täysin päinvastainen. Hän oli ollut niin ylivoimainen, että kilpailun tuomarina toiminut Seppo Hanski kuulutti hänet voittajana lavalle.

Levytysura alkoi vuonna 1969 PSO-levy-yhtiössä. Levy-yhtiössä keksittiin taiteilijanimi Berit ja uudesta parikymppisestä kiinnityksestä muovattiin kiltti ja herttainen perhetyttö. Berit on itse vuonna 2010 Veikko Tiiton haastattelussa todennut imagostaan, että häntä on "aina kiinnostanut, että mikä on se maalaistytön leima, joka minuun on lyöty? Onko se se, että otan ihmiset aina tasavertaisina enkä ole asettanut itseäni yläpuolelle? Olen tavallinen, toisin sanoen!"

Beritin ujo ja pehmeä imago löi hyvin läpi. Beritin uran alkuaikoina erästä hänen keikkaansa mainostettiin paikallislehden ilmoituksessa seuraavanlaisella luonnehdinnalla: "Siinä tyttö toisenlainen, eikä tavallinen lumppu. Eipä kumoo kolpakoita, eikä roiku suusta tumppu."

Beritin esikoisalbumi julkaistiin 1971.
Jo Beritin ensimmäisessä levytysvalinnassa ammennettiin vanhasta tanssimusiikista. Katulyhdyt on Usko Kempin säveltämä humppa, joka oli levytetty alun perin jo vuonna 1938. Beritin versio nousi listoille ja oli parhaimmillaan kesäkuussa 1969 Suomen 12. myydyin single. Samanlaista reseptiä jatkettiin Beritin seuraavassa levytyksessä Odessa, joka sekin nousi listoille. Kun kaksi ensimmäistä singlejulkaisua menestyivät kohtuullisesti, Berit vakiinnutti asemansa levy-yhtiönsä artistikatraassa. Berit levytti PSO:lle aina siihen asti, kunnes levy-yhtiön toiminta lopetettiin vuonna 1981. Ensimmäinen kokopitkä albumi julkaistiin vuonna 1971. Beritin varhaisista levytyksistä vastasi legendaarinen tuottaja Jörgen Petersen, jota Berit on useaan otteeseen kutsunut musiikkimaailman isähahmokseen.

Humppatytön leima lyötiin Beritiin viimeistään hänen toisen albuminsa myötä. Vuonna 1972 Berit levytti ikonisen Dallapé-orkesterin säestämänä albumin, jolle annettiin nimeksi Humppatyttö Berit. Monet mieltävät Dallapén Juha Vainion laulun mukaisesti lähinnä sotia edeltävään aikaan. 1930-luvulla Dallapé olikin Suomen ylivoimaisesti suosituin tanssi- ja viihdeorkesteri. Dallapén toiminta on kuitenkin jatkunut näihin päiviin asti. Silloin tällöin orkesteri on laitettu telakalle, mutta aina se on herätetty uudelleen henkiin. Beritin Dallapé-levytysten kapellimestarina toimi Eero Lauresalo, joka oli ollut orkesterissa jo 1930-luvulla sen suuruuden päivinä. Berit ja Dallapé levyttivät toisenkin yhteisalbumin vuonna 1977.

1970-luvun jälkipuoliskon humppabuumia
luonnehdittiin oivaltavasti vuoden 1979 Mitä,
missä, milloin
-teoksessa. Tässä yhteydessä
keulakuvaksi päätyi Beritin kollega Eija
Sinikka: "Humppa ja muu lähinnä vanhaksi
tanssimusiikiksi luokiteltava laulelun lohko on
vahvimmin Eija Sinikan ohjelmistoa. Tällaiset
iskelmät pysykööt elossa uudempien virtausten
lisänä, koska niissä on sittenkin suhteellisen
harvinaista kotoista omaperäisyyttä."

Beritin levy-yhtiö PSO profiloitui etenkin 1970-luvulla vanhan tanssimusiikin tuotannossa. Beritin lisäksi yhtiölle levyttivät muun muassa Eija Sinikka sekä supersuosittu Erkki Junkkarinen, joka teki suomalaista levymyynnin historiaa, kun hänen vuonna 1975 julkaistu albuminsa Ruusuja hopeamaljassa myi ensimmäisenä kotimaisena äänitteenä yli 100 000 äänitettä. Junkkarisen suursuosio synnytti suorastaan Junkkaris-"ilmiön". Hänestä tuli viihdelehdistön vakiokasvo, jonka seitsemän muutakin albumia myivät lyhyessä ajassa kultalevyyn oikeuttavan määrän. 1970-luvun jälkipuoliskolla Suomessa alkoi humppabuumi, mitä ilmensi muun muassa Lappeenrannassa vuodesta 1977 lähtien järjestetyt huippusuositut humppafestivaalit. PSO otti kaiken humppakuumeesta irti. Yhtiölle levyttivät monet vanhan liiton tanssittajat, kuten Veikko Tuomi ja Kalevi Korpi. Uuden sukupolven humppaajia taas edusti trio Mutkattomat, jonka Jätkän humppa nousi listojen kärkeen kesällä 1977. Näin ollen ei ole mikään ihme, että PSO:n artistina Berit sai levytettäväkseen vanhaa tanssimusiikkia ja humppatytön leiman otsaansa, vaikka hän ei noussutkaan vielä samanlaiseen suosioon kuin esimerkiksi Eija Sinikka – Junkkarisesta puhumattakaan. Beritkin oli 70-luvun viimeisinä vuosina vakiokasvo Lappeenrannan humppafestivaaleilla. Beritin albumit eivät 1970-luvulla saavuttaneet virallisia listasijoituksia, mutta hänen varsinaista kohdeyleisöään taisivatkin olla niin kutsutut "kansan syvät rivit", jotka ostivat musiikkinsa c-kasettien muodossa maaseudun marketeista ja huoltoasemilta.

Vaikka Berit ei kahden ensimmäisen singlensä jälkeen saavuttanutkaan pitkään aikaan varsinaisia listahittejä, levy-yhtiö uskoi artistinsa siipien kantavuuteen. 1970-luvulla Beritiltä julkaistiin kaikkiaan seitsemän albumia. Valtakunnallista julkisuutta hän saavutti Syksyn sävel -kilpailussa, johon hän osallistui ensimmäistä kertaa vuonna 1972 Valto Laitisen sävellyksellä Katselen toisien onnea (6. sija) ja toisen kerran 1979 Jörgen Petersenin sävellyksellä Ei kyynelhelmiin suostu sydämein (9. sija). Vaikka jälkimmäinen laulu ei menestynytkään loppukilpailun postikorttiäänestyksessä mairittelevasti, se on vuosien saatossa muodostunut toivekonserttien kestosuosikiksi. Beritin muista varhaisista levytyksistä on jäänyt elämään italialaista alkuperää oleva Sattuma kuljettaa (Fin che la barca va) vuodelta 1972. Vaikka tämäkään levytys ei noussut myyntilistoille, monet aikalaiset muistavat laulun. Onpa Beritin levytysrepertuaarissa sellainenkin meriitti kuin Jori Sivosen kaikkien aikojen ensimmäinen levytetty sävellys Laitumella vuodelta 1975.

1980-luvun lähestyessä perinteinen tanssimusiikki jäi taka-alalle, ja Beritin levytysmateriaali alkoi koostua ajanmukaisemmasta iskelmätyylistä. Hänen levytettäväkseen valikoitui entistä enemmän etelä- ja keskieurooppalaisia käännösiskelmiä. Tuottajina hääräsivät muun muassa Kaj Westerlund ja Markku Johansson. 70- ja 80-lukujen vaihteen Berit-levytysten kohokotiin voitaisiin luokitella muun muassa italoiskelmä Elämää vain (Cosa farai), Julio Iglesiasin tuotannosta poimittu Osa pienen pieni vain (Por un poco de tu amor), euroviisuvoittaja Vicky Léandrosin alun perin levyttämä kaihoschlager Sä vaikka oot vierelläin (Wenn die Sehnsucht nicht wär) sekä hauska kroatialaisrallatus Diridonda, jonka Berit pääsi esittämään televisiolähetyksessä solttupojille. Kotimaisista sävellyksistä edukseen erottuu Markku Johanssonin säveltämä koskettava Pieni kuningatar.

PSO-levy-yhtiön toiminta päätettiin lopettaa vuonna 1981. Yhtiön levytyskatalogi ja levymerkit myytiin Suomen suurimmalle levy-yhtiölle Fazer Finnlevylle, jonne monet PSO:n artisteista jatkoivat levyttämistä. Beritin albumit oli julkaistu Blue Master -levymerkillä, jonka toiminta jatkui vielä Fazerin puolella. Beritin ensimmäinen PSO:n jälkeinen albumi Tähtikesä julkaistiin vuonna 1982. Sen suosituimmiksi kappaleiksi osoittautuivat albumin nimikkobiisi Tähtikesä sekä Rakkaus voittaa. Molemmat laulut ovat käännöshittejä: ensinmainittu alun perin Alla Pugatšovan Zvezdnoje leto, jälkimmäinen Anna Vissin Mono i agapi, joka edusti Kyprosta vuoden 1982 Eurovision laulukilpailuissa sijoittuen hienosti viidenneksi. Suomalaisten mielestä alkuperäisessä kreikankielisessä laulussa laulettiin monoista ja kaapeista, mutta Juha Vainio malttoi kuitenkin olla tarttumatta suomenkielisessä sanoituksessaan sellaiseen tematiikkaan. Sekä Tähtikesä että Rakkaus voittaa herättivät kohtuullisesti huomiota, mutta nämäkään kaksi laulua eivät onnistuneet nostamaan Beritin suosiota niin suuriin lukemiin kuin levy-yhtiö oli kaavaillut. Suuressa levy-yhtiössä Berit ajautui uudenlaisen tilanteen eteen. PSO:lla hän oli saanut levyttää ilman tulosvastuuta miltei vuosittain uuden albumin. Fazerilla sama tahti ei enää onnistunut. Koska levy-yhtiön johtoporras ei ollut täysin tyytyväinen Tähtikesä-LP:n myyntilukuihin, Beritille ilmoitettiin, ettei hänen seuraava albuminsa olisi yhtiön julkaisujen ykkösprioriteeteissa. Ainakaan sitä ei julkaistaisi seuraavan vuoden aikana. Temperamenttinen taiteilija tulistui hyllyttämisestä ja marssi Fazerilta pois ovet paukkuen. Berit kävi aluksi kyselemässä levytyssopimusta CBS-levy-yhtiöstä. CBS:llä työskennellyt Ulf Ahrenberg ilmoitti perustaneensa vastikään Veikko Samulin ja Raimo "Rexi" Keron kanssa uuden levy-yhtiön ja houkutteli Beritiä sen artistiksi. Ehdotukseen sisältyi myös porkkana: mikäli Berit saapuisi uuteen levy-yhtiöön, hän saisi levytettäväkseen maailmanhitin Words.

Vuonna 1983 Ahrenberg, Samuli ja Kero perustivat VIP-Music -levy-yhtiön. Vaikka VIP-Musicin toiminta ei kestänyt kuin kolme vuotta, se jätti ohittamattoman jälkensä suomalaisen kasari-iskelmän historiaan. Levy-yhtiön musiikillisena nokkamiehenä toimi tarttuvien iskelmämelodioiden mestari Veikko Samuli, jota iskelmäharrastajat pitävät yleisesti yhtenä Suomen kaikkien aikojen parhaimpana viihdemusiikin säveltäjänä. Veikko Samulin ura kotimaisen ääniteteollisuuden palveluksessa niin säveltäjänä, sovittajana kuin tuottajana alkoi 1970-luvun puolivälissä. Varhaisimpia Samulin säveltämiä merkkiteoksia ovat muun muassa Katri Helenan levyttämät ikivihreät Syysunelma, Katson autiota hiekkarantaa ja Mun sydämeni tänne jää – sekä tietysti suomalaista iskelmähistoriaa vuonna 1977 tehnyt Dannyn ja Armin Tahdon olla sulle hellä. Muun muassa itse Toivo Kärki luonnehti muistelmissaan vuonna 1982 Veikko Samulia lahjakkaimmaksi uuden sukupolven säveltäjäksi ja tuottajaksi (Niiniluoto 1982, 270; 278). 1980-luvulla tuottelias Samuli sävelsi lukuisia iskelmäklassikoita. Myöhempinä vuosikymmeninä Samulin kynästä syntyivät muun muassa lähes kaikki Kikan ikimuistoiset rempseät rallit sekä esimerkiksi Kari Tapion valtavaan kansansuosioon singonnut Myrskyn jälkeen. Beritin ja Veikko Samulin yhteistyö oli alkanut vuonna 1981, kun Berit pyrki Syksyn säveleen Samulin kauniilla sävellyksellä Kuunsiltaa kulkea sain. Laulu ei päässyt loppukilpailuun, mutta esiteltiin myöhemmin Syksyn sävel satoa -ohjelmassa.

Berit levytti VIP-Musicille kaksi albumia: Tässä nyt ja näin (1983) ja Sinä olet hän (1984). Nämä kaksi pitkäsoittoa tunnetaan nykyään Beritin diskoalbumeina. 1980-luvun alkuvuosina konesoundit yleistyivät kotimaisessa iskelmämusiikissa, ja Veikko Samuli innostui ajan hengen mukaisesti luomaan syntetisaattorivetoisia levytyksiä. Toki on todettava, että Berit oli jo aikaisemmilla levyillään saanut hieman maistiaisia 80-luvun koneiskelmien äänimaisemasta: esimerkiksi sellaiset levytykset, kuten Kenen luona olet nyt (1981) ja Olethan aina ystäväin (1982) edustivat sovitustensa puolesta uudenlaista iskelmäsoundia. VIP-Musicin albumeilla Beritin musiikkityyliä muutettiin entistä modernimmaksi ja diskommaksi. Veikko Samulin lisäksi Beritin diskoalbumien soundiin vaikutti ratkaisevasti VIP-Musicin äänittäjä Jari Laasanen, joka oli erikoistunut syntetisaattoreihin ja ohjelmointiin. Oman tavaramerkkinsä VIP-Musicin albumeille toi ainutlaatuinen kaiku, joka oli uudenlainen tehokeino suomalaisessa ääniteteollisuudessa. Kaiku saatiin luotua Raimo "Rexi" Keron studion vessan kaakeliseinien aikaansaamasta akustiikasta.

Helli mua hiljaa / Et usko kuinka paljon
kaipaankaan
-singlen kansikuva.
Beritin ensimmäinen levytys VIP-Musicillä oli tosiaan Ulf Ahrenbergin lupausten mukaisesti korkealta laulavan F. R. Davidin superhitti Words, jota myytiin maailmanlaajuisesti yli kahdeksan miljoonaa äänitettä. Suomessakin Words nousi listaykköseksi helmikuussa 1983. Berit oli siis enemmänkin kuin ajan hermoilla, kun hänen suomenkielinen versionsa tästä jättihitistä julkaistiin maaliskuussa 1983. Raul Reimanin sanoittaman suomenkielisen käännöksen nimeksi tuli Helli mua hiljaa. Viimeistään tämän levytyksen myötä humppatytön leima karistettiin ja Beritistä kuoriutui diskoiskelmien tulkki. Vain kuutisen vuotta aikaisemmin Berit oli levyttänyt Dallapén kanssa vanhanaikaisia tanssi-iskelmiä, joista monet olivat alun perin ilmestyneet jo ennen hänen syntymäänsä. Nyt hänen levytettäväkseen annettiin kuuminta hottia edustanut ajankohtainen pop-hitti. 1980-luvun alussa suomalaiset kuuntelivat vielä sujuvasti kansainvälisten hittien suomenkielisiä käännöksiä, joten myös Helli mua hiljaa menestyi mainiosti. Siitä tuli Beritin ensimmäinen virallinen listahitti sitten vuoden 1969. Jukebox-listallakin Helli mua hiljaa menestyi nousten kymmenen kuunnelluimman joukkoon. Levytys pärjäsi myös Suosikki-lehden Hot 100 -listalla, jossa Beritin nimi komeili kärkisijoilla Michael Jacksonin ja David Bowien seurassa. 1980-luvulla Suomen televisiossa pyöri aikaisempaan verrattuna runsaasti televisio-ohjelmia, joissa esitettiin kevyttä musiikkia. Berit kutsuttiin esittämään hittikappaleensa Toivotaan toivotaan -ohjelmaan. Myös Mona Carita levytti Helli mua hiljaa -laulusta oman versionsa Mikä fiilis -albumilleen, mutta hän ei pärjännyt kilpailussa Beritille.

Jotta Beritin uusi aluevaltaus ei olisi hämmentänyt liikaa, Veikko Samuli sävelsi varmuuden vuoksi Helli mua hiljaa -singlen B-puolelle kappaleen, joka edusti perinteisempää iskelmälinjaa. Myös tuo singlen kääntöpuoli Et usko kuinka paljon kaipaankaan nousi suosituksi iskelmäkansan keskuudessa. Huhtikuussa 1983 julkaistiin Beritin ensimmäinen VIP-Music -pitkäsoitto Tässä nyt ja näin. (Albumin tv-mainos on katsottavissa YouTubesta.) Levyn kannessa Beritin nimen alle präntättiin pienellä fontilla myös Veikko Samulin nimi, minkä vuoksi joissain tietokannoissa albumin esittäjiksi on merkitty Berit ja Veikko Samuli. Omassa levy-yhtiössään albumin tuottaneella ja sovittaneella Samulilla oli tietysti mahdollisuus tuoda itseään tälläkin tavalla esille, ja onhan hän säveltänyt albumin kaikki laulut Helli mua hiljaa -käännöshittiä lukuun ottamatta. Helli mua hiljaa ja Et usko kuinka paljon kaipaankaan -levytysten lisäksi albumilta nousi suosioon sen nimikkobiisi Tässä nyt ja näin, joka menestyi erinomaisesti Jokamiehen listalla. Vuosien saatossa laulu on noussut jonkinasteiseksi suomidiskon klassikoksi. Tässä nyt ja näin edustaa monien mielestä taattua Veikko Samulia parhaimmillaan. Levytys on erittäin iskevä ja sen melodiankulku etenee sujuvasti sisältäen tarttuvan koukun: "täs - sä nyt ja näin". Erinomaisen mukaansatempaavassa sovituksessa säilyy jännite koko liki neliminuuttisen raidan ajan. Berit esitti laulun televisiossa Lauantaitanssit-ohjelmassa, mutta valitettavasti tämä perinteisen tanssiyhtyeen säestämä versio ei täysin tee oikeutta kappaleelle. Tässä nyt ja näin -laulun viehätys perustuu hyvin pitkälti Samulin laatimalle raflaavalle diskosovitukselle.

Veikko Samulin tuottamasta Tässä nyt
ja näin
-albumista (1983) Berit vastaan-
otti uransa ensimmäisen kultalevyn.
Beritin uusi aluevaltaus suomidiskon parissa nosti hänen suosionsa huippulukemiin. Uuden artistiprofiilin myötä hänelle avautui uusia ovia ja kohdeyleisö laajeni. Tässä nyt ja näin oli Beritin ensimmäinen albumi, joka nousi Suomen albumilistalle. Toukokuussa 1983 se oli seitsemänneksi myydyin albumi – ja toiseksi menestynein kotimainen albumi heti Hanoi Rocksin Back to Mystery Cityn jälkeen. Tässä nyt ja näin -albumia myytiin kaikkiaan kultalevyyn oikeuttavat 25 000 äänitettä. Suosion siivittämänä Beritillä riitti esiintymisiä 15–20 keikan kuukausitahdilla, ja uuden imagon myötä keikkapaikoiksi alkoivat vakiintua tanssilavojen lisäksi ravintolat ja yökerhot. Keikoilla alkoi käydä entistä enemmän nuorempaa yleisöä. Diskovaiheen siivittämänä Berit oli päässyt vanhahtavasta humppatytön leimastaan perusteellisesti eroon.

Beritin hienosti alkaneen vuoden 1983 kruunasi pääsy Syksyn sävelen loppukilpailuun laululla Sinä olet hän – sävellys Veikko Samuli, sanoitus Raul Reiman. Sinä olet hän merkitsi siirtymistä vielä modernimpaan diskosoundiin. Beritin omasta mielestä Sinä olet hän on Veikko Samulilta todellinen näyttö diskomusiikista ja siitä, kuinka syntikoita käytetään oikein.

Itse Syksyn sävel -esiintymisestä kehkeytyi omanlaisensa episodi. Vuosina 1982–84 Syksyn sävelessä oli erikoinen käytäntö kuvata jokaisesta loppukilpailuun selvinneestä kappaleesta musiikkivideon tapainen. Finaalilähetyksessä kilpailukappaleista esitettiin aluksi ennakkoon kuvattu video, kunnes suurin piirtein kappaleen puolivälissä siirryttiin suoraan lähetykseen. Berit oli suunnitellut Sinä olet hän -esitykseen koreografian ja maskuliinisen puvustuksen. Mainostelevision studioilla häntä odotti epämieluinen yllätys, kun lähetyksen ohjaaja ilmoitti, että esitystä tulee elävöittämään puuroa keittävä mies höyryävine kattiloineen. Beritillä meni pasmat sekaisin, sillä hänen mielestään puuromies pilasi kokonaan hänen suunnittelemansa esityksen. Niinpä Sinä olet hän -kilpailuesityksen ennakkoon kuvatussa videossa Berit näytti melkoisen vihaiselta, mistä hän saikin myöhemmin kansalaisilta runsaasti palautetta. Suoran lähetyksen osuudessa Beritin olemus oli huomattavasti lempeämpi ja hän esitti pokkana oman koreografiansa, vaikka puuromies asteli lavalle patsastelemaan. Toisaalta joidenkin mielestä esitys oli tulkittavissa jopa feministiseksi kannanotoksi. 1980-luvun Suomessa esityksessä nähty stereotyyppisten sukupuoliroolien sekoittaminen – nainen esiintyy itsevarmana, vieläpä maskuliinisesti pukeutuneena, ja mies tekee alistuneen näköisenä kotitöitä – ei ollut suinkaan niin tavanomaista kuin nykyään.


Sinä olet hän ei lopulta menestynyt vuoden 1983 Syksyn sävelessä kovinkaan kummoisesti, sillä se sijoittui postikorttiäänestyksessä vasta kahdeksanneksi. Voitto meni kuitenkin "samaan talliin" ja samoille lauluntekijöille – eli Veikko Samulille ja Raul Reimanille. 10-vuotias Jonna Tervomaa sulatti suomalaisten sydämet hellyttävällä esityksellään Minttu sekä Ville, joka voitti kilpailun ylivoimaisesti. Jonnasta tulikin VIP-Musicin kaupallisesti menestynein artisti, sillä hänen esikoislevyään myytiin timanttilevyyn oikeuttavat 50 000 äänitettä. Vaikka Sinä olet hän jäikin kilpailussa jäännössijoille, laulusta tuli hitti ja se menestyi kaupallisesti paremmin kuin moni sen edelle sijoittunut kappale. Jukebokseissa Sinä olet hän oli parhaimmillaan kolmanneksi kuunnelluin levy. Nykyään laulu mielletään yhdeksi suomidiskon merkittävimmäksi virstanpylvääksi. Sinä olet hän julkaistiin singlenä, jonka B-puolelle poimittiin edellisellä älppärillä julkaistu Rantakalliolla. Sinä olet hän merkitsi lähtölaukausta Beritin seuraavalle albumikokonaisuudelle.

Mainittakoon muuten, että Sinä olet hän -laulun esitys Syksyn sävelessä puuromiehineen ei ollut suinkaan ainoa hämmentävä televisioesitys, joka laulusta taltioitiin. Myöhemmin, kun laulu oli jo noussut hitiksi, Berit esitti sen Toivotaan toivotaan -ohjelmassa. Tämän musiikkivideon erikoiseen duunaritematiikkaan verrattuna puuromies vaikuttaa suorastaan luontevalta idealta.

Kesällä 1984 julkaistiin Beritin toinen VIP-Music -albumi Sinä olet hän. Siinä missä edellinen Tässä nyt ja näin -albumi sisälsi uusien diskosoundien lisäksi perinteisempää iskelmäainesta (esimerkiksi Kyynelten helminauha tai jo edellä mainittu Rantakalliolla), Sinä olet hän oli kokonaisuutena pari piirua diskompi. Soundimaailma on ehtaa kasaria rumpukoneineen. Rumpukompit korostuvat sovituksissa voimakkaasti, ja rauhallisemmissakin kappaleissa leikitellään syntetisaattoreiden mahdollistamilla äänimaailmoilla. 1980-luvulla elettiin vahvaa suomirockin ja iskelmän välistä vastakkainasettelua. Rock-väki kritisoi välillä hyvin armottomin sanankääntein "koneiskelmän" halpahintaisuutta. Berit on kuitenkin aina halunnut korostaa, että näillä hänen diskoalbumeillaan säestyksestä vastasivat oikeat soittajat – vieläpä tuon ajan studiomuusikoiden kärkinimet, kuten esimerkiksi Kari Kuusamo, Juha Björninen, Keimo Hirvonen ja Pekka Helin.

Sinä olet hän -albumi on kymmenen laulun kokonaisuus: lauluista seitsemän on kotimaista alkuperää ja kolme käännöskappaleita. Kotimaiset sävellykset ovat yhtä lukuun ottamatta Veikko Samulin käsialaa. Jokaisen laulun sanoituksesta vastaa Raul Reiman. Reiman oli 1980-luvun alkupuoliskolla Suomen ylivoimaisesti työllistetyin iskelmäsanoittaja. Noin kymmenisen vuotta kestäneen aktiivisen sanoittajanuransa aikana hän ehti kirjoittaa enemmän levytettyjä sanoituksia kuin yksikään toinen suomalainen sanoittaja samassa ajassa. Sinä olet hän -albumi kuvastaa osuvasti, kuinka Raul Reimanin tekstit suorastaan dominoivat kotimaista iskelmäteollisuutta 1980-luvun alkupuoliskolla.

Albumin aloitusraitana toimii sen nimikko-, hitti- ja singlekappale Sinä olet hän. Kakkosraidalla Siitä on niin kauan aikaa on kuultavissa oivaltavasti albumin edustama uudistunut iskelmätyyli: vaikka laulu on vauhdikkaisiin diskobiiseihin verrattuna astetta rauhallisempi, sovituksessa kuuluu vankat kasarivaikutteet, kuten voimakkaasti korostettu komppi ja toistuvat syntsasoundit. Sanoituksessa laulun kertojahenkilö vaeltelee kesäisellä hiekkarannalla ja muistelee mennyttä rakkauttaan. Veikko Samuli on aikaisemminkin säveltänyt samankaltaiseen sanoitukseen sävellyksen, mutta Siitä on niin kauan aikaa -kappale ei noussut samanlaiseen suurklassikon asemaan kuin Katson autiota hiekkarantaa. Berit pääsi esittämään kappaleen televisioon Kuukauden suositut -ohjelmaan.

Berit ja Matti Esko olivat VIP-Music
-levy-yhtiön ykköskiinnityksiä. He ovat
levyttäneet yhdessä viisi duettoa.
Kahdessa kappaleessa Beritillä on duettokaverina Matti Esko, jonka kanssa hän oli levyttänyt aikaisemminkin: vuonna 1980 kappaleen Kompastuttiin ja seuraavana vuonna suomenkielisen version Sveitsin neljänneksi sijoittuneesta euroviisusta Io senza te (Jos ei sua ois). Matti Eskoa ja Beritiä yhdisti hyvin samankaltainen urakehitys. Molemmat levyttivät ensimmäistä kertaa vuonna 1969 ja molemmat olivat PSO:n artisteja, vaikka Matti Esko kävikin aluksi ottamassa vauhtia Finnlevyllä. Kun Toivo Kärki ei myöntänytkään Matille pysyvää levytyssopimusta, hän siirtyi PSO:lle. PSO:n lopettamisen jälkeen Matti Esko sai Beritin tapaan kokea hyllyttämisen, mutta VIP-Music otti hänet siipiensä suojaan. Kuten Beritin kohdalla, myös Matti Eskon ura lähti nousuun VIP-Musicin kiinnityksen myötä. Sinä olet hän -albumilla Berit ja Matti Esko laulavat duona vinyylin molempien puolien kolmosraidat. A-puolen kappale on nimeltään Mun hyvä luonas on, joka on kuitenkin duetoksi hieman keinotekoinen, sillä duon osapuolet eivät laula samanaikaisesti kuin aivan lopussa viimeisen säkeen. Laulajien välinen kemia ei välity kuulijalle. B-puolen dueton Omas tahdon olla sun on säveltänyt Vesa Torppa – mies jonka kynästä on syntynyt muutamia ikimuistoisia kasari-iskelmiä, kuten Syksyn sävelen vuonna 1984 voittanut Ollaan hiljaa vain. Torppa on sovittanut oman sävellyksensä, vaikka muutoin albumin kaikki muut kappaleet ovat tuottaja Veikko Samulin sovittamia. Molemmat duetot Matti Eskon kanssa edustavat Sinä olet hän -albumin rauhallisinta antia.

Raita A4 Voi tätä onnen päivää onkin sitten vauhdikas ja ehta hömppärallatus, jossa riemuitaan kesän lämmön suomista iloista. Kenties pinnallisesta laulusta kaavailtiin kesähittiä, sillä se julkaistiin singlenä. Levytys ei kuitenkaan jäänyt sen kummemmin elämään. Veikko Samuli teki vuonna 2001 yhteistyötä Kike Elomaan kanssa ja tämä levytti uuden version Voi tätä onnen päivää -kappaleesta omaa nimeään kantavalle albumilleen.

A-puolen viimeinen raita En palaa edustaa kaihodiskoa ja on jälleen oivaltava osoitus Veikko Samulin kyvyistä säveltää iskeviä ja tarttuvia melodioita. Laulun sanoitus "en palaa" / "en halaa" -loppusointuneen menee ehkä hieman kornin puolelle, mutta on ainakin helppo laulaa mukana, vaikka heti ensi kuulemalta.

Albumin B-puoli alkaakin sitten eräänlaisella suomi-iskelmän mestariteoksella. Näihin aikoihin suomalaiseen iskelmäkenttään vakiintui käsite "samulointi". Veikko Samuli kuunteli herkällä korvalla kansainvälisiä hittejä ja pyrki säveltämään vastaavanlaisia kappaleita. Tunnetuin esimerkki "samuloinnista" lienee Smokien I'll meet you at midnight ja Dannyn & Armin Tahdon olla sulle hellä, joiden introt kovasti muistuttavat toisiaan. Beritin Kultani mun kuulostaa ilmeiseltä yritykseltä "samuloida" edellisen albumin megahitti Words. Muutoinkin Kultani mun on kappale, jonka tekoprosessi pitäisi olla oppimateriaaleissa malliesimerkkinä siitä, kuinka laaditaan suorastaan kiusallisen tehokas ja tarttuva iskelmä. Veikko Samulin kynä on ollut 1980-luvun puolivälin lähestyessä terävimmillään ja hänellä on ollut ainutlaatuinen taito säveltää vastustamattoman tarttuvia melodioita. Kultani mun -laulua on helppo laulaa mukana jo ensi kuulemalta. Melodia suorastaan tempaisee laulamaan mukaansa. Ja jokaisen kuuntelukerran myötä korvamato on taattu. Sovitus tukee taitavasti tarttuvaa sävellystä: riffeihin ja säkeiden väleihin on lisätty nerokkaita jippoja. Selkeästä hittipotentiaalistaan huolimatta Kultani mun ei ole kohonnut iskelmäsuosikiksi. Kenties kappale olisi kannattanut julkaista singlenä? Myös tästä laulusta Kike Elomaa levytti oman versionsa vuonna 2001, mutta Kikekään ei onnistunut nostamaan laulua ikivihreäksi hitiksi.

Bileet jatkuvat B-puolen kakkosraidalla Siitä kauan on, jossa päästään Berit-diskoilun varsinaiseen ytimeen! Siitä kauan on on suomenkielinen versio tanskalaisen Laid Back -yhtyeen hitistä High Society Girl. Laid Back muistetaan ennen kaikkea vuonna 1982 levytetystä klassikostaan Sunshine reggae. Beritin suomenkielinen versio Laid Backin modernista synapopista on todellinen käännöshelmi. Camp-mittari nousee melkoisen korkeisiin lukemiin viimeistään siinä vaiheessa, kun ääneen pääsee möreä-ääninen taustalaulajamies hokemineen. Mies on itse Veikko Samuli – liekö ainut kerta, kun hänen ääntään on äänilevyllä kuultu? 2000-luvun alussa Warner Music Finland julkaisi kaksi runsaasti mediahuomiota saavuttanutta Mikä fiilis -kokoelmaa, joihin koottiin hulvattomimpia suomenkielisiä versioita 70- ja 80-lukujen diskoklassikoista. Mikäli kokoelmasarjaa olisi vielä jatkettu, Siitä kauan on olisi ehdottomasti ansainnut päästä mukaan. Siitä kauan on on taatusti Beritin tuotannon kaikista levytyksistä nuorekkain ja kansainvälisin. Laid Backin modernin biisin suomenkielinen versio on jo niin kaukana humppatytön imagosta kuin vain saattaa olla. Todellinen helmi Beritin levytystuotannossa!

Toisen Matti Esko -dueton jälkeen vauhdikas meininki jatkuu raidalla B4 Oot mun rakkaimpain, joka on suomenkielinen versio italialaislaulajatar Nadia Biondinin laulusta Aspetterò. Tämänkin kappaleen Berit pääsi esittämään Toivotaan toivotaan -ohjelmaan, ja televisioesiintymistä varten kuvattiin hämmentävä musiikkivideo, jossa esiteltiin Mikkelin torin nähtävyyksiä. Sinä olet hän -albumi sisältää nopeatempoisia ja tarttuvia lauluja, ja siinä mielessä Oot mun rakkaimpain istuu albumin yleisilmeeseen paremmin kuin hyvin. Albumin päätösraitana kuullaan "viimeinen hidas" Äänes mä kuulen, joka on alun perin brittiläisen oopperalaulajan Louise Tuckerin levytys Dancing by moonlight. Äänes mä kuulen julkaistiin Voi tätä onnen päivää -singlen B-puolella.

Sinä olet hän -albumi on Beritin diskokauden huipentuma. Albumikokonaisuutena se on kiistatta Beritin uran tasokkaimpia. Älppäri on hieno taidonnäyte Veikko Samulilta, joka tarjosi Suomen iskelmännälkäiselle kansalle sitä mitä kansa halusi: konstailemattomia ja hyväntuulisia iskelmäsävellyksiä, joita säestettiin ajan hengen mukaisella soundimaailmalla. Veikko Samulin iskelmien ystäville Sinä olet hän -albumi on todellinen aarre. Mutta ennen kaikkea levy on mitä mainioin ajankuva 1980-luvun puolivälin suomalaisen diskoiskelmän aikakaudesta. Eipä mikään ihme, että viihdelehdistö palkitsi Sinä olet hän -levyn Vuoden diskolevy -tunnustuksella. 15 vuotta alalla ollut Berit oli suosionsa huipulla. Diskolevy-tunnustus oli jälleen yksi konkreettinen osoitus siitä, kuinka humppatytön imago oli jäänyt kauas menneisyyteen.

Sinä olet hän -albumi julkaistiin kesällä 1984 samaan aikaan Matti Eskon albumin kanssa – aluksi älppäreitä jopa myytiin samassa paketissa "kaksi yhden hinnalla" -kampanjalla. Molemmat albumit myivät kultalevyyn oikeuttavat 25 000 äänitettä. Matti Eskon albumin – jonka nimi on ytimekkäästi Matti Esko – vetonaulaksi osoittautui Kevään sävel -hitti Lämmin, hellä ja pehmoinen. Kultalevyt luovutettiin molemmille VIP-Musicin tähdille Helsinki-klubilla järjestetyssä gaalassa, jossa oli paikalla muun muassa Alla Pugatšova ja Carola Häggkvist. Berit sai uransa toisen kultalevyn, Matti Esko ensimmäisen. Sinä olet hän ei kuitenkaan menestynyt albumilistalla yhtä hyvin kuin edellinen älppäri, itse asiassa se ei noussut missään vaiheessa kahdenkymmenen myydyimmän joukkoon. Kokonaismyynti ylsi kuitenkin kultalevyyn asti.

Berit ja Matti Esko yhdistivät voimansa vielä syksyllä 1984, kun he kilpailivat Syksyn sävelessä duetolla Annapas kultani kerrankin. Laulun oli säveltänyt suurelle yleisölle tuntematon Kauko Savonen, joka oli ottanut yhteyttä Veikko Samuliin. Berit ja Matti Esko ovat myöhemmin kauhunsekaisin tuntein muistelleet kyseiseen esitykseen valmistautumista. He – kaksi puupökkelöä – joutuivat käymään Tuulikki Elorannan opissa harjoittelemassa esityksen tanssikoreografiaa. Pöpihauska ralli sijoittui hieman heikkotasoisessa vuoden 1984 Syksyn sävel -kilpailussa viidenneksi.

Beritin 80-luvun levytyksistä koottiin
vuonna 1986 kokoelma Parhaat.
Berit oli suositumpi kuin koskaan. Esiintymisiä riitti ja levyt myivät hyvin. Syksyllä 1985 koitti ikävä takaisku: laulajan äänihuulet olivat rasittuneet niin pahasti, että lääkäri määräsi hänet usean kuukauden ajaksi puhekieltoon. Keikkailu oli lopetettava välittömästi. On kuitenkin hyvin mahdollista, että Beritin ura olisi ilman tätä terveyteen liittyvää vastoinkäymistä ajautunut joka tapauksessa jonkinlaiseen alamäkeen. Suomessa alkoi iskelmämusiikin kriisi. Suomirock jyräsi listoilla ja iskelmälevyt eivät käyneet enää kaupaksi. Monen iskelmätähden ura syöksyi alamäkeen. Diskoiskelmä poistui 1980-luvun puolivälin jälkeen muodista, ja suomidiskoa esittäneet artistit joutuivat levyttämään toisenlaista musiikkia tai lopettivat levyttämisen kokonaan. Kaiken lisäksi VIP-Music -levy-yhtiön toiminta lopetettiin loppuvuodesta 1985 ja sen katalogi myytiin Matin ja Tepon M & T Tuotanto -levy-yhtiölle. Juha Rantala on tiivistänyt levy-yhtiön kehityskaaren osuvasti VIP-Musicin historiikissa:
"Vuodesta 1983 lähtien Suomessa oli tuotettu kiihtyvällä vauhdilla soittojen osalta kokonaan koneilla tehtyjä iskelmäalbumeita. Aluksi modernilta ja nuorekkaalta kuulostanut uusi iskelmäsoundi otettiin kuluttajien parissa riemuiten vastaan. Parin vuoden jälkeen levynostajat alkoivat kuitenkin tympiintymään yksipuoliseksi muuttuneeseen soundimaailmaan. Samaan aikaan suomirock teki vahvan nousun myyntilistojen kärkeen ja levyalalla alettiin puhumaan yleisesti iskelmän kriisistä. Vip-Music ei jäänyt tämän kehityksen ulkopuolelle. Vuonna 1985 yhtiö julkaisi uutuusalbumit muun muassa menestysartisteiltaan Jonnalta ja Matti Eskolta. Heidän levyjensä myyntimäärät eivät kuitenkaan enää yltäneet läheskään samanlaisiin lukuihin kuin vielä vuotta aiemmin. Levytuottaja-lauluntekijä Veikko Samuli on kuvannut tuon ajan tuntoja: 'Tuntui siltä, että tämä homma loppuu nyt tähän'."
Vaikka diskoiskelmä katosi valtavirrasta, disko-Beritistä saatiin vielä kaikuja vuoden 1986 Kevään sävel -kilpailussa, johon hän osallistui Eeva Kiviharjun sävellyksellä Elämän jano. Laulu ei kuitenkaan menestynyt kilpailussa. Kevään sävel oli yksi lukuisista foorumeista, jotka ilmensivät suomirockin ja iskelmän välistä vastakkainasettelua: rockehdokkaat pärjäsivät kilpailun äänestyksessä useimmiten erinomaisesti, kun taas iskelmät jäivät poikkeuksetta jäännössijoille.

Beritin uran pelastivat Juha Vainio ja Keuruun kunta. Keuruulla oli vuonna 1986 syytä juhlaan. Kunta "ylennettiin" kaupungiksi ja lisäksi Keurusselän vesille laskettiin uusi uljas kantosiipialus Elias Lönnrot. Keuruu oli tilannut merkkipaalujen kunniaksi Juha Vainiolta kasettikokonaisuuden. Junnu pyysi projektiin mukaan Beritin, Kari Tapion ja musiikilliseksi vastaavaksi Reijo Lehtovirran. Lopputuloksena valmistui 12 kappaleen kokonaisuus Keuruulle takaisin, joka sisälsi kultakin kolmelta solistilta sekä vanhoja että uusia lauluja. Uusien kappaleiden sanoitukset liittyivät enemmän tai vähemmän Keuruuseen tai kotiseudun ylistämiseen. Yksi uusista Juha Vainion kirjoittamista – tosin salanimellä Mirja Lähde – lauluista oli Keurusselän sini (Keuruulle takaisin -kasetilla laulun nimi on muodossa Keurusselän sinen nään). Tarkkakorvaisimmat ovat saattaneet havaita, että laulun sävel menee paikoitellen yksi yhteen Junnun edellisenä vuonna levyttämän Kun aurinko lämmittää -kappaleen kanssa. Beritin kappale kiinnitti tanssivan kansan huomion. Laulun potentiaali havaittiin nopeasti, ja Vainion levy-yhtiö Fazer julkaisi siitä päivitetyn version singlenä suurta yleisöä varten. Keurusselän sini nosti Beritin jälleen tanssilavojen suosikiksi. Diskovaihe Beritin uralla päättyi, ja hän menestyi jälleen perinteisemmällä iskelmällä. Veikko Tiiton haastattelussa Berit on luonnehtinut laulun merkitystä seuraavasti:
"80-luvun puolivälin jälkeen näytti alkavan minulla hiljaisempi kausi mutta Junnu riensi apuun ja sanoi tekevänsä minulle hitin, ja niin tekikin, sen minun kulttikappaleen Keurusselän sini. Se laulu onkin kantanut minua ihan näihin päiviin asti ja siitä minut aina muistetaan."
Vaikka Keurusselän sini ei saanut minkäänlaista virallista listamerkintää, eikä sitä aluksi julkaistu edes millään Beritin albumilla, se kohosi ikivihreäksi, joka yhdistetään Beritiin lähes tavaramerkin omaisesti. Keurusselän sini esiteltiin muun muassa Mainostelevision Levyraadissa, jossa se sai tuon ajan iskelmäksi yllättävän suopeat arviot. Iskelmän kriisiä ja arvostusta kuvastaa kuitenkin osuvasti, kuinka raadissa istunut Aarno Raninenkin aivan pokkana väittää, ettei hän mukamas ymmärrä tällaisesta musiikista yhtään mitään... Miehen ansioluettelossa on melkoisen monta suomalaisen iskelmämusiikin virstanpylvästä...

Keurusselän sini sisällytettiin lopulta
Kultaiset vuodet -albumille (1988).
Keurusselän sinen saavuttamasta suosiosta huolimatta Beritin levytysura Fazerilla ei jatkunut vuoden 1986 jälkeen. Vuonna 1988 hän levytti Esko Koivumiehen Xanadu-levy-yhtiölle albumin Kultaiset vuodet, johon myös Keurusselän sini saatiin sisällytettyä, vaikka se olikin levytetty toiselle levy-yhtiölle. Albumi alleviivasi Beritin uutta profiilia tanssikansan suosikkina, sillä levyn kaikki laulut kelpasivat mukisematta tanssilavojen ohjelmistoon. Beritin seuraavan albumin Varjot julkaisi Bluebird-levy-yhtiö vuonna 1990. Tällä albumilla Berit esittää muun muassa suomibeatia, joka oli noussut tuohon aikaan etenkin Rainer Frimanin esittämänä suureen suosioon. Berit on kuitenkin myöhemmin todennut, että nämä kaksi albumia ovat olleet jossain määrin hutilaukauksia hänen urallaan. Varsinkaan jälkimmäiseltä albumilta ei ole yksikään laulu jäänyt elämään.

Humppatytön paluu koitti vuonna 1994.
Diskokautensa jälkeen Berit oli elättänyt itsensä laulamalla perinteisempää tanssi-iskelmää. Vuonna 1994 aika oli kypsä humppatytön imagon paluulle. Berit oli suunnitellut mielessään teema-albumia, johon koottaisiin vanhoja 1930-luvun kotimaisia ikivihreitä. Hän sai projektiin mukaan Pedro Hietasen, joka pieteetillä sovitti albumikokonaisuudesta tyylipuhtaan humppalevyn. Fazerilla ajatuksesta innostuttiin, ja se julkaisi albumin, joka nimettiin osuvasti Humppatytön paluuksi. 22 vuotta Dallapén kanssa levytetyn Humppatyttö Berit -älppärin jälkeen ympyrä sulkeutui. Beritin 1990-luvun tuotannon merkittävin levytys on kuitenkin vuonna 1995 ikuistettu karjalaisevakon tuntoja koskettavasti kuvaileva Ystäväni muistathan. Timo Mäenpään säveltämä ja sanoittama laulu nousi nopeasti paikallisradioiden soittolistoille.

Beritin viimeisin albumi Kosketathan
mua
(2005) sisältää artistin itsensä
suuresti rakastamaa latinomusiikkia.
2000-luvulla Berit on levyttänyt pienille levy-yhtiöille kaksi teema-albumia. Vuonna 2000 ilmestyi tex-mex-henkinen kokonaisuus Kasvot väkijoukossa. Vuonna 2005 julkaistiin Beritin toistaiseksi viimeisin albumi Kosketathan mua, joka sisältää Beritin kovasti rakastamaa latinomusiikkia. Albumi koostuu kuubalaisen Omara Portuondon repertuaarista. Suomenkieliset käännökset lauluihin on kirjoittanut Jaana Lappo. Tämä huolella valmistettu tyylipuhdas latinoalbumi on Beritille itselleen hänen uransa merkittävin, sillä sitä levyttäessään hän pääsi toteuttamaan omaa ambitiotaan. Kunnianhimoisella levyllä hän osoitti kykynsä tulkita vaativampaa musiikkia kuin tavanomaisia iskelmäteollisuuden tuotoksia. Sielukkaalla lattarialbumilla perinteisestä humppatytöstä ei ollut tietoakaan. Albumin sadosta Hurmio esitettiin Levyraadissa, ja nyt palaute oli pääosin (Anna-Kaisa Hermusen tökeröä kommenttia lukuun ottamatta...) huomattavasti positiivisempaa kuin parikymmentä vuotta aikaisemmin iskelmän kriisin aikoihin. Näiden kahden pitkäsoiton välissä Berit levytti Poptorille albumin Hitit, joka sisälsi uusia versioita hänen vanhoista hiteistään. Poptorin kokoelmalevyjä myytiin edulliseen hintaan muun muassa huoltoasemilla. Hitit-levyä myytiin vuosien saatossa sen verran, että Berit vastaanotti siitä uransa kolmannen kultalevyn vuonna 2005. Kultalevy oli osoitus siitä, ettei Suomen kansa ollut unohtanut Beritiä ja hänen hittejään. Vuoden 2005 jälkeen Beritiltä ei ole julkaistu uusia levytyksiä, eikä hän ole muutoinkaan pitänyt suuresti meteliä itsestään. Nykyään hän asustelee osan vuodesta suomalaisamerikkalaisen miehensä kanssa Floridassa, jossa hän on myös silloin tällöin esiintynyt paikallisille suomalaisille.

Beritin lähes kaikki edellisellä vuosituhannella julkaistut levytykset – Kultaiset vuodet (1988) ja Varjot (1990) -albumien kappaleita lukuun ottamatta – ovat olleet Fazerin ja sittemmin Warnerin omistuksissa. Nämä levy-yhtiöt ovat julkaisseet kaksi kattavaa Beritin kokoelmalevyä. Vuonna 1995 ilmestyi kokoelma 20 suosikkia -sarjassa, joka sisältää levytyksiä vuosilta 1972–1994. Kokoelmalla on varsin onnistunut kattaus Beirtin urasta, vaikka sen pääpaino onkin 1980-luvun alkupuoliskon levytyksissä. Kokoelmalle on onnistuttu valikoimaan hyvin pitkälti miltei kaikki Beritin uran olennaiset merkkipaalut. Sinä olet hän -albumilta on julkaistu vain sen nimikkobiisi.

Vuonna 2010 Beritiltä julkaistiin kattavampi kokoelma 30 suosikkia
-sarjassa, mihin koottiin levytyksiä vuosilta 1969–1996. Tämä tuplakokoelma tarjoaa monipuolisen läpileikkauksen Beritin levytystuotantoon. Siinä missä 20 suosikkia -kokoelman painotus oli 80-luvun alkupuoliskon (disko)iskelmissä, 30 suosikkia sisältää huomattavasti enemmän Beritin humppalevytyksiä. Toisaalta kokoelmalta puuttuu joitakin melko olennaisiakin hittikappaleita. Esimerkiksi Tässä nyt ja näin, Rakkaus voittaa tai Tähtikesä loistavat poissaolollaan. Kenties 30 suosikkia -sarjan tarkoituksenakin on ollut julkaista CD-formaatissa vähemmän tunnettuja levytyksiä. Kokoelman todellinen harvinaisuus on Harmaat päivät, joka levytettiin vuonna 1980 Matti Viljasen suunnittelemalle Pentti Vilppulan lauluja sisältävälle levylle Kukinnasta kypsymiseen. Berit on itsekin Veikko Tiiton haastattelussa todennut, kuinka "kappale on minusta niiin hieno, menee jo ihan jazzin puolelle..." Sinä olet hän -albumilta 30 suosikkia -kokoelmalle poimittiin ainoastaan nimikkobiisi.

Sinä olet hän on ainoa samannimisen mainion albumin kappale, joka on julkaistu tähän mennessä CD-formaatissa. Se on myös ainoa älppärin laulu, joka muistetaan laajalti vielä nykypäivänä, mikä on harmillista siinä mielessä, että albumi sisältää useampia noteeraamisen arvoisia kappaleita. Esimerkiksi Kultani mun, Siitä kauan on tai Oot mun rakkaimpain olisivat hienosti kelvanneet Beritin kokoelmalevyille. Kenties VIP-Music teki aikoinaan virhearvion, kun ei julkaissut näitä mainioita iskelmiä hittipotentiaalista huolimatta singleinä. Itse albumi on kuitenkin noussut suomidiskon ystävien keskuudessa suorastaan kulttisuosioon ja ennen Spotify-aikoja sen vinyylipainoksesta tuli levyhyllyjen todellinen aarre. Oli odotettava vuoteen 2013, jolloin Warner Music Finland avasi digitoidut arkistonsa suurelle yleisölle. Siitä lähtien Sinä olet hän -albumi on ollut kätevästi suuren yleisön kuultavissa suoratoistopalveluissa ja ladattavissa digitaalisen musiikin verkkokaupoissa.





Lähteet


Suurimmat mahdolliset kiitokset kattavista taustatiedoista valtakunnan suurimmalle Berit-asiantuntijalle, iskelmälähettiläs Petri Tuunaiselle! Tulossa on vielä kokonainen elämäkertakirja Beritistä...

Kirjallisuus:

Latva Tony, Tuunainen Petri (2004) Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, Helsinki.

Niiniluoto Maarit (1982) Toivo Kärki – Siks' oon mä suruinen. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki.

Verkkolähteet:

Gronow Pekka: PSO (Pohjoismainen Sähkö Oy). Suomalaisen musiikin historia -palvelimessa. (Verkkolinkki)

Rantala Juha: Vip-Music. Suomalaisen musiikin historia -palvelimessa. (Verkkolinkki)

Siironen Janne: To Finland With Love... Nisa Soraya Suomessa 1980–1985 Nuorgam-palvelimessa 20.8.2013. (Verkkolinkki)

Tiitto Veikko: Berit. Pomus.net -sivustolla. (Verkkolinkki)

Kokoelmalevyjen kansitekstit:

Salo Jaakko. Berit: 20 suosikkia – Helli mua hiljaa (Fazer, 1995).


Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustoilta Sisältää hitin – Suomen listalevyt sekä Suomen albumilistat.