Kuukauden levyartikkeli: Meiju Suvas – Meiju (PSO / Scandia, 1982)

Kesällä 2016 Finnhitsaaja-blogin teemana on suomidisko, joten myös albumiartikkelit keskittyvät vahvasti tähän genreen. Kun Meiju Suvas aloitteli levytysuraansa, harva osasi ennustaa, että pohjoishelsinkiläisestä toimistosihteeristä tulisi iskelmäyleisön kestosuosikki. Meijun ura lähti kuitenkin nopeasti poikkeuksellisen komeaan liitoon: Meijun debyyttialbumi on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä suomalaisista diskoiskelmälevyistä – yli 54 000 myytyä äänitettä! Meijun ensilevy aloittaa uuden albumiartikkelien sarjan, jossa tarkastellaan sellaisia albumeja, jotka ovat artistin uran sekä myydyimpiä että tasokkaimpia.

Merja Annele Suvas ei ollut suinkaan ensimmäinen Meiju Suomen iskelmätaivaalla. 1970- ja 80-lukujen vaihteessa – eli vain muutama vuosi ennen Merja Suvaksen läpimurtoa – muuan Merja Lehtinen levytti huoltoasemakokoelmille versioita päivän suurista hiteistä taiteilijanimellä Meiju. Lehtisestä ei kuitenkaan missään vaiheessa tullut suurta staraa, mutta Suvas nousi 1980-luvun alkupuoliskolla raketin lailla ilmiömäiseen suosioon.

Musiikki on ollut läsnä Suvaksen elämässä pienestä pitäen. Meijun äiti oli ammatiltaan musiikinopettaja. Kouluaikoina Meiju kävi Upi Sorvalin opissa rumputunneilla. Lukion jälkeen Meijun tie vei kauppaopistoon ja siellä tietenkin välittömästi opiskelukavereiden perustamaan bändiin solistiksi. Joulun 1980 alla Meiju ja hänen veljensä Arto sävelsivät joululaulun Xmas Time, jonka Meiju kävi kauppaopiston bändinsä kanssa äänittämässä. Laulun sisältänyt nauha päätyi PSO-levy-yhtiön päätuottajan Kaj Westerlundin kuultavaksi ja hän kutsui Meijun koelauluun. Meijun ensimmäinen single Rakastuneet lapset / Jos pyydät yöksi vuodelta 1981 ei vielä herättänyt huomiota, mutta läpimurtoa ei tarvinnut odottaa kauan.

Vuoden 1981 aikana Meiju pääsi jo mukaan suomalaisen viihdeteollisuuden kovaan ytimeen. Alkuvuodesta hän esiintyi euroviisukarsinnoissa Frederikin taustalaulajana legendaarisessa Titanic-esityksessä. Meijun lisäksi Reetun taustakuorossa hytkyivät Tuire Pentikäinen, Helena Lindgren ja Kaija Kokkola, joka Meijun tavoin oli vasta ottamassa ensiaskeliaan musiikkibisneksessä. Yhteistyö Frederikin kanssa jatkui hänen kesäkiertueillaan, joissa Meiju hoiti taustalaulajan virkaa vuosina 1981 ja 1982 – toisinaan yhdessä Leena Vanamon kanssa. Kiertäminen Reetun matkassa toimi hyvänä oppikouluna keikkaelämän raadolliseen maailmaan. Meijun omien sanojen mukaan Frederikin keikoilla sai nähdä todellista taiteilijaelämää yllin kyllin.

"Muistui heti mieleen eräs keikka siltä ajalta, kun nuorena tyttönä kiersin kesäisin Reetun taustabändissä. Reetu oli sopinut keikan jälkeen tapaamisen yhtäaikaa kahden blondin kanssa. Minun piti pidätellä toista poissa silmissä, että Reetu ehti ensin hoidella toisen tapaamisen. Luota siinä sitten miehiin tuollaisen alkukorkeakoulun jälkeen." (Kuokkanen, 86)

Nuoreen parikymppiseen taustalaulajattareensa Frederik suhtautui kuitenkin ammattimaisesti ja suhde oli täysin kollegiaalinen.

"Meidän suhteestamme tuli heti alun alkaen pikkusisko-isoveli-suhde. Siinä mielessä Reetu oli kyllä tosi reilu. Ja työnantajanakin. Jossakin vaiheessa minusta tuli Reetun virallinen tulkki. Hänellä on hiukan erikoislaatuinen puhetapa, jota kaikki ihmiset eivät välttämättä heti ymmärrä. Minulla oli tapana seistä vieressä ja kertoa, mitä Reetu itse asiassa tarkoittaa." (Kuokkanen, 25)

Meijun ensimmäinen single ei onnistunut herättämään huomiota, joten seuraavaksi yritettiin läpimurtoa Syksyn sävelen kautta. Vuoden 1981 Syksyn sävel -kilpailuun Meiju pyrki Kaj Westerlundin sävellyksellä Olet paha. Esiraati ei kelpuuttanut laulua loppukilpailuun, mutta se esitettiin Suomen kansalle Syksyn sävel satoa -ohjelmassa. Esiintyminen oli Meijun ensimmäinen merkittävä valtakunnallinen esiintyminen sooloartistina. Olet paha olisi kyllä kernaasti mahtunut mukaan hieman heikkotasoiseksi osoittautuneeseen loppukilpailuun. Ainakin laulu on vuosien saatossa jäänyt elämään huomattavasti paremmin kuin suurin osa vuoden 1981 Syksyn sävelen finaalissa kuulluista kappaleista. Vaikka laulu ei kelvannutkaan Syksyn sävelen esiraadille, muutamaa vuotta myöhemmin laulu saavutti toisen sijan Irlannissa Cavanin laulufestivaaleilla.

Varsinainen läpimurto koitti lopulta kesällä 1982. Sen sai aikaiseksi Esko Toivosen säveltämä Tahdon sinut, josta tuli yksi vuotensa suosituimmista kotimaisista iskelmähiteistä. Tahdon sinut -singlen B-puolella julkaistiin Syksyn sävel -ehdokkaan Oot paha uudelleenlevytetty versio. Meijun levytykset julkaistiin PSO:n uudella TILT-levymerkillä, joka erikoistui levy-yhtiön nuorekkaamman musiikin suuntaukseen. Meijun musiikkityyli oli nuorekasta ja energistä pop-iskelmää. Esimerkiksi Oot paha -sovituksessa on rokahtaviakin sävyjä: sähkökitarat ja diskoviulut vuorottelevat säestyksessä sujuvasti.

Meijun ensimmäisten hittien säveltäjät olivat tuoreita nimiä suomalaisessa iskelmäkentässä. Esko Toivonen edusti uuden sukupolven lauluntekijää, joka oli edennyt piireihin funkahtavaa musiikkia soittavan Steel City -yhtyeen kautta – bändin solistinahan oli Kaija Koo. Steel City oli levyttänyt vuonna 1981 PSO:lle kokonaisen albumin nimeltään Kaupungin kasvot. Pian Toivosen sävellyksiä päätyi muidenkin PSO:n artistien levytettäväksi. Matti Esko levytti vuonna 1981 Toivosen sävellyksen Osaton, mutta ensimmäinen varsinainen menestyshitti oli Meijun Tahdon sinut. Tahdon sinut merkitsi siis eräänlaista läpimurtoa myös laulun säveltäneelle Toivoselle.

Oot paha -kappaleen säveltänyt Meijun "löytäjä" Kaj Westerlund oli toki toiminut ammattimuusikkona jo 1960-luvulta lähtien, mutta hän oli niittänyt mainetta lähinnä rock-piireissä. Iskelmämusiikin pariin Westerlund ajautui vasta 1980-luvun alkaessa, kun hänestä tuli PSO:n päätuottaja. Kajde Westerlund oli soittanut muun muassa maineikkaissa The Boys ja Islanders -yhtyeissä. Ennen päätymistään levy-yhtiön palvelukseen hän musisoi muun muassa Hectorin bändeissä ja oli tuottamassa hänen kunnianhimoista Kadonneet lapset -albumiaan (1978). Kyseisellä albumilla esiintyi nuivaa suhtautumista iskelmämusiikkiin niin laulujen sanoituksissa kuin ironisessa kansitekstissä, jossa sivallettiin Dannyn & Armin sekä Marionin suuntaan. Pian tuon jälkeen iskelmä tuli kuitenkin Kajdelle tutuksi. Vuonna 1979 Timo Lindström siirtyi PSO-levy-yhtiön päätuottajan pallilta Finnlevyn palvelukseen, ja Kaj Westerlund nimitettiin hänen tilalleen, minkä seurauksena Westerlund alkoi vastata myös iskelmälaulajien tuotannosta. 1980-luvulla Kaj Westerlund sävelsi useampia menestyksekkäitä iskelmäsävellyksiä – toisinaan hän käytti salanimeä Mika Silfver.

Jos Meiju Suvaksen läpimurtosinglen kappaleiden säveltäjät edustivatkin uutta verta suomalaisessa iskelmäteollisuudessa, niin molempien laulujen sanoitukset syntyivät todellisen iskelmän ammattilaisen kynästä. Tekstit rustaili Raul Reiman, joka oli 1980-luvun alkupuoliskolla Suomen ylivoimaisesti työllistetyin iskelmäsanoittaja. 1980-luvun ensimmäisellä puoliskolla miltei jokainen suomalainen iskelmälaulaja sai levytettäväkseen Reimanin sanoituksia, ja hänen kädenjälkensä kuuluu vahvasti myös Meijun uran varhaisissa levytyksissä.

Tahdon sinut nousi toukokuussa 1982 myyntilistoille ja viihtyi siellä kesäkuukausien ajan. Jukeboksien kuuntelua mittaavalla listalla Tahdon sinut oli parhaimmillaan hienosti toisena. Vaikka Tahdon sinut -kappaleen menestyksen myötä Meiju saavutti suosiota, hän kiersi sopimuksen mukaisesti kesän 1982 Frederikin taustalaulajana, vaikka yleisö alkoi jo huutaa Meijua esille. Kesäkiertueen jälkeen oli aika koota oma bändi ja valmistautua oman pitkäsoiton julkaisemiseen.

Kesällä 1982 listoille kohosi Meijun seuraava hitti. PSO-levy-yhtiö lopetettiin vuonna 1981, mutta sen toiminta jatkui yhtiöfuusion jälkeen Fazer Finnlevyn suojissa. Fazer-konserni oli julkaissut 1970-luvun puolivälistä lähtien vuosittain kevään kynnyksellä Eurovisio Special -kokoelmia, jotka sisälsivät suomenkielisiä versioita vuoden euroviisusävelmistä. Vuonna 1982 Eurovisio Special -kokoelman tilalle lanseerattiin uusi kokoelmasarja Kesähitit, joka sisälsi edelleen viisukäännöksiä, mutta niiden lisäksi muita aikansa hittilevytyksiä. Kesähitit '82 oli kesä- ja heinäkuussa 1982 Suomen myydyimpiä pitkäsoittoja. Meiju sai levytettäväkseen vuoden 1982 viisusadosta Kesähitit '82 -kokoelmalle Ruotsin kahdeksanneksi sijoittuneen laulun Dag efter dag, jonka esitti Kikki Danielssonin ja Elisabeth Andreassonin muodostama duo Chips. Raul Reiman kirjoitti mukaansatempaavaan ralliin lennokkaan suomenkielisen tekstin A huu - a heijaa – alun perin sanoittaja oli tosin kaavaillut suomenkielisen version nimeksi Jaa että jaa (Rantala & Niemi 2006, 44). Ruotsin euroviisuhistoriassa Dag efter dag merkitsi paluuta Abban viitoittamalle pop-schlagerin linjalle. Ruotsissa kaupalliseksi leimatun ABBAn viisuvoitto vuonna 1974 herätti riemunkiljahdusten ohella runsaasti vastalauseita – etenkin vasemmistolaisissa kulttuuripiireissä – ja Ruotsin seuraavat viisusävelmät edustivatkin toisenlaista vähemmän kaupallista linjaa. Dag efter dag -viisun säveltäjä Lasse Holm kuitenkin viis veisasi kritiikistä, ja hän herätti uudelleen ruotsalaisen abba-tyylisen schlagergenren, josta tulikin Dag efter dag -viisun myötä pitkäksi aikaa ruotsalaisten viisujen tavaramerkki. Raul Reimanin suomenkielinen sanoitus A huu - a heijaa on itse asiassa sopivan pöpihauska moiselle hömppärallille ja Kaj Westerlundin vauhdikas sovitus on jopa alkuperäistäkin mukaansatempaavampi.

Meiju levytti myöhempinäkin vuosina suomenkieliset versiot Ruotsin euroviisusävelmistä. Vuonna 1983 Ruotsia edusti 16-vuotias Carola Häggkvist Lasse Holmin sävellyksellä Främling, joka sijoittui viisuissa kolmanneksi. Främling on kenties kaikkien aikojen rakastetuin ja merkittävin ruotsalainen iskelmä, ja Carolan samanniminen albumi on edelleen Ruotsin kaikkien aikojen myydyin äänite. Meiju äänitti keväällä 1983 viisuhitin Raul Reimanin suomenkielisin sanoin Muukalainen. Ja vuonna 1984 Meiju ikuisti hulvattoman suomenkielisen version Ruotsin Herreys-trion ikimuistoisesta Eurovision laulukilpailut voittaneesta Diggi-loo diggi-ley -rallista. Tämänkin viisun suomenkielisestä käännöksestä vastasi Raul Reiman.

A huu - a heijaa julkaistiin kahdella eri singlelevyllä. Ensimmäinen oli Kesähitit-kokoelman maistiainen, jonka toinen puoli sisälsi Armi Aavikon suomenkielisen version Jos muistat sen laulun Belgian saman vuoden viisusta Si tu aimes ma musique. TILT-levymerkillä julkaistiin Meijun "oma" A huu - a heijaa -single, jonka B-puolelle levytettiin Jori Sivosen ja Raul Reimanin kynäilemä renkutus Tuus tänne.

Syksyn koittaessa päivänvalon näki Meijun omaa nimeä kantava esikoisalbumi. Vuonna 1982 diskoiskelmä oli voimissaan ja konesoundit olivat yleistyneet suomalaisessa iskelmätuotannossa. Näin ollen ei ole mikään ihme, että Meijun esikoisalbumin yleisilmettä dominoivat diskosoundit. Diskomusiikin voittokulkua kuvastaa esimerkiksi Meijun esikoisalbumin raita Yks kaks kokonaan – alun perin hollantilaisen Darlin'-ryhmän levytys Chicago – johon Raul Reiman on runoillut seuraavat säkeet:

"En täältä landelle mä lähde takaisin
ne keskikaljabaarit tunnen muutenkin
Sekaan seurapiirien
muodikkaiden diskojen
tästä eteenpäin kuulun vain!"

Miten kiehtova ajankuva aikakaudesta, jolloin diskomusiikki oli suorastaan trendikästä: maaseudun junttiloiden keskikaljabaarit versus urbaanit muodikkaat diskoteekit.

Meijun esikoisalbumi sisältää 12 raitaa. Käännöskappaleiden tehtaileminen oli 1980-luvun alkupuoliskolla vielä voimissaan, ja Meijunkin levyn lauluista peräti yhdeksän on ulkomaista alkuperää. Koska Meiju oli vasta aloitteleva stara, hänen levytettäväkseen ei annettu vielä kaikkein kuumimpien kansainvälisten hittien suomenkielisiä versiota – tosin Kim Wilden View from a bridge, joka oli parhaimmillaan Suomen listoilla kolmantena, onnistuttiin nappaamaan Meijun älppärille.

Meijun debyytille sovituksia laativat tuottaja Kaj Westerlundin lisäksi suomi-iskelmän todelliset kärkinimet: Kassu Halonen, Veikko Samuli ja Jori Sivonen. Sanoituksia kirjoittivat Raul Reimanin lisäksi Juha Vainio ja Vexi Salmi. Meijun levytyksistä vastasivat heti alusta alkaen valtakunnan eturivin lauluntekijät. Mielenkiintoista kyllä, Meijun kahden menestyssinglen B-puolien kappaleet Tuus tänne ja Syksyn sävel -tyrkky Oot paha jätettiin debyyttialbumilta pois. Ne sisällytettiin kuitenkin Meijun vuonna 1983 ilmestyneelle toiselle albumille.

"Asuin siihen aikaan Munkkiniemessä ja muistan ikuisesti sen, kun pyöräilin levystysstudioon (sic) ja kuuntelin ajaessani Reetulta lahjaksi saamillani korvalappustereoilla levytettävien biisien taustoja. Minulla oli pala kurkussa levyfirman puolesta, kun tiesin sen satsaavan minuun parisataa tuhatta markkaa. Entäpä, jos levyä ei kukaan ostaisikaan?" (Kuokkanen, 26)

Tää onnea on -single oli jukeboksien
suosikki vuodenvaihteessa 1982-83.

Albumilta lohkaistiin vielä kolmas single vuoden 1982 puolella: Tää onnea on / Tuhma Annabelle. Singlen A-puoli – albumin aloitusraita, joka on suomenkielinen versio hollantilaisen Fantastique-duon diskohitistä Maria no mas – osoittautui suureksi menestykseksi, sillä se ylsi jopa jukeboksilistan ykköseksi! Viimeistään Tää onnea on -kappaleen menestys sinetöi lopullisesti Meijun läpimurron. Vuoden 1982 aikana hän oli levyttänyt kolme listoille kohonnutta menestyshittiä: Tahdon sinut, A huu - a heijaa ja Tää onnea on. Tää onnea on -levytyksessä huomio kiinnittyy erityisesti Veikko Samulin syntetisaattorivetoiseen sovitukseen, joka edusti hyvin uudenlaista ja modernia soundia suomalaisessa iskelmämusiikissa vuonna 1982: säestys koostuu useasta kymmenestä päällekkäin äänitetystä raidasta, jotka Kari Kuusamo soitti syntetisaattorillaan. Taustalaulutkin on vedetty vokooderin läpi, mikä oli jotain aivan uutta iskelmälevytyksessä. Sovitus kuvastaa osuvasti uuden ajan alkamista levytysteollisuudessa. 1970-luvun muhkeat ja mahtipontiset orkesterisovitukset alkoivat jäädä menneisyyteen ja isot orkesterit korvautuivat rumpukoneilla ja syntikoilla. Tää onnea on -laulun kasarisoundinen sovitus oli ymmärrettävistä syistä esillä malliesimerkkinä Yleisradion vuonna 2013 esittämässä Pekka Laineen käsikirjoittamassa ja tuottamassa Iskelmä-Suomi -dokumenttisarjassa, kun käsiteltiin tuon ajan iskelmäteollisuuden soundimaailman muutosta. Myös singlen B-puolen levytys Tuhma Annabelle on sovitukseltaan korostetun kasari – siitä vastasi aikakauden toinen merkittävä iskelmänikkari Jori Sivonen, kotimaisen iskelmämusiikin varsinainen syntetisaattorispesialisti.

Monet 1980-luvulla levytetyt kotimaiset diskoiskelmät ovat muodostuneet vuosikymmenien saatossa melkoisiksi kulttiklassikoiksi. Camp-aspektia lauluihin tuovat sanoitukset, jotka sisältävät silloin tällöin kieltämättä melko korneja kielikuvia ja väkinäisiä loppusointuja. 1980-luvun alkupuoliskolla suomalaista iskelmäteollisuutta vaivasi ylituotanto. Levytyksiä tuotettiin nopeasti ja paikoitellen hyvin halvalla ja vähin vaivoin, minkä vuoksi esimerkiksi laulujen sanoitukset eivät aina olleet täysin viimeisteltyjä ja riimit olivat lähinnä koristeita. Iskelmän halpahintaisuuden vuoksi suomirockin omaehtoinen ja persoonallinen lyriikka nousi 1980-luvulla suureen arvostukseen. Myös Meijun esikoisalbumille eksyi muutamia levytyksiä, joiden sanoitukset sisältävät melkoisia kielikukkasia. Omassa sarjassaan aivan legendaarinen on albumin kakkosraita Johnny ootko sellainen, joka on Juha Vainion sanoittama suomenkielinen versio Josie Cottonin hitistä Johnny are you queer. Vuonna 1982 Suomessa seksuaalivähemmistöjen käsitteleminen valtavirran kulttuurissa oli äärimmäisen harvinaista, joten tällaisen teeman sisältäneen laulun kääntäminen suomeksi oli varmasti poikkeuksellinen tehtävä Vainiolle. Laulun tekstissä kertojatyttö voivottelee, kun Johnny ei vaikuta olevan yhtään kiinnostunut hänestä, minkä seurauksena aletaan epäillä Johnnyn seksuaalista suuntautumista ja surkutella mistä kaikesta Johnny jääkään paitsi.

"Kerro Johnny mulle
miksen kelpaa sulle
onko seurassain
mun jotain vikaa, Johnny?
Vois meillä olla nastaa
mikset mulle vastaa?
Minä luulen vain
että ootkin Johnny
vähän sellainen."

Sanoituksen ehdoton helmi on kohta: "Eiks kelpaa sulle Elli / makee karamelli". Suomalainen HLBTIQ-kulttuuriin analyyttisesti keskittyvä Hulivilipoika-blogi on analysoinyt Meijun levytystä kirjoituksessaan Hopeinen HBTkuu: Suomi-popin pervot eilen ja tänään 2/4:

"Meiju Suvaksen esikoislevyllä kuultu kappale Johnny ootko sellainen on Juha Vainion käännös amerikkalaislaulaja Josie Cottonin hitistä Johnny are you queer (1981), joka kertoo poikaystävänsä mahdollisen homouden kanssa tuskailevasta tytöstä. Aihe oli 1980-luvun Suomessa vielä arkaluontoinen, joten Vainio turvautui jo kappaleen nimessä kiertoilmaukseen sellainen, jota homoista oli vanhastaan käytetty. Tämä ei kuitenkaan jäänyt ainoaksi muutokseksi, sillä iskelmäsuomentajille tyypilliseen tapaan Vainio otti kääntäessään kosolti vapauksia. - - Alkutekstissä Johnnyn mahdollista homoutta ei kuvata vähättelevästi tai paheksuvasti, mutta suomennos kuvaa homo-Johnnya raukkaparkana. Koska 'kunnon seuralainen' ei kelpaa, Johnny on kaikesta päätellen 'erilainen, niin kuin keijukainen', joka kasvissyöjän tavoin ei tiedä, mitä pihviravintolassa menettää." (Hulivilipoika-blogi)

Vaikka Johnny ootko sellainen -kappaleen sanoituksen voi tulkita suhtautuvan homoseksuaalisuuteen vähättelevästi, laulu on noussut kulttisuosioon juuri homomiesten keskuudessa. Laululle on käynyt hieman samalla tavalla kuin Pirkka-Pekka Peteliuksen Tra la la -klassikolle, jonka homomiehet ovat ottaneet itseironisessa mielessä haltuunsa, vaikka se on mitä ilmeisimmin alun perin tarkoitettu pilkkalauluksi. Meijun esittämä kasaridiskomusiikki on erittäin suosittua homoyleisön keskuudessa, minkä ansiosta Meiju on vuosien saatossa listattu suomalaisten homoikonien joukkoon. Sen vuoksi myös Meijun kohdeyleisö voi nykyään pitää Johnny ootko sellainen -kappaletta lähinnä koomisena aikansa kuvana.

Seksuaalivähemmistöjen lisäksi Meijun albumilla kuullaan aikalaisnäkemys sinkkuelämää viettävään naiseen suhtautumisesta. Jori Sivosen säveltämässä ja Raul Reimanin sanoittamassa laulussa Tuhma Annabelle kerrotaan, millä tavalla ahdasmielisessä tuppukylässä ajatellaan vapaasta naisesta, jolla on ilmeisesti ainakin huhupuheiden perusteella paljon kokemuksia yhden yön suhteista.

"Liian monta miestä hänkö huoneeseensa vei?
Tiedä siitä, mutta sinne rakkaus jäänyt ei
Tuhma Annabelle kiltti ois
luokse jos yksikin jäädä vois
Annabelle, eikö niin
yösi sun päättyvät kyyneliin
Tuhma Annabelle, rakkaus
sulla on rauhaton toivomus
Tuhma Annabelle, syntinen
löytäköön oikean ihmisen!"

Näin on käsitelty iskelmäsanoituksen muodossa iänikuista huora tai madonna -syndroomaa. Vaikka laulun sanoituksessa tehdään selväksi, että siinä kuvaillaan ahdasmielisen väestönosan näkemyksiä Annabellen elämäntavoista ("kaupungissa tässä / on ne aina syyttämässä / jos on vapaa"), niin siitä huolimatta nykyaikana – jolloin sinkkukulttuuri on muuttunut täysin hyväksyttäväksi ja yleiseksikin elämäntavaksi – laulun sanoituksen jyrkät sanavalinnat kalskahtavat korvaan. 1980-luvun alkuvuosina – jolloin esimerkiksi avoliitot olivat vielä huomattavasti harvinaisempia kuin nykyään – mentaliteetti on ollut sellainen, että ainoa kunnollinen ja hyväksyttävä elämäntapa on pysyvässä parisuhteessa eläminen. "Etsi Annabelle niin sä löydät kumppanin / vaikka monta vuotta harharetkesi kestäisikin". Viriiliä sinkkuelämää viettävää naista luonnehditaan "tuhmaksi" ja "syntiseksi" ja hänen elämäntapaansa kuvaillaan "harharetkeksi".

Ehkä kuitenkin hersyvimmät kielikukkaset Meijun albumilla tarjoaa laulu Sorry vaan, joka on suomenkielinen versio hollantilaislaulajatar Josén hitistä I'm so sorry. Raul Reimanin sanoitus – joka mukailee jossain määrin alkuperäistä – ylistää luonnonlapsena olemisen ihanuutta.

"Kun ootin valoissa mä vihreää
siinä vilkaisin viereistä kaistaa
näin mustaa peltiä mä kiiltävää
josta rahan voi melkeinpä haistaa
ja siellä kuski liituraitainen
mua alkoi tuijottaa
kun mulla oli vanha rottonen
sekä farkut haalistuneet"

Suorastaan briljanttia lyriikkaa!

Diskomusiikin aikakaudella Benelux-maissa luotiin runsaasti merkittäviä kansainvälisiä hittejä. Benelux-maiden satoa Meijun esikoisalbumilla edustaa Tää onnea on, Sorry vaan ja Yks kaks kokonaan -kappaleiden lisäksi Pommi oon, joka on sinkkuhittien ohella yksi albumin tunnetuimmista kappaleista. Pommi oon on alun perin belgialaisen Emly Starin vauhdikas diskohitti Dynamite. Emly Starin monet saattavat muistaa vuoden 1981 Eurovision laulukilpailusta, jossa hän edusti Belgiaa viisuksi yllättävän modernilla diskokappaleella Samson.

Angloamerikkalaisia diskohittejä albumilla ovat jo edellämainittu yhdysvaltalaisen Josie Cottonin Johnny are you queer sekä brittiläisen Kim Wilden menestyshitti View from a bridge, jonka Vexi Salmi käänsi suomeksi nimellä Kuin roskakertomus. Alkuperäisen laulun rankka itsemurha-tematiikka sivuutettiin suomenkielisessä sanoituksessa täysin, ja laulu kertoo parisuhteen päättymisestä nöyryyttävällä tavalla. Ruotsalaisen musiikkiteollisuuden tuotoksia albumilla taas edustaa A huu - a heijaa -euroviisun lisäksi Kauas pois, joka on Secret Service -yhtyeen levytys If I try. Albumin diskoilmeestä poikkeaa selkeimmin sen ainoa balladi Elän unessa näin, joka on suomenkielinen versio italialaisesta sävelmästä Una vampata di te. Alkuperäisen levytyksen tulkitsi italialainen kestotähti Marcella Bella vuonna 1981. Meiju Suvaksen debyyttialbumin käännöskappaleet tarjoavat eräänlaisen läpileikkauksen länsimaisen levytysteollisuuden kattaukseen aikana, jolloin syntikkapop oli suuressa suosiossa.

Kotimaisia sävellyksiä älppärillä kuullaan kolme: Tahdon sinut, Tuhma Annabelle ja raflaava päätösraita Minne mennään illalla, joka on Raul Reimanin säveltämä ja sanoittama. Minne mennään illalla on mitä mainioin kotimainen bailuiskelmä tarttuvine "bailaamaan, bailaamaan" -välihuutoineen, ja mielestäni onkin pienoinen ihme, ettei mukaansatempaava laulu ole jäänyt hittipotentiaalistaan huolimatta sen paremmin elämään.

Suosikin lukijat äänestivät Grand Prix
-vuosiäänestyksessä Meijun vuoden
1982 suosituimmaksi kotimaiseksi
naislaulajaksi. Tahdon sinut sijoittui
samaisen äänestyksen Vuoden single
-kategoriassa seitsemänneksi.

Meiju Suvaksen esikoisalbumi osoittautui huikeaksi myyntimenestykseksi. Albumi nousi listoille syyskuussa 1982. Lokakuussa se hätyytteli albumilistalla kärkikymmenikön sijoitusta ollen myydyimpien kotimaisten älppärien joukossa. Vaikka albumi ei missään vaiheessa noussutkaan kymmenen myydyimmän joukkoon, se viihtyi listoilla kunnioitettavat seitsemän kuukautta, mikä oli aikamoinen saavutus kotimaiselle iskelmäpitkäsoitolle. Tieto Meijusta levisi, Meiju-buumi alkoi kasvaa kasvamistaan ja yhä useammat kansankerrokset kiinnostuivat hänestä ja ostivat levynsä. Albumia myytiin kaiken kaikkiaan 54 000 äänitettä, eli timanttilevyyn oikeuttava määrä. Meijun debyyttialbumi on kaikkien aikojen menestyneimpiä kotimaisia diskolevyjä. Suuren myyntilukunsa perusteella se on muodostunut suomidiskon virstanpylvääksi. Muut diskoa esittäneet artistit, kuten Eini, Mona Carita tai Satu Pentikäinen eivät olleet levymyynnillään edes hätyytelleet Meijun huikeaa saavutusta. Meijusta tuli hetkessä suomalaisen diskoiskelmän ylivoimaisesti suosituin nimi. Meiju Suvas oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan: juuri tuohon aikaan oli kysyntää iloluontoista ja hyväntuulista eurodiskoa esittävälle artistille. Meijun nousukiito tapahtui niin vauhdilla, että häntä luonnehdittiin ilmiöksi. Viihdelehdistö seurasi tiiviisti Meijun menemisiä ja tulemisia. Meiju keräsi tavaratalokeikoillaan ennätysyleisöjä ja hänelle perustettiin faniklubi, jonka vetonauloja olivat muun muassa Meiju-avaimenperät, -kynät ja -paidat. Suosikki-lehden Grand Prix -vuosiäänestyksessä hänet äänestettiin vuoden 1982 kotimaiseksi naislaulajaksi.

Luonnollisesti suosion vanavenedessä seurasivat televisioesiintymiset. 1980-luvulla Suomen televisiokanavilla nähtiin edellisiin vuosikymmeniin verrattuna huomattavasti enemmän ohjelmia, joissa esiteltiin kevyttä musiikkia. Meiju esitti muun muassa syksyllä 1982 Iltatähti-ohjelmassa hittikappaleensa Tahdon sinut ja Yks kaks kokonaan. Juontaja Mikko Alatalo esitteli diskokomeetan seuraavanlaisella alustuksella: "Meijussa on annos naapuritytön vilpittömyyttä ja tuoreen tulokkaan laskelmoimatonta viehätystä. Näin siitäkin huolimatta, että ensilevyt ovat nousseet varsin korkealle listoilla. Olisikohan niin, että tuolla Frederikin kanssa kesää kiertäneellä helsinkiläissihteerillä olisi yks' kaks' kokonaan uusi ura edessä."

Mikko Alatalon ennustus osui nopeasti toteen. 15. tammikuuta 1983 Meiju Suvas jäi virkavapaalle toimistosihteerin työstään, eikä sen koommin enää palannut. Samana iltana televisiota varten kuvattiin mahtipontinen viihdespektaakkeli Tampere Stardust, jossa Meiju viihdytti katsojia yhdessä Kirkan, Paula Koivuniemen sekä Armin ja Dannyn kanssa. Lähetys oli Dannyn Yleisradiolle suunnittelema viihdegaala, jossa Meiju lauloi muun muassa Pommi oon suuren orkesterin säestämänä muiden konkaritähtilaulajien toimiessa taustalaulajina. Viisikko esitti myös hulvattoman hittipotpurin, jossa kuultiin Meijun tulkitsemana muun muassa Minne mennään illalla ja If I try.

Tammikuun 1983 viimeisenä perjantaina Meiju nähtiin kilpailemassa Suomen euroviisukarsinnoissa. Kahden televisiokanavan Suomessa euroviisukarsinnat olivat aina vuoden katsotuimpien ohjelmien joukossa, joten valtakunnallinen näkyvyys oli taattu. Lähetyksen juontaneen Maria Valkaman luonnehdinta Meijusta kertoo kuvaavasti, kuinka ripeästi artistitulokkaan tie tähtiin oli edennyt:

"Sä olet nopea kuin raketti. Ensin ei tiedetty tytöstä mitään, ja nykyään ei voi lehteä avata ilman, että siellä olis juttua Meijusta."

Meiju Suvaksen ei alun perin ollut tarkoitus osallistua viisukarsintalähetykseen, sillä Yleisradio kutsui kilpailun solistivaihtoehdoiksi Kirkan, Tapani Kansan, Ami Aspelundin ja Opus 5 -lauluyhtyeen. Säveltäjät olivat suosineet solisteista erityisesti Kirkaa ja Ami Aspelundia, mutta heidän työtaakkaansa helpottaakseen supersuosittu Meiju hälytettiin mukaan kilpailuun esittämään sävelmistä kaksi. Meijun kilpailukappaleet Laulujen laulu (säv. Aarno Raninen) ja Rakastunut nainen (säv. Valto Laitinen) poikkesivat täysin Meijun omasta levytysrepertuaarista, eivätkä sopineet Meijulle parhaalla mahdollisella tavalla. Valto Laitisen kerrotaan jopa pettyneen, kun hänen ranskalaistyylinen sävellyksenä ei päätynytkään kokeneemman Aspelundin esitettäväksi. Kumpaakaan kilpailukappalettaan Meiju ei levyttänyt. (Euroviisukarsinnat 1983 on katsottavissa Ylen Elävästä arkistosta.)

Meijun toinen albumi Pidä musta kiinni
ilmestyi syksyllä 1983 ja myi kultaa.

Meiju Suvas paistatteli suosionsa huipulla, kun hänen toinen albuminsa Pidä musta kiinni ilmestyi levykauppoihin syyskuussa 1983. Nyt Meijun levytysrepertuaariin valikoitiin jo kovien kansainvälisten hittien suomenkielisiä versioita. Älppärille päätyi muun muassa Bolland-duon You're in the army now (Kun lähdet armeijaan) – Status Quon versiohan levytettiin vasta 1986 – Donna Summerin jättihitti She works hard for the money (Kova duuni on rahaa) sekä 60-luvun menestys Na na hey hey Kiss him goodbye, joka oli Bananaraman versiona valloittanut Britanniassa listojen kärkisijan alkuvuodesta 1983. Albumin kotimaisin voimin sävellettyjä huipentumia ovat esimerkiksi Kaj Westerlundin säveltämä aivan loistava kasari-iskelmä Lootuskukka ja Jori Sivosen säveltämä huikea syntetisaattoritaidonnäyte Pidä musta kiinni, joka sai ansaitsemansa arvostuksen 30 vuotta ilmestymisensä jälkeen, kun Teflon Brothers sämpläsi kappaletta hitissään Seksikkäin jäbä. Meijun toinen albumi myi 29 000 äänitettä eli kultalevyyn oikeuttavan määrän.

Pirteä eurodiskolinja jatkui Meijun kolmannella albumilla Tottakai, joka julkaistiin syksyllä 1984. Tämän albumin vetonaulana toimi vuoden jättihitti Self control (Viet itsekontrollin) ja kotimaisena menestyksenä Kaj Westerlundin säveltämä vauhdikas Villivarsa. Sellaiset kulttiklassikot kuten Se kotiolot voittaa ja Hurlumhei, on meillä holiday ovat kuuluneet pitkään iskelmäpoikien camp-henkisten illanviettojen soittolistoille.

Meiju Suvas oli vuosina 1982–84 Suomen suosituimpia iskelmätähtiä. Hän edusti uudenlaista iskelmätähden profiilia aikana, jolloin kotimaisessa iskelmäteollisuudessa elettiin mullistusten aikoja konesoundien yleistyessä. Konediskon aikakauden koittaessa useamman 1970-luvulla suurta suosiota nauttineen pop-tähden ura syöksyi alamäkeen. Koneiskelmä synnytti kuitenkin uusia tähtiä, joista ylivoimaisesti suosituimmat olivat Kake Randelin ja Meiju Suvas. Meijun ja Kaken kaltaisten tähtien menestys herätti joissain piireissä voimakasta ärtymystä. 1980-luvun aikana syntyi voimakas vastakkainasettelu suomirockin ja iskelmämusiikin välille. Suomirock edusti positiivisina pidettyjä arvoja: omaehtoisuutta, aitoutta ja persoonallisuutta – ja ennen kaikkea suomirock koettiin myönteisenä vastavoimana kaupalliselle ja teolliselle iskelmämusiikille. Rockväen halveksunta iskelmäkulttuuria kohtaan kanavoitui erityisesti koneiskelmätähtien suuntaan. Rockväki haukkui heitä persoonattomiksi levytysteollisuuden "tuotteiksi" ja oli sitä mieltä, että he olivat "liian suosittuja" taitoihinsa nähden. Rockväen pahin painajainen taisi toteutua marraskuussa 1984, kun Meiju ja Kake yhdistivät voimansa ja esittivät Yleisradion Hittimittari-ohjelmassa Jori Sivosen ja Raul Reimanin kappaleen Unessa on mahdollisuus. Laulu oli alun perin sävelletty Syksyn säveltä silmällä pitäen, mutta esiraati jätti ehdokkaan varasijalle. Myös lauluntekijäparivaljakkoa Sivonen ja Reiman rockkoulukunta kritisoi 80-luvulla armottomin sanankääntein. Hittimittari-lähetysten äänestykset ilmensivät suomirockin ja iskelmän välistä vastakkainasettelua, joten Meijun ja Kaken duetosta ei ollut mitään vastusta Eppu Normaalille, Sigille ja Riki Sorsalle.

Meiju Suvas ja Kake Randelin olivat 1980-luvun koneiskelmän aikakaudella
kaikkein suosituimmat iskelmätähdet.

Kasaritähtien menestys herätti jupinaa myös iskelmämaailman sisäpuolella. Vanhan linjan konkarit ilmaisivat pettymyksensä, kun uuden polven iskelmälaulajat alentuivat tyytymään halpahintaisiin konesoundeihin ja tyhjänpäiväisiin rallatuksiin. Vuonna 1986 ilmestyi Peter von Baghin ja Ilpo Hakasalon kattava ja analyyttinen tietokirja Iskelmän kultainen kirja. Vaikka teoksen sivuilla kunnioitetaan menneiden vuosikymmenien iskelmälegendoja (noihin aikoihin populaarikulttuuriin ja sen taiteilijoihin arvostavasti suhtautuminen ei ollut itsestäänselvyys), 1980-luvun uusista iskelmätähdistä kirjoitetaan paikoitellen kriittisesti ja alentuvasti. Meiju Suvasta käsittelevä artikkeli menee kaikessa vähättelyssään aivan omalle tasolleen. Aluksi tehdään selväksi, että Meiju on kirjoittajien mielestä ainoastaan levybisneksen markkinointiajattelun ja tuotesuunnittelun muovaama artisti:

"Hänellä täytettiin selvä markkinarako, joka diskomusiikkikaudella vallitsi: Meiju on kiistattoman kirkas esimerkki nykyisestä tuottajan rakentamasta artistista, jolle voimakas persoonallisuus on pelkästään haitaksi. Vaikka Meiju laulaa suomeksi (ja hänen levyillään on puolet suomalaisia sävellyksiäkin), hän on pakollinen vastine niille diskohumppalaulajille, joita riittää kaikissa muissakin maissa." (von Bagh & Hakasalo 1986, 532).

Artikkelissa on valistuksellinen osuus, jossa kirjoittajat ilmaisevat huolensa 80-luvun lasten musiikin kulutuksesta. Samassa yhteydessä tuodaan esille näkemys Meijun levytyskappaleiden pinnallisuudesta.

"Meijun kiihkein ihailijakunta ovat 8–14-vuotiaat tytöt – parikymmentä vuotta aikaisemmin samanikäiset kuuntelivat Sairasta karhunpoikaa tai Saukin pikkuoravia. Hän kilpailee siten yleisöstä Dingon kanssa: tavaratalokeikoilla (niillä Meiju kerää ennätyksellisen sankat kuulijajoukot) hänen kannattajansa yhtyvät laulamaan hänen iskelmiensä yksinkertaisia kertosäkeitä." (von Bagh & Hakasalo 1986, 533).

1980-luvulla on käyty aivan samanlaisia keskusteluja kuin esimerkiksi tänä vuonna pop-sensaatio Sannin kohdalla: onko soveliasta, että nuorten tyttöjen idoliksi nousee artisti, jonka laulujen sanoitusten teemat ovat aikuisten maailmasta. Onneksi myöhempinä vuosina Meiju pääsi näyttämään epäilijöille närhen munat. Vielä näin kolmekymmentä vuotta Iskelmän kultaisen kirjan kirjoittamisen jälkeen hänen uransa jatkuu edelleen aktiivisena. Meiju Suvas on vakiinnuttanut asemansa iskelmäkansan kestosuosikkina.

Meijun neljäs levy Rakkauden huoneet
(1986) on vihoviimeinen julkaisu TILT-
levymerkillä. Sen jälkeen levymerkki
sulautettiin osaksi Fazerin muuta levy-
tuotantoa ja vanhan perinteisen PSO-
levy-yhtiön instituutiot jäivät historiaan.

Niin kutsuttuina iskelmän kriisin vuosina Meijun levytystahti hiljeni. Neljäs albumi Rakkauden huoneet julkaistiin keväällä 1986, mutta seuraavaa pitkäsoittoa jouduttiin odottamaan neljä vuotta. Siinä missä Rakkauden huoneet -älppärillä luotettiin vielä kasarisoundeihin, viidennellä Sydän tietää -albumilla (1990) ei ollut enää juurikaan kaikuja 80-luvun diskomusiikista. Meijun levytysura noudatti kotimaisen iskelmämusiikin trendejä: diskoiskelmä poistui muodista 80-luvun puolivälissä, minkä seurauksena diskoartistit alkoivat levyttää perinteisempää iskelmämusiikkia. Nämä kaksi Meijun albumia eivät kuitenkaan menestyneet enää samalla tavalla kuin kolme ensimmäistä. Sydän tietää -albumi oli viimeinen, jonka Meijun "löytäjä" Kaj Westerlund tuotti. Raimo Öystilä on kirjoittanut vuonna 2002 menehtyneen Kaj Westerlundin kattavassa muistokirjoituksessa, kuinka Meiju Suvas oli Kajden merkittävimpiä löytöjä iskelmäpuolella.

Meiju Suvaksen uusi nousu alkoi syksyllä 1991. Sen sai aikaiseksi espanjalaisduo Azúcar Morenon hittikappale Ven devórame otra vez, jonka Meiju kuuli lomamatkallaan Espanjassa.

"Eräällä Espanjan matkallani 1990-luvun alussa päätin, etten palaa Suomeen ennen kuin minulla on hittibiisi taskussa." (Suvas 2010)

Fazer-levy-yhtiö ei ollut aluksi intohimoisesta kappaleesta vakuuttunut. Meiju Suvas tilasi kappaleeseen suomenkielisen tekstin lauluntekijäkonkari Kari Kuuvalta, joka laatikin rohkeahkon sanoituksen.

"Se oli juuri sellainen nuorekas ja tanssittava biisi, jota olin hakenut. Alkuperäisessä tekstissä oli juuri tuo 'puraise minua vielä kerran' -ilmaisu, joka viehätti. Siinä oli rajuutta ja väkevyyttä, eikä mitään lällärimeininkiä. Kari Kuuva teki suomenkielisen tekstin alkuperäisen idean pohjalta ja mukaan tulivat sitten nuo verevät kohdat, joissa puhutaan puremisesta, itkemisestä ja lakanoiden repimisestä, Meiju muistelee." (Norres 1995)

Lopulta Meiju sai tahtonsa läpi, ja Pure mua -kappale levytettiin. Syksyllä 1991 kappale alkoi soida toistuvasti radiokanavilla ja se suorastaan villitsi Suomen iskelmännälkäisen kansan. Meiju Suvas, joka oli ehditty jo tuomitsemaan kasaridiskokauden tähdenlennoksi, palasi huipulle.

Kultaa myynyt Pure mua -albumi (1992)
aloitti Meijun uuden suosiokauden.

Meijun kuudes albumi Pure mua valmistui maaliskuussa 1992. Tällä albumilla lanseerattiin Meijun 90-luvun levytysten tyyli: kotimaisten iskelmäsävellysten lisäksi hän levytti runsaasti Välimeren maista – etenkin Espanjasta ja Kreikasta – lähtöisin olevia kappaleita. Useat näistä ulkomaista alkuperää olevista kappaleista ovat Meijun itsensä lomamatkoiltaan löytämiä. Pure mua -kappaleen uskaliaan sanoituksen myötä Meijun imagoon liitettiin tietynlainen sensuelli värinä, mitä muutamat viihdelehdistön tilaamat arastelemattomat valokuvaussessiot eivät ainakaan hälventäneet. Pure mua -albumilla alkoi yhteistyö uuden tekijätiimin kanssa: Ari Talkamo toimi tuottajana, Kari Litmanen sovittajana ja Turkka Mali vastasi suurimmasta osasta sanoituksista. Yhteistyö alkoi lupaavissa merkeissä, sillä Pure mua -albumi myi kultaa. Kymmenen vuotta läpimurtonsa jälkeen Meijulla meni jälleen lujaa. 1990-luvulla Meiju julkaisi Talkamon, Litmasen ja Malin kanssa kaikkiaan kuusi albumia. Ylipäätään Meijun 1990-luvun albumeilla kuuluu selvästi kasarialbumeita enemmän artistin oma ääni ja omat musiikkimieltymykset.

1990-luvulla Meijun kotimaisista sävellyksistä iskelmäsuosikeiksi osoittautuivat muun muassa Jori Sivosen Kaunotar ja kulkuri ja Tule poika tänne, Litmasen Kuin villit linnut sekä Talkamon kepeä reggaeiskelmä Älä selitä vaan silitä, jota soitettiin aktiivisesti radiossa. Välimeren tuliaisista suosiota saavuttivat muun muassa alun perin espanjankieliset Minut riisuit (Juan Valentino), Moliendo Café sekä kreikkalainen Syttymään saat liekin (Mono agapi). Hittilistoille tiensä löysivät Oma maailma, joka on suomenkielinen versio Cheryl Wheelerin laulusta Summer fly, sekä Ystäväsi aina, joka on Andrew Lloyd Webberin sävellys Amigos para siempre Barcelonan olympialaisiin 1992. Olympialaisten viralliset kisabiisit tulivatkin Meijulle tutuiksi, sillä hän oli levyttänyt Soulin olympialaisten 1988 tunnussävelmän Hand in hand suomeksi Tauskin kanssa duettona (Käy mun vierelläin).

Sydänmyrsky-albumille (1998) Meiju
levytti uuden version läpimurtohitistään
Tahdon sinut.

1990-luvun jälkipuoliskolla Meijun albumeilla kuultiin perinteisen iskelmän lisäksi sävyjä modernimmista pop-musiikin soundeista. Vuonna 1996 levytetyssä Sukella sieluun asti -kappaleessa Talkamo ja Litmanen hyödynsivät ilmiselviä Ace of Base -vaikutteita. Samana vuonna levytetty Jos on alun perin Thanos Kallirisin hitti Poios, joka edustaa tyylipuhdasta 90-luvun välimerellistä "ibizadisko"-tyylistä Kreikka-poppia, minkälaista musiikkia esimerkiksi kansainvälisesti tunnettu Antique on esittänyt. Tasokas Sydänmyrsky-albumi (1998) sisältää muun muassa laulun Yksi ja ainut, joka on suomenkielinen versio The tide is high -klassikosta. Meijun levytyksen esikuvana on toiminut Nydia Rojasin vuonna 1996 laulusta levyttämä espanjankielinen versio La numero uno. Samainen laulu kelpasi vuonna 2002 Atomic Kittenin versioimaksi. Kun nuoriso diggaili Atomic Kittenin versiota, oli hauskaa myhäillä mielessään, että samainen laulu oli kelvannut "humppalaulaja" Meiju Suvaksen levyttämäksi. Sydänmyrksy-albumilla juhlittiin Meijun uran 15-vuotismerkkipaalua, minkä kunniaksi Meijun läpimurtohitin Tahdon sinut säveltänyt Esko Toivonen sovitti laulusta uuden ysärivaikutteisen version. Sydänmyrsky-albumin lehdistötiedotteessa Meiju tunnusti, ettei ollut Tahdon sinut -kappaleen levytyshetkellä vuonna 1982 edes ymmärtänyt laulun toisen säkeistön sanoitusta. Ilmeisesti Raul Reimanin kynäilemät eufemismit tulivuoren purkautumisesta olivat menneet nuorelta viattomalta toimistosihteeriltä ohi. Samaiselle Sydänmyrsky-albumille Toivonen sävelsi toisen aivan loistavan tarttuvan ysäripop-anthemin Rakasta mua. Miksi Suomi ei lähettänyt esimerkiksi sellaista musiikkia Euroviisuihin noina aikoina, jolloin pärjäsimme kyseisessä kilpailussa surkeasti.

Meiju Suvas aloitti levytysuransa PSO:lla, joka sulautettiin nopeasti osaksi Fazer Finnlevyä. 1990-luvulla Fazer myytiin kansainväliselle Warner-konsernille. Warner-kaupan seurauksena levy-yhtiön julkaisupolitiikassa tapahtui suuria muutoksia. Muun muassa iskelmätuotanto rajattiin murto-osaan entisestä ja vain kaupallisesti kaikkein menestyneimmät artistit pysyivät levy-yhtiön listoilla. Päitä alkoi pudota ja konkareidenkin levytyssopimuksia sanottiin irti. Meiju Suvas oli yksi lukuisista artisteista, joiden kanssa yhteistyö päättyi vuosituhannen vaihteessa. 2000-luvulla Meiju levytti ensin pienelle levy-yhtiölle albumin Taikavoima silmien (2001) ja sitten Poptorille albumin Hitit (2004), joka sisältää uusia versioita hänen vanhoista hiteistään. 2010-luvun lähestyessä alkoi yhteistyö Maki Kolehmaisen iskelmätehtaan kanssa. Viimeisin albumi Missä milloin vaan julkaistiin vuonna 2012.

Vuosituhannen vaihduttua alkoi melkoinen 80-luvun retrobuumi. Ilmiön vaikutus heijastui myös Meijun kasaridiskoalbumeihin, jotka nousivat arvoon arvaamattomaan. 80-luvun nuorille ja suomidiskon ystäville Meijun esikoisalbumi on muodostunut suorastaan aikansa ikoniseksi monumentiksi. Meijun esikoislevy on kuin tyylipuhdas soundtrack 80-luvun konediskoiskelmän ja synapopin aikakaudesta. Älppäri on todellinen suomidiskon klassikko, jonka vinyylipainosta fiilisteltiin iskelmäharrastajien illanvietoissa. Tahdon sinut ja Tää onnea on ovat kasari-iskelmän merkkipaaluja ja suomidiskon ystävät ovat ottaneet omikseen esimerkiksi biisit Johnny ootko sellainen, Tuhma Annabelle tai Minne mennään illalla. Muutkin iloluontoisen albumin energiset biisit toimivat party- ja kulttiklassikoina.

Meijun 80-luvun tuotantoa sisältävä
Tahdon sinut -kokoelma osoittautui
ennen Spotify-aikoja jopa pienoiseksi
keräilyharvinaisuudeksi.

Meiju Suvas oli 1980-luvun alkuvuosina suosituimmillaan. Sen vuoksi onkin ollut hivenen kummallista, että hänen kokoelmalevyillään on julkaistu sangen kitsaasti kasarituotantoa. Ensimmäinen Meijun tuotannosta koottu kokoelma on vuonna 1992 ilmestynyt Tahdon sinut Fazerin Tähtisolistit-sarjassa. Kokoelmalla on 16 Meijun levytystä vuosilta 1982–1990. Se on edelleen ainoa CD-julkaisu, joka sisältää esimerkiksi kasariklassikot Lootuskukka ja Pidä musta kiinni. Seuraavalla kokoelmalevyllä Suomen parhaat (1994) pääpaino on jo 1990-luvun alun levytyksissä. Vuonna 1995 vuorossa oli ensimmäinen Meiju-kokoelma 20 suosikkia -sarjassa, johon valikoitiin vain viisi poimintaa kasarialbumeilta ja 15 kappaletta vuosien 1990–1994 albumeilta. Meijun kasarituotanto sivuutettiin täysin myös Meijun toisella 20 suosikkia -sarjan kokoelmalla Sydänmyrsky (1999), joka sisältää levytyksiä vuosilta 1989–1998.

Iskelmän ystävät haikailivat kuitenkin Meijun kasarilevytysten perään.

Meiju Suvaksen kolmannella 20 suosikkia
-kokoelmalla (2001) moni kasarilevytys
julkaistiin ensi kertaa CD-formaatissa.

Eräs suomalainen iskelmäharrastaja lähestyikin Warneria ja esitti omia ehdotuksia siitä, mitä 20 suosikkia -sarjassa kannattaisi julkaista. Yksi ideoista oli kokoelma, joka koostuisi ainoastaan Meijun 80-luvun tuotannosta. Iskelmäharrastajan hämmästys olikin melkoinen, kun hän eräänä päivänä levykaupassa törmäsi tutun oloisiin uusiin kokoelmalevyihin, joissa oli toteutettu hänen toiveitaan. Niiden mukana oli Meijun kolmas 20 suosikkia -kokoelma Viet itsekontrollin, jossa Warner oli kuitenkin noudattanut iskelmäharrastajan kappalelistaa vain osittain. Raidat 1–10 ovat Meijun neljältä ensimmäiseltä albumilta, mutta raidat 11–20 Warner oli korvannut 90-luvun levytyksillä. Niiden joukossa on jostain käsittämättömästä syystä Syttymään saat liekin, Jos ja Laulu elämälle, jotka löytyivät jo aikaisemmilta 20 suosikkia -kokoelmilla. Niiden tilalla olisi voinut kernaasti olla esimerkiksi Lootuskukka, joka oli ollut aikoinaan merkittävä jukebox-hitti.

Vuonna 2010 julkaistiin Meijun koko uran
kattava tupla-CD-kokoelma.

Vuonna 2006 ilmoitettiin, että Meijun tuotannosta ilmestyy 30 suosikkia -sarjassa kokoelma, jota odotettiin kuin kuuta nousevaa, mutta tämäkin julkaisu osoittautui Meijun kasarilevytysten ystäville pettymykseksi: vain viisi tuttuakin tutumpaa hittiä kasarilevyiltä ja peräti 25 kappaletta vuosilta 1989–2001. 1980-luvun tuotannon ohittaminen vaikutti omituiselta, sillä Meijun kaupallisesti menestynein kausi ajoittuu 80-luvulle ja iskelmänkuuntelijat olisivat varmasti mielellään kuunnelleet nuoruutensa hittikappaleita uudelleen. Vuonna 2010 Warner pullautti koko uran kattavan tupla-CD-juhlakokoelman Juhlalevy – Pure mua, jonka kasaripitoisuus on kohtalaisen hyvä, mutta tuplalle ei kelpuutettu yhtään sellaista kappaletta, jota ei olisi ollut sisällytetty aikaisemmille CD-kokoelmille.

Näin ollen Meijun kattavin 80-luvun tuotantoa sisältävä julkaisu CD-formaatissa oli vuonna 1992 ilmestynyt Tahdon sinut -kokoelma, joka oli tietysti myyty loppuun levykaupoista aikoja sitten. Kyseisestä kokoelmasta tuli sen kasaripainotteisuuden vuoksi jopa pienoinen keräilyharvinaisuus, josta tiedostavat levykauppiaat osasivat pyytää korkean hinnan. Allekirjoittanutkin joutui aikoinaan huuto.net:issä taistelemaan kyseisen CD-kokoelman itselleen ja hinta nousi reippaasti päälle 50 euron. Niin himoittuja olivat Meijun 80-luvun biisit.

Onneksi vuonna 2013 Warner Music Finland avasi digitoidut arkistonsa suurelle yleisölle. Siitä lähtien Meijun 1980-luvun albumit ovat olleet kokonaisuudessaan kätevästi suuren yleisön kuultavissa suoratoistopalveluissa ja ladattavissa digitaalisen musiikin verkkokaupoissa. Täten myös uuden sukupolven iskelmädiggarit pääsevät hämmästelemään sellaisia aikansa kuvia, kuten Johnny ootko sellainen tai Tuhma Annabelle.

Miksi Meiju on Meiju Suvaksen paras albumi?

Meiju Suvaksen esikoisalbumi (1982) on hänen uransa kaupallisesti menestynein. Seuraavaksi yritän perustella, minkä vuoksi se on myös hänen uransa tasokkain albumikokonaisuus. Varoitus: Osuus sisältää subjektiivisia mielipiteitä.

Mielestäni Meiju Suvaksen debyyttialbumi on aivan ylivoimaisesti hänen uransa paras albumikokonaisuus. Tyylipuhtaaseen kasaridiskoiskelmä-albumiin on onnistuttu kiteyttämään jotenkin niin loistavasti jotain niin olennaista sen julkaisuhetken ajankohdasta. Älppärin raidat huokuvat zeitgeistia. Iskelmäharrastajat ovat luonnehtineet kokonaisuutta muun muassa "täydelliseksi diskolevyksi". Levylle on onnistuttu valikoimaan kappalekavalkadi, joka luo eheän diskokokonaisuuden. Vaikka jotkut kappaleet ovatkin hieman kepeämpiä tai höpsömpiä (varsinkin nykypäivän näkökulmasta katsottuna), niin nekin istuvat loistavasti albumin iloluontoiseen ja energiseen yleisilmeeseen. Levy tempaisee mukaansa heti Tää onnea on -kappaleen syntsaintrosta ja pitää otteessaan aina Minne mennään illalla -bailuiskelmän loppufeidaukseen asti. Välillä poiketaan kaihodiskon puolella (Kuin roskakertomus, Kauas pois) ja välillä päästään oikein iloisten rallatusten pariin. Jos pitäisi kiteyttää 1980-luvun alkupuolen diskoiskelmä yhteen kotimaiseen pitkäsoittoon, Meijun esikoislevy olisi ehkä kaikkein osuvin valinta.

Meijun albumeista debyyttialbumin pahimmaksi "haastajaksi" nostaisin toisen albumin Pidä musta kiinni (1983), joka sisältää myös mainioita kasariklassikoita: Oot paha, Lootuskukka, Pidä musta kiinni... Toisella levyllä on kuitenkin hieman enemmän heppoisia "täyteraitoja", minkä vuoksi kokonaisuus ei aivan yllä ensilevyn tasolle. Kolmannella Tottakai-albumilla (1984) on turhan paljon simppeleitä renkutuksia ja lisäksi albumista hieman huokuu jo läpi laskelmointi, jolla on pyritty varmistamaan Meiju-ilmiön jatkuminen.

1990-luvulla Meiju levytti muutamia tasokkaita iskelmäalbumeita, mutta niistä yksikään ei onnistu luomaan niin ehjää kokonaisuutta kuin esikoislevy. 1990-luvun suosikeistani mainittakoon esimerkiksi Pure mua -kultalevy (1992), jossa on nimikkobiisin lisäksi muitakin onnistuneita eteläeurooppalaisia pop-iskelmiä, kuten Melkein poltat mun ja Sua kaipaan hullun lailla. Kaunotar ja kulkuri -albumin (1993) kuusi ensimmäistä raitaa muodostavat melkoisen hittiputken: Minut riisuit, Niin taas tee, Tule poika tänne, Syttymään saat liekin, Moliendo Café ja Kaunotar ja kulkuri. Albumin loppupuolisko ei kuitenkaan yllä samalle tasolle. Seuraavat albumit eivät vetäneet vertoja kahdelle edellämainitulle, mutta ysärialbumeista haluaisin nostaa esille vielä Sydänmyrsky-albumin (1998), joka on mielestäni hyvinkin onnistunut ja muita Meijun iskelmäalbumeita monipuolisempi ja ehkä hivenen "modernimpi". Jopa albumin hömppälevytykset (kuten esimerkiksi Kerran täällä vain eletään ja Sata suukkoa) soljuvat kokonaisuudessa mukavasti hieman hupsuina kuriositeetteina. Onnistuneiden pop-iskelmien vastapainoksi albumilla kuullaan sielukkaat tulkinnat muun muassa espanjankielisen musiikkimaailman klassikosta Toda una vida (Laulu elämälle) ja kauniista kreikkalaisesta balladista Emeis (Me). Harmi, että kyseinen albumi jäi aikoinaan aivan liian vähälle huomiolle.

Lähteet

Kirjallisuus:

Bagh Peter von, Hakasalo Ilpo (1986) Iskelmän kultainen kirja. Otava, Helsinki.

Kuokkanen Marita (1999) Meiju Suvas: Sydämellä. Tähtikustannus, Helsinki.

Latva Tony, Tuunainen Petri (2004) Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, Helsinki.

Rantala Juha, Niemi Marko (2006) Raul Reiman – iskelmärunoilija. POP-lehti, Tampere.

Verkkolähteet:

Gronow Pekka: PSO (Pohjoismainen Sähkö Oy). Suomalaisen musiikin historia -palvelimessa. (Verkkolinkki)

Hernesniemi Leena: 46 kotimaista kappaletta moninaisuudesta. Vierasblogi Seta.fi -sivustolla. (Verkkolinkki)

Hulivilipoika-blogi: Hopeinen HBTkuu: Suomi-popin pervot eilen ja tänään 2/4. (Verkkolinkki)

Öystilä Raimo: Kaj Westerlund – monipuolinen muusikko, sovittaja ja tuottaja. (Verkkolinkki)

Kokoelmalevyjen kansiteksit:

Norres Lasse. Meiju Suvas: 20 suosikkia – Pure mua (Fazer, 1995).

Rantala Juha. Riman alta ja ohi maalin – Suomi-iskelmän hurjimmat harhalaakit (Rocket Records, 2015).

Suvas Meiju. Meiju Suvas: Juhlalevy – Pure mua (Warner, 2010).


Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustoilta Sisältää hitin – Suomen listalevyt, Suomen albumilistat ja Suomen vanhat singlelistat sekä Populaarimusiikin museon pomus.net -sivuston Listatietokannasta.