27. elokuuta 2016

Mihin katosi Päivi Kautto-Niemi?

Suomidiskoteema Finnhitsaaja-blogissa jatkuu. Päivi Kautto-Niemi nousi suosioon 1970-luvun lopulla diskokuumeen jyllätessä kuumimmillaan. Muutaman vuoden ajan hän oli todellinen suomalaisen diskomusiikin ylipapitar, kunnes ura yhtäkkiä tyssäsi kuin seinään. On korkea aika palauttaa mieliin Päivin diskontäyteiset levytykset ja ottaa selvää, mitä hän on tehnyt aktiiviuransa jälkeen.

Keskisuomalainen Päivi Kautto nousi suomalaisen kevyen musiikin tähtitaivaalle pikkuhiljaa 1970-luvun edetessä. Vuosikymmenen alkupuoliskolla hän esiintyi taustalaulajana muun muassa Dannyn ja Markku Aron kesäkiertueilla. Ensimmäinen merkittävä valtakunnallinen esiintyminen oli vuonna 1973 Suomen euroviisukarsinnoissa Dannyn Galileo Galilei -esityksen taustakuorossa. 70-luvun puolivälin jälkeen Päivi päätyi kapellimestari Risto Hiltusen kokoamaan Laulavat Hiltuset -lauluyhtyeeseen, joka esiintyi säännöllisesti televisiossa. Vuonna 1977 erään televisioesiintymisen myötä Vexi Salmi kiinnitti huomionsa Päiviin. Seuraavana päivänä päästiin jälleen toteamaan, kuinka Suomi on todella pieni maa. Studiosessiossa Salmi hehkutti televisiossa näkemäänsä lahjakasta laulajatarta, jolloin muusikko Jussi Niemi pääsi toteamaan: "Se on minun kihlattuni!".  Eipä mennyt aikaakaan, kun Päivi saapui Finnlevylle koelauluun. Sekä Salmi että Toivo Kärki vakuuttuivat välittömästi Päivin kyvyistä ja hänen kanssaan solmittiin viiden vuoden levytyssopimus.

Vuonna 1977 diskobuumi oli rantautunut vahvasti ja väkevästi Suomeen. Boney M. ja ABBA menestyivät erinomaisesti Suomen albumilistoilla. Kotimainen pop-iskelmätuotanto alkoi ottaa yhä enemmän vaikutteita maailmalla villitsevästä trendikkäästä musiikkityylistä. Niinpä oli luontevaa, että Päivin artistiprofiili muovattiin ajan hengen mukaisesti diskomusiikin ympärille. Päivi oli ensimmäisiä suomalaisia artisteja, joka saatettiin kategorisoida suoraan diskoartistiksi ilman minkäänlaisia muttia. Toki monet muutkin suomalaiset pop-iskelmätähdet saivat 1970-luvun viimeisinä vuosina levytettäväkseen diskovaikutteista musiikkia, mutta Päivi edusti tyylipuhdasta diskoaikakauden artistia.

Yksi diskon aikakauden ominaispiirteitä oli vanhojen ikivihreiden ja klassikoiden päivittäminen diskoasuun. Eräänä esimerkkinä voisi mainita Santa Esmeralda -yhtyeen, joka nousi suosioon levyttämällä diskoversioita 1960-luvun ikivihreistä, kuten esimerkiksi House of the Rising Sun ja Don't let me be misunderstood. Sangen suosittu oli myös esimerkiksi Eruption-yhtyeen versio Neil Sedakan klassikosta One way ticket. Ikivihreiden diskoversioista tehtiin suomalaiset vastineet, joissa hyödynnettiin näiden laulujen alkuperäisiä suomenkielisiä käännöksiä. Niinpä Vicky Rosti levytti Santa Esmeraldan version mukaisesti Lasse Mårtensonin sanoittaman Nousevan auringon talon ja Taiska toisen Santa Esmeralda -menestyksen Don't let me be misunderstood, johon Pertti Reponen oli jo aikoinaan kirjoittanut suomenkielisen käännöksen Sä vain tiedät mistä aloittaa. One way ticket to the bluesin oli ensimmäisenä levyttänyt suomeksi Theresa Rosenius vuonna 1965 Saukin kynäilemällä tekstillä Menolippu. Eruptionin version myötä Saukin sanoittama Menolippu herätettiin uudestaan henkiin, ja sekä Vicky Rosti että Satu Pentikäinen levyttivät siitä diskoversiot vuonna 1979.

Päivin esikoisalbumi julkaistiin 1977.
Myös Päivin levytysura alkoi ikivihreiden tuunaamisella diskoasuun. Ensimmäinen levytys keväällä 1977 oli suomenkielinen versio Bobby Hebbin 1960-luvun ikivihreästä Sunny, joka oli noussut uuteen suosioon Boney M.:n diskoversion myötä. Päivin versio disko-Sunnysta herätti musiikkibisneksen kiinnostuksen, ja Lea Laven levytti laulusta kilpailevan version toiselle levy-yhtiölle. Seuraava single osuikin sitten kultasuoneen. Finnlevyllä oivallettiin, että myös kotimaisia ikivihreitä voisi modernisoida diskoversioiksi. Niinpä Paul Fagerlund päivitti Toivo Kärjen klassikkosävellykseen Liljankukka ajan hengen mukaisen diskosovituksen puhaltimineen ja viuluineen. Päivin versio yli 30 vuotta vanhasta ikivihreästä nousi suosioon. Jukebox-listalla Liljankukka sijoittui parhaimmillaan peräti toiseksi, ja levytys julkaistiin myös albumilistan ykköseksi yltäneellä Finnhits 6 -kokoelmalla. Uusi tähti suomalaisen pop-iskelmän taivaalle oli syttynyt. Kesällä 1977 julkaistiin Vexi Salmen tuottama Päivin esikoisalbumi Päivi, joka sisälsi edellä mainitun kahden singlelevytyksen lisäksi muun muassa diskoversiot ikivihreistä Surujen kitara ja Saanhan viimeisen tanssin.

Päivin toinen albumi Sun luokses jään julkaistiin kesällä 1978. Albumin vetonaulana toimi singlelohkaisu ja aloitusraita Suoraan suoneen, joka on suomenkielinen versio Judy Cheeksin tiukasta diskohitistä Mellow lovin'. Suoraan suoneen menestyi hyvin muun muassa Jokamiehen listalla ja se julkaistiin Finnhits 8 -kokoelmalla. Päivin toiselta albumilta voisi nostaa esille myös esimerkiksi laulun Vie paratiisiin, joka on suomenkielinen versio Kelly Marien levytyksestä Take me to paradise. Levytys on tyylipuhdas esimerkki diskomusiikista, joka on todella sitä itseään. Päivi oli mitä luontevin esittäjä, kun angloamerikkalaisia ja keskieurooppalaisia diskomenestyksiä käännettiin suomeksi. Liljankukan menestysreseptiä pyrittiin jatkamaan kakkoslevyllä versioimalla Kärki-ikivihreä Tulenliekki, johon Kim Kuusi laati onnistuneen diskosovituksen.

Vaikka Päivin albumit eivät olleetkaan mitään varsinaisia listamenestyksiä, hän oli 70-luvun viimeisinä vuosina yksi Suomen iskelmännälkäisen kansan suurimpia suosikkilaulajia. Keikkakalenteri täyttyi ääriään myöten ja Päivi kierteli Renault'llaan Suomen tanssilavoja ja ravintoloita uutterammin kuin yksikään toinen aikansa iskelmälaulaja. Vaikka suomalaisen musiikin historiikeissa 1970-luvun viimeisistä vuosista tuodaan useimmiten esille lähinnä punk- ja rockabilly-ilmiöt, Päivi tarjosi sellaista musiikkia, mitä niin kutsutut "kansan syvät rivit" halusivat näinä aikoina kuunnella vapaa-aikanaan töiden ja muiden velvollisuuksien jälkeen: konstailematonta ja tanssittavaa kevyttä musiikkia, joka oli ajan hengen mukaisesti puettu diskoasuun. Päivi on muistellut 1970-luvun lopun hektisiä keikkavuosiaan antoisana ja kiehtovana mutta myös rankkana elämänvaiheena. Hän on lukuisissa haastatteluissa maininnut uransa suurimpana saavutuksena sen, että säilyi näistä vauhtivuosista "selväpäisenä" eikä harhautunut sensaatiomaiseen julkkiselämään.

Päivin kolmas albumi Sillä siisti (1979)
on kaikkien aikojen ensimmäinen levy,
jonka Esa Nieminen on tuottanut.
Päivin kolmas albumi Sillä siisti julkaistiin syksyllä 1979. Albumin suurin hitti oli Esa Niemisen sävellys Pakoon, jolla Päivi kilpaili saman vuoden Syksyn sävelessä sijoittuen mainiosti neljänneksi. Vaikka vuoden 1979 Syksyn sävelen tasoa on moitittu heikkotasoiseksi, ohjelma oli edelleen kansan keskuudessa erittäin suosittu, joten kilpailussa esiintyminen oli oiva markkinointitilaisuus, mikä takasi valtakunnallisen julkisuuden. Ja vaikka Suomessa elettiin 1970-luvun viimeisinä vuosina melkoista diskokuumetta, Päivin Pakoon oli tuon vuoden kilpailun ainoa ehdokas, joka tarjosi tätä muodikasta musiikkityyliä. Syksyn sävel ei jäänyt ainoaksi laulukilpailuksi Päivin uralla, sillä vuoden 1979 lopussa Päivi edusti Suomea Soulissa Etelä-Koreassa World Song Festivalissa, jossa hän esitti kolmannen albuminsa kappaleet Sillä siisti ja Pienet silmät ja suu. Tätä Korean-esiintymistään Päivi pitää yhtenä uransa suurimpana kohokohtana. Päivin kolmannella albumilla julkaistiin muun muassa saksalaisen A La Carte -diskotrion I don't want no plastic lover, jonka Chrisse Johansson käänsi suomeksi nerokkaasti nimellä Olet niinkuin muovimassaa. Albumin kohokohtiin lukeutuu myös sielukas päätösraita, lähes viisi minuuttia pitkä Enää et kuulu mulle (You've lost that lovin' feelin'), joka sovitettu ihanan mahtipontiseksi ja pompöösiksi.

Finnhits-kokoelmien lisäksi Finnlevyn vuosittaisiin kohokohtiin kuuluivat keväisin julkaistut Eurovision Special -kokoelmat, jotka sisälsivät suomenkielisiä versioita vuoden euroviisusävelmistä. Euroviisuistakin Päiville valikoitiin juuri ne kaikkein diskoimmat vaihtoehdot. Vuoden 1978 sadosta hänelle poimittiin Saksan liittotasavallan kuudenneksi sijoittunut sähäkkä diskoviisu Feuer, josta tuli Juha Vainion suomenkielisenä versiona Palaa. Levytystä on yleisesti pidetty hyvin onnistuneena viisukäännöksenä ja kappale jäi Päivin keikkaohjelmistoon jäädäkseen. Olihan Feuer ollut myös Suomen raadin suosikki vuoden 1978 Eurovision laulukilpailun äänestyksessä. Seuraavan vuoden viisuista Päivin levytettäväksi annettiin Norjan kappale Oliver (11. sija), joka jo sanoituksensa puolesta sijoittui diskoteekkiin: laulun tarinassa tyttö etsii savuisesta diskosta Oliveria, jonka kanssa haluaisi päästä tanssimaan. Raul Reiman käänsi viisun suomeksi nimellä Mikset jo vie ja Kassu Halonen sovitti Päivin version huomattavasti alkuperäistä energisemmäksi.

Eurovision Special- ja Finnhits-kokoelmien lisäksi Päivi esiintyy legendaarisella Soiva joulumaa -joululevyllä, joka ilmestyi jouluksi 1978. Kokoelmalla hän esittää Irving Berlinin Valkea joulu -klassikon. Soiva joulumaa oli aikanaan melkoinen myyntimenestys, jota on tilastojen mukaan tähän päivään mennessä myyty kunnioitettavat 42 600 äänitettä. Kaupallisesti menestyneillä kokoelmalevyillä esiintyminen oli osoitus siitä, että Suomen suurin levy-yhtiö Finnlevy todella satsasi Päiviin ja hän kuului levy-yhtiön hierarkiassa selvästi eturivin kiinnityksiin.

Päivin ura oli lähtenyt lupaavasti käyntiin. Keikkoja riitti ja levytysrintamallakin vaikutti menevän mukavasti. Päivin toista albumia markkinoitiin kymmeniätuhansia markkoja kustantaneella tarrakampanjalla, minkä myötä Päivin kasvot koristivat Helsingin keskustan lyhtypylväitä. Lupaavasta alusta huolimatta Päivin ura tuntui loppuneen kuin seinään, kun vuosikymmen vaihtui 1980-luvuksi. Yhtäkkiä Päiviltä ei tullut enää lainkaan uusia levytyksiä. Päivin aviomies Jussi Niemi on Radio Jyväskylän haastattelussa valottanut omasta näkökulmastaan tätä vaihetta. Finnlevyn johdossa tehtiin 70-luvun viimeisinä vuosina lukuisia henkilöstövaihdoksia. Uusia levytyspäälliköitä tuli ja meni. Vanhat jäärät, kuten Toivo Kärki, pyrittiin syrjäyttämään asemastaan. Vexi Salmi – Päivin löytäjä – oli jo loppuvuodesta 1977 perustanut Jorma K. Virtasen kanssa Levytuottajat-levy-yhtiön. Finnlevyn uudet johtohahmot alkoivat satsata uusiin diskotähtiinsä, kuten Mona Caritaan ja Einiin. Päivi, joka oli 1970-luvun lopussa ollut miltei valtakunnan virallinen diskoperhonen, jäi kokonaan sivuun, eikä levy-yhtiöllä ollut enää kiinnostusta panostaa hänen uraansa. Erääksi syyksi on väläytelty levy-yhtiön tyytymättömyyttä Päivin kaupalliseen menestykseen. Satsauksista ja lupaavista hittilevytyksistä huolimatta sellainen lopullinen suurläpimurto jäi kuitenkin saavuttamatta. Yksikään Päivin levytys ei noussut sellaiseen superhitin asemaan kuin esimerkiksi Paula Koivuniemen vuonna 1980 levyttämä Tummat silmät, ruskea tukka. Sellainen suuri jättihitti, joka järisyttäisi kaikkia kansankerroksia ja liitettäisiin automaattisesti esittäjäänsä miltei tavaramerkin omaisesti jäi Päiviltä puuttumaan. Toisaalta tilanne vaikutti erittäin epäoikeudenmukaiselta, sillä Finnlevyn artistikattaukseen kuului edelleen monia muitakin sellaisia laulajia, jotka eivät juhlineet hitti- tai albumilistoilla, ja silti heidän kohdallaan levyttämistä jatkettiin, parhaimmillaan jopa albumi per vuosi -tahdilla. Tilanne oli äärimmäisen raadollinen, sillä Päivillä oli viiden vuoden sopimus Finnlevyn kanssa. Levy-yhtiö ei enää tarjonnut artistilleen uusia levytyksiä, mutta sopimuksen vuoksi muuallekaan ei voinut lähteä. Päivi sai kokea musiikkibisneksen julmuuden.

Vuonna 1982 Päivi vapautui Finnlevyn sopimuksesta. Samana vuonna hän levytti CBS:lle singlen Tulisit luokseni päivälläkin / Ihanaa on rakastaa. Molemmat levytykset edustavat tyypillistä 1980-luvun iskelmämusiikkia. Jussi Niemen säveltämä singlen A-puoli on genreltään mitä mainiointa suomidiskoa ja Veikko Samulin säveltämä B-puoli on tyylikäs iskelmäballadi, joka olisi varmasti kelvannut aikansa eturivin iskelmälaulajien levytysmateriaaliksi. Singlen raflaava A-puoli Tulisit luokseni päivälläkin on ehdottomasti yksi suomidiskon unohdettuja helmiä, joka olisi ilman muuta ansainnut saavuttaa enemmän huomiota. Päivin CBS-single jäi kuitenkin erittäin vähälle huomiolle ja sen mainiot laulut suurelle yleisölle tuntemattomaksi. Päivin yhteistyö CBS:n kanssa jäi vain tähän yhteen ainoaan singleen. Mahdollisesti levytykset olisivat nykyään edes hieman tunnetumpia, mikäli yhteistyötä olisi jatkettu kokonaiseen albumiin asti.

Vuonna 1984 julkaistulla Mikä tämä
leikki on
-albumilla Päivin sukunimi on
ensimmäistä kertaa liitetty mukaan
esiintyjänimeen.
Vuonna 1984 Päivi solmi levytyssopimuksen Polarvox-levy-yhtiön kanssa. Polarvox oli perustettu jo 1970-luvulla, mutta sen toiminta oli ollut melko pienimuotoista. 80-luvun alkuvuosina Polarvox pyrki laajentamaan toimintaansa varteenotettavaksi toimijaksi Suomen äänitemarkkinoille, ja parhaimmillaan se onnistuikin saavuttamaan 10 % markkinaosuuden kotimaisessa ääniteteollisuudessa. Päivi oli yksi kasvavan Polarvoxin ensimmäisiä iskelmäkiinnityksiä. Vuonna 1984 julkaistiin Päivin neljäs albumi Mikä tämä leikki on. Ainoastaan kotimaisia sävellyksiä sisältänyt albumi edusti hyvin tyypillistä 1980-luvun suomalaista populaarimusiikkia. Osa levytyksistä oli ajan hengen mukaisesti diskopoljentoisia, osa hieman iskelmällisempiä. 1980-luvulla televisiossa pyöri aikaisempaan verrattuna runsaasti televisio-ohjelmia, joissa esitettiin kevyttä musiikkia. Näissä ohjelmissa Päivi pääsi esittelemään uuden albuminsa satoa (mm. erinomaisen tarttuva Kesäni muistot ja otsikkokappale Mikä tämä leikki on). Valitettavasti tämäkään albumi ei onnistunut nostamaan Päiviä eturivin iskelmätähtien joukkoon.

Kyllästyneenä musiikkibisneksen raadollisuuteen Päivi ja Jussi päättivät ottaa langat omiin käsiinsä. Tämän blogikirjoituksen otsikko on toki täysin harhaanjohtava siinä mielessä, ettei Päivi ole suinkaan kadonnut minnekään. Hän on jo usean vuosikymmenen ajan harjoittanut muusikkoaviomiehensä kanssa pienimuotoista keikkatoimintaa. Päivi ja Jussi ovat myös omakustanteisesti vastanneet Päivin levytysmateriaalista. Valitettavasti ilman ison levy-yhtiön koneistoa levytykset ovat jääneet vähälle huomiolle, vaikka niiden joukossa on lukuisia onnistuneita kappaleita. Päivi Kautto-Niemi ja Jussi Niemi ovat yksi suomalaisen iskelmämaailman ensimmäisiä muusikkopariskuntia. Jussi säveltää ja Päivi tulkitsee. Ensimmäinen Päivin levyttämä Jussin sävellys oli Syyskuu, joka julkaistiin Päivin kolmannella albumilla vuonna 1979. 1980- ja 90-luvuilla Päivin levyttämistä lauluista suurin osa on Jussin kynäilemiä. Vastaavanlaista yhteistyötä suomalaisen kevyen musiikin kentällä ovat tehneet muun muassa Maarit ja Sami Hurmerinta, Katri Helena ja Timo Kalaoja, Kaija Kärkinen ja Ile Kallio sekä esimerkiksi Pepe ja Kirsti Willberg.

Vuosi 1985 oli jälleen laulukilpailujen aikaa. Päivi kilpaili ensin Kevään sävelessä laululla Luoksein jää ja myöhemmin Syksyn sävelessä kappaleella Sadun maailma. Etenkin Sadun maailma on hieno osoitus siitä, kuinka Päivi on pysynyt uskollisena diskotyylilleen. Laulun sovitus muistuttaa aivan kansainvälistä tuon ajan syntsapop-musiikkia. Kun kesällä 2011 Syksyn sävel retro -televisio-ohjelma muistutti laulun olemassaolosta, monet suomidiskon ystävät jakoivat Facebook-feedeissään esityksen YouTube-videota haltioituneena. "En muistanutkaan, että tällainenkin helmi on", oli tyypillinen saateteksti.

Omakustanteisesti toteutettu albumi
Elämää eteenpäin (1993) on yksi
Päivin uran onnistuneimpia.
Kun pitää langat omissa käsissään, saa tehdä juuri sellaista musiikkia kuin haluaa. Päivi on ollut kaikki nämä vuosikymmenet tyylilleen uskollinen. Vaikka Päivi mielletään ennen kaikkea 70-luvun diskoiskelmän edustajaksi, hänen levytysrepertuaariinsa on päätynyt myös balladeja ja perinteisempää iskelmämusiikkia. Kuitenkin jonkinlainen diskokaudelta peräisin oleva asenne on ollut aina mukana levytysvalinnoissa. Päivi Kautto-Niemen albumit ovat pyrkineet tarjoamaan iloista, positiivista ja paikoittelen hyvin epäsuomalaista hyvän mielen musiikkia, mikä erottaa hänet monista muista iskelmälaulajista täällä nyyhkyballadien ja mollikansan maassa. Yksi Päivin uran hienoimpia työnäytteitä on hänen viides albuminsa Elämää eteenpäin vuodelta 1993. 1990-luvun suomalaiseksi iskelmälevyksi albumi sisältää poikkeuksellisen paljon käännösbiisejä. Heti aloitusraita Sä katseellasi saat on onnistunut suomenkielinen versio Maggie Reillyn hitistä Everytime we touch. Marita Taavitsainen levytti laulusta myöhemmin toisen version nimellä Kun kosket mua, mutta ainakin omissa listauksessani Päivin energinen levytys päihittää Maritan version mennen tullen. Elämää eteenpäin -albumin kohokohtiin kuuluu myös ehdottomasti Kuinka sua kaipaan, joka on reggaeversio Cat Stevensin klassikosta Wild world. Kaikuja diskomusiikista toi Tahdon tanssia ja laulaa, joka on alun perin ruotsalaisen euroviisuvoittajatrio Herreysin hitti Varje liten droppe regn vuodelta 1984 – eli sama laulu, jonka 12-vuotias Jonna Tervomaa levytti vuonna 1985 nimellä Sadepisaroita. Kyseinen laulu oli Päivin albumin ilmestymisen aikaan noussut uudelleen suosioon Ankie Baggerin englanninkielisen version People say it's in the air myötä. Päivin balladilevytysten eliittiä taas edustavat albumin kappaleet Tuuli alla siipien (vuonna 1989 Grammy-palkinnolla palkittu Wind beneath my wings) sekä italoiskelmä Rakkauden voima. Elämää eteenpäin on yksi tasokkaimpia Suomessa 1990-luvun alussa julkaistuja iskelmälevyjä. Valitettavasti ilman suuren levy-yhtiön tukea ja markkinointia albumin oli vaikea tavoitella suurta yleisöä. Samasta syystä albumin sisältö ei ole kuultavissa esimerkiksi Spotifyssa, joten esimerkiksi uuden sukupolven iskelmädiggarit eivät pääse kätevästi tutustumaan levyn materiaaliin.

2000-luvulla Päivi on jatkanut edelleen hyvien sävelmien levyttämistä. Vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä suurten levy-yhtiöiden näkemys hyvästä suomalaisesta iskelmämusiikista oli poikkeuksellisen kapeakatseista. Iskelmätarjonta oli sovinnaista, särmätöntä ja yllätyksetöntä. Päivi pyrki omilla levytysvalinnoillaan tuomaan vaihtoehtoa annemattiloiden ja yölintujen edustamaan linjaan. Päivi levytti muun muassa muutamia euroviisukytköksisiä kappaleita, kuten esimerkiksi Veikko Samulin Olet mun maa, taivas ja tuuli, jonka ruotsinkielinen versio Svart och vitt sijoittui toiseksi vuoden 1988 euroviisukarsinnoissa. Samulin tarttuva sävellys muistuttaa enemmän skandinaavista pop-schlageria kuin tyypillistä suomalaista tanssi-iskelmää. Päivi on levyttänyt myös suomenkieliset versiot Ruotsin euroviisukarsinnoissa vuosina 2004 ja 2005 kilpailleista lauluista Min kärlek (Rakkautein) ja Om natten (Yöllä sun kaipaanArja Saijonmaa on levyttänyt samasta laulusta toisen suomenkielisen version vuonna 2011). Päivi kertoi jo vuonna 1985 Kevään Sävelessä Hantta Krausen haastattelussa, kuinka hänen haaveenaan olisi joskus voittaa Eurovision laulukilpailut. Jo positiivinen suhtautuminen Euroviisuihin ja niissä kuultavaan musiikkiin erottaa Päivin monista suomalaista kollegoistaan. Suomessahan monia tuntemattomiakin iskelmätähtiä on pitänyt maanitella viisukarsintoihin mukaan lähes polvillaan rukoilemalla. Ironista kyllä, Päivi on lukuisia kertoja pyrkinyt euroviisukarsintoihin, mutta kertaakaan esiraati ei ole kelpuuttanut häntä mukaan, vaikka useana vuonna on ollut miltei mahdoton löytää innostuneita artisteja mukaan Suomen karsintakilpailuun. Esimerkiksi vuonna 1996 Jussi sävelsi euroviisukarsintoja silmällä pitäen laulun Rakkauden maa, joka muistutti hieman tuon ajan tyypillistä itäeurooppalaista euroviisuiskelmää.

Musiikkibisneksen maailma on raadollinen. Sattumalla on usein merkittävä rooli. Lahjakaskaan artisti ei nouse eturivin tähdeksi, mikäli kaikki palaset eivät loksahda yhteen. Suomi on täynnä lupaavia iskelmälaulajia, joissa voisi olla potentiaalia menestyviksikin tähdiksi, mutta esimerkiksi kiinnostavan hittikappaleen puute voi aiheuttaa uran nopean tyssäämisen. Suomalaisen kevyen musiikin historiassa on kuultu useampiakin tarinoita, joiden mukaan levy-yhtiöiden avainhenkilöt nostavat ja laskevat artisteja. Päivin kohdalla levytysten loppuminen kuin seinään hänestä itsestään riippumattomista syistä kolmannen albumin jälkeen vei häneltä menestyksen avaimet käsistään. Levy-yhtiön preferenssien vuoksi diskoiskelmiä alettiin tarjota artisteille, jotka eivät olleet lähtökohtaisesti yhtään sen suositumpia kuin Päivi.

Suomessa levy-yhtiöillä on hyvin vankka visio kaupallisesta menestyvästä musiikista. Mikäli artisti ei suostu levyttämään musiikkiteollisuuden tarjoamaa formaatti-iskelmää, levytyssopimukselle voi sanoa hyvästit. Päivi ja Jussi ovat pyrkineet tarjoamaan omaa vaihtoehtoaan omakustanteisesti, mutta ilman suuren levy-yhtiön apua levytykset harvoin lähtevät leviämään laajalle yleisölle.

Musiikkiteollisuuden lainalaisuuksien vuoksi monet suomalaiset mieltävät Päivi Kautto-Niemen lähinnä finnhits-aikakauden tähdenlennoksi, vaikka hän on jatkanut musisointia ja levyttämistä kaikki nämä vuosikymmenet. Päivin vähemmän tunnetuimmista levytyksistä esimerkiksi Tulisit luokseni päivälläkin (1982) sekä koko Elämää eteenpäin -albumi (1993) ovat loistavia osoituksia siitä, että valtavirran iskelmämusiikin ulkopuolella on todellisia helmiä. Onneksi kuitenkin iskelmädiggarit – ja varsinkin suomidiskon ystävät – ovat ymmärtäneet Päivin arvon. Hänen kolme 1970-luvun albumiaan ovat mitä mainioimpia ajankuvia diskomusiikin kulta-ajasta. Päivin menestysajankin tuotantoa on julkaistu harmittavan vähän kokoelmalevyillä, mutta sentään vuonna 1998 Fazer julkaisi 20 suosikkia -sarjassa Päivi-kokoelman, joka sisältää hänen Finnlevy-levytyksiään kolmelta ensimmäiseltä albumilta. Muutoin mainiolta kokoelmalta puuttuu jostain käsittämättömästä syystä Syksyn sävelestä tuttu Pakoon, vaikka se on yksi Päivin tunnetuimpia kappaleita.

Keski-Suomesta kajahtaa! Vuonna 2011 Päivi esiintyi Vihreät
Niityt -tapahtumassa kollegansa Juhani Markolan kanssa.
Päivi Kautto-Niemi keikkailee edelleen pienimuotoisesti silloin tällöin siviilityönsä ohella. Yksi Päivin viimeaikaisia kohokohtia on ollut hänen oma konserttinsa vuonna 2011 Vihreät Niityt -iskelmätapahtumassa, jossa Päivi esitteli uransa helmiä iskelmämyönteiselle yleisölle. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta ensilevytyksestä ja tätä virstanpylvästä on tarkoitus juhlistaa koko uran kattavalla kokoelmalevyllä. Päivin haaveena olisi vielä toteuttaa albumikokonaisuus, jossa hän esittäisi syvällisempiä hengellisiä lauluja.

Lähteet


Kirjallisuus:

Latva Tony, Tuunainen Petri (2004) Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, Helsinki.

Niiniluoto Maarit (1982) Toivo Kärki – Siks' oon mä suruinen. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki.

Journalistinen aineisto:

Tuunainen Petri: Diskoiskelmätähti. Päivi Kautto-Niemestä tuli isona kouluttaja. Keskisuomalainen 13.8.2016.

Verkkolähteet:

Radio Jyväskylä: Päivin ura hiipui Vexi Salmen jättäessä levy-yhtiön.
http://www.radiojyvaskyla.fi/uutiset-ja-haastattelut/paivin-ura-hiipui-vexi-salmen-jattaessa-levy-yhtion/41/2274

Kokoelmalevyjen kansitekstit:

Salmi Vexi. Päivi: 20 suosikkia – Liljankukka (Warner, 1998).


Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustolta Sisältää hitin – Suomen listalevyt.

8. elokuuta 2016

Suomidiskotärpit # 4

Kesällä 2016 Finnhitsaaja-blogin teemana on suomidisko. Suomidiskotärpit-juttusarjassa pengotaan arkistojen aarteita ja esitellään muutamia diskoaikakauden helmiä ja/tai kulttiklassikoita. Levytyksistä on tarjolla Spotify-linkki ja/tai Youtube-video.

Suomidiskotärpit-sarjan neljännessä osassa esitellään vuosina 1980–1986 levytettyjä kotimaisia sävellyksiä. Tarkoituksena ei ole esitellä tuttuakin tutumpia kappaleita tai kaikkein kuluneimpia ikivihreitä. Vuonna 2002 julkaistun Mikä fiilis -kokoelman esittelytekstissä Tero Alanko, Jani Järvinen ja Alex Nieminen kirjoittivat, kuinka "vähitellen kuuma diskomusiikki saapui myös Suomeen ja sai täällä aivan oman ilmenemismuotonsa". Nämä 1980-luvun kotimaiset sävellykset osoittavat, kuinka disko sai Suomessa todellakin täysin omanlaisensa ilmenemismuodon. Koneiskelmän aikakaudella raja disko- ja camp-iskelmän välillä on ainoastaan hiuksenhieno... Valikoiduista levytyksistä kuulee, kuinka isot orkesterisovitukset saavat väistyä konesoundien yleistyessä. Aluksi koneiskelmien sovitukset kuulostavat moderneilta ja raikkailta, mutta vuosikymmenen edetessä iskelmälevytykset alkavat muuttua tehtailuksi ja soundimaailma halpahintaisemmaksi.

Edelliset tekstit:
Suomidiskotärpit # 3
Suomidiskotärpit # 2
Suomidiskotärpit # 1

Paula Koivuniemi – Vie minut pois

Säv. Matti Siitonen, san. Chrisse Johansson, sov. Markku Johansson ℗ 1980 Finnlevy

Paula Koivuniemen huikeaan menestykseen yltänyt Vie minut pois -albumi vuodelta 1980 (yli 70 000 myytyä äänitettä) on oivaltava näyte aikakaudesta, jolloin diskopoljento dominoi kotimaista iskelmäteollisuutta. Vielä tähän aikaan iskelmälevytysten säestyksistä vastasivat isot orkesterit ja laajat muusikkokokoonpanot: tälläkin albumilla lauluja säestivät muun muassa 12-henkinen jousisetti ja viisihenkinen puhallinsetti. Orkesteri pauhaa mahtipontisimmillaan Fredin säveltämässä albumin nimikkobiisissä. Etenkin lyhyt välisoitto ennen toisen säkeistön alkua ei ole mitään ohkaista! Vie minut pois on hieno osoitus siitä, että Fredi on paitsi loistava laulaja myös erinomainen iskelmäsäveltäjä.



Marion – Riviera

Säv. ja san. Jukka Koivisto, sov. Antti Hyvärinen ℗ 1980 EMI Finland

1970-luvulla kansainvälistäkin uraa luonut Marion Rung valittiin vuonna 1980 Suomen edustajaksi Intervision laulukilpailuihin Sopotiin. Interviisukarsinnoissa Marion esitti kaikki kuusi ehdokassävelmää. Voittajaksi ylsi ansaitusti Esko Koivumiehen upea mahtipontinen balladi Hyvästi yö, mutta myös karsinnassa toiseksi sijoittunut Jukka Koiviston vauhdikas Riviera kuultiin Sopotissa. Miten vastustamatonta jousien käyttöä sovituksessa!



Frederik – Rakas Stella

Säv. E. A. Nyman - Kurt Gräsbeck, san. Raul Reiman, sov. Esa Nieminen ℗ 1980 Finnlevy

Valtakunnan virallinen macho alkoi tehdä tuttavuutta diskosoundien kanssa viimeistään vuonna 1978, kun Frederik sai levytettäväkseen suomenkielisen version Israelin euroviisuvoittajasta A-ba-ni-bi, joka on ensimmäinen viisuvoittoon yltänyt diskokappale. Seuraavan vuoden viisusadosta Reetulle poimittiin Saksan liittotasavallan legendaarinen diskoviisu Dschinghis Khan. Runsaasti diskosoundeja sisältäneestä Tsingis Khan -albumista (1979) Frederik sai uransa ensimmäisen kultalevyn. 1970- ja 80-lukujen vaihteessa Frederikin albumeilla kuultiin niin paljon diskoa, että artisti itse alkoi tituleerata itseään Junttidiskon kuninkaaksi. Niin ikään kultaa myynyt Kolmekymppinen-albumi (1980) sisältää muun muassa tämän veikeän kotimaisen diskoiskelmän, jonka hauskan kaksimielisessä sanoituksessa Raul Reiman leikkii homonymialla. Säveltäjänimien E. A. Nyman ja Kurt Gräsbeck taakse kätkeytyvät Esa Antero Nieminen ja Frederik itse.



Kirka – Tie kotimaahan johtaa

Säv. ja sov. Antti Hyvärinen, san. Juha Vainio ℗ 1980 Finndisc

Hämmentävä harvinaisuus Kirkan levytysrepertuaarissa. Vauhdikas ja mahtipontinen intro antaa ymmärtää, että luvassa olisi kunnon hengästyttävä diskoschlager. Lauluosuuden alkaessa biisi muuttuu kuitenkin hillityksi reggaen tapaiseksi, kunnes kertosäkeistössä on taas vipinää. Kertosäkeistön sovitusratkaisuissa on luotettu tyypillisiin diskomusiikin elementteihin: puhaltimet ja diskoviulut tuovat lihaa luiden ympärille. Jälleen yksi osoitus siitä, kuinka diskomusiikin aikakaudella diskoelementit dominoivat suomalaisessa iskelmätuotannossa. Entä mikä on laulun sanoituksessa se kotimaa, johon tie johtaa? No tietenkin se, missä hanget hohtaa. Stadin kundi Kirka laulaa kaipaavansa Lapin erämaan rauhaan...



Jaana – Tulipunaruusut

Säv. ja san. Usko Kemppi, sov. Paul Fagerlund ℗ 1980 Levytuottajat

Muistatteko vielä Jaana Hermusen, jonka El Lute -suomennos esiteltiin Suomidiskotärppien ensimmäisessä osassa. El Lute -singlen toisella puolella julkaistiin diskoversio ikivihreästä Tulipunaruusut-humpasta. Diskomusiikin aikakaudella vanhoja klassikoita tuunattiin diskoasuun. Levytyksen sovittanut Paul Fagerlund oli jo vuonna 1977 laatinut diskosovituksen Päivi Kautto-Niemen Liljankukka-levytykseen, josta tuli valtavan suuri menestys. Hieman samanlaisia sovituksellisia ratkaisuja käytettiin tässä Tulipunaruusujen diskohumppaversiossa. Jaanasta ei kuitenkaan tullut uutta kestotähteä suomalaiselle kevyen musiikin kentälle, sillä hän on tiedettävästi levyttänyt vain muutaman levytyksen.



Irwin Goodman – Discohai

Säv. ja sov. Paul Fagerlund, san. Emil von Retee ℗ 1980 Levytuottajat

Irwin goes Tsingis Khan! Kansantaitelija Irwin Goodmanin suosio oli pohjamudissa 1970-luvun päättyessä. Vuonna 1980 Irwiniltä julkaistiin vain yksi ainoa singlejulkaisu, jonka molemmat laulut ovat vaipuneet unohduksiin. Singlen A-puolen kappale on kuitenkin oikeastaan aika kiinnostava. Irwinin levytyksissä on usein sivuttu ajankohtaisia aiheita, joten ei ollut varsinaisesti ihme, että diskokuumeen jyllätessä kuumimmillaan myös Irwin teki omanlaisensa avauksen diskorytmeihin. Diskoteekkien kulta-aikana tanssilattialla saatettiin joka lauantai kohdata todellinen diskohai, joka "ryystää, jyystää ja sitten pamputtaa". Paul Fagerlundia voitaisiin tämän keskieurooppalaista diskohittiä mukailevan sävellyksen perusteella todella kutsua köyhän miehen Ralph Siegeliksi. Ilmiselviä Dschinghis Khan -vaikutteita on kuultavissa "hu, ha!" -välihuutoineen. Olikohan kyseessä samainen diskohai, joka piiritti Satu Pentikäistä kappaleessa Rytmiin kuumaan (1984).



Kake Randelin – Kapakasta kapakkaan

Säv. Hillel Tokazier, san. Juha Vainio, sov. Jori Sivonen ℗ 1981 Finnlevy

Vuonna 1981 Jori Sivonen oli jo löytänyt syntetisaattorit ja alkoi käyttää niitä aktiivisesti kotimaisissa iskelmälevytyksissä. Kake Randelin nousi 1980-luvun alkupuoliskolla koneiskelmän aikakaudella ilmiömäiseen suosioon. 1980-luvun alkupuoliskolla Kaken albumit myivät kultaa ja timanttia. Kaken esikoisalbumin (1981) vauhdikkain levytys on tämä Hillel Tokazierin "laukkakomppinen" sävellys, jonka moderni sovitus à Jori Sivonen henki uuden ajan alkamista suomalaisessa iskelmäteollisuudessa.



Mona Carita – Satu kaunis rakkauden

Säv. ja sov. Veikko Samuli, san. Juha Vainio ℗ 1981 Finnlevy

Mona Carita levytti kuusi vuotta kestäneen uransa aikana enimmäkseen käännöskappaleita, mutta levytysrepertuaariin mahtui myös joitakin kotimaisia sävellyksiä. Tämä Veikko Samulin säveltämä iskelmä nousi suurimpaan suosioonsa vasta vuonna 1989 Kikan levytettyä siitä version esikoisalbumilleen. Monelle Kikka-fanille on tullut yllätyksenä, että laulu ei olekaan Kikan "originaali". Alkuperäinen versio sisältyi Mona Caritan kultaa myyneelle Nykyaikainen-albumille (1981).



Jokke Seppälä – Lennät eiliseen

Säv. Jokke Seppälä, san. Tapsa Rantanen, sov. Laszlo Varga ℗ 1981 Polarvox

Jokke Seppälä julkaisi 1980-luvun alussa kaksi englanninkielistä albumia, jotka sisälsivät laadukasta kansainvälisen tason tanssimusiikkia. Albumien satoa kuultiin myös Syksyn sävel -kilpailuissa. Syksyn sävelessä oli kuitenkin esitettävä laulut jommallakummalla kotimaisella kielellä, joten kappaleisiin laadittiin suomenkieliset sanoitukset. Vuonna 1980 Jokke Seppälä kilpaili funkahtavalla Lauantaiyö-kappaleella. Vuotta myöhemmin kilpailukappaleena oli tämä vahvasti diskoon kallellaan oleva Lennät eiliseen. Sekä laulun suomenkielinen teksti ("sä oot kiltti kuin täi / tartut neutroniin ja pääset uutisiin") että taustakuoron hulvaton koreografia herättivät hämmennystä.



Lennät eiliseen sijoittui vuoden 1981 Syksyn sävelessä kahdeksanneksi. Laulun englanninkielinen versio You gonna burn julkaistiin Jokke Seppälän toisen albumin Find my girl (1982) uudelleenjulkaistun painoksen bonusraitana.



Raya – Harhaa

Säv. Harri Vainiola - Raija Jääskä, san. Jussi Asu, sov. Harri Vainiola ℗ 1982 Zero Records

Lisää hämmentäviä Syksyn sävel -diskoiluja. Rayan ura viihdyttäjänä alkoi 1960-luvun viimeisinä vuosina, jolloin hän esiintyi muun muassa Danny-show'ssa. Raya loi uraa lähinnä musikaalinäyttelijänä ja musiikkiteattereissa. Näyttävä Raya aiheutti aikoinaan kohua keltaisessa lehdistössä julkaistuilla sensuelleilla kuvilla. Vuonna 1982 Raya teki yllättävän comebackin julkisuuden parrasvaloihin, kun hän pääsi Syksyn sävelen loppukilpailuun Harhaa-diskoilulla. Hän oli itse säveltänyt laulun yhdessä Harri Vainiolan kanssa. Kappaleen sähköinen soundimaailma oli todella moderni ja suorastaan vallankumouksellinen Syksyn sävelen ympäristössä. Esitys taisi kuitenkin mennä suurelta yleisöltä yli ymmärryksen, sillä laulu sijoittui postikorttiäänestyksessä vasta kahdeksanneksi. Omaperäinen ja sensuelli diskoilu on kuitenkin jäänyt iskelmäpoikien mieleen, ja laulu on nostettu joissakin piireissä suorastaan kulttiklassikon asemaan.



Ylipäätään vuoden 1982 Syksyn sävelen sato oli todella omaperäinen ja kummallinen. Esiraadeilla lienee ollut tarkoituskin valikoida loppukilpailuun esityksiä, jotka poikkesivat perinteisestä iskelmälinjasta. Mielenkiintoista on, että Harhaa oli esiraadin mielestä parempi kuin esimerkiksi Avaa hakas ja Vanhojapoikia viiksekkäitä, jotka molemmat jäivät finaalin ulkopuolelle...

Päivi Kautto-Niemi – Tulisit luokseni päivälläkin

Säv. ja sov. Jussi Niemi, san. Raul Reiman ℗ 1982 CBS Records

Päivi Kautto-Niemi oli 1970-luvun jälkipuoliskolla yksi Suomen suosituimpia diskotähtiä. Hän levytti vuosina 1977–79 Finnlevylle kolme diskontäyteistä albumia. 1980-luvun alkaessa Päivin levytystahti hiipui. Finnlevyn jälkeen hän levytti CBS:lle yhden singlen, jonka paraatipuolella julkaistiin hänen miehensä Jussi Niemen säveltämä loistavan tarttuva diskoiskelmä Tulisit luokseni päivälläkin. Aivan liian vähälle huomiolle jäänyt helmi. Diskoiskelmää parhaimmillaan!



Kisu – Aivan kreisi

Säv. ja sov. Kassu Halonen - Kisu Jernström, san. Chrisse Johansson ℗ 1982 Scandia

1970-luvulla pop-iskelmää levyttänyt Kisu Jernström hämmästytti vuonna 1981 suomalaisia muusikkopiirejä levyttämällä korkeatasoisen englanninkielisen albumin Don't stop the music, joka keräsi kehuja ja ylistyksiä. Tuon albumiprojektin jälkeen esityskieli vaihtui taas suomeksi. Vuonna 1982 levytetty Aivan kreisi on nimensä mukaisesti ihan päätön menopala Kisun levytysrepertuaarissa. Biisi on jäänyt suomidiskon ystävien keskuudessa elämään camp-klassikkona. Tietysti näinä Fingerpori-aikoina laulun sanoituksen ilmaus "mä oon faijaani nääs tullu" voi herättää tahattomia naurunpyrskähdyksiä ja/tai vastenmielisiä konnotaatioita... Levytys julkaistiin Kisun Musta kissa -albumilla (1984), joka sisälsi muitakin diskosoundisia levytyksiä.



Frederik – Stenka Rasin

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Raul Reiman ℗ 1981 Finnlevy

Frederikin ja Jori Sivosen yhteistyö alkoi alkuvuodesta 1981, kun Reetu kilpaili euroviisukarsinnoissa Sivosen sävelmällä Titanic. Titanic oli ollut kansan ylivoimainen suosikki Suomen viisuedustajaksi, mutta rockhenkinen asiantuntijaraati ei voinut omilla nimillään ja naamoillaan antaa korkeita pisteitä kaupalliselle schlagerille, joten karsinnan voittoon ylsi Riki Sorsa. Jori Sivonen on myöhemmin kertonut saaneensa inspiraation Titanicin soundimaailmaan kuuntelemalla Abban kappaleita väärään suuntaan lopusta alkuun. Sävellykseen otettiin myös muutaman tahdin verran vaikutteita Tšaikovskin sinfoniasta. Vastaavanlaista soundia hyödynnettiin myös myöhemmissä Frederikin levytyksissä. 1970-luvun alussa Suomen levymyyntilistojen kärkeen nousi Viktor Klimenkon albumi Stenka Rasin, jossa hän tulkitsi antaumuksella venäläisen kansanlaulun legendaarisesta kasakkajohtajasta. Kymmenisen vuotta myöhemmin suomalaiset kuuntelivat hieman toisenlaista näkemystä samasta aiheesta. Itse asiassa Raul Reimanin sanoitus mukailee tuota venäläistä kansanlaulua, mutta Jori Sivosen sävellys on ehtaa kasaridiskoa. Hieno ja suorastaan jyräävä diskoiskelmä, joka pitää otteessaan alusta loppuun. Stenka Rasin julkaistiin Frederikin kultaa myyneellä albumilla Alta pois (1981).



Berit – Tässä nyt ja näin

Säv. ja sov. Veikko Samuli, san. Juha Vainio ℗ 1983 VIP-Music

Tässäpä sitä tyylipuhdasta Veikko Samuli -diskoilua, jota on jo ylistetty tässä blogissa aikaisemminkin. Berit levytti vuonna 1983 Veikko Samulin johdolla uransa ensimmäisen diskoiskelmäalbumin Tässä nyt ja näin, jonka otsikkokappale menestyi erinomaisesti Jokamiehen listalla. Levytyksessä kiteytyy loistavasti Samulin taito säveltää erittäin sujuvia melodiankulkuja ja ennen kaikkea sovittaa kappale erinomaisen mukaansatempaavaksi. Vaikka iskelmä kuulostaa yksinkertaiselta, sen sävelkulussa ja sovituksessa on nerokkaita nyansseja ja jippoja. Jännite säilyy koko liki neliminuuttisen ajan. Berit vastaanotti Tässä nyt ja näin -albumista uransa ensimmäisen kultalevyn.



Eini – Elämäni mies

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Antero Ollikainen ℗ 1983 Finnlevy

Eini aloitti uransa vuonna 1978 diskolevytyksillä. Einin varhaisia levytyksiä säestivät ajan hengen mukaisesti isot orkesterit, mutta 1980-luvun edetessä Eininkin oli totuttava kapeamman soundimaailman levytyksiin ja syntsavetoisiin sovituksiin. Einin Aika pakkaus -albumi (1983) alkaa heti melkoisella syntsaiskelmän klassikolla, sillä albumin aloitusraita Elämäni mies on ollut melkoisen kovaa valuuttaa iskelmäpoikien illanvietoissa. Menevä syntsadiskosovitus ja korni sanoitus – mitä muuta kasari-iskelmältä voisikaan vaatia. Sanoituksen on muuten laatinut Vexi Salmi, joka 1980-luvulla käytti usein salanimeä Antero Ollikainen. Elämäni mies kuuluu niihin levytyksiin, joita artisti itse ilmeisesti nykyään hieman häpeilee. Vuonna 2013 esitetyssä Iskelmä-Suomi -dokumentissa Eini mainitsi avoimesti, kuinka hänen mielestään hänellä olisi ajoittain pitänyt olla paljon korkeampi rima levytyskappaleiden laadun suhteen. Huhujen mukaan Eini olisi estänyt Elämäni mies -kappaleen julkaisemisen hänen 30 suosikkia -kokoelmallaan (2006).



Meiju Suvas – Lootuskukka

Säv. Mika Silfver, san. Juha Vainio, sov. Kaj Westerlund ℗ 1983 Finnlevy

Meiju Suvas nousi raketin lailla suomalaisten artistien eturiviin vuonna 1982, kun hänen esikoisalbuminsa myi upeasti yli 54 000 äänitettä. Hienosti menestyneen albumin myötä Meijusta tuli yksi Suomen suosituimpia – ellei hetkeksi aikaa peräti suosituin – diskomusiikin esittäjiä. Meiju Suvas oli suosionsa huipulla, kun hänen toinen albuminsa Pidä musta kiinni näki päivänvalon syyskuussa 1983. Meijun kakkosalbumin ehdottomiin kohokohtiin kuuluu albumin tuottaneen Kaj Westerlundin (tosin iskelmälevytyksissä usein käyttämällään salanimellä Mika Silfver) säveltämä Lootuskukka. Nuorekasta kasari-iskelmää parhaimmillaan. Laulu oli aikoinaan sangen suosittu ja se nousi jukebox-listalla parhaimmillaan seitsemänneksi. Sittemmin Lootuskukka on jäänyt kuitenkin hieman unohduksiin, mikä johtuu kenties siitä, että laulun alkuperäistä versiota ei ole jostain käsittämättömästä sisällytetty Meijun CD-kokoelmajulkaisuille. Kummallista ottaen huomioon, että laulu oli yksi Meijun suosituimman menestyskauden merkittävimpiä hittejä... Meiju Suvaksen toinen albumi Pidä musta kiinni menestyi mukavasti myyden kultaa.



Tapani Kansa – Vain yhden kerran eläissään

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Vexi Salmi ℗ 1983 Finnlevy

1980-luvulla koneiskelmästä tuli niin valtavirtaa kotimaisessa iskelmäteollisuudessa, että miltei jokainen suomalainen levyttävä iskelmälaulaja joutui tekemisiin syntetisaattorisoundien kanssa. Tapani Kansan laajassa levytysrepertuaarissa kaikkein kasarisoundisin levytys lienee tämä vuonna 1983 ikuistettu Vain yhden kerran eläissään, jonka monet suomidiskon ystävät ovat ottaneet omakseen – jopa sellaisetkin, joita Tapani Kansan muu tuotanto ei puhuttele. Tapsa kävi esittämässä kappaleen levytysvuotenaan Toivotaan toivotaan -ohjelmassa.



Levytys sisältyi Tapani Kansan mainiolle iskelmäalbumille Tässä ja nyt (1983), joka myi kultaa. Tapsan esittämänä kasarisoundinen syntsaiskelmäkin kuulostaa uskottavalta. Sen sijaan Kike Elomaan myöhemmin samasta laulusta levyttämä versio saattaa hieman jo värähtää campin puolelle...



Sonja Lumme – Anna olla vapaa

Säv. Hillel Tokazier, san. Jukka Nurmela, sov. Laszlo Varga ℗ 1983 JP-Musiikki

Jazzmusiikkia opiskellut Sonja Lumme kuuluu niihin taiteilijoihin, jotka mieluiten levyttävät vain sellaista musiikkia, josta itse pitävät. Useat levy-yhtiöt ovat kosiskelleet lahjakasta Lummea riveihinsä, mutta Sonja on sanonut systemaattisesti "ei" kaupallisten iskelmien levyttämiselle. Silloin tällöin Sonja Lumme on kuitenkin joutunut tekemään myönnytyksiä iskelmäteollisuuden kanssa, kuten esimerkiksi hänen kasarisoundien dominoimalla esikoisalbumillaan Anna olla vapaa (1983). Levyn tarttuvassa nimikkobiisissä oli kieltämättä korkea hittipotentiaali – ja kenties laulusta olisikin tullut hitti, mikäli sen olisi julkaissut suurempi levy-yhtiö tai esittänyt nimekkäämpi artisti. Sonja Lumme tuli Suomen kansalle tutummaksi vasta muutamaa vuotta myöhemmin: paitsi vuoden 1985 euroviisuedustajana myös lahjakkaana näyttelijänä.



Katri Helena – Luotu elämään

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Raul Reiman ℗ 1984 Finnlevy

1980-luvulla edes Katri Helenan levytykset eivät välttyneet vuosikymmenelle niin ominaisista konesoundeista ja syntetisaattorivetoisista sovituksista. Kasarisoundit korostuvat erityisesti vuonna 1984 julkaistulla albumilla Kirje sulle, jossa Katri Helenan soundia on selvästi pyritty "ajanmukaistamaan" ja joissakin levytyksissä vallitsee suorastaan nuorekas meno. Albumin suurimpia hittejä olivat muun muassa Miljoona ruusua ja Kirje sulle, mutta suomidiskon ystävät ovat noteeranneet erityisesti albumin viidennen raidan Luotu elämään, jonka ovat kynäilleet – yllätys, yllätys – Jori Sivonen ja Raul Reiman – kaksikko, joka suorastaan dominoi kotimaista iskelmäteollisuutta 1980-luvun alkupuoliskolla. Kirje sulle -albumista Katri Helena vastaanotti jälleen kultalevyn.



Satu Pentikäinen – Ota tai jätä

Säv. ja sov. Kari Litmanen, san. Jorma Toiviainen ℗ 1984 LeBaron Music / Bluebird

Satu Pentikäisen kahdeksan vuotta kestänyt levytysura ajoittuu juuri suomidiskon kuumimpiin vuosiin. Sadun ensimmäinen levytys julkaistiin vuonna 1979 ja viimeisin albumi näki päivänvalonsa vuonna 1986. Sadun kaikki viisi albumia tihkuvat suomidiskoa tyylipuhtaimmillaan. 1980-luvun puolivälissä Satu Pentikäinen esitteli useaan otteeseen nuorekasta diskoiskelmää Suomen kansalle erinäisissä laulukilpailuissa. Toukokuussa 1984 hän kilpaili Kevään sävel -kilpailuissa kihlattunsa Kari Litmasen raflaavalla sävellyksellä Ota tai jätä. Finaalissa nuorekas ja hyvinkin kansainväliseltä kalskahtanut kasari-iskelmä sijoittui peräti neljänneksi, mikä oli iskelmälle poikkeuksellisen hyvä sijoitus tuossa kilpailussa aikana, jolloin elettiin voimakasta iskelmän ja suomirockin välistä vastakkainasettelua. (Katso YouTubesta Sadun esitys Kevään sävelen finaalista, jossa laulu kuullaan liveorkesterin säestämänä.) Laulun säveltäjä Kari Litmanen oli vielä tässä vaiheessa sangen uusi nimi kotimaisessa iskelmäteollisuudessa. Litmanen oli ensimmäisiä suomalaisia säveltäjiä, jotka alkoivat käyttää tietokoneita musiikinteossa. 1980-luvulla hän sävelsi vielä muutakin kuin seineandreita... Satu Pentikäinen kilpaili Kevään sävelessä myös vuosina 1985 (laululla Haluun vapauteen) ja 1986 (Ei huolet paina) ja hänet nähtiin myös vuoden 1985 Syksyn sävelessä kappaleella Huomenna, illalla.



Anja Niskanen – Ollaan hiljaa vain

Säv. ja sov. Vesa Torppa, san. Antero Ollikainen ℗ 1984 CBS Records

Sitten Syksyn sävel -diskoilu, joka upposi myös valtavirran yleisöön. Anja Niskanen nousi Suomen kansan tietoisuuteen vuoden 1984 Syksyn sävelessä. 16-vuotias espoolaisnuorukainen päihitti kansan syvien rivien suosikit Erkki Liikasen ja Mikko Alatalon voittaen kilpailun ylivoimaisesti nuorekkaalla kasari-iskelmällä Ollaan hiljaa vain, jonka olivat kynäilleet Vesa Torppa ja Vexi Salmi.



Anja Niskasta kutsuttiin julkisuudessa "Suomen Carola Häggkvistiksi". Syksyllä 1984 julkaistiin hänen albuminsa, jota suomalaiset ostivat kultalevyyn oikeuttavan määrän. Anja Niskasen albumi on yksi suomidiskon suurimpia klassikoita. Syksyn sävel -voittokappaleen lisäksi siltä on jäänyt elämään muun muassa Syy on rakkauden ja Lauantaina bailataan vaan.



Anja Niskanen – Sydämessä soi

Säv. ja sov. Vesa Torppa, san. Jorma Toiviainen ℗ 1985 CBS Records

Keväällä 1985 Anja Niskanen kilpaili vuorostaan Kevään sävelessä. Tälläkin kertaa hänen kilpailukappaleensa oli Vesa Torpan säveltämä. Kevään säveltä Niskanen ei kuitenkaan onnistunut voittamaan, vaan hän joutui tyytymään seitsemänteen sijaan. Tosin toisin kuin Syksyn sävelessä Kevään sävelen tuloksen ratkaisi ammattilaisraati, joka suhtautui ajan hengen mukaisesti yleensä hieman nyrpeästi iskelmiin. Sydämessä soi -kappale julkaistiin vain singlenä, sillä pian tämän jälkeen Anja Niskanen vetäytyi julkisuudesta, eikä jäänyt valmistamaan toista albumia. Tony Latvan ja Petri Tuunaisen Iskelmän tähtitaivas -teoksessa on valotettu syitä Anja Niskasen julkisuudesta vetäytymiselle:
"Ennen pitkää hän alkoi kuitenkin kaivata normaalin nuoren elämää ja kouluilmapiiriä. Levytyssopimus purettiin yhteisymmärryksessä." (Latva & Tuunainen 2004, 311)
Anja Niskanen teki paluun levytysstudioihin vuonna 1991 uudenlaisella "aikuistuneemmalla" tyylillä.



Kake Randelin – Nasta pimu

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Raul Reiman ℗ 1984 Finnlevy

Vielä lisää Sivonen-Reiman -musiikkia. Supersuosittu Kake Randelin julkaisi vuonna 1984 neljännen albuminsa Kake, jossa konesoundit oli jalostettu vielä aikaisempia albumeja pidemmälle. Älppäri sisältää muutamia aivan uskomattomia levytyksiä, kuten Nätti tyttö, vähän pehmee, Miehet metsistä ja Kun eletään, ei pelätä, jossa lauletaan kuinka "silloin tarvii pyssyä, jos alkaa ahdistamaan myssyä". Nämä hieman halpahintaisilta kuulostaneet rallit ja niiden kornit sanoitukset olivat omiaan lisäämään rockväen vastenmielisyyttä 1980-luvun iskelmäteollisuutta kohtaan. Erityisesti juuri Kake Randelin oli rock-piirien maalitauluna, johon kanavoitiin kaikki halveksunta koneiskelmäkulttuuria kohtaan. Jori Sivonen on muistellut ajan henkeä Selvis-lehden 2/2005 haastattelussa:
"Tuli Dingo. Tuli Rock-Radio, jossa sanottiin, että 'tämä on nyt sitä tyypillistä reimansivonen musiikkia', jos nyt ylipäätään siellä mainittiin. Outi Popp kirjoitti Kake Randelinin levyarvion: 'Tiedoksi sille, joka tästä tykkää: tuotetta Kake Randelin on taas ilmestynyt levyllinen. Jos joku haluaa ostaa paskaa niin siitä vaan.'" (Selvis-lehti 2/2005)
Kake-albumin suurin hitti on Kielletyt tunteet, mutta levy sisältää myös yhden Kaken uran suurimmista kulttiklassikoista: Nasta pimu on noussut vuosien saatossa todelliseksi bileiskelmäksi, joka suorastaan villitsee tunnelman Kaken keikoilla. Erityisesti biisin syntsaväliosa takaa korvamadon pitkäksi aikaa. On suorastaan häpeällistä, että Nastan pimun alkuperäistä versiota ei julkaistu millään Kake Randelinin CD-kokoelmalla. Onneksi vuonna 2013 Warner Music Finland avasi digitoidut arkistonsa kaikkien kuultavaksi, ja siitä lähtien Nastaa pimua on saanut luukuttaa sydämensä kyllyydestä.



Eila Torvela – Lämmintä kättä ja sympatiaa

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Antero Ollikainen ℗ 1984 Finnlevy

Otetaanpa vielä yksi näyte Jori Sivosen syntsaiskelmätehtaalta. Kautta aikojen iskelmiä rustailleet lauluntekijät – jotka menneinä vuosikymmeninä olivat lähes poikkeuksetta kaikki miehiä – ovat kirjoittaneet naispuolisten iskelmälaulajattarien laulettavaksi sanoituksia, joissa nämä julistavat kunniallisuuttaan, kun odottavat tosirakkautta eivätkä anna kenelle tahansa ainakaan ensimmäisellä kerralla. Eila Torvelan esikoisalbumin laulussa Lämmintä kättä ja sympatiaa kertojahahmo haluaa tehdä selväksi flirttaileville miehille, ettei ole mikään kiertopalkinto, vaikka onkin luonteeltaan puhelias, aina iloinen ja huulta heittävä. Eila Torvelan vaiheisiin tutustuttiin jo Suomidiskotärppien edellisessä osassa.



Marion – Aijai

Säv. ja sov. Antti Hyvärinen, san. Chrisse Johansson ℗ 1984 EMI Finland

Samanlaista tematiikkaa sai vuonna 1984 levytettäväkseen myös Marion Rung, joka joutui suomidiskon aikakaudella tekemään tuttavuutta uudenlaisen iskelmäsoundin kanssa. Marionilta julkaistiin vuosina 1983 ja 1984 kaksi albumia Elän kauttasi ja Nainen, jotka tunnetaan nykyään Marionin konedisko-albumeina. Älppärit eivät kuitenkaan menestyneet ja 1970-luvun supertähden suosio syöksyi näinä aikoina melkoiseen alamäkeen. Vuonna 2005 Marionin tuotannosta julkaistiin 4 CD:n boksi, jonka esittelytekstissä Juha Nikulainen ja Jaripekka Koikkalainen kuittaavat näiden albumien tyylin lyhyen diplomaattisesti: "ehkä uudistunut tyyli syntetisaattorisoundeineen oli hieman liian suuri muutos Marionin laulujen ystäville". Nainen-albumin toisen singlejulkaisun Aijai / Okei levytykset veivät Marionin tuotannossa uudistunutta syntsaiskelmätyyliä vielä pidemmälle. Kappaleissa ei ole juuri minkäänlaista melodiaa vaan ne kulkevat lähinnä kompin varassa. Myös Aijai-kappaleen sanoitus on melko jäätävää settiä. Niin sitä moni mies on mukamas vahingossa myöhästynyt illan viimeisestä bussista olettaen saavansa viettää yhteisen yön, mutta käsky käy tiukkana: vain nukkumaan ja olohuoneen vieraspatjalle. Eiväthän Marionin 1970-luvun hittikappaleetkaan sisältäneet mitään kovinkaan syvällisiä sanoituksia, mutta niissä oli sentään melodiat.



Nisa Soraya – Anna rakas raju hetki

Säv. ja sov. Veikko Samuli, san. Raul Reiman ℗ 1985 VIP-Music

Sitten yksi kaikkien aikojen suomidisko-klassikoita. Nisa Soraya räväytti vuoden 1985 Kevään sävel -kilpailussa tällä Veikko Samulin säveltämällä modernilla diskovirityksellä. Erityisesti Nisan räväkkään esitykseen kuulunut koreografia sai monet suomalaiset haukkomaan henkeään. Tarkkakorvaisimmat hekottelivat taustalaulajien stemmoille ("maistelin paukustain, -kustain"). Huumorintajuinen kansanosa äänesti Anna rakas raju hetki -esityksen jatkoon loppukilpailuun. Finaalissa päätösvalta oli kuitenkin tosikkomaisella asiantuntijaraadilla, jotka jätti Nisan armottomasti jumbosijalle.



Anna rakas raju hetki ja sen englanninkielinen versio Twilight children julkaistiin ainoastaan singlejulkaisuilla ja laulu vaipui hetkeksi aikaa unohduksiin. Kappale oli ylipäätään Nisan ensimmäisen aktiivikauden viimeisimpiä levytyksiä. Neljä vuotta ensiesityksensä jälkeen Veikko Samuli päätti hyödyntää sävellystään uudestaan ja antoi sen Kikan levytettäväksi hänen esikoisalbumilleen. Kikan debyyttialbumi oli valtava myyntimenestys ja monet suomalaiset mielsivätkin pitkään Anna rakas raju hetki -kappaleen Kikan lauluksi. Sitten 2000-luvun puolivälissä keksittiin YouTube. YouTuben kehityttyä suomalaiset iskelmäharrastajat oivalsivat YouTuben potentiaalin ja alkoivat ladata palvelimeen arkistojensa aarteita. Nisan Kevään sävel -esitys ilmestyi YouTubeen kesällä 2008 ja siitä nousi välittömästi pienoinen nettihitti. Uuden sukupolven edustajat pääsivät hämmästelemään 1980-luvun tyyliä ja Nisan nokkelia vastauksia Hantta Krausen haastattelussa. Tähän päivään mennessä ylläolevaa videota on katsottu jo yli puoli miljoonaa kertaa. Noihin aikoihin Nisan Anna rakas raju hetki -kappaletta alettiin soittaa vähemmistökansan suosimissa yökerhoissa, vaikka levytys julkaistiin virallisesti CD-formaatissa vasta vuonna 2015 Rocket Recordsin hulvattomalla Riman alta ja ohi maalin -kokoelmalla.



Markus – Suoraan sydämeen

Säv. ja san. Reijo Matilainen, sov. Antti Hyvärinen ℗ 1985 M & T Tuotanto

Samaiseen vuoden 1985 Kevään sävel -kilpailuun osallistui iskelmälaulaja Markus, jonka ura onkin yksi Suomen iskelmähistorian kiinnostavimpia. Markus levytti ensimmäisen levytyksensä Viimeinen kevät vuonna 1969. Vaikka laulu ei alun perin herättänytkään huomiota, se on vuosien saatossa noussut kestosuosikkien joukkoon. Seuraavana vuonna Markus saikin sitten levytettäväkseen tuplajättipotin: singlen Jos vielä oot vapaa / Vain kotka lentää aurinkoon molemmat levytykset olivat suuria menestyksiä ja Markuksen single nousi kesällä 1970 listaykköseksi. Markuksen ura alkoi siis todella lupaavasti, mutta heti varsinaisen läpimurron jälkeen hittihanat hyytyivät. Hän levytti säännöllisesti 1980-luvun puoliväliin asti, mutta uusia menestyshittejä ei vain tullut, vaikka levytysten joukossa on useitakin sangen kivoja kappaleita. Näihin kivoihin kappaleisiin luokittelisin ehdottomasti tämän Kevään sävel -kilpailukappaleen Suoraan sydämeen. Sympaattinen kasari-iskelmä sisältyi Markuksen viimeiseksi jääneelle albumille Sain hyvän tunteen (1985). Toisin kuin Nisa Soraya, Markus ei valitettavasti päässyt Kevään sävelen loppukilpailuun.



Anita Hirvonen – Ählämä suntraa

Säv. Esko Koivumies, san. Chrisse Johansson, sov. Kari Litmanen ℗ 1985 CBS Records

Haluan tässä yhteydessä esitellä yhden kaikkien aikojen uskomattomimman suomen kielellä levytetyn kappaleen, vaikkei tällä nyt oikein ole enää niin paljon tekemistä diskon kanssa. Rempseiden rallien kuningatar Anita Hirvonen oli 1980-luvun alkuvuosina suosituimmillaan. Albumit Ovi sydämeen (1981), De va kukku de (1982) ja Ans kattoo ny (1983) myivät kaikki kultalevyyn oikeuttavan määrän. Vuonna 1985 ikuistettiin tämä uskomaton turkkilaishenkinen rallatus Ählämä suntraa, jossa kerrottiin mitä kaikkea ihmeellistä voikaan sattua turkkilaisessa saunassa naisten puolella. 1980-luvulla levytettiin vielä sanoituksia, joita nykyään tuskin pidettäisiin poliittisesti korrekteina. Tosiaalta laulun levytyshetkellä tuskin saatettiin aavistaa, että 30 vuotta myöhemmin Suomessa on turkkilaissyntyinen kansanedustaja. Ählämä suntraa ei julkaistu millään Anitan albumilla (no ylläri...), mutta se sisältyi kuitenkin vuonna 1985 ilmestyneelle Anitan kokoelmalle Parhaat.



Minna Ikonen – Haudujuduu

Säv. ja sov. Jori Sivonen, san. Juha Vainio ℗ 1985 Levytuottajat

Minna Ikonen lukeutuu suomidiskon lukuisten tähdenlentojen kategoriaan. Ikonen oli Vexi Salmen Levytuottajat-levy-yhtiön kiinnityksiä. Ikosen esikoisalbumi Elkeet kuin pedolla julkaistiin vuonna 1984. Kyseinen albumi on yksi kotimaisen kasari-iskelmän suurimpia klassikoita, ja siihen tullaan aivan varmasti vielä palaamaan myöhemmin tässä blogissa. Saman vuoden syksyllä Minna Ikonen kilpaili Syksyn sävelen finaalissa laululla Panin tiikerin tankkiin. Syksyn säveleen osallistuminen merkitsi lähtölaukausta Minna Ikosen seuraavalle albumiprojektille. Valitettavasti vuonna 1985 ilmestynyt Ikosen toinen albumi Annan kunnolla palaa jäi kokonaisuutena huomattavasti ensilevyä vaisummaksi. Albumin suosituin laulu lienee sen singlejulkaisu ja aloitusraita Haudujuduu, joka on noussut vuosien saatossa pienoiseksi camp-klassikoksi. Laulun on säveltänyt – kukapas muukaan kuin – Jori Sivonen. Suomalaisten kovasti arvostama Juha Vainio on kirjoittanut laulun sanoitukseen muun muassa "vieras mies sanoi haudujuduu, niin se kaarasta kutsui naarasta" ja "koulut käymättä mulla on / vaan on sitä maalaisjärkee / ettei suomea puhumaton / pääse paistamaan kanssain särkee". Vainio on sanoittanut pitkän sanoittajanuransa aikana yli 2 000 sanoitusta, joiden joukkoon mahtuu myös vähemmän timanttisia tekstejä... Minna Ikonen vetäytyi showbisneksestä piakkoin toisen albumin ilmestymisen jälkeen.



Danny – Romanssi

Säv. ja sov. Veikko Samuli, san. Raul Reiman ℗ 1986 M & T Tuotanto

Suomalaisissa muusikkopiireissä tunnettiin aikoinaan käsite "samulointi". Veikko Samuli kuunteli tarkalla korvalla kansainvälisiä hittejä ja "samuloi" niitä säveltämällä mahdollisimman samantyylisiä kappaleita. 1980-luvun puolivälissä suosioon nousivat saksalaiset synthpop-kokoonpanot Modern Talking ja Bad Boys Blue. Samuli innostui näiden esiintyjien uudenlaista modernista soundimaailmasta ja "samuloi" Dannylle tämän Romanssi-levytyksen, jossa on ilmiselviä vaikutteita 1980-luvun puolivälin keskieurooppalaisesta eurodance-soundista. Todellinen helmi Dannyn laajassa levytysrepertuaarissa. Kappale julkaistiin Dannyn Ninja-albumilla (1986), joka taitaa olla yksi Dannyn vähiten tunnettuja, vaikka Danny oli ennen albumin julkistamista saavuttanut valtakunnallista näkyvyyttä niin euroviisukarsinnoissa (kappaleella Ninja) kuin Kevään sävelessä (Armin kanssa kappaleella Pelkkää hyvää). Romanssin dieterbohlen-tyylinen iskelmäsoundi ei kuitenkaan onnistunut saavuttamaan suurta suosiota iskelmän kriisin aikakaudella. Diskoiskelmä oli tässä vaiheessa jo auttamattomasti pois muodista. Suomidiskon ystävät ovat kuitenkin nostaneet Ninja-älppärin arvoon arvaamattomaan erityisesti sen kasarisoundien vuoksi.


6. elokuuta 2016

Kuukauden levyartikkeli: Meiju Suvas – Meiju (PSO / Scandia, 1982)

Kesällä 2016 Finnhitsaaja-blogin teemana on suomidisko, joten myös albumiartikkelit keskittyvät vahvasti tähän genreen. Kun Meiju Suvas aloitteli levytysuraansa, moni tuskin saattoi aavistaa, että pohjoishelsinkiläisestä toimistosihteeristä tulisi iskelmäyleisön kestosuosikki. Meijun ura lähti kuitenkin nopeasti poikkeuksellisen komeaan liitoon: Meijun debyyttialbumista tuli yksi kaikkien aikojen menestyneimpiä suomalaisia diskoiskelmävinyylejä – yli 54 000 myytyä äänitettä! Meijun ensilevy aloittaa uuden albumiartikkelien sarjan, jossa tarkastellaan sellaisia albumeja, jotka ovat sekä artistin uran myydyimpiä että tasokkaimpia.

Merja Annele Suvas ei ollut suinkaan ensimmäinen Meiju Suomen iskelmätaivaalla. 1970- ja 80-lukujen vaihteessa – eli vain muutama vuosi ennen Merja Suvaksen läpimurtoa – muuan Merja Lehtinen levytti huoltoasemakokoelmille versioita päivän suurista hiteistä taiteilijanimellä Meiju. Lehtisestä ei kuitenkaan missään vaiheessa tullut suurta staraa, mutta Suvas nousi 1980-luvun alkupuoliskolla raketin lailla ilmiömäiseen suosioon.

Musiikki on ollut läsnä Suvaksen elämässä jo pienestä pitäen. Meijun äiti oli ammatiltaan musiikinopettaja. Kouluaikoina Meiju kävi Upi Sorvalin opissa rumputunneilla. Lukion jälkeen Meijun tie vei kauppaopistoon ja sielläkin tietenkin välittömästi opiskelukavereiden perustamaan bändiin solistiksi. Joulun 1980 alla Meiju ja hänen veljensä Arto sävelsivät joululaulun Xmas Time, jonka Meiju kävi kauppaopiston bändinsä kanssa äänittämässä. Laulun sisältänyt nauha päätyi PSO-levy-yhtiön päätuottajan Kaj Westerlundin kuultavaksi ja hän kutsui Meijun koelauluun. Meijun ensimmäinen single Rakastuneet lapset / Jos pyydät yöksi vuodelta 1981 ei vielä herättänyt huomiota, mutta läpimurtoa ei tarvinnut odottaa kauan.

Vuoden 1981 aikana Meiju pääsi jo mukaan suomalaisen viihdeteollisuuden kovaan ytimeen. Alkuvuodesta hän esiintyi euroviisukarsinnoissa Frederikin taustalaulajana legendaarisessa Titanic-esityksessä. Meijun lisäksi Reetun taustakuorossa hytkyivät Tuire Pentikäinen, Helena Lindgren ja muuan Kaija Kokkola, joka Meijun tavoin oli vasta ottamassa ensiaskeliaan musiikkibisneksessä. Yhteistyö Frederikin kanssa jatkui hänen kesäkiertueillaan, joissa Meiju hoiti taustalaulajan virkaa vuosina 1981 ja 1982 – toisinaan yhdessä Leena Vanamon kanssa. Kiertäminen Reetun matkassa toimi hyvänä oppikouluna keikkaelämän raadolliseen maailmaan. Meijun omien sanojen mukaan Frederikin keikoilla sai nähdä todellista taiteilijaelämää yllin kyllin.
"Muistui heti mieleen eräs keikka siltä ajalta, kun nuorena tyttönä kiersin kesäisin Reetun taustabändissä. Reetu oli sopinut keikan jälkeen tapaamisen yhtäaikaa kahden blondin kanssa. Minun piti pidätellä toista poissa silmissä, että Reetu ehti ensin hoidella toisen tapaamisen. Luota siinä sitten miehiin tuollaisen alkukorkeakoulun jälkeen." (Kuokkanen, 86)
Nuoreen parikymppiseen taustalaulajattareensa Frederik suhtautui kuitenkin ammattimaisesti ja suhde oli täysin kollegiaalinen.
"Meidän suhteestamme tuli heti alun alkaen pikkusisko-isoveli-suhde. Siinä mielessä Reetu oli kyllä tosi reilu. Ja työnantajanakin. Jossakin vaiheessa minusta tuli Reetun virallinen tulkki. Hänellä on hiukan erikoislaatuinen puhetapa, jota kaikki ihmiset eivät välttämättä heti ymmärrä. Minulla oli tapana seistä vieressä ja kertoa, mitä Reetu itse asiassa tarkoittaa." (Kuokkanen, 25)
Meijun ensimmäinen single ei onnistunut herättämään huomiota, joten seuraavaksi yritettiin läpimurtoa Syksyn sävelen kautta. Vuoden 1981 Syksyn sävel -kilpailuun Meiju pyrki Kaj Westerlundin sävellyksellä Olet paha. Esiraati ei kelpuuttanut laulua loppukilpailuun, mutta se esitettiin Suomen kansalle Syksyn sävel satoa -ohjelmassa. Esiintyminen oli Meijun ensimmäinen merkittävä valtakunnallinen esiintyminen sooloartistina. Olet paha olisi kyllä kernaasti mahtunut mukaan hieman heikkotasoiseksi osoittautuneeseen loppukilpailuun. Ainakin laulu on vuosien saatossa jäänyt elämään huomattavasti paremmin kuin suurin osa vuoden 1981 Syksyn sävelen finaalissa kuulluista kappaleista. Vaikka laulu ei kelvannutkaan Syksyn sävelen esiraadille, muutamaa vuotta myöhemmin laulu saavutti toisen sijan Irlannissa Cavanin laulufestivaaleilla.

Varsinainen läpimurto koitti lopulta kesällä 1982. Sen sai aikaiseksi Esko Toivosen säveltämä Tahdon sinut, josta tuli yksi vuotensa suosituimmista kotimaisista iskelmähiteistä. Tahdon sinut -singlen B-puolella julkaistiin Syksyn sävel -ehdokkaan Oot paha uudelleenlevytetty versio. Meijun levytykset julkaistiin PSOn uudella TILT-levymerkillä, joka erikoistui levy-yhtiön nuorekkaamman musiikin suuntaukseen. Meijun edustama musiikkityyli edusti nuorekasta ja energistä pop-iskelmää. Esimerkiksi Oot paha -sovituksessa on jopa rokahtaviakin sävyjä: sähkökitarat ja diskoviulut vuorottelevat säestyksessä sujuvasti.

Meijun ensimmäisten hittien säveltäjät olivat tuoreita nimiä suomalaisessa iskelmäkentässä. Esko Toivonen edusti uuden sukupolven lauluntekijää, joka oli noussut piireihin funkahtavaa musiikkia soittavan Steel City -yhtyeen myötä – bändin solistinahan toimi Kaija Koo. Steel City oli levyttänyt vuonna 1981 PSOlle kokonaisen albumin nimeltään Kaupungin kasvot. Pian Toivosen sävellyksiä päätyi myös muiden PSOn artistien levytettäväksi. Matti Esko levytti vuonna 1981 Toivosen sävellyksen Osaton, mutta ensimmäinen varsinainen menestyshitti oli Meijulle päätynyt Tahdon sinut. Tahdon sinut merkitsi siis eräänlaista läpimurtoa myös laulun säveltäneelle Toivoselle.

Oot paha -kappaleen säveltänyt Meijun "löytäjä" Kaj Westerlund oli toki toiminut ammattimuusikkona jo 1960-luvulta lähtien, mutta hän oli niittänyt mainetta lähinnä rock-piireissä. Iskelmämusiikin pariin Westerlund ajautui vasta 1980-luvun alkaessa, kun hänestä tuli PSOn päätuottaja. Kajde Westerlund oli soittanut muun muassa maineikkaissa The Boys ja Islanders -yhtyeissä. Ennen päätymistään levy-yhtiön palvelukseen hän soitteli muun muassa Hectorin bändeissä ja oli tuottamassa hänen kunnianhimoista Kadonneet lapset -albumiaan (1978). Kyseisellä albumilla esiintyi jopa hyvin negatiivista suhtautumista iskelmämusiikkiin niin laulujen sanoituksissa kuin ironisessa kansitekstissä, jossa sivallettiin Dannyn & Armin ja Marionin suuntaan. Ei mennyt kuitenkaan kovinkaan kauan, kun iskelmä tuli Kajdelle tutuksi. Vuonna 1979 Timo Lindström siirtyi PSO-levy-yhtiön päätuottajan pallilta Finnlevyn palvelukseen, ja Kaj Westerlund nimitettiin hänen tilalleen, minkä myötä Westerlund alkoi vastata myös iskelmälaulajien tuotannosta. 1980-luvulla Kaj Westerlund sävelsi useampia menestyksekkäitä iskelmäsävellyksiä – toisinaan hän käytti salanimeä Mika Silfver.

Jos Meiju Suvaksen läpimurtosinglen kappaleiden säveltäjät edustivatkin uutta verta suomalaisella iskelmäkentällä, niin molempien laulujen sanoitukset syntyivät todellisen kokeneen iskelmän ammattilaisen kynästä. Tekstit rustaili Raul Reiman, joka oli 1980-luvun alkupuoliskolla Suomen ylivoimaisesti työllistetyin iskelmäsanoittaja. 1980-luvun ensimmäisellä puoliskolla miltei jokainen suomalainen iskelmälaulaja sai levytettäväkseen Reimanin sanoituksia, ja hänen kädenjälkensä kuuluu vahvasti myös Meijun uran varhaisissa levytyksissä.

Tahdon sinut nousi toukokuussa 1982 myyntilistoille ja se viihtyi siellä kesäkuukausien ajan. Heinäkuussa 1982 se nousi Mitä Suomi Soittaa -listalla sijalle 13. Sitäkin suositumpi laulu oli jukebokseissa: jukeboksien kuuntelua mittaavalla listalla Tahdon sinut oli parhaimmillaan peräti toisena. Vaikka Tahdon sinut -kappaleen menestyksen myötä Meiju alkoi saavuttaa suosiota, hän kiersi sopimuksen mukaisesti kesän 1982 Frederikin taustalaulajana, vaikka yleisö alkoi jo yhä enemmän huutaa Meijua esille. Kesäkiertueen jälkeen oli viimeinkin aika koota oma bändi ja valmistautua oman pitkäsoiton julkaisemiseen.

Kesällä 1982 listoille nousi myös Meijun seuraava hitti. PSO-levy-yhtiö lopetettiin vuonna 1981, mutta sen toiminta jatkui yhtiöfuusion myötä Fazer Finnlevyn suojissa. Fazer oli julkaissut 1970-luvun puolivälistä lähtien vuosittain kevään kynnyksellä Eurovision Special -kokoelmia, jotka sisälsivät suomenkielisiä versioita vuoden euroviisusävelmistä. Vuonna 1982 ei enää julkaistu Eurovision Special -kokoelmaa, mutta sen tilalle lanseerattiin uusi kokoelmasarja Kesähitit, jossa julkaistiin edelleen viisukäännöksiä, mutta niiden lisäksi myös muita aikansa hittilevytyksiä. Kesähitit '82 oli kesä- ja heinäkuussa 1982 Suomen myydyimpiä pitkäsoittoja. Meiju sai vuoden 1982 viisusadosta Kesähitit '82 -kokoelmalle levytettäväkseen Ruotsin kahdeksanneksi sijoittuneen laulun Dag efter dag, jonka esitti Kikki Danielssonin ja Elisabeth Andreassonin muodostama duo Chips. Raul Reiman kirjoitti mukaansatempaavaan ralliin lennokkaan suomenkielisen tekstin A huu - a heijaa. Ruotsin viisuhistoriassa Dag efter dag merkitsi paluuta Abban viitoittamalle pop-schlagerin linjalle. Ruotsissa kaupalliseksi leimatun ABBAn viisuvoitto vuonna 1974 herätti myös runsaasti vastalauseita – etenkin vasemmistolaisissa kulttuuripiireissä – ja Ruotsin seuraavat viisusävelmät edustivatkin toisenlaista vähemmän kaupallista linjaa. Dag efter dag -viisun säveltäjä Lasse Holm kuitenkin viis veisasi kritiikistä, ja hän herätti uudelleen ruotsalaisen abba-tyylisen schlagergenren, josta tulikin Dag efter dag -viisun myötä pitkäksi aikaa ruotsalaisten viisujen tavaramerkki. Raul Reimanin suomenkielinen sanoitus A huu - a heijaa on itse asiassa sopivan pöpihauska moiselle hömppärallille ja Kaj Westerlundin vauhdikas sovitus on jopa alkuperäistäkin mukaansatempaavampi.

Meiju sai myöhempinäkin vuosina levytettäväkseen suomenkieliset versiot Ruotsin euroviisusävelmistä. Vuonna 1983 Ruotsia edusti 16-vuotias Carola Häggkvist Lasse Holmin sävellyksellä Främling, joka sijoittui viisuissa kolmanneksi. Främling on kenties kaikkien aikojen rakastetuin ja merkittävin ruotsalainen iskelmä, ja Carolan samanniminen albumi on edelleen Ruotsin kaikkien aikojen myydyin äänite. Raul Reiman kirjoitti lauluun suomenkielisen tekstin Muukalainen, jonka Meiju sai levytettäväkseen keväällä 1983. Ja vuonna 1984 Meiju levytti hulvattoman suomenkielisen version Ruotsin Herreys-trion ikimuistoisesta Eurovision laulukilpailut voittaneesta Diggi-loo diggi-ley -rallista. Tämänkin viisun suomenkielisestä käännöksestä vastasi Raul Reiman.

A huu - a heijaa julkaistiin jopa kahdella eri singlelevyllä. Ensimmäinen oli Kesähitit-kokoelman maistiainen, jonka toinen puoli sisälsi Armi Aavikon suomenkielisen version Jos muistat sen laulun Belgian saman vuoden viisusta Si tu aimes ma musique. TILT-levymerkillä julkaistiin Meijun "oma" A huu - a heijaa -single, jonka B-puolelle levytettiin Jori Sivosen ja Raul Reimanin kynäilemä renkutus Tuus tänne.

Syksyn koittaessa päivänvalon näki Meijun omaa nimeä kantava esikoisalbumi. Vuonna 1982 diskoiskelmä oli voimissaan ja konesoundit olivat yleistymässä suomalaisessa iskelmätuotannossa. Näin ollen ei ole mikään ihme, että Meijun esikoisalbumin yleisilmettä dominoivat diskosoundit. Diskomusiikin suurta suosiota kuvastaa muun muassa Meijun esikoisalbumin raita Yks kaks kokonaan, jossa Raul Reiman on kynäillyt seuraavasti:
"En täältä landelle mä lähde takaisin
ne keskikaljabaarit tunnen muutenkin
Sekaan seurapiirien
muodikkaiden diskojen
tästä eteenpäin kuulun vain!"
Miten kiehtova ajankuva aikakaudesta, jolloin diskomusiikki oli suorastaan trendikästä: maaseudun junttiloiden keskikaljabaarit versus urbaanit muodikkaat diskoteekit.

Meijun esikoisalbumi sisältää 12 raitaa. Käännöskappaleiden tehtaileminen oli 1980-luvun alkupuoliskolla vielä voimissaan, ja Meijunkin albumin lauluista peräti yhdeksän – eli kolme neljäsosaa – on ulkomaista alkuperää. Koska Meiju oli vasta aloitteleva stara, hänen levytettäväkseen ei kuitenkaan annettu vielä kaikkein kuumimpien kansainvälisten hittien suomenkielisiä versiota – tosin Kim Wilden View from a bridge, joka oli parhaimmillaan Suomen listoilla kolmantena, saatiin napattua Meijun älppärille. Meijun albumin levytyksiä on ollut sovittamassa tuottaja Kaj Westerlundin lisäksi suomi-iskelmän todelliset kärkinimet: Kassu Halonen, Veikko Samuli ja Jori Sivonen. Sanoituksia olivat kynäilemässä Raul Reimanin lisäksi Juha Vainio ja Vexi Salmi. Meijun levytyksistä vastasivat heti alusta lähtien valtakunnan eturivin lauluntekijät. Mielenkiintoista kyllä, Meijun kahden menestyssinglen B-puolien kappaleet Tuus tänne ja Syksyn sävel -tyrkky Oot paha jätettiin debyyttialbumilta pois. Ne sisällytettiin kuitenkin Meijun vuonna 1983 ilmestyneelle toiselle albumille.
"Asuin siihen aikaan Munkkiniemessä ja muistan ikuisesti sen, kun pyöräilin levystysstudioon (sic) ja kuuntelin ajaessani Reetulta lahjaksi saamillani korvalappustereoilla levytettävien biisien taustoja. Minulla oli pala kurkussa levyfirman puolesta, kun tiesin sen satsaavan minuun parisataa tuhatta markkaa. Entäpä, jos levyä ei kukaan ostaisikaan?” (Kuokkanen, 26)"
Tää onnea on -singleä kuunneltiin viljalti
jukebokseissa vuodenvaihteessa 1982-83.
Albumin ilmestyttyä Meijulta julkaistiin vielä kolmas single vuoden 1982 puolella: Tää onnea on / Tuhma Annabelle. Singlen A-puoli – albumin aloitusraita, joka on suomenkielinen versio hollantilaisen Fantastique-duon diskohitistä Maria no mas – osoittautui suureksi menestykseksi, sillä se nousi jopa jukeboksilistan ykköseksi! Viimeistään Tää onnea on -kappaleen menestys sinetöi lopullisesti Meijun läpimurron. Vuoden 1982 aikana hän oli levyttänyt kolme listoille noussutta menestyshittiä: Tahdon sinut, A huu - a heijaa ja Tää onnea on. Tää onnea on -levytyksessä huomio kiinnittyy erityisesti Veikko Samulin syntetisaattorivetoiseen sovitukseen, joka edusti hyvin uudenlaista ja modernia soundia suomalaisessa iskelmämusiikissa vuonna 1982. Se kuvastaa osuvasti uuden ajan alkamista levytysteollisuudessa. 1970-luvun muhkeat ja mahtipontiset orkesterisovitukset alkoivat jäädä menneisyyteen ja isot orkesterit korvautuivat rumpukoneilla ja syntikoilla. Tää onnea on -laulun kasarisoundinen sovitus oli ymmärrettävistä syistä hyvin esillä vuonna 2013 valmistuneessa Pekka Laineen käsikirjoittamassa ja tuottamassa Iskelmä-Suomi -dokumenttisarjan viidennessä osassa Yes sir, alkaa polttaa, jossa kuvattiin tuon ajan iskelmäteollisuuden soundimaailman muutosta.

Monet 1980-luvulla levytetyt kotimaiset diskoiskelmät ovat muodostuneet vuosikymmenien saatossa melkoisiksi kulttiklassikoiksi. Camp-aspektia lauluihin tuovat sanoitukset, jotka sisältävät silloin tällöin kieltämättä melko korneja kielikuvia tai loppusointuja. 1980-luvun alkupuoliskolla suomalaista iskelmäteollisuutta vaivasi ylituotanto. Levytyksiä tuotettiin nopeasti ja paikoitellen hyvin halvalla ja vähin vaivoin, minkä vuoksi esimerkiksi laulujen sanoitukset eivät aina olleet täysin viimeisteltyjä. Iskelmän halpahintaisuuden vuoksi suomirockin omaehtoinen ja persoonallinen lyriikka nousi 1980-luvulla suureen arvostukseen. Myös Meijun esikoisalbumille päätyi muutamia levytyksiä, joiden sanoitukset sisältävät melkoisia kielikukkasia. Omassa sarjassaan aivan legendaarinen on albumin kakkosraita Johnny ootko sellainen, joka on Juha Vainion sanoittama suomenkielinen versio Josie Cottonin hitistä Johnny are you queer. Vuonna 1982 Suomessa seksuaalivähemmistöjen käsitteleminen valtavirran kulttuurissa oli äärimmäisen harvinaista, joten tällaisen teeman sisältäneen laulun kääntäminen suomeksi oli varmasti poikkeuksellinen tehtävä Vainiolle. Laulun tekstissä kertojatyttö voivottelee, kun Johnny ei vaikuta olevan yhtään kiinnostunut hänestä, minkä seurauksena aletaan epäillä Johnnyn seksuaalista suuntautumista ja surkutella mistä kaikesta Johnny jääkään paitsi.
"Kerro Johnny mulle
miksen kelpaa sulle
onko seurassain
mun jotain vikaa, Johnny?
Vois meillä olla nastaa
mikset mulle vastaa?
Minä luulen vain
että ootkin Johnny
vähän sellainen."
Sanoituksen ehdoton helmi on kohta: "Eiks kelpaa sulle Elli / makee karamelli". Suomalainen HLBTI-kulttuuriin analyyttisesti keskittyvä Hulivilipoika-blogi on analysoinyt Meijun levytystä kirjoituksessaan Hopeinen HBTkuu: Suomi-popin pervot eilen ja tänään 2/4:
"Meiju Suvaksen esikoislevyllä kuultu kappale Johnny ootko sellainen on Juha Vainion käännös amerikkalaislaulaja Josie Cottonin hitistä Johnny are you queer (1981), joka kertoo poikaystävänsä mahdollisen homouden kanssa tuskailevasta tytöstä. Aihe oli 1980-luvun Suomessa vielä arkaluontoinen, joten Vainio turvautui jo kappaleen nimessä kiertoilmaukseen sellainen, jota homoista oli vanhastaan käytetty. Tämä ei kuitenkaan jäänyt ainoaksi muutokseksi, sillä iskelmäsuomentajille tyypilliseen tapaan Vainio otti kääntäessään kosolti vapauksia. - - Alkutekstissä Johnnyn mahdollista homoutta ei kuvata vähättelevästi tai paheksuvasti, mutta suomennos kuvaa homo-Johnnya raukkaparkana. Koska 'kunnon seuralainen' ei kelpaa, Johnny on kaikesta päätellen 'erilainen, niin kuin keijukainen', joka kasvissyöjän tavoin ei tiedä, mitä pihviravintolassa menettää." (Hulivilipoika-blogi)
Vaikka Johnny ootko sellainen -kappaleen sanoituksen voidaan tulkita suhtautuvan homoseksuaalisuuteen vähättelevästi, laulu on noussut kulttisuosioon juuri homomiesten keskuudessa. Laululle on käynyt hieman samalla tavalla kuin Pirkka-Pekka Peteliuksen Tra la la -klassikolle, jonka homomiehet ovat ottaneet itseironisessa mielessä haltuunsa, vaikka se on ilmeisesti alun perin tarkoitettu pilkkalauluksi. Meijun esittämä kasaridiskomusiikki on erittäin suosittua homoyleisön keskuudessa, minkä myötä Meiju on vuosien saatossa nostettu suomalaisten homoikonien joukkoon. Sen vuoksi myös Meijun kohdeyleisö voi pitää Johnny ootko sellainen -kappaletta lähinnä koomisena aikansa kuvana.

Seksuaalivähemmistöjen lisäksi Meijun albumilla saadaan kuulla 1980-lukulainen näkemys sinkkuelämää viettävään naiseen suhtautumisesta. Jori Sivosen säveltämässä ja Raul Reimanin sanoittamassa laulussa Tuhma Annabelle kerrotaan, millä tavalla ahdasmielisessä tuppukylässä suhtaudutaan vapaaseen naiseen, jolla on ilmeisesti ainakin huhupuheiden perusteella paljon kokemuksia yhden yön suhteista.
"Liian monta miestä hänkö huoneeseensa vei?
Tiedä siitä, mutta sinne rakkaus jäänyt ei
Tuhma Annabelle kiltti ois
luokse jos yksikin jäädä vois
Annabelle, eikö niin
yösi sun päättyvät kyyneliin
Tuhma Annabelle, rakkaus
sulla on rauhaton toivomus
Tuhma Annabelle, syntinen
löytäköön oikean ihmisen!"
Näin on käsitelty iskelmäsanoituksen muodossa iänikuista huora tai madonna -syndroomaa. Vaikka laulun sanoituksessa tehdään selväksi, että siinä kuvaillaan ahdasmielisen väestönosan näkemyksiä Annabellen elämäntavoista ("kaupungissa tässä / on ne aina syyttämässä / jos on vapaa"), niin siitä huolimatta nykyaikana – jolloin sinkkukulttuuri on muuttunut jo täysin hyväksyttäväksi ja yleiseksikin elämäntavaksi – laulun sanoituksen jyrkät sanavalinnat kalskahtavat korvaan. 1980-luvun alkuvuosina – jolloin esimerkiksi avoliitot olivat vielä huomattavasti harvinaisempia kuin nykyään – mentaliteetti on ollut sellainen, että ainoa kunnollinen ja hyväksyttävä elämäntapa on pysyvässä parisuhteessa eläminen. "Etsi Annabelle niin sä löydät kumppanin / vaikka monta vuotta harharetkesi kestäisikin". Viriiliä sinkkuelämää viettävää naista luonnehditaan "tuhmaksi" ja "syntiseksi" ja hänen elämäntapaansa kuvaillaan "harharetkeksi". Hurjia kielikuvia nykyajan näkökulmasta kuunneltuna.

Ehkä kuitenkin Meijun albumilla hersyvimmät kielikukkaset tarjoaa laulu Sorry vaan, joka on suomenkielinen versio hollantilaislaulajatar Josén (kyllä, nimestään huolimatta hän on laulajatar) hitistä I'm so sorry. Raul Reimanin sanoitus – joka mukailee jossain määrin alkuperäistä – ylistää luonnonlapsena olemisen ihanuutta.
"Kun ootin valoissa mä vihreää
siinä vilkaisin viereistä kaistaa
näin mustaa peltiä mä kiiltävää
josta rahan voi melkeinpä haistaa
ja siellä kuski liituraitainen
mua alkoi tuijottaa
kun mulla oli vanha rottonen
sekä farkut haalistuneet"
Suorastaan briljanttia lyriikkaa!

Diskomusiikin aikakaudella Benelux-maissa tehtiin paljon merkittäviä kansainvälisiä hittejä. Benelux-maiden satoa Meijun esikoisalbumilla edustaa Tää onnea on ja Sorry vaan -kappaleiden lisäksi Pommi oon, joka on yksi albumilta parhaiten elämään jääneitä kappaleita. Pommi oon on alun perin belgialaisen Emly Starin vauhdikas diskohitti Dynamite. Emly Starin monet saattavat muistaa vuoden 1981 Eurovision laulukilpailusta, jossa hän edusti Belgiaa viisuksi yllättävän modernilla diskokappaleella Samson.

Angloamerikkalaisia diskohittejä albumilla edustavat jo edellämainittu yhdysvaltalaisen Josie Cottonin Johnny are you queer sekä brittiläisen Kim Wilden menestyshitti View from a bridge, jonka Vexi Salmi käänsi suomeksi nimellä Kuin roskakertomus. Alkuperäisen laulun rankka itsemurha-tematiikka sivuutettiin suomenkielisessä sanoituksessa täysin, ja laulu kertoo parisuhteen päättymisestä nöyryyttävällä tavalla. Ruotsalaisen musiikkiteollisuuden tuotoksia albumilla taas edustaa A huu - a heijaa -euroviisun lisäksi laulu Kauas pois, joka on Secret Service -yhtyeen levytys If I try. Albumin diskoilmeestä poikkeaa selvimmin sen ainoa balladi Elän unessa näin, joka on suomenkielinen versio italialaisesta sävelmästä Una vampata di te. Alkuperäisen version levytti italialainen kestotähti Marcella Bella vuonna 1981. Meiju Suvaksen debyyttialbumin käännöskappaleet tarjoavat eräänlaisen läpileikkauksen länsimaisen levytysteollisuuden satoon aikana, jolloin synapop oli suuressa suosiossa.

Kotimaisia sävellyksiä albumilla kuullaan kolme: Tahdon sinut, Tuhma Annabelle sekä albumin raflaava päätösraita Minne mennään illalla, joka on Raul Reimanin säveltämä ja sanoittama. Minne mennään illalla on mitä mainioin kotimainen bailuiskelmä tarttuvine "bailaamaan, bailaamaan" -välihuutoineen, ja mielestäni onkin jopa pienoinen ihme, ettei tarttuva laulu ole jäänyt hittipotentiaalistaan huolimatta sen paremmin elämään.

Meiju Suvaksen esikoisalbumi osoittautui huikeaksi myyntimenestykseksi. Albumi nousi listoille syyskuussa 1982. Lokakuussa se hätyytteli jo kärkikymmenikön sijoitusta ollen yksi myydyimpiä kotimaisia albumeja. Vaikka albumi ei missään vaiheessa noussutkaan kymmenen myydyimmän joukkoon, se viihtyi listoilla kunnioitettavat seitsemän kuukautta, mikä on aikamoinen saavutus kotimaiselle iskelmäalbumille. Tieto Meijusta levisi, Meiju-buumi alkoi kasvaa kasvamistaan ja yhä useammat kansankerrokset kiinnostuivat hänestä ja ostivat levynsä. Albumia myytiin kaiken kaikkiaan 54 000 äänitettä, eli timanttilevyyn oikeuttava määrä. Meijun debyyttialbumi on yksi kaikkien aikojen menestyneimpiä kotimaisia diskolevyjä. Suuren myyntilukunsa perusteella se on muodostunut suomidiskon virstanpylvääksi. Monet muut diskoa esittäneet artistit, kuten Eini, Mona Carita tai Satu Pentikäinen eivät olleet levymyynnillään edes hätyytelleet Meijun huikeaa saavutusta. Meijusta tuli hetkessä suomalaisen diskoiskelmän ylivoimaisesti suosituimpia nimiä. Meiju Suvas oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan: juuri tuohon aikaan oli kysyntää iloluontoista ja hyväntuulista eurodiskoa esittävälle artistille. Meijun nousu suosioon tapahtui niin vauhdilla, että häntä alettiin luonnehtia jopa ilmiöksi. Hänestä tuli nopeasti viihdelehdistössä yksi seuratuimpia julkkiksia. Meiju keräsi tavaratalokeikoillaan ennätysyleisöjä ja hänelle perustettiin faniklubi, jonka vetonauloja olivat muun muassa Meiju-avaimenperät, -kynät ja -paidat.

Luonnollisesti suosion vanavenedessä seurasivat myös televisioesiintymiset. 1980-luvulla Suomen televisiokanavilla nähtiin edellisiin vuosikymmeniin verrattuna huomattavasti enemmän ohjelmia, joissa esiteltiin kevyttä musiikkia. Meiju esitti muun muassa syksyllä 1982 Iltatähti-ohjelmassa Yks kaks kokonaan ja hittikappaleensa Tahdon sinut. Alustuksessa juontaja Mikko Alatalo mainitsi, kuinka: "Meijussa on annos naapuritytön vilpittömyyttä ja tuoreen tulokkaan laskelmoimatonta viehätystä. Näin siitäkin huolimatta, että ensilevyt ovat nousseet varsin korkealle listoilla. Olisikohan niin, että tuolla Frederikin kanssa kesää kiertäneellä helsinkiläissihteerillä olisi yks' kaks' kokonaan uusi ura edessä."


Mikko Alatalon ennustus osui nopeasti toteen. 15. tammikuuta 1983 Meiju Suvas jäi virkavapaalle toimistosihteerin työstään, eikä sen koommin enää palannut. Samana iltana televisiossa esitettiin Yömyssy: Tampere Stardust, jossa Meiju esiintyi yhdessä Kirkan, Paula Koivuniemen sekä Dannyn ja Armin kanssa. Lähetys oli Dannyn Yleisradiolle suunnittelema mahtipontinen viihdespektaakkeli, jossa Meiju esitti muun muassa Pommi oon suuren orkesterin säestämänä muiden konkaritähtilaulajien toimiessa taustalaulajina. Viisikko esitti myös hulvattoman hittipotpurin, jossa kuultiin Meijun laulamana muun muassa Minne mennään illalla ja If I try.

Tammikuun 1983 viimeisenä perjantaina Meiju nähtiin kilpailemassa Suomen euroviisukarsinnoissa. Kahden televisiokanavan Suomessa euroviisukarsinnat olivat aina vuoden katsotuimpien ohjelmien joukossa, joten valtakunnallinen näkyvyys oli taattu. Lähetyksen juontaneen Maria Valkaman luonnehdinta Meijusta kertoo paljon artistin huikean nopeasta noususta suureen suosioon:
"Sä olet nopea kuin raketti. Ensin ei tiedetty tytöstä mitään, ja nykyään ei voi lehteä avata ilman, että siellä olis juttua Meijusta."
Meiju Suvaksen ei alun perin ollut tarkoitus osallistua kyseisiin karsintoihin, sillä Yleisradio kutsui kilpailun solistivaihtoehdoiksi Kirkan, Tapani Kansan, Ami Aspelundin ja Opus 5 -lauluyhtyeen. Peräti neljä säveltäjää halusi naissolistin ehdokassävelmälleen, ja Ami Aspelundin työtaakkaa helpottaakseen supersuosioon noussut Meiju hälytettiin mukaan kilpailuun esittämään sävelmistä kaksi. Meijun kilpailukappaleet Laulujen laulu (säv. Aarno Raninen) ja Rakastunut nainen (säv. Valto Laitinen) poikkesivat täysin Meijun omasta levytysrepertuaarista, eivätkä sopineet Meijulle parhaalla mahdollisella tavalla. Valto Laitisen kerrotaan jopa pettyneen, kun hänen ranskalaistyylinen sävellyksenä ei päätynytkään kokeneemman Aspelundin esitettäväksi. Kumpaakaan kilpailukappalettaan Meiju ei levyttänyt. (Euroviisukarsinnat 1983 on katsottavissa Ylen Elävästä arkistosta.)

Meijun toinen albumi Pidä musta kiinni
ilmestyi syksyllä 1983 ja myi kultaa.
Meiju Suvas oli suosionsa huipulla, kun hänen toinen albuminsa Pidä musta kiinni näki päivänvalon syyskuussa 1983. Nyt Meijun levytettäväksi annettiin jo kovien kansainvälisten hittien suomenkielisiä versioita. Älppärille päätyi muun muassa Bolland-duon You're in the army now (Kun lähdet armeijaan) – Status Quon versiohan levytettiin vasta 1986 – Donna Summerin jättihitti She works hard for the money (Kova duuni on rahaa) sekä 60-luvun menestys Na na hey hey Kiss him goodbye, joka oli Bananaraman versiona noussut Britanniassa listojen kärkeen alkuvuodesta 1983. Albumin kotimaisin voimin sävellettyjä huipentumia ovat esimerkiksi Kaj Westerlundin säveltämä aivan loistava kasari-iskelmä Lootuskukka sekä Jori Sivosen säveltämä tunnelmallinen koneiskelmä Pidä musta kiinni, joka sai ansaitsemaansa arvostusta 30 vuotta ilmestymisensä jälkeen, kun Teflon Brothers sämpläsi kappaletta hitissään Seksikkäin jäbä. Meijun toinen albumi myi 29 000 äänitettä eli kultalevyyn oikeuttavan määrän.

Pirteä eurodiskolinja jatkui vielä Meijun kolmannella albumilla Tottakai, joka julkaistiin syksyllä 1984. Tämän albumin vetonaulana toimi vuoden jättihitti Self control (Viet itsekontrollin) ja kotimaisena menestyksenä Kaj Westerlundin säveltämä vauhdikas Villivarsa. Iskelmäpoikien camp-henkisten illanviettojen soittolistoille ovat päätyneet sellaiset kulttiklassikot kuten Se kotiolot voittaa ja Hurlumhei, on meillä holiday.

Meiju Suvas oli vuosina 1982–1984 yksi Suomen suosituimpia iskelmätähtiä. Hän edusti uudenlaista iskelmätähden profiilia aikana, jolloin kotimaisessa iskelmäteollisuudessa elettiin mullistusten aikoja: konesoundien yleistyessä mahtipontiset orkesterisäestykset alkoivat jäädä historiaan. Monen 1970-luvulla suurta suosiota nauttineen pop-tähden ura syöksyi alamäkeen 80-luvun konediskon aikakauden koittaessa. Koneiskelmä synnytti kuitenkin uusia tähtiä, joista ylivoimaisesti suosituimmat olivat Kake Randelin ja Meiju Suvas. Meijun ja Kaken kaltaisten tähtien suuri suosio herätti joissain piireissä voimakasta ärtymystä. 1980-luvun aikana syntyi voimakas vastakkainasettelu suomirockin ja iskelmämusiikin välille. Suomirock edusti positiivisina pidettyjä arvoja: omaehtoisuutta, aitoutta ja persoonallisuutta – ja ennen kaikkea suomirock nähtiin myönteisenä vastavoimana kaupalliselle ja teolliselle iskelmämusiikille. Rockväen halveksunta iskelmäkulttuuria kohtaan kanavoitui erityisesti koneiskelmätähtien suuntaan. Rockväki haukkui heitä persoonattomiksi levytysteollisuuden "tuotteiksi" ja oli sitä mieltä, että he olivat "liian suosittuja" taitoihinsa nähden. Rockväen pahin painajainen taisi toteutua marraskuussa 1984, kun Meiju ja Kake yhdistivät voimansa ja esittivät Yleisradion Hittimittari-ohjelmassa Jori Sivosen ja Raul Reimanin kappaleen Unessa on mahdollisuus. Laulu oli alun perin sävelletty Syksyn säveltä silmällä pitäen. Myös lauluntekijäparivaljakkoa Sivonen ja Reiman rockväki kritisoi 80-luvulla armottomin sanankääntein. Hittimittari-lähetysten äänestykset ilmensivät suomirockin ja iskelmän välistä vastakkainasettelua, joten Meijun ja Kaken duetosta ei ollut mitään vastusta Eppu Normaalille, Sigille ja Riki Sorsalle.

Meiju Suvas ja Kake Randelin olivat 1980-luvun koneiskelmän
aikakaudella kaikkein suosituimmat iskelmätähdet.
Kasaritähtien suosio herätti jossain määrin kritiikkiä myös iskelmämaailman sisäpuolella. Vanhan linjan konkarit ilmaisivat pettymyksensä, kun uuden polven iskelmälaulajat alentuivat tyytymään halpahintaisiin konesoundeihin ja tyhjänpäiväisiin rallatuksiin. Vuonna 1986 julkaistiin Peter von Baghin ja Ilpo Hakasalon kirjoittama kattava ja analyyttinen Iskelmän kultainen kirja -tietokirja. Vaikka teoksessa suhtaudutaan kunnioittavasti menneiden vuosikymmenien iskelmälegendoihin (menneinä vuosikymmeninä populaarikulttuuriin ja sen taiteilijoihin arvostavasti suhtautuminen ei ollut itsestäänselvyys), niin 1980-luvun uusista iskelmätähdistä teoksessa kirjoitetaan paikoitellen erittäin kriittisesti ja alentuvasti. Meiju Suvaksesta kertova artikkeli menee kaikessa vähättelyssään jopa asiattomuuden puolelle. Aluksi tehdään selväksi, että Meiju on kirjoittajien mielestä ainoastaan levybisneksen markkinointiajattelun ja tuotesuunnittelun muovaama artisti:
"Hänellä täytettiin selvä markkinarako, joka diskomusiikkikaudella vallitsi: Meiju on kiistattoman kirkas esimerkki nykyisestä tuottajan rakentamasta artistista, jolle voimakas persoonallisuus on pelkästään haitaksi. Vaikka Meiju laulaa suomeksi (ja hänen levyillään on puolet suomalaisia sävellyksiäkin), hän on pakollinen vastine niille diskohumppalaulajille, joita riittää kaikissa muissakin maissa." (von Bagh & Hakasalo 1986, 532).
Artikkelissa on myös valistuksellinen osuus, jossa kirjoittajat ovat huolestuneita 80-luvun lasten musiikin kulutuksesta. Samassa yhteydessä ilmaistaan mielipide Meijun levytyskappaleiden pinnallisuudesta.
"Meijun kiihkein ihailijakunta ovat 8–14-vuotiaat tytöt – parikymmentä vuotta aikaisemmin samanikäiset kuuntelivat Sairasta karhunpoikaa tai Saukin pikkuoravia. Hän kilpailee siten yleisöstä Dingon kanssa: tavaratalokeikoilla (niillä Meiju kerää ennätyksellisen sankat kuulijajoukot) hänen kannattajansa yhtyvät laulamaan hänen iskelmiensä yksinkertaisia kertosäkeitä." (von Bagh & Hakasalo 1986, 533).
1980-luvulla on käyty siis aivan samanlaisia keskusteluja kuin esimerkiksi tänä vuonna pop-sensaatio Sannin kohdalla: onko soveliasta, että nuorten tyttöjen idoliksi nousee artisti, jonka laulujen sanoitusten teemat ovat aikuisten maailmasta. Onneksi myöhempinä vuosina Meiju pääsi näyttämään epäilijöille närhen munat ja osoitti, ettei hän jäänyt vain yhden aikakauden tähdenlennoksi.

Meijun neljäs levy Rakkauden huoneet
(1986) on vihoviimeinen julkaisu TILT-
levymerkillä. Sen jälkeen levymerkki
sulautettiin osaksi Fazerin muuta levy-
tuotantoa ja vanhan perinteisen PSO-
levy-yhtiön instituutiot jäivät historiaan.

Niin kutsuttuina iskelmän kriisin vuosina Meijun levytystahti hiljeni. Neljäs albumi Rakkauden huoneet julkaistiin keväällä 1986, mutta seuraavaa pitkäsoittoa saatiinkiin odottaa neljä vuotta. Siinä missä Rakkauden huoneet -älppärillä luotettiin vielä kasarisoundeihin, viidennellä Sydän tietää -albumilla (1990) ei ollut enää juurikaan kaikuja 80-luvun diskomusiikista. Meijun levytysura noudatti kotimaisen iskelmämusiikin trendejä: diskoiskelmä poistui muodista 80-luvun puolivälissä, minkä seurauksena monet diskoartistit alkoivat levyttää perinteisempää iskelmämusiikkia. Nämä kaksi Meijun albumia eivät kuitenkaan menestyneet enää samalla tavalla kuin kolme ensimmäistä. Sydän tietää -albumi oli viimeinen, jonka Meijun "löytäjä" Kaj Westerlund tuotti. Raimo Öystilä on kirjoittanut vuonna 2002 menehtyneen Kaj Westerlundin kattavassa muistokirjoituksessa, kuinka Meiju Suvas oli Kajden merkittävimpiä löytöjä iskelmäpuolella.

Meiju Suvaksen uusi nousu alkoi syksyllä 1991. Sen sai aikaiseksi espanjalaisduo Azúcar Morenon hittikappale Ven devórame otra vez, jonka Meiju kuuli lomamatkallaan Espanjassa.
"Eräällä Espanjan matkallani 1990-luvun alussa päätin, etten palaa Suomeen ennen kuin minulla on hittibiisi taskussa." (Suvas 2010)
Fazer-levy-yhtiö ei ollut aluksi intohimoisesta kappaleesta vakuuttunut. Meiju Suvas tilasi kappaleeseen suomenkielisen tekstin lauluntekijäkonkari Kari Kuuvalta, joka laatikin rohkeahkon sanoituksen.
"Se oli juuri sellainen nuorekas ja tanssittava biisi, jota olin hakenut. Alkuperäisessä tekstissä oli juuri tuo 'puraise minua vielä kerran' -ilmaisu, joka viehätti. Siinä oli rajuutta ja väkevyyttä, eikä mitään lällärimeininkiä. Kari Kuuva teki suomenkielisen tekstin alkuperäisen idean pohjalta ja mukaan tulivat sitten nuo verevät kohdat, joissa puhutaan puremisesta, itkemisestä ja lakanoiden repimisestä, Meiju muistelee." (Norres 1995)
Lopulta Meiju sai tahtonsa läpi, ja Pure mua -kappale levytettiin. Syksyllä 1991 kappale alkoi soida toistuvasti radiokanavilla ja se suorastaan villitsi Suomen iskelmännälkäisen kansan. Meiju Suvas, joka oli ehditty jo tuomitsemaan kasaridiskokauden tähdenlennoksi, oli palannut huipulle.

Kultaa myynyt Pure mua -albumi (1992)
aloitti Meijun uuden suosiokauden.
Meijun kuudes albumi Pure mua julkaistiin maaliskuussa 1992. Tällä albumilla lanseerattiin Meijun 90-luvun levytysten tyyli: kotimaisten iskelmäsävellysten lisäksi hän levytti runsaasti Välimeren maista – etenkin Espanjasta ja Kreikasta – lähtöisin olevia kappaleita. Monet näistä ulkomaista alkuperää olevista kappaleista ovat Meijun itsensä lomamatkoiltaan löytämiä. Pure mua -kappaleen uskaliaan sanoituksen myötä Meijun imagoon liitettiin hetkeksi aikaa tietynlainen sensuelli värinä ja intohimoinen hehku (Norres 1995). Pure mua -albumilla alkoi yhteistyö uuden tekijätiimin kanssa: Ari Talkamo toimi tuottajana, Kari Litmanen sovittajana ja Turkka Mali vastasi suurimmasta osasta sanoituksista. Yhteistyö alkoi lupaavissa merkeissä, sillä Pure mua -albumi myi kultaa. Kymmenen vuotta läpimurtonsa jälkeen Meijulla meni jälleen lujaa. 1990-luvulla Meiju julkaisi Talkamon, Litmasen ja Malin kanssa kaikkiaan kuusi albumia. Ylipäätään Meijun 1990-luvun albumeilla kuuluu selvästi kasarialbumeita enemmän artistin oma ääni ja omat musiikkimieltymykset.

1990-luvulla Meijun kotimaisista sävellyksistä iskelmäsuosikeiksi osoittautuivat muun muassa Jori Sivosen Kaunotar ja kulkuri ja Tule poika tänne, Litmasen Kuin villit linnut sekä Talkamon kepeä reggaeiskelmä Älä selitä vaan silitä, jota soitettiin aktiivisesti radiossa. Välimeren tuliaisista suosiota saavuttivat muun muassa alun perin espanjankieliset Minut riisuit (Juan Valentino), Moliendo Café sekä kreikkalainen Syttymään saat liekin (Mono agapi). Näiden lisäksi hittilistoille nousivat Oma maailma, joka on suomenkielinen versio Cheryl Wheelerin laulusta Summer fly, sekä Ystäväsi aina, joka on Andrew Lloyd Webberin sävellys Amigos para siempre Barcelonan olympialaisiin 1992.

Sydänmyrsky-albumille (1998) Meiju
levytti uuden version läpimurtohitistään
Tahdon sinut.
1990-luvun jälkipuoliskolla Meijun albumeilla kuultiin perinteisen iskelmän lisäksi sävyjä modernimmista pop-musiikin soundeista. Vuonna 1996 levytetyssä Sukella sieluun asti -kappaleessa Talkamo ja Litmanen hyödynsivät ilmiselviä Ace of Base -vaikutteita. Samana vuonna levytetty Jos on alun perin Thanos Kallirisin hitti Poios, joka edustaa tyylipuhdasta 90-luvun "ibizadisko"-tyylistä Kreikka-poppia, minkälaista musiikkia esimerkiksi kansainvälisesti tunnettu Antique on levyttänyt. Tasokas Sydänmyrsky-albumi (1998) sisältää muun muassa laulun Yksi ja ainut, joka on suomenkielinen versio The tide is high -klassikosta. Meijun levytyksen esikuvana on toiminut Nydia Rojasin vuonna 1996 laulusta levyttämä espanjankielinen versio La numero uno. Samainen laulu kelpasi vuonna 2002 Atomic Kittenin versioimaksi. Kun nuoriso diggaili Atomic Kittenin versiota, oli hauskaa myhäillä mielessään, että samainen laulu oli kelvannut "humppalaulaja" Meiju Suvaksen levyttämäksi. Sydänmyrksy-albumilla juhlittiin Meijun uran 15-vuotismerkkipaalua, minkä kunniaksi Meijun läpimurtohitin Tahdon sinut säveltänyt Esko Toivonen sovitti laulusta uuden ysärivaikutteisen version. Sydänmyrsky-albumin lehdistötiedotteessa Meiju tunnusti, ettei ollut Tahdon sinut -kappaleen levytyshetkellä vuonna 1982 edes ymmärtänyt laulun toisen säkeistön sanoitusta. Ilmeisesti Raul Reimanin kynäilemät eufemismit tulivuoren purkautumisesta olivat menneet nuorelta viattomalta toimistosihteeriltä ohi. Samaiselle Sydänmyrsky-albumille Toivonen sävelsi toisen aivan loistavan tarttuvan ysäripop-anthemin Rakasta mua. Miksi Suomi ei lähettänyt esimerkiksi sellaista musiikkia Euroviisuihin näinä aikoina, jolloin pärjäsimme kyseisessä kilpailussa surkeasti.

Meiju Suvas aloitti levytysuransa PSOlla, joka sulautettiin nopeasti osaksi Fazer Finnlevyä. 1990-luvulla Fazer myytiin kansainväliselle Warner-konsernille. Warnerin myötä levy-yhtiön julkaisupolitiikassa tapahtui suuria muutoksia. Muun muassa iskelmätuotanto rajattiin murto-osaan entisestä ja vain kaupallisesti kaikkein menestyneimmät artistit saivat pysyä levy-yhtiön listoilla. Päitä alkoi pudota ja konkareidenkin levytyssopimuksia sanottiin irti. Meiju Suvas oli yksi lukuisista artisteista, jonka kanssa yhteistyö päättyi vuosituhannen vaihteessa. 2000-luvulla Meiju levytti ensin pienelle levy-yhtiölle albumin Taikavoima silmien (2001) ja sitten Poptorille albumin Hitit (2004), joka sisältää uusia versioita hänen vanhoista hiteistään. 2010-luvun lähestyessä alkoi yhteistyö Maki Kolehmaisen iskelmätehtaan kanssa. Viimeisin albumi Missä milloin vaan julkaistiin vuonna 2012.

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä alkoi melkoinen 80-luvun retrobuumi. Sen myötä myös Meijun kasaridiskoalbumit nousivat arvoon arvaamattomaan. Monelle 80-luvun nuorelle ja suomidiskon ystävälle Meijun esikoisalbumi on muodostunut suorastaan todelliseksi aikansa ikoniseksi monumentiksi. Meijun esikoislevy on kuin tyylipuhdas soundtrack 80-luvun konediskoiskelmän ja synapopin aikakaudesta. Älppäri on todellinen suomidiskon klassikko, jonka vinyylipainosta fiilisteltiin iskelmäharrastajien illanvietoissa. Tahdon sinut ja Tää onnea on ovat kasari-iskelmän merkkipaaluja ja lisäksi albumilta on jäänyt elämään suomidiskon ystävien keskuuteen melkoisia kulttikappaleita, kuten Johnny ootko sellainen, Tuhma Annabelle tai Minne mennään illalla. Monet muutkin iloluontoisen albumin energiset biisit ovat nousseet partyklassikoiksi.

Meijun 80-luvun tuotantoa sisältävä
Tahdon sinut -kokoelma osoittautui
ennen Spotify-aikoja jopa pienoiseksi
keräilyharvinaisuudeksi.
Meiju Suvas oli 1980-luvun alkuvuosina suosituimmillaan. Sen vuoksi onkin ollut hieman kummallista, että hänen kokoelmalevyillään on julkaistu sangen kitsaasti kasarituotantoa. Meijun tuotannosta julkaistiin ensimmäinen kokoelma Tahdon sinut Fazerin Tähtisolistit-sarjassa vuonna 1992. Kokoelma sisältää 16 Meijun levytystä vuosilta 1982–1990. Se on edelleen ainoa CD-julkaisu, jossa on julkaistu esimerkiksi kasariklassikot Lootuskukka ja Pidä musta kiinni. Seuraavalla kokoelmalevyllä Suomen parhaat (1994) pääpaino on jo 1990-luvun alun levytyksissä. Vuonna 1995 Meijulta julkaistiin ensimmäinen kokoelma 20 suosikkia -sarjassa, joka sisältää vain viisi poimintaa kasarialbumeilta ja 15 kappaletta vuosien 1990–1994 albumeilta. Meijun kasarituotanto sivuutettiin täysin myös Meijun toisella 20 suosikkia -sarjan kokoelmalla Sydänmyrsky (1999), johon oli valikoitu levytyksiä vuosilta 1989–1998.

Meiju Suvaksen kolmannella 20 suosikkia
-kokoelmalla (2001) moni kasarilevytys
julkaistiin ensi kertaa CD-formaatissa.
Monet iskelmän ystävät haikailivat kuitenkin Meijun kasarilevytysten perään. Eräs suomalainen iskelmäharrastaja lähestyikin Warneria ja esitti omia ehdotuksia siitä, mitä 20 suosikkia -sarjassa voitaisiin julkaista. Yksi ideoista oli kokoelma, joka sisältäisi ainoastaan Meijun 80-luvun tuotantoa. Iskelmäharrastajan hämmästys olikin melkoinen, kun hän eräänä päivänä levykaupassa törmäsi tutun oloisiin uusiin kokoelmajulkaisuihin, joissa oli toteutettu hänen ehdotuksiaan. Niiden joukossa oli Meijun kolmas 20 suosikkia -kokoelma Viet itsekontrollin, jossa Warner oli kuitenkin noudattanut iskelmäharrastajan ehdotusta vain osittain. Raidat 1–10 ovat poimintoja Meijun neljältä ensimmäiseltä albumilta, mutta raidat 11–20 Warner on kuitenkin korvannut 90-luvun levytyksillä. Niiden joukossa on jostain käsittämättömästä syystä Syttymään saat liekin, Jos ja Laulu elämälle, jotka oli jo julkaistu aikaisemmilla 20 suosikkia -kokoelmilla. Niiden tilalla olisi voinut kernaasti olla esimerkiksi Lootuskukka, joka oli ollut aikoinaan merkittävä jukebox-hitti.

Vuonna 2010 julkaistiin Meijun koko uran
kattava tupla-CD-kokoelma.
Vuonna 2006 ilmoitettiin, että Meijulta julkaistaan 30 suosikkia -sarjassa kokoelma, jota odotettiin kuin kuuta nousevaa, mutta tämäkin kokoelma osoittautui Meijun kasarilevytysten ystävien pettymykseksi: vain viisi tuttuakin tutumpaa hittiä kasarilevyiltä ja peräti 25 levytystä vuosilta 1989–2001. 1980-luvun tuotannon sivuuttaminen vaikutti omituiselta, sillä Meiju oli ollut kuitenkin 80-luvulla kaupallisesti suosituimmillaan ja monet kuuntelijat olisivat varmasti mielellään halunneet kuulla nuoruutensa hittikappaleita uudelleen. Vuonna 2010 Meijulta julkaistiin koko uran kattava tupla-CD-juhlakokoelma Juhlalevy – Pure mua, joka sisältää ihan kiitettävästi 80-luvun tuotantoa, mutta ei yhtään sellaista kappaletta, jota ei olisi ollut julkaistu aikaisemmilla CD-kokoelmilla.

Näin ollen Meijun kattavin 80-luvun tuotantoa sisältävä julkaisu CD-formaatissa oli vuonna 1992 julkaistu Tahdon sinut -kokoelma, joka oli tietysti myyty loppuun levykaupoista jo aikoja sitten. Kyseisestä kokoelmasta tuli sen kasaripainotteisuuden vuoksi jopa pienoinen keräilyharvinaisuus, josta tiedostavat levykauppiaat osasivat pyytää korkean hinnan. Allekirjoittanutkin joutui aikoinaan huuto.net:issä taistelemaan kyseisen CD-kokoelman itselleen ja hinta nousi reippaasti päälle 50 euron. Niin himoittuja olivat Meijun 80-luvun biisit.

Onneksi vuonna 2013 Warner Music Finland avasi digitoidut arkistonsa suurelle yleisölle. Siitä lähtien Meijun 1980-luvun albumit ovat olleet kokonaisuudessaan kätevästi suuren yleisön kuultavissa suoratoistopalveluissa ja ladattavissa digitaalisen musiikin verkkokaupoissa. Näin myös uuden sukupolven iskelmädiggarit pääsevät hämmästelemään sellaisia aikansa kuvia, kuten Johnny ootko sellainen tai Tuhma Annabelle.

Onko Meiju (1982) Meiju Suvaksen paras albumi?


Meiju Suvaksen esikoisalbumi on hänen uransa kaupallisesti menestynein. Seuraavaksi yritän perustella, minkä vuoksi se on myös hänen uransa tasokkain albumikokonaisuus. Varoitus: Osuus sisältää subjektiivisia mielipiteitä.

Mielestäni Meiju Suvaksen debyyttialbumi on aivan ylivoimaisesti hänen uransa paras albumikokonaisuus. Tyylipuhtaaseen kasaridiskoiskelmä-albumiin on onnistuttu kiteyttämään jotenkin niin loistavasti jotain niin olennaista sen julkaisuhetken ajankohdasta. Iskelmäharrastajat ovat luonnehtineet kokonaisuutta muun muassa "täydelliseksi diskolevyksi". Levylle on onnistuttu valikoimaan kappalekavalkadi, joka luo eheän diskokokonaisuuden. Vaikka jotkut kappaleet ovatkin hieman kepeämpiä tai höpsömpiä (varsinkin nykypäivän näkökulmasta katsottuna), niin nekin istuvat loistavasti albumin iloluontoiseen ja energiseen yleisilmeeseen. Levy tempaisee mukaansa heti Tää onnea on -kappaleen syntsaintrosta ja pitää otteessaan aina Minne mennään illalla -bailuiskelmän loppufeidaukseen asti. Välillä poiketaan kaihodiskon puolella (Kuin roskakertomus, Kauas pois) ja välillä päästään oikein iloisten rallatusten pariin. Jos pitäisi kiteyttää 1980-luvun alkupuolen diskoiskelmä yhteen pitkäsoittoon, Meijun esikoislevy olisi ehkä kaikkein osuvin valinta.

Meijun albumeista debyyttialbumin pahimmaksi "haastajaksi" nostaisin toisen albumin Pidä musta kiinni (1983), joka sisältää myös mainioita kasariklassikoita: Oot paha, Lootuskukka, Pidä musta kiinni... Toisella levyllä on kuitenkin hieman enemmän heppoisia "täyteraitoja", minkä vuoksi kokonaisuus ei aivan yllä ensilevyn tasolle. Kolmannella Tottakai-albumilla (1984) on jo turhan paljon simppeleitä renkutuksia ja lisäksi albumista hieman huokuu jo läpi laskelmointi, jolla on pyritty varmistamaan Meiju-ilmiön jatkuminen.

1990-luvulla Meiju levytti muutamia tasokkaita iskelmäalbumeita, mutta niistä yksikään ei kokonaisuutena onnistu luomaan niin ehjää kokonaisuutta kuin esikoislevy. 1990-luvun suosikeistani mainittakoon esimerkiksi Pure mua -kultalevy (1992), jossa on nimikkobiisin lisäksi muitakin onnistuneita eteläeurooppalaisia pop-iskelmiä, kuten Melkein poltat mun ja Sua kaipaan hullun lailla. Kaunotar ja kulkuri -albumin (1993) kuusi ensimmäistä raitaa muodostavat melkoisen hittiputken: Minut riisuit, Niin taas tee, Tule poika tänne, Syttymään saat liekin, Moliendo Café ja Kaunotar ja kulkuri. Albumin loppupuolisko ei kuitenkaan yllä samalle tasolle. Seuraavat albumit eivät vetäneet vertoja kahdelle edellämainitulle, mutta ysärialbumeista haluaisin nostaa esille vielä Sydänmyrsky-albumin (1998), joka on mielestäni hyvinkin onnistunut ja muita Meijun iskelmäalbumeita monipuolisempi ja ehkä hivenen "modernimpi". Jopa albumin hömppälevytykset (kuten esimerkiksi Kerran täällä vain eletään ja Sata suukkoa) soljuvat kokonaisuudessa mukavasti hieman hupsuina kuriositeetteina. Onnistuneiden pop-iskelmien vastapainoksi albumilla kuullaan sielukkaat tulkinnat muun muassa espanjankielisen musiikkimaailman klassikosta Toda una vida (Laulu elämälle) ja kauniista kreikkalaisesta balladista Emeis (Me). Harmi, että kyseinen albumi jäi aikoinaan aivan liian vähälle huomiolle.





Lähteet


Kirjallisuus:

Bagh Peter von, Hakasalo Ilpo (1986) Iskelmän kultainen kirja. Otava, Helsinki.

Kuokkanen Marita (1999) Meiju Suvas: Sydämellä. Tähtikustannus, Helsinki.

Latva Tony, Tuunainen Petri (2004) Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, Helsinki.

Verkkolähteet:

Gronow Pekka: PSO (Pohjoismainen Sähkö Oy). Suomalaisen musiikin historia -palvelimessa. (Verkkolinkki)

Hernesniemi Leena: 46 kotimaista kappaletta moninaisuudesta. Vierasblogi Seta.fi -sivustolla. (Verkkolinkki)

Hulivilipoika-blogi: Hopeinen HBTkuu: Suomi-popin pervot eilen ja tänään 2/4. (Verkkolinkki)

Öystilä Raimo: Kaj Westerlund – monipuolinen muusikko, sovittaja ja tuottaja. (Verkkolinkki)

Kokoelmalevyjen kansiteksit:

Norres Lasse. Meiju Suvas: 20 suosikkia – Pure mua (Fazer, 1995).

Rantala Juha. Riman alta ja ohi maalin – Suomi-iskelmän hurjimmat harhalaakit (Rocket Records, 2015).

Suvas Meiju. Meiju Suvas: Juhlalevy – Pure mua (Warner, 2010).


Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustoilta Sisältää hitin – Suomen listalevyt, Suomen albumilistat ja Suomen vanhat singlelistat sekä Populaarimusiikin museon pomus.net -sivuston Listatietokannasta.