27. kesäkuuta 2016

Suomidiskotärpit # 2

Kesällä 2016 Finnhitsaaja-blogin teemana on suomidisko. Suomidiskotärpit-juttusarjassa pengotaan arkistojen aarteita ja esitellään muutamia diskoaikakauden helmiä ja kulttiklassikoita. Levytyksistä on tarjolla Spotify-linkki ja/tai Youtube-video.

Suomidiskotärpit-sarjan toisessa osassa esitellään vuosina 1975–1979 levytettyjä kotimaisia sävellyksiä, jotka ottivat tavalla tai toisella vaikutteita maailmalla villitsevästä diskobuumista. Tarkoituksena ei ole esitellä tuttuakin tutumpia kappaleita tai kaikkein kuluneimpia ikivihreitä. Aikakauden levytyksistä kuulee osuvasti, kuinka diskosoundit integroituivat vahvasti osaksi suomalaisen pop-musiikin levytysteollisuutta. 70-luvun jälkipuoliskolla suomalainen pop-iskelmä nojasi hyvin vahvasti käännöshitteihin. Kotimaisten sävellysten osuus oli niihin verrattuna vähäinen. Sen vuoksi tässä diskotärppien kakkososassa on huomattavasti vähemmän "näytteitä" kuin juttusarjan ensimmäisessä osassa.

Markku Aro – Yön hyväilyyn maa vaipuu

Säv. ja sov. Antti Hyvärinen, san. Vexi Salmi ℗ 1976 Finnlevy

Antti Hyvärinen sovitti lähes kaikki kappaleet Markku Aron vuonna 1975 ilmestyneelle albumille Katso luontoa ja huomaa. Tämä albumi sisälsi suomenkielisiä versioita varhaisista diskohiteistä, muun muassa Gloria Gaynorin ja Barry Whiten tuotannosta. Suomalaisilla säveltäjillä oli tapana aktivoitua, kun koitti aika lähettää ehdokkaita Syksyn sävel -kilpailuun. Usein Syksyn säveltä varten sävelletyissä kappaleissa saatettiin melko avoimestikin jäljitellä kansainvälisiä hittikappaleita. Vuonna 1976 Antti Hyvärinen sävelsi Syksyn säveltä silmällä pitäen tämän laulun. Sävellyksessä ja sovituksessa on kuultavissa selvästi vaikutteita niistä samoista diskohiteistä, joita Hyvärinen oli sovittanut Markku Arolle aikaisemmin. Levytys ei liene puhdasoppista diskoa, mutta osoitus siitä, kuinka diskovaikutteet alkoivat pikkuhiljaa kuulua myös kotimaisin voimin sävelletyissä levytyksissä. Yön hyväilyyn maa vaipuu ei päässyt Syksyn sävelen loppukilpailuun. Kenties laulun hieman epätyypillinen rakenne hämmensi esiraatia: menevänoloista a-osaa seuraakin tunnelmoiva b-osa. Toisaalta, loppukilpailussa kuultiin huomattavasti heikompiakin yrityksiä...



Vicky Rosti – Dream maker

Säv ja san. Kari Kuuva, sov. Jaakko Salo ℗ 1977 Finndisc



Teinisensaatio Vicky Rosti osallistui vuoden 1977 Syksyn säveleen Kari Kuuvan sävellyksellä Dream maker, jota säveltäjämestari itse pitää yhtenä kaikkein onnistuneimpana sävellyksenään. Kuuvan tavoitteena oli kynäillä Burt Barcharach -tyylinen kappale, ja lopputuloksena olikin hyvin kansainväliseltä – suorastaan epäsuomalaiselta – kalskahtava levytys. Liekö epäsuomalaisuus syynä siihen, ettei laulu kuitenkaan menestynyt mairittelevasti kilpailun raatiäänestyksessä. Vaikka tämäkään laulu ei edusta tyylipuhdasta diskoa, niin sen hyvin moderni sovitus säksätyskomppeineen on oivaltava osoitus siitä, että uusi aikakausi oli väistämättä alkamassa. Moderni sovitus on hieno taidonnäyte jo 1950-luvulta lähtien alalla toimineelta Jaakko Salolta, joka pysyi aina trendien aallonharjalla.



Eini – Vielä jossain kohdataan

Säv ja sov. Kalervo Halonen, san. Juha Vainio ℗ 1978 Finnlevy

Eini nousi alkuvuodesta 1978 suuren yleisön tietoisuuteen Baccara-käännöksellä Yes sir, alkaa polttaa. Samana vuonna julkaistiin hänen esikoisalbuminsa, jossa laulujen sovituksesta vastasi Kassu Halonen. Koska Eini nousi suosioon diskohitillä, oli luonnollista, että hänestä kuorittiin diskotähti, jonka levytykset koottiin aikansa kuumimmasta trendimusiikista. Einin debyyttialbumi sisältää enimmäkseen käännöskappaleita, mutta Kassu Halonen sävelsi albumia varten myös muutamia sävellyksiä. Kotimaisista sävellyksistä tunnetuin on Vielä jossain kohdataan, joka istui hyvin artistin edustamaan diskotyyliin. Yksi ensimmäisiä osoituksia levytyksestä, jossa suomalaisen pop-iskelmäsävellyksen konventiot kohtaavat diskoasun.



Taiska – Sataa vain

Säv ja sov. Jori Sivonen, san. Pertti Reponen ℗ 1978 Finnlevy

Alun perin progebändissä soittanut Jori Sivonen nousi 1970-luvun jälkipuoliskolla yhdeksi suomalaisen levytystuotannon työllistetyimmäksi säveltäjäksi ja sovittajaksi. Miltei kaikki suuret levy-yhtiöt Suomessa luottivat Sivosen taitoihin, ja hän vastasi vuosittain sadoista levytyksistä. Sivosen ura iskelmänikkarina lähti nousuun juuri diskokuumeen jyllätessä kuumimmillaan, joten ei liene mikään ihme, että hänenkin ensimmäisissä kaupallisissa sävellyksissä on kuultavissa diskovaikutteita. Eräänä esimerkkinä tämä Taiskan toisella albumilla Taiska (1978) julkaistu kappale. Sovituksessa käytetään diskoviuluja ja taustakuoroja aivan täsmälleen samalla tavalla kuin aikansa kansainvälisissä diskohiteissä.



Silhuetit – Diskoilta

Säv. Arto Alaspää, san. Raul Reiman, sov. Kalervo Halonen ℗ 1978 Finnlevy

Laulukvartetin Silhuetit muodostivat rautaiset ammattilaiset Arto Alaspää, Irina Milan, Martti Metsäketo ja Marianne Nyman, jonka myöhemmin korvasi Paula Erko. Silhuetit nousi syksyllä 1977 suosioon levyttämällä italialaisen El Pasadorin pöpihauskan hitin Amada mia, amore mio suomeksi nimellä Jos mulle sydämesi annat. Alkuperäinen levytys oli marraskuussa 1977 noussut jopa Suomen listaykköseksi! Alkuvuodesta 1978 julkaistiin Silhuettien ensimmäinen LP-julkaisu. Kokopitkän albumin täytteeksi Arto Alaspää sävelsi miltei viisi ja puoli minuuttia pitkän sävellyksen Diskoilta. Alaspää käytti tuohon aikaan salanimeä Kai Kaapo. Kai Kaapon nimellä syntyi tämän Diskoillan lisäksi muun muassa Taiskan hitit Haltin häät ja Boogie mies. Silhuettien Diskoillassa Alaspään säveltämät kaihoisat melodiankulut kohtaavat Kassu Halosen luoman ajanmukaisen diskosoundin. Mielenkiintoinen näyte kuinka diskosoundeja hyödynnettiin kotimaisessa popiskelmäteollisuudessa vuonna 1978. "Diskoilta on, anna vartalon näyttää tunteet sun."



Danny – Kuin lintu rakkaalleen

Säv ja sov. Veikko Samuli, san. Juha Vainio ℗ 1978 Scandia

1970-luvun jälkipuoliskolla iskelmäsäveltäjien kiistattomaan eturiviin nousi Veikko Samuli. Suomalaisissa muusikkopiireissä tunnettiin aikoinaan käsite "samulointi". Veikko Samuli kuunteli tarkalla korvalla kansainvälisiä hittejä ja "samuloi" niitä säveltämällä mahdollisimman samantyylisiä kappaleita. Yksi ensimmäisiä "samulointeja" syntyi vuonna 1977. Samuli ihastui Smokie-yhtyeen hittiin I'll meet you at midnight ja päätti säveltää samankaltaisen laulun. Loppu onkin suomalaista iskelmähistoriaa: syntyi Tahdon olla sulle hellä, josta tuli koko vuosikymmenen kaupallisesti menestynein kotimainen sävellys. Dannyn & Armin noustessa ilmiömäiseen suosioon Samulille tuli tarve säveltää lisää vastaavantyylisiä kappaleita, joiden tavaramerkkinä oli Tahdon olla sulle hellästä tuttu "naukuvasoundinen" kitarointi.

Dannyn & Armin ensimmäinen yhteisalbumi vuodelta 1978 koottiin ainoastaan Veikko Samulin sävellyksistä. Pekka Laineen käsikirjoittamassa, ohjaamassa ja tuottamassa Iskelmä-Suomi -dokumenttisarjassa (2013) on luonnehdittu osuvasti, kuinka Tahdon olla sulle hellä -levytyksen myötä "popin ja iskelmän rajamailla tasapainoillut Danny astui lopullisesti suomi-iskelmän sydämeen". Dannyn sooloesitys Kuin lintu rakkaalleen on oivaltava esimerkki siitä, kuinka suomalaisen kaihoiskelmän melodiankulut puetaan ajanmukaiseen Smokie-vaikutteiseen sovitusasuun diskoviuluineen. Laulun tarttuva ja melodinen kertosäkeistö on ehtaa Samulia.



Päivi – Pakoon

Säv ja sov. Esa Nieminen, san. Juha Vainio ℗ 1979 Finnlevy



Esa Nieminen ehti aloittaa pitkän ja maineikkaan uransa iskelmäsäveltäjänä ja levytuottajana ennen kuin vuosikymmen vaihtui 1980-luvuksi. Ensimmäinen hänen tuottamansa albumi on Päivi Kautto-Niemen Sun luokses jään, joka julkaistiin 1978. Päivi oli 1970-luvun viimeisinä vuosina Suomen merkittävimpiä diskotähtiä. Hän julkaisi tuolloin kolme diskontäyteistä albumikokonaisuutta, joiden perusteella häntä voisi luonnehtia diskoiskelmän tyylipuhtaimmaksi edustajaksi. Päivin levytykset olivat suurimmalta osin käännösversioita keskieurooppalaisista ja angloamerikkalaisista diskohiteistä. Kotimaista tuotantoa edustaa Niemisen säveltämä diskovaikutteinen Pakoon, jolla Päivi kilpaili vuoden 1979 Syksyn sävelessä sijoittuen kunniakkaasti neljänneksi. Pakoon edustaa jo aikaisempiin tärppeihin verrattuna modernimpaa iskelmäasua.



Katri Helena – Kevät

Säv. Matti Siitonen, san. Vexi Salmi, sov. Paul Fagerlund ℗ 1979 Scandia

Katri Helena valittiin helmikuussa 1979 Suomen euroviisuedustajaksi Fredin sävelmällä ja Vexi Salmen sanoituksella Katson sineen taivaan. Euroviisukappaleen singlen B-puolella julkaistiin toinen Fredin ja Vexi Salmen kynäilemä laulu Kevät. Paul Fagerlundin laatima sovitus on jälleen oivaltava osoitus siitä, kuinka iskelmälevytykset saivat vaikutteita diskomusiikista. Diskoviulut kuullaan ensimmäistä kertaa 35. sekunnin kohdalla ja sen jälkeen ne nousevatkin dominoivaksi osaksi säestystä. Fredillä taisi muuten olla 70-luvun lopussa mieltymys espanjalaistyylisiin flamencokitaroihin, sillä niitä kuultiin monessa muissakin hänen tuon aikakauden sävellyksissään (esim. Tuuli vapautta soi, Syntinen yö, Manana, Buenas noches...).



Piritta – Ota

Säv. Matti Siitonen, san. Vexi Salmi, sov. Paul Fagerlund ℗ 1979 Levytuottajat

Jos edellämainittu Fredin sävellys Kevät on iskelmä, joka sovitettiin ajankohtaisen diskotrendin mukaisesti, samana vuonna hän sävelsi kappaleen, joka sykki todellista kansainvälistä diskohenkeä. Piritta Perälän tulkitsema sensuelli diskoilu Ota puettiin ennenkuulumattoman moderniin asuun. Paul Fagerlundin sovitus tukeutui syntetisaattoreihin, jotka alkoivat näinä vuosina rantautua osaksi kotimaisen populaarimusiikin teollisuutta. Piritta Perälä aloitti levyttämisen vuonna 1973 Jukka Kuoppamäen Satsanga-levy-yhtiölle. Hän levytti 70-luvulla neljä albumia, joista viimeisin kantoi osuvasti nimeä Discohumppaa. Tämä Vexi Salmen Levytuottajat-levy-yhtiölle levytetty Ota on yksi hänen viimeisistä levytyksistään. 1980-luvun alussa hän vetäytyi musiikkibisneksestä kokonaan pois.



Paula Koivuniemi – Kulkea sain sateenkaareni päähän

Säv ja sov. Jori Sivonen, san. Pertti Reponen ℗ 1979 PSO

Jori Sivonen oli kotimaisessa iskelmäkentässä syntetisaattoreiden ja konesoundien varsinainen pioneeri. Vuonna 1978 Paula Koivuniemi kilpaili Syksyn sävelessä Sivosen sävellyksellä Sua vasten aina painautuisin. Tuloksena oli kolmas sija ja ikivihreä hitti. Seuraavana vuonna sama tiimi pyrki kilpailuun laululla Kulkea sain sateenkaareni päähän, jota esiraati ei kuitenkaan kelpuuttanut loppukilpailuun asti, vaikka finaalissa kuultiin lukuisia huomattavasti heikompia viritelmiä. Sivosen luomassa syntetisaattorivetoinen sovitus edusti uudenlaista äänimaailmaa kotimaisessa iskelmäteollisuudessa.


6. kesäkuuta 2016

Suomidiskotärpit # 1

Kesällä 2016 Finnhitsaaja-blogin teemana on suomidisko. Suomidiskotärpit-juttusarjassa pengotaan arkistojen aarteita ja esitellään muutamia diskoaikakauden helmiä ja kulttiklassikoita. Levytyksistä on tarjolla Spotify-linkki ja/tai Youtube-video.

Suomidiskotärpit-sarjan ensimmäisessä osassa esitellään vuosina 1975–1980 levytettyjä kansainvälisten diskohittien suomenkielisiä käännöksiä. Tarkoituksena ei ole esitellä tuttuakin tutumpia kappaleita tai kaikkein kuluneimpia ikivihreitä. Aikakauden levytyksistä kuulee osuvasti, kuinka diskosoundit integroituivat väkevästi osaksi suomalaisen pop-musiikin levytysteollisuutta.

Markku Aro – En näkemiin sanoa voi

- Never can say goodbye - C. Davis, suom. san. Vexi Salmi, sov. Antti Hyvärinen ℗ 1975 Finnlevy

Diskomusiikin on katsottu rantautuneen Suomeen viimeistään vuonna 1974, kun maailmalla villinneistä jättihiteistä Rock your baby ja Kung Fu fighting levytettiin suomenkieliset versiot. Ajan hengen mukaisesti kaikista suurhiteistä tehtiin suomenkieliset käännökset, ja kun diskomusiikki alkoi 70-luvun puolivälissä yleistyä, monen suomalaisen pop-tähden albumeille alkoi päätyä diskopoljentoista musiikkia.

Gloria Gaynor saavutti 70-luvun puolivälissä läpimurtonsa, kun hän alkoi levyttää diskomusiikkia. Hän oli ensimmäisiä artisteja maailmassa, jotka saatettiin kategorisoida diskoartistiksi. Gaynorin läpimurtohitti oli hänen versionsa Jackson 5:n alun perin tunnetuksi tekemästä laulusta Never can say goodbye. Gaynorin levytys menestyi hienosti myös Suomen listoilla. Suomenkielisen version sai levytettäväkseen Markku Aro, jonka vuonna 1975 ilmestynyt albumi Katso luontoa ja huomaa sisältää jo huomattavasti enemmän diskosoundia kuin tämän aikansa pop-idolin aikaisemmat albumit. Älppäri sisältää myös toisen Gaynor-hitin Pois sun vien (diskoversio Motown-hitistä Reach out I'll be there) sekä diskoklassikon Ainoain oot sä vain (Barry Whiten legendaarinen You're the first, the last, my everything).

Laulun sanoituksessa Vexi Salmi on kirjoittanut jo 30 vuotta ennen Juha Tapiota, kuinka "niin kuin kaksi puuta oomme juurtuneet yhteen lomittain".



Anita Hirvonen – Lady Bump

S. Levay - S. Prager, suom. san. Chrisse Johansson, sov. Jörgen Petersen ℗ 1976 Satsanga

1970-luvun puolivälissä kuumin muotitanssi oli Bump. Sitä ilmeisesti yritettiin tavoitella myös Suomen vuoden 1976 euroviisuedustussävelmässä Pump pump. Itävaltainen Penny McLean oli esiintynyt keskieurooppalaisessa Silver Convention -triossa, joka oli noussut Yhdysvaltojen listaykköseksi hitillään Fly Robin, fly. McLeanin ensimmäinen soolomenestys oli loppuvuodesta 1975 levytetty Lady Bump, joka myi maailmanlaajuisesti miljoonia ja menestyi myös Suomen singlelistalla nousten parhaimmillaan seitsemänneksi. Vaikka laulu oli erittäin suosittu, sen suomenkielinen versio jäi hämmästyttävän vähälle huomiolle. Sen levyttivät sekä Koivistolaiset että Anita Hirvonen – 60-luvulla seksikkäällä imagollaan kohuakin herättänyt artisti, joka teki näihin aikoihin paluuta levytysstudioihin. Suomidiskon ystävät ovat sittemmin ottaneet Anitan version omakseen. Camp-mittari värähtää tämän kohdalla jo melko korkeisiin lukemiin.



Vicky Rosti – Disco Dan

Van McCoy, suom. san. Jukka Virtanen, sov. Veikko Samuli ℗ 1976 Finndisc

Lady Bumpin esittäneen Penny McLeanin hitti oli 1-2-3-4 Fire!, jonka Vicky Rosti levytti suomeksi vuonna 1976 ilmestyneelle toiselle albumilleen 1-2-3-4 Tulta!. Levy myi timanttilevyyn oikeuttavat huikeat 50 000 äänitettä. Ja näin päästään aasinsillan kautta Vickyn menestysalbumiin, jossa kuultiin jo hyvinkin diskoisia soundeja. Älppäri sisältää muun muassa Gloria Gaynorin biisin Casanova Brown (Sun mä aina oon) sekä Tina Charlesin jättihitin I love to love (Saisinpa vain). Albumin vähemmän tunnettuihin levytyksiin kuuluu Disco Dan, joka on alun perin floridalaisen Faith, Hope and Charity -yhtyeen levytys. Veikko Samulin mahtipontisessa sovituksessa ei säästetä puhaltimissa eikä jousissa. Diskosoundi oli vuonna 1976 ainakin tämän levytyksen perusteella jo vahvasti rantautunut osaksi Suomessa tuotettua pop-musiikkia. Sanoituksessakin ylistetään kuinka diskoteekissa on parhaat bileet. Jukka Virtasen sanoitus on muutenkin ollut ajan hermoilla: "ei hän sorru humppiin / kutsuu kaikki bumppiin!"



Taiska – Sä vain tiedät mistä aloittaa

- Don't let me be misunderstood - B. Benjamin - S. Marcus - G. Caldwell, suom. san. Pertti Reponen, sov. Jori Sivonen ℗ 1978 Finnlevy

Yksi diskokauden ominaispiirteitä oli vanhojen ikivihreiden modernisointi diskoasuun. Tässä kunnostautui erityisesti keskieurooppalainen yhtye Santa Esmeralda, joka tuunasi uuteen uskoon muun muassa 60-luvun ikivihreän Don't let me be misundestood. Monet muistavat laulun erityisesti Animals-yhtyeen versioimana (1965). Lasse Mårtenson sanoitti laulun ensimmäisen suomenkielisen käännöksen Et kai ymmärrä minua väärin. Myöhemmin Pertti Reponen kynäili lauluun toisen sanoituksen Sä vain yksin tiedät mistä aloittaa, jonka Kirka levytti vuonna 1970. Santa Esmeraldan version suosion myötä myös laulun diskoversiosta haluttiin tehdä suomenkielinen vastine. Niinpä Taiskan toisella albumilla kuullaan yli seitsemän minuuttia(!) pitkä tiukka diskoversio tästä ikivihreästä Pertsa Reposen vanhaa tekstiä hyödyntäen. Eini levytti laulusta version comeback-albumilleen Mä jään (2011), mutta sen pituus on vain reilut neljä minuuttia.



Marion – Syy täysikuun

- I dig you - R. Fitoussi - R. Dassin, suom. san. Chrisse Johansson, sov. Antti Hyvärinen ℗ 1977 EMI Finland

Vuosien 1973 ja 1974 suurimpia ilmiöitä oli Demis Roussos, joka (v)ihastutti legendaarisilla hiteillään Forever and ever ja My only fascination. 70-luvun puolivälissä Roussos nautti ilmiömäistä menestystä ympäri Eurooppaa. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla Roussoskin joutui tekemään tuttavuutta diskosoundien kanssa. Vuonna 1977 julkaistiin albumi Demis Roussos Magic, jossa soi aikaisempia levytyksiä modernimmat soundit. Albumi sisälsi muun muassa laulun I dig you, joka on alun perin kreikkalaisen Odyssey-yhtyeen levytys Who. I dig you päätyi Suomessa Marionin levytettäväksi. "You" kuulostaa onomatopoeettisesti melkein samalta kuin "kuu", joten suomenkielisessä versiossa lauletaan "syy täysikuu-uu-uu-uu-uu-uu-uu-uun". Levytys on yksi ensimmäisiä Suomessa tehtyjä valtavirran pop-levytyksiä, joissa soi syntetisaattoriäänillä luotuja "erikoisefektejä". Sovituksessa Antti Hyvärisen soittama sähköpiano ja Kari Kuusamon syntetisaattori soivat saumattomasti yhdessä 12-henkisen jousiston kanssa. Syy täysikuun julkaistiin Syksyn sävelen voittokappaleen Rakkaus on hellyyttä -singlen b-puolella. Single nousi listalla viidenneksi, mutta listamenestykseen taisi ratkaisevasti vaikuttaa tunnetumpi a-puolen kappale.



Katri Helena – Voitko rakastaa

- All we need is love - R. Danova - P. Yellowstone, suom. san. Pertti Reponen, sov. Veikko Samuli ℗ 1978 Scandia

The Beatles lauloi vuonna 1967 All you need is love. Kymmenisen vuotta myöhemmin skottilainen diskotähti Kelly Marie sai levytettäväkseen miltei samanlaisen sanoman sisältävän tarttuvan laulun All we need is love. Vaikka alkuperäinen levytys jäi sangen tuntemattomaksi, suomalaiset levymogulit löysivät laulun Katri Helenan levytysrepertuaariin. Hittipotentiaalia erittäin mukaansatempaavassa laulussa oli: kertosäkeistössä on helppo laulaa mukana, diskoviulut soivat taustalla vastustamattomasti, sovitus kasvaa laulun edetessä oikeaoppisesti ja kaiken kruunaavat vielä lopun välitaputukset. Levytys on oivaltava näyte siitä, kuinka diskopoljentoiset laulut ja sovitukset alkoivat 70-luvun viimeisinä vuosina nousta kiistattomasti osaksi suomalaisen pop-iskelmätuotannon valtavirtaa.



Paula Koivuniemi – Disco Cha-Cha

Maxy Wilson - Ramon Smith, suom. san. Pertti Reponen, sov. Jori Sivonen ℗ 1978 PSO

CAMP-VAROITUS! PSO julkaisi alkuvuodesta 1978 Timo Lindströmin tuottaman kokoelman Disco Shock!, jossa eri esittäjät tulkitsivat ajan hermoilla olevaa trendikästä musiikkia. Kokoelmalle päätyi tiedettävästi vain yhden singlen julkaisseen keskieurooppalaisen musiikkiprojektin Big Joken (kuvaava nimi, toim. huom.) levytys Disco Cha-Cha, joka annettiin Paula Koivuniemen levytettäväksi. Show'n meinaa kuitenkin varastaa taustalla oleva miesääni "yeah!", "oijoi" ja "sexy" -huokauksineen. Raita julkaistiin myös Paulan Lady Sentimental -albumilla, mutta en tiedä oliko laulu joidenkin mielestä jo vähän liikaakin, koska se karsittiin albumin CD-painokselta pois. "Cha-cha-cha uu-uuh!"



Lea Laven – Se on siten niin

- If I could I would - Jürgen Marcus - Ralf Nowy, suom. san. Chrisse Johansson, sov. Jori Sivonen ℗ 1979 CBS Records

Laitetaanpas nyt jokaiselta Leidiltä diskonäyte. Suomalaisen käännöskappaleiden kulttuurin ainutlaatuisuutta kuvastaa oivaltavasti, kuinka maailman äänitemarkkinoilta löydettiin levytettäväksi lukuisia lauluja, jotka olivat omissa kotimaissaan täysin tuntemattomia. Tämän levytyksen takana on saksalainen Jürgen Marcus, joka edusti Luxemburgia vuoden 1976 Euroviisuissa. 70-luvun jälkipuoliskolla hänen soolouransa oli ajautunut jo ehtoopuolelle, joten hän siirtyi työskentelemään levy-yhtiöön muiden artistien taustavaikuttajaksi ja laulujen säveltäjäksi. If I could I would -sävellyksen esitti projekti The Glaudia Gordon Band, joka ei tiedettävästi levyttänyt kuin vain yhden singlen. Suomalaisilla levytuottajilla oli kuitenkin musiikki- ja äänitemessuilla anturit ylhäällä, ja levytys löydettiin Lea Lavenin tasokkaan Rotunainen-LP:n (1979) toiseksi raidaksi. Voiko iskelmän kertosäkeistö olla enää tarttuvampi? Kultaa myynyt Rotunainen-albumi sisältää muitakin mainioita diskoraitoja, kuten Saat sekä jo selvästi hömpän puolelle kallistuvat Niin tai näin ja Joko taas.



Mirumaru – Haavein

- Darling - R. Soja - F. Dostal, suom. san. Pertti Reponen, sov. Antti Hyvärinen ℗ 1978 Scandia

Baccara-ilmiö villitsi Suomen loppuvuodesta 1977. Joulukuussa Yes sir I can boogie nousi listaykköseksi ja piti listan kärkipaikkaa myös seuraavat kaksi kuukautta. Tammikuussa Baccaran toinen hitti Sorry I'm a lady oli lisäksi singlelistan kolmantena. Maaliskuussa listan kärkisijan valloitti seuraava Baccara-hitti Darling. Niin ikään joulukuussa 1977 Baccaran kokopitkä nousi albumilistan ykköseksi ja se pysyi listan kärjessä neljä kuukautta. Baccaran albumista tuli Suomessa kaikkien aikojen ensimmäinen ulkomainen äänite, joka myi yli 100 000 kappaletta. Baccara-buumi oli melkoinen pohjoiseurooppalainen ilmiö, mutta varsinkin Suomessa sen mittasuhteet nousivat suorastaan ällistyttäviin lukemiin. Baccaran kahden ensimmäisen hitin suomenkieliset versiot ovat osoittautuneet ikivihreiksi, mutta sen sijaan Darlingin härmäläinen vastine on jäänyt tuntemattomammaksi. Sen levytti Mirumaru-trio, jonka muodostivat Päivi Paunu, Titta Jokinen ja Paula Karppanen. Trion alkuperäisenä ideana oli mukailla 1930- ja 40-lukujen amerikkalaisia tyttötrioja. Mirumarun esikoisalbumi vuodelta 1977 sisälsikin suomenkielisiä versioita vanhoista ikivihreistä. Toisella albumillaan vuonna 1978 Mirumaru alkoi kuitenkin esittää myös ajankohtaisempaa musiikkia. Trio ehti julkaista lyhyen historiansa aikana kaksi albumia ja yhteensä 28 levytystä.



Maisa Tammi – Tartu käteen ja tykkää vähän

-Ay, ay sailor - R. Soja - F. Dostal, suom. san. Raul Reiman, sov. Jori Sivonen ℗ 1980 Finnlevy

Baccara-ilmiö ei pitkään kestänyt. Duon toinen albumi Light my fire (1978) nousi vielä Suomessa listoille, mutta kolmas albumi Colours ei enää saavuttanut listamerkintöjä eikä poikinut hittejä. Kyseisen albumin kenties tunnetuin kappale Ay, ay sailor käännettiin kuitenkin suomeksi ja sen sai esitettäväkseen uusi kyky Maisa Tammi, jonka levytysura jäi kuitenkin vain noin puoleenkymmeneen levytykseen.



Kirka – Luulitko kaiken menneen

- Fool if you think it's over - Chris Rea, suom. san. Pertti Reponen, sov. Veikko Samuli ℗ 1979 Finndisc

Otetaanpas välillä tärppejä miesartisteiltakin. Yksi diskomusiikin alalaji oli hieman hidastempoisemmat laulut, joissa oli vaikutteita ja vivahteita soul-balladeista. Kirka oli noussut 1960-luvun jälkipuoliskolla suosioon käännöspopin esittäjänä. 1970-luvun puolivälin lähestyessä Kirka halusi kuitenkin päästä popparin imagostaan eroon ja alkoi levyttää kunnianhimoista soul-musiikkia. Kaupallinen menestys jäi vaatimattomaksi, joten muutaman albumikokeilun jälkeen Kirka palasi kiltisti vanhaan levy-yhtiöönsä ja alkoi jälleen levyttää suomenkielisiä versioita päivän hiteistä. Chris Rea julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa vuonna 1978 ja sen suurimmaksi hitiksi osoittautui Fool (if you think it's over). Chris Rea mielletään rokkariksi, mutta Fool (if you think it's over) on hänen ainoa levytyksensä, jossa hän soittaa kitaran sijaan kosketinsoittimia. Suomenkielistä versiota ei julkaistu millään Kirkan albumilla, vaan levytys julkaistiin alun perin eri esittäjien kokoelmalevyllä Finndisco.

Kirkan singleboksin Kaikki singlet 1967–2007 tietojen mukaan levytystä säesti peräti kaksikymmentä muusikkoa. Vaikka Veikko Samulin laatimassa alkuperäistä versiota tarkasti mukailevassa sovituksessa merkittävä rooli on hänen itsensä soittamassa ja ohjelmoimassa sähköpianossa – mikä henkii jo uudenlaisen syntetisaattorivetoisen diskomusiikin aikakauden alkamista – levytyksessä panostettiin jousi- ja puhallinsoittimiin. Boksin kansivihon toimittaneet Juha Nikulainen ja Pekka Nissilä ovat kirjanneet Veikko Samulin muistikuvan, jonka mukaan "tuottaja Jaakko Salo oli jopa todennut Kirkalle laulusession yhteydessä, että 'nyt vedät muuten kalleimmalle taustalle Suomessa ikinä'!".



Pepe Willberg – Rasvis mä oon

- Grease - Barry Gibb, suom. san. Hector - Pertti Reponen, sov. Markku Johansson ℗ 1979 Finnlevy

1970-luvun lopun diskoaikakauden kenties merkittävin julkkis oli John Travolta, jonka tähdittämät elokuvat Saturday Night Fever (1977) ja Grease (1978) olivat aikansa kassamagneetteja. Frankie Vallin esittämän Grease-elokuvan tunnussävel päätettiin antaa Suomessa Pepe Willbergin levytettäväksi. Kesällä 1979 Pepe oli ollut yksi Danny-show'n Frendit pääesiintyjistä ja show'n käsikirjoituksen teemana olivat ajanmukaiset ilmiöt kuten rasvaletit ja nuorisojengit. Mutta eikö kuulostakin uskottavalta, kun Willberg, levytyshetkellä 33 vuotta, laulaa 50-luvun nuorison kipeistä puberteetti-iän tunteista: "on meidän kasvu niille uhmaavaa / nuo dorkat vanhemmat ei pääse kahleistaan". Pepe Willberg on muutenkin enemmän omimmillaan sofistikoituneemman ja taiteellisemman kevyen musiikin parissa, mutta diskomusiikin aikakaudella hänkin joutui tekemään kompromissiratkaisuja levytysmateriaalinsa suhteen. Jos Mikä fiilis -kokoelmia olisi aikoinaan julkaistu enemmän, tämä olisi ehdottomasti kuulunut mukaan.



Pepe Willberg / Tinni – Lentoon

- Airport - Andy McMaster, suom. san. Hector Pepen versio: sov. Markku Johansson ℗ 1979 Finnlevy Tinnin versio: sov. Reijo Karvonen ℗ 1979 Discophon

Pepe Willbergin eräänlaisena "diskoalbumina" tunnettu Päivä tuskin päättyis kauniimmin -LP vuodelta 1979 sisältää myös suomenkielisen version kolme albumia julkaisseen The Motors -yhtyeen hitistä Airport. Laulun levytti toiselle levy-yhtiölle Timo Kuusisto – taiteilijanimeltään Tinni – joka oli saavuttanut mainetta rockin SM-kilpailusta ja ehti levyttää parisenkymmentä levytystä ennen kuin siirtyi klassisen musiikin estradeille.

   

Fredi – Se outoa on

- Magic fly - Didier Marouani, suom. san. Matti Siitonen, sov. Kalervo Halonen ℗ 1978 Finnlevy

Diskon aikakaudella jotkut artistit ajautuivat oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Fredi oli ollut 1970-luvun alkupuoliskolla Suomen ylivoimaisesti suurin pop-tähti. Hän saavutti suosiota isojen orkesterien säestämillä suuriskelmillä, kuten esimerkiksi Puhu hiljaa rakkaudesta tai Rakkauden sinfonia. Vuonna 1978 – jolloin Fredin suurin menestyskausi oli laantumassa – julkaistiin hämmentävä albumikokonaisuus Tänään, jossa Fredi tekee tuttavuutta aikansa tendenssimusiikin kanssa. Albumin vetonaulana toimi Saturday Night Fever -elokuvasta tuttu Stayin' alive eli suomeksi Elää mä sain. Vuosien saatossa albumin suurimmaksi kulttiklassikoksi on kuitenkin osoittautunut Space-yhtyeen instrumentaalinen elektrodiskohitti Magic fly – laulettuna suomenkielisenä versiona Fredin omin sanoin Se outoa on. Perinteisen Fredi-musiikin ystävät taisivat olla hieman hämmentyneitä tämän albumin satoa kuunnellessaan, mutta suomidiskon (ja campin) ystävät ovat nostaneet Tänään-LP:n arvoon arvaamattomaan.



Silhuetit – Toivelauluja

- Non Stop - Gelso Valli - Gian Zavalloni, suom. san. Raul Reiman, sov. Kalervo Halonen ℗ 1979 Finnlevy

Silhuetit, eli Arto Alaspää, Irina Milan, Martti Metsäketo ja Marianne Nyman, jonka tilalle myöhemmin tuli Paula Erko, nousi vuonna 1977 suosioon levyttämällä italialaisen El Pasadorin pöpihauskan hitin Amada mia, amore mio suomeksi nimellä Jos mulle sydämesi annat. Alkuperäinen levytys oli marraskuussa 1977 noussut jopa Suomen listaykköseksi! El Pasadorin tuotannosta löytyi toinenkin laulu Silhuettien levytettäväksi. Non Stop oli vielä edellistäkin päättömämpi laulu, jonka "sanoituksessa" lähinnä lallatellaan tai toistetaan täysin merkityksettömiä hokemia tai äännähdyksiä. Levytyksen säestys on kuitenkin ehtaa diskoa. Suomessa laulun sanoitukseen keksitiin nerokas ajatus. Raul Reiman kokosi tekstin pelkästään levytettyjen laulujen nimistä. Niinpä Toivelauluja-laulun sanoituksessa kuullaan lukuisia 70-luvun hittibiisien nimiä. Arto Alaspää aloittaa möreällä äänellään: "Jätkän humppa ei mittään, jos mulle sydämeni annat / laula kanssain päin seinää" jne... Mukana on useita hersyvän hauskoja kohtia, joista yksi suosikeistani on ehdottomasti "Nadja, syö lanttuva". Laulussa kuullaan myös legendaarisen Merja Rantamäki megamixin (1991) esiaste, kun Alaspää laulaa "Jossain / Sinne". Laulua kuunnellessa voi testata todellista musiikkitietouttaan: tunnistaako kaikki sanoituksessa esiintyvät kappaleet?



Kisu – Alla polttavan auringon

- Rivers of Babylon - B. Dowe - F. Farian - G. Reyam - J. McNaughton, suom. san. Pertti Reponen, sov. Veikko Samuli ℗ 1978 Scandia

Boney M. on kaikkien aikojen menestyneimpiä diskoyhtyeitä. Yhtyeen kaksi ensimmäistä albumia Take the heat of me (1976) ja Love for sale (1977) nousivat Suomessa albumilistan ykkösiksi ja viihtyivät ylipäätään listalla pitkiä aikoja: esikoisalbumi peräti vuoden päivät, toinenkin kunnioitettavat 39 viikkoa. Keväällä 1978 julkaistiin Rivers of Babylon, joka osoittautui todelliseksi megahitiksi ja yhdeksi koko diskokauden merkittävimmäksi virstanpylvääksi. Rivers of Babylon oli ensimmäinen Boney M.:n levytys, joka nousi Suomessa singlelistan ykköseksi. Suomenkielisen version sai levytettäväkseen Kisu Jernström, joka oli levyttänyt koko 70-luvun ajan tyypillistä aikansa pop-musiikkia. Jälleen yksi osoitus siitä, kuinka itse kukin pop-tähti ajautui vuosikymmenen lopulla diskosoundien tulkitsijaksi. Ottaen huomioon kuinka suuri jättihitti originaali oli Suomessa, suomenkielinen versio jäi yllättävänkin vähälle huomiolle. Tyttöduo Bon Bon levytti laulusta oman versionsa toiselle levy-yhtiölle, mutta duosta lisää tuonnempana...



Jaana – El Lute

Hans Blum - Frank Farian - Jay Fred, suom. san. Vexi Salmi, sov. Paul Fagerlund ℗ 1980 Levytuottajat

Boney M.:n menestys jatkui Suomessa vielä vuonna 1979, jolloin yhtyeen neljäs albumi Oceans of Fantasy nousi listaykköseksi. Sen ensimmäisen singlelohkaisu El Lute / Gotta go home nousi singlelistan kakkoseksi. Suomessa a-puolen tarinan espanjalaisesta lainsuojattomasta sai laulettavakseen Jaana Hermunen, joka oli Vexi Salmen Levytuottajat-levy-yhtiön suojatteja. Jaanasta ei kuitenkaan tullut uutta kestotähteä suomalaiselle kevyen musiikin kentälle, sillä hän on tiedettävästi levyttänyt vain muutaman levytyksen. El Luten on muuten säveltänyt maineikas saksalainen schlagersäveltäjä Hans Blum, jonka aikaisempiin meriitteihin kuuluvat muun muassa sellaiset iskelmäsuosikit kuten Kuljen taas kotiinpäin ja Prinsessa, eli Saksan euroviisu vuodelta 1969 Primaballerina.



Meiju – Kotia päin

- Gotta go home - Frank Farian - Heinz Huth - Jürgen Huth - Fred Jay, suom. san. Lauri Kojo ℗ 1979 Tophits-Finnhits

Myös El Lute -singlen toinen puoli Gotta go home käännettiin suomeksi. Kyllä, tämä on se kappale, jota sämplätään hipsterikansan bilesuosikiksi osoittautuneessa Duck Sauce -DJ-kaksikon hitissä Barbra Streisand. Vuonna 1979 laulun levytti muuan Meiju, jolla ei ole mitään tekemistä Meiju Suvaksen kanssa, vaan hän on oikealta nimeltään Merja Lehtinen. Kuten Juha Rantala on kirjoittanut levytyksestä osuvasti Riman alta ja ohi maalin -kokoelman esittelytekstiin: "Harvoin niin vähäisellä sanamäärällä saadaan näin pitkää kappaletta aikaiseksi kuin tässä tapauksessa."



Bon Bon – Läpinäkyvää

- Heart of glass - D. Harry - S. Christopher, suom. san. Raul Reiman, sov. Ari Oinonen ℗ 1979 EMI Finland

Blondie saavutti lopullisen läpimurtonsa Heart of glass -hitillä, joka nousi listaykköseksi sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa. Suomeksi sen levytti tyttöduo Bon Bon, jonka muodostivat Nina Keres ja Outi Lindgren. Bon Bonista kaavailtiin Suomen Baccaraa. Duo julkaisi yhden albumin (vuonna 1978) ja kilpaili Sopotin laulufestivaaleilla levy-yhtiöiden välisessä Grand Prix du Disque -kilpailussa. Vuonna 1979 Bon Bon kävi vielä levyttämässä tämän Blondie-käännöksen Läpinäkyvää, mutta sitten duo laittoi pillit pussiin. Rocket Records teki eräänlaisen kulttuuriteon vuonna 2011, kun se julkaisi Bon Bonin albumin CD-painoksen, mihin Läpinäkyvää on sisällytetty "CD-bonuksena".


Tapani Kansa – Laulumme soi

- Y.M.C.A. - Jacques Morali - Victor Willis, suom. san. Tapani Kansa, sov. Bruno Korpela ℗ 1979 CBS Records

Boney M. -huuman ja Baccara-villityksen jälkeen koitti Village People -ilmiö. Macho man oli jo hieman herättänyt huomiota Suomessa keväällä 1978, mutta lopullinen niitti oli tietenkin Y.M.C.A., joka nousi listojen kärkeen ympäri maailmaa. Tapani Kansa – joka näihin aikohin alkoi yhä enemmän luottaa kykyihinsä myös sanoittajana – tarttui kuumaakin kuumempaan hittiin ja teki siitä omannäköisensä version albumilleen Sua rakkaus odottaa (1979). Sanoituksen kielikukkaset ovat vuosikymmenien saatossa herättäneet jossain määrin hilpeyttä... "Mä sanon terve / ja tahdon sanoa moi", "Mieli / olla yhteinen voi / mä sanon kieli / olla yhteinen voi"... Mutta Tapsallahan on tunnetusti kuntoa ja itsetuntoa.



Seitsemän seinähullua veljestä – Kaikki laivaan

- In the navy - Jacques Morali - Henri Belolo - Victor Willis, suom. san. Raul Reiman, sov. Hannu Keinänen ℗ 1979 Finndisc

Y.M.C.A. nousi maaliskuussa 1979 Suomen singlelistan ykköseksi ja samalla singlelistan häntäpäähän ilmestyi jo seuraava Village People -hitti In the navy. Huhtikuussa se nousi listalla jo kolmanneksi Y.M.C.A.:n ollessa vielä sijalla kaksi. Ykkösenä oli muuten ABBAn Chiquitita ja neljäntenä Katri Helena Katson sineen taivaan, joten kyllä suomalaiset kuuntelivat 70-luvun lopussa kaikkea muutakin kuin punkia, rockabillyä tai uuden aallon suomirokkia, vaikka juuri nämä musiikkityylit tuodaan useimmiten musiikkihistoriikeissa esille. In the navyn levytti suomeksi Seitsemän seinähullua veljestä diskontäyteiselle singlelle, sillä toisella puolella oli Kelpaisiko seksi eli Rod Stewartin megahitti Do ya think I'm sexy. Seinähullujen veljesten levytyksille on aina ollut ominaista huumori, ja niinpä tässä Raul Reimanin sanoituksessa kuvaillaan hauskan yksityiskohtaisesti, kuinka asevelvollisuuden voi suorittaa merivoimissa. Prosessi kuvataan aina kutsunnoista lähtien.




Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustoilta Sisältää hitin – Suomen listalevyt, Suomen vanhat albumilistat sekä Suomen vanhat singlelistat.

4. kesäkuuta 2016

Kuukauden levyartikkeli: Seija Simola – Ota kii, pidä mua (Polarvox, 1985)

Kesällä 2016 Finnhitsaaja-blogin teemana on suomidisko, joten myös albumiartikkelit keskittyvät vahvasti tähän genreen. Seija Simola ajautui 1980-luvulla levytysmateriaalinsa osalta oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Seija itse pitää kasaridiskokauttaan uransa pahimpana floppina, mutta suomidiskon ystävät ovat ottaneet hänen diskoalbuminsa omikseen.

Seija Simolaa pidetään yleisesti yhtenä Suomen sielukkaimmista tulkitsijoista. Hänen huilumainen äänensä, aistikas laulutapansa ja keskivertoiskelmää kunnianhimoisemmat levytykset ovat saavuttaneet ylistystä sellaisissakin piireissä, jotka suhtautuvat iskelmämusiikkiin nihkeästi. Seija Simola on muun muassa kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen suosikkilaulajia: "Seija Simola on upea suomalainen naislaulaja, jolla oli erittäin paljon syvyyttä siinä omassa tekemisessään, musiikissa ja tulkinnassa", on nuori 1980-luvulla syntynyt kulttuuriministerimme luonnehtinut haastattelussa. Eräänä esimerkkinä voisi mainita myös Yleisradion vuonna 2013 esittämän Pekka Laineen tuottaman Iskelmä-Suomi -dokumenttisarjan, jonka neljännessä osassa Kaupungit valot Anna Eriksson – joka herätti aikoinaan lehtihaastattelussa kohua julistaessaan iskelmämaailman "paskaksi maailmaksi" – kertoo arvostavansa Laila Kinnusta ja Carolaa sekä joitakin Seija Simolan levytyksiä. Seija Simola kelpaa vaativammallekin kuuntelijalle.

Seija Simolan levytysura alkoi vuonna 1966. Sitä ennen hän oli niittänyt mainetta muun muassa Leo Lindblomin yhtyeessä, jonka solistina hän toimi yhdessä Sammy Babitzinin kanssa. Sammy ja Seija olivat molemmat edustavannäköisiä nuoria, joten orkesteri sai runsaasti kehuja myös solistien ulkonäöstä. Seija Simolan ensimmäiset levytykset eivät vielä herättäneet sen suurempaa huomiota. Ennen varsinaista läpimurtoaan Seija Simola nähtiin kaikkien aikojen ensimmäisessä Syksyn sävel -kilpailussa vuonna 1968 laululla Kukkia sinulle. Tuon laulun oli säveltänyt Aarno Raninen, joka alkoi vastata Discophon-levy-yhtiössä Seija Simolan levytyksistä. Raninen oli ollut jo pitkään mieltynyt kunnianhimoisiin eteläeurooppalaisiin – etenkin italialaisiin – suuriskelmiin, ja hän pääsi toteuttamaan ambitiotaan Seija Simolan tuottajana. Ranisen johdolla Seija Simola sai levytettäväkseen voimakkaita ja vaativia lauluja, jotka erottuivat sofistikoituneella otteellaan keskivertoiskelmien tarjonnasta. Raninen sovitti levytykset kunnianhimoisesti: säestyksissä jousiston vahvuutena oli aina vähintään kahdeksan pikkuviulua, kaksi alttoviulua ja kaksi selloa. Keväällä 1969 ikuistettiin Seija Simolan läpimurtolevytys Sulle silmäni annan (Ti regalo gli occhi miei), josta tuli hänen ensimmäinen listahittinsä. Saman vuoden aikana levytettiin myös italoiskelmät Rakkaus kasvoista kasvoihin (Gli occhi dell'amore) ja Kun aika on (Nino Rotan legendaarinen elokuvasävelmä A time for us elokuvasta Romeo ja Julia) sekä äärimmäisen upeat tulkinnat Aranjuez-konserton teemasta Näkemiin ja Claude Debussyn Kuutamosta (Clair de lune). Vuoden 1969 aikana Seija Simola levytti kaikkiaan viisi täysosumaa, jotka ovat kaikki jättäneet jälkensä suomalaiseen iskelmähistoriaan. Vuoden 1970 menestys oli Maritza, suomenkielinen versio Joseph Kosman säveltämästä ikivihreästä.

Seijan versio musikaalisävelmästä
Don't cry for me Argentina (1977)
on saavuttanut runsaasti ylistystä.
1970-luvulla Seija Simolan levytystuotanto vuorotteli aikansa pop-musiikin ja hienostuneemman laulelmaiskelmän välillä. Seija levytti muun muassa suomenkielisiä versioita Carpentersin ja ABBAn hiteistä, mutta hänen levytettäväkseen annettiin myös vanhempia ikivihreitä, kuten esimerkiksi Mies toiveiden (Gershwinien 1920-luvulla säveltämä jazzstandardi The man I love) tai Päivä kaunein on tullut (What a difference a day made, joka sekin on sävelletty jo ennen toista maailmansotaa). Seija Simolan 70-luvun suurin menestys on vuonna 1977 ikuistettu levytys Andrew Lloyd Webberin Evita-musikaalin sävelmästä Don't cry for me Argentina, Pentti Saaritsan suomennoksena Et itkeä saa, Argentiina. Sovittaja Esko Linnavalli halusi hoitaa levytyksen keskellä yötä, "jotta lauluun saataisiin mukaan kaikki se tuska, mikä siihen kuului" (Latva & Tuunainen 2004, 396). Jopa säveltäjämestari Webber on itse myöhemmin kehunut Seijan levytystä yhdeksi parhaimmista kuulemistaan. Et itkeä saa, Argentiina julkaistiin huippusuositulla Finnhits-kokoelmalla, vaikka niihin ei yleensä sisällytetty levy-yhtiöiden kilpailutilanteen vuoksi Discophonin levytyksiä. Vaikka Seija Simola levytti vaativien laulujen lisäksi kaupallisempaa pop-musiikkia, hän mielsi itsensä eräänlaiseksi marginaalimusiikkia esittäväksi taiteilijaksi. Seija Simola muun muassa lopetti tanssilavoilla esiintymisen kokonaan, koska hän ei halunnut tinkiä ohjelmistostaan ja esittää tyypillistä tanssittavaa musiikkia. Kun Seija Simola voitti vuonna 1978 euroviisukarsinnat, hän antoi lehdistölle lausuntoja, joissa luonnehti voittoaan "ihmeeksi" ja vertasi itseään Irina Milaniin, "joka jää aina kaikissa kilpailuissa viimeiseksi".

Iskelmähistoriikeissa ollaan hyvin yksimielisiä siitä, että Seija Simolan ura syöksyi alamäkeen euroviisuedustuksen myötä. Vuonna 1978 Seija valittiin Suomen viisuedustajaksi Reijo Karvosen kauniilla ja sopivan mahtipontisella euroballadilla Anna rakkaudelle tilaisuus. Laulu saavutti Eurovision laulukilpailuissa Pariisissa vain vaivaiset kaksi pistettä, mitkä oikeuttivat ainoastaan 18. sijaan 20 kilpailijan joukossa. Kyseessä on vuosikymmenen selvästi heikoin suomalaissijoitus. Suomen delegaatiossa oltiin ymmärrettävästi pettyneitä, sillä vedonlyönneissä Suomelle oli povattu parhaimmillaan jopa kahdeksatta sijaa. Anna rakkaudelle tilaisuus taisi nojautua turhan paljon koskettavaan tekstiinsä – jota eurooppalaiset eivät ymmärtäneet kielimuurin vuoksi – ja yleisesti oltiin sitä mieltä, ettei mahtipontinen ja "täyteen ahdettu" orkesterisovitus antanut Seijalle tarpeeksi mahdollisuuksia esitellä tulkitsijanlahjojaan. Seija Simola sai kokea heikon viisutuloksen myötä Suomen kansan armottomuuden julmimmillaan. Artistin keikkakalenteri tyhjeni, ja jopa ennen Pariisin viisumatkaa sovittuja esiintymisiä alettiin perua. Syksyllä 2014 70-vuotishaastattelussaan Helsingin Sanomissa Seija Simola totesi ykskantaan, kuinka viisujen jälkeen Suomen kansa hylkäsi hänet.

Katseen kosketus vuodelta 1979 on
kunnianhimoinen albumi, jossa Seija
tulkitsee vaativia sävellyksiä
runollisiin teksteihin.
Vuonna 1979 Seija Simola julkaisi albumin Katseen kosketus, joka merkitsi jälleen pesäeroa perinteisiin kaupallisiin iskelmiin. Syvällisempiä laulelmia sisältävällä albumilla Simola tulkitsee muun muassa Chydeniusta ja sävellyksiä Aaro Hellaakosken, Oiva Paloheimon ja Pentti Saaritsan runoihin. Albumilta on jäänyt parhaiten elämään upea Kesytetty, jonka Anna-Kaarina Kiviniemi on kynäillyt Pikku prinssi -tarinan pohjalta. Vaikka Katseen kosketus on vuosikymmenien saatossa saavuttanut paljon arvostusta, ja sitä pidetään nykyään Seija Simolan yhtenä upeimmista albumikokonaisuuksista, ei älppäri kuitenkaan menestynyt ilmestymisensä aikoihin mairittelevasti. Iskelmähistoriikeissa syyksi on esitetty, että Euroviisut olivat vielä kansan keskuudessa tuoreessa muistissa, mutta toisaalta voidaan pohtia, olisiko tällaisella vaativammalla laulelmalevyllä ollut muutenkaan minkäänlaisia saumoja merkittävään kaupalliseen menestykseen vuonna 1979 suomalaisilla musiikkimarkkinoilla. Joka tapauksessa Katseen kosketus -albumi osoittaa, että Seija Simola oli omimmillaan haastavampien laulelmien parissa, joten häntä ei ole missään nimessä syytä kategorisoida perinteiseksi iskelmälaulajaksi.

Kunnianhimoisista projekteista huolimatta Seija Simolan suosio oli alamaissa ja ura melkoisessa solmussa. Sangen mielenkiintoinen poiminta Seijan levytystuotannosta on vuonna 1980 levytetty Jos katsot silmiini, joka on suomenkielinen versio Barbra Streisandin megahitistä Woman in love. Woman in love oli Suomessakin valtavan suuri menestys. Listaguru Timo Pennasen listauksissa se on noteerattu vuotensa suurimpana hittinä Suomessa. Voisi hyvin kuvitella, että tällä levytyksellä Discophon-levy-yhtiö on aikoinaan pyrkinyt pelastamaan Seijan uran. Tarjolla oli pomminvarman hitin suomenkielinen versio. Valitettavasti Suomen kansa ei ottanut suomenkielistä versiota vastaan samalla tavalla kuin alkuperäistä, vaikka Jos katsot silmiini nousikin jukebox-listalla parhaimmillaan toiselle sijalle ja se julkaistiin 80-luvun Finnhits -kokoelmalla. Edes Woman in love ei onnistunut sen paremmin pelastamaan Seija Simolan uraa. Vuosina 1981–1983 Seija Simola kävi levyttämässä vain muutaman satunnaisen levytyksen.

Vuonna 1984 Seija Simola solmi levytyssopimuksen Polarvox-levy-yhtiön kanssa. Polarvox oli perustettu jo 1970-luvulla, mutta sen toiminta oli ollut melko pienimuotoista. 1980-luvun alkuvuosina Polarvox pyrki laajentamaan toimintaansa varteenotettavaksi toimijaksi Suomen äänitemarkkinoille, ja parhaimmillaan se onnistuikin saavuttamaan 10 % markkinaosuuden kotimaisessa ääniteteollisuudessa.

Polarvoxille Seija Simola levytti kolme albumia: Tunteet (1984), Ota kii – pidä mua (1985) sekä Seija (1986). Kahdella ensinmainitulla albumilla artisti luopui tiukoista kriteereistään ja lauloi omien sanojensa mukaan kritiikittä kaiken, mitä levy-yhtiö hänelle tarjosi. Nämä albumit tunnetaankin nykyään Seija Simolan "diskoalbumeina". Albumien yleisanti on sangen iskelmällinen ja lauluja säestetään ajan hengen mukaisilla kasarisoundeilla syntetisaattoreineen ja rumpukoneineen. Seija Simola on itse suhtautunut näihin kahteen albumiinsa melko negatiivisesti: Tunteet-albumi vielä menetteli, mutta Ota kii – pidä mua -älppäriä hän on luonnehtinut uransa pahimmaksi flopiksi. Hänen uransa tätä vaihetta on luonnehdittu muun muassa musiikilliseksi harharetkeksi. Seija joutui näille albumeille levyttämään muutamia hyvinkin halpahintaisia renkutuksia, joissa hänen tulkitsijanlahjansa eivät kieltämättä pääse oikeuksiinsa. Myös monet Seija Simolan musiikin ystävät suhtautuvat näihin Seijan kasarilevytyksiin suorastaan halveksuvasti ja pitävät epäoikeudenmukaisena, että lahjakas tulkitsija joutui olosuhteiden pakosta alentumaan levyttämään tuotantoa, joka ei sovi hänen arvolleen. Omasta mielestäni Seijan kasarituotanto ansaitsisi kuitenkin vähintään jonkinlaisen osittaisen kunnianpalautuksen. Albumit ovat kokonaisuuksina mainettaan monipuolisempia ja joissain levytyksissä on vielä havaittavissa Seijan aikaisemmalle tuotannolle ominaista sielukkuutta.

Seija Simolan uusi tyyli lanseerattiin vuonna 1984, kun Veikko Samulin johdolla alettiin valmistaa hänen ensimmäistä Polarvox-albumiaan Tunteet. Uudistunutta Seijaa esiteltiin vuonna 1984 muun muassa Yleisradion Hittimittari-ohjelmassa, jossa Seija esitti Samulin sävellyksen Ei rakastaa voi tämän enempää.


Hittimittaria esitettiin aikana, jolloin elettiin vahvaa suomirockin ja iskelmän välistä vastakkainasettelua. Niinpä myös Hittimittarin äänestyksissä iskelmät yleensä jäivät jäännöspisteille, kun taas suomirokkarit etenivät jaksosta toiseen saavuttaen korkeita pisteitä alueraatien äänestyksessä. Ei rakastaa voi tämän enempää onnistui olemaan yksi harvoja iskelmiä, joka äänestettiin ensiesityksensä jälkeen jatkoon seuraavaan jaksoon. Kuvaavaa kuitenkin on, että Seija Simolan pisteet kasvoivat sitä mukaa, mitä pohjoisemmaksi alueraatien äänestyksessä edettiin. Kaihoisa kasari-iskelmä Ei rakastaa voi tämän enempää on Seija Simolan 1980-luvun tuotannon tunnetuin levytys, ja se onkin jäänyt elämään jonkinasteisena suomidiskon klassikkona.

Tunteet-albumilla (1984) esiteltiin
ensimmäistä kertaa disko-Seija.
Ei rakastaa voi tämän enempää toimi Seija Simolan Tunteet-albumin aloitusraitana ja singlelohkaisuna. Vaikka Seijan fanit suhtautuvatkin kasarituotantoon yleisesti penseästi, albumi sisältää muutamia hyvinkin onnistuneita raitoja. Esimerkkinä voisi mainita kakkosraidan Yksi rakkauden yö, joka on suomenkielinen versio italialaislaulajatar Loretta Goggin laulusta Una notte così. Tunnelmallinen italoiskelmä edustaa tavallaan samaa eteläeurooppalaista jatkumoa Seija Simolan uran alkuaikojen menestyksille. Ajan hengen mukaisesti levytysten säestys on muuttunut 1960-luvun muhkeista jousisovituksista kapeampaan soundimaailmaan. Soundimaailman muutosta kuvastaa varsin hyvin Veikko Samulin sovittama uusi versio Seijan läpimurtohitistä Sulle silmäni annan. Tunteet-albumin kohokohdiksi voitaisiin luokitella myös dramaattinen erobiisi Kun päättyy ystävyys sekä Tunne, jonka Seija tulkitsee sellaisella herkkyydellä, mikä ei keneltä tahansa iskelmälaulajalta luonnistuisi. Toki albumilla on joitakin täysin halpahintaisia hömppärenkutuksia – kuten Sen minkä teen kulta tai Gonzales ja Pepita – jotka eivät tee oikeutta Seijan tulkitsijanlahjoille. Valitettavasti nykypäivän valossa Tunteet-albumin tunnetuin raita lienee Juna Turkuun – Seijan ja Jokke Seppälän duetto, joka on toistuvasti äänestetty kaikkien aikojen huonoimmaksi euroviisukäännökseksi. Seija Simola kirjoitti itse suomenkielisen tekstin Alicen ja Franco Battiaton esittämään Italian vuoden 1984 euroviisuun I treni di Tozeur. I treni di Tozeur on yksi kaikkien aikojen arvostetuimpia euroviisuja, joka on saavuttanut suitsutusta myös Euroviisuihin negatiivisesti suhtautuvilta tahoilta. (Ks. esimerkiksi Gaius Turusen ansiokas artikkeli Franco Battiatosta Nuorgam-palvelimessa). Suomenkielisessä sanoituksessa on pyritty olemaan jossain määrin uskollisia alkuperäiselle italiankieliselle tekstille, mutta superälykön maineessa olevan Franco Battiaton kynäilemät monimerkitykselliset vivahteet ovat muuttuneet melkoisen kömpelöiksi ilmaisuiksi. Kun kokonaisuuteen lisätään vielä kertosäkeistön koominen turkulaisvihamielisyys, on valitettavasti todettava, ettei ole mikään ihme, että Juna Turkuun on äänestetty toistuvasti kaikkien aikojen noloimmaksi käännösbiisiksi.

Vaikka monet tahot suhtautuvatkin Seija Simolan kasarituotantoon nykyään negatiivisesti, uusi tyyli on aikoinaan pelastanut hänen työtilanteensa. Iskelmännälkäinen Suomen kansa otti diskoiskelmä-Seijan positiivisesti vastaan ja hänen ohjelmistonsa kelpasi jälleen tanssilavoille, joten keikkakalenteri alkoi taas täyttyä. Jostain taiteilijankin on elantonsa tienattava.

Seija Simolan seuraavaa albumia alettiin valmistaa heti seuraavana vuonna. Tuottajaksi saapui tällä kertaa toinen 1980-luvun suomi-iskelmän kärkinimi Jori Sivonen, joka on yksi suomalaisen koneiskelmän pioneereista. Iskelmän tähtitaivaassa on luonnehdittu, kuinka Seijan "[s]euraava albumi Ota kii – pidä mua oli siirtymistä yhä enemmän päivän iskelmiin" (Latva & Tuunainen 2004, 396). Albumin vetonaulana toimi vastikään läpimurtonsa saavuttaneen Modern Talking -yhtyeen superhitti You're my heart, you're my soul, jonka Chrisse Johansson käänsi suomeksi nimellä Ota kii. Kieltämättä on todettava, että keskieurooppalainen synthpop-genre on melko kaukana siitä sielukkaasta musiikista, millä Seija saavutti läpimurtonsa 1960-luvun lopulla. Ota kii -laulusta levytti oman versionsa myös Meiju Suvas, jonka diskoimagoon laulu sopikin paremmin. Meiju olisi voinut saada Ota kii -levytyksestä isonkin hitin, mutta jostain kumman syystä hänen levytyksensä julkaistiin vain singlellä ja eri esittäjien kokoelmalevyillä.

Ota kii – pidä mua -albumi koottiin pääosin käännöskappaleista. 11 laulun joukossa on kolme kotimaista sävelmää, joista yksi on itse asiassa – mielenkiintoista kyllä – coverversio saman vuoden Suomen euroviisuedustussävelmästä Eläköön elämä, jolla Sonja Lumme kilpaili Göteborgissa. Seijan version tausta on vieläpä täsmälleen sama Bruno Korpelan sovitus kuin Sonja Lummen levytyksessä. Sonja Lummehan ehti levyttää Eläköön elämästä jopa kaksi versiota, koska levy-yhtiössä oli kiistaa laulun sovituksesta. Lopulta viralliseksi singleversioksi päätyi Korpelan sovitus, jonka pohjalta laulu orkestroitiin myös Euroviisuissa. Eläköön elämä lienee Seijan albumin viimeisenä kappaleena lähinnä jonkinlainen "bonusraita". Albumin kaksi muuta kotimaista sävellystä – Taivaan tie ja Kaiken – ovat Jori Sivosen kynäilemiä, joihin sanoitukset on laatinut Raul Reiman. Muutoin albumin käännösbiisien suomenkielisiä tekstejä ovat sanoittaneet Vexi Salmi – tosin 1980-luvulla usein käyttämällään salanimellä Antero Ollikainen – sekä Seija Simola itse. Seijan itsensä tekstittämät laulut poikkeavat jossain määrin albumin kepeästä yleisilmeestä, joten nämä levytykset lienevät hänen omia "löytöjään".

Ota kii – pidä mua -albumin A-puolen kappaleet voisi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan: pinnallisempiin lauluihin, jotka eivät ole Seijan mielimusiikkia, ja lauluihin, jotka tarjoavat hänelle edes jonkinlaisen mahdollisuuden ilmaisuvoimaiseen tulkintaan. Ensinmainittuun kategoriaan kuuluu Ota kii -laulun lisäksi ehdottomasti Voi tätä tunnelmaa, joka on suomenkielinen versio tv-koomikkonakin tunnetun Russ Abbotin hitistä Atmosphere. Kesäisen tarttuvan renkutuksen tulkitseminen ei vaadi kovinkaan suuria laulunlahjoja, joten laulun olisi voinut hyvin antaa levytettäväksi Seijaa huomattavasti lahjattomammalle artistille. Pinnallisen kokonaispaketin kruunaa kornit tekstinpätkät: "woo-o, sen ties', oo-o, tuo mies".

Sen sijaan albumin kohokohtiin voitaisiin luokitella raita A2, joka on Jori Sivosen kohtalokas sävellys Taivaan tie. Sanoituksen on tehnyt Raul Reiman, jolla oli usein sanoituksissaan taipumusta käsitellä elämän varjopuolia ja elämää suurempia asioita. Taivaan tien tekstissä pohditaan eksistentiaalisia näkemyksiä ihmiselon tarkoituksesta. "Taivaan tie, vain tähtiä vie / mua ennen oli tähdet nää / ja ne jälkeeni myöskin jää. / Taivaan tie, niin ikuinen lie / olen itse tomua pelkkää vain tään maan."

Omissa listauksissani koko albumin kohokohdaksi nousee A-puolen viimeinen raita Missä oot. Seijan tytär oli lomamatkalla Israelissa kuullut Boaz Sharabin tulkitseman kauniin ja melodisen balladin Tni li yad, jonka on säveltänyt Nurit Hirsh – yksi kaikkien aikojen legendaarisimpia israelilaisia kevyen musiikin säveltäjiä. Seija ihastui lauluun ikihyviksi ja teki siihen suomenkielisen tekstin. Lopputuloksena on veretseisauttavan upea ja dramaattinen, tunnelmallinen balladi, jonka Seija tulkitsee riipaisevan kauniisti. Missä oot on osoitus siitä, että myös Seijan kasarialbumit sisältävät helmiä, joiden takana Seija voisi edelleen ylpeänä seistä. Mielestäni Missä oot on yksi Seijan kaikkein vaikuttavimpia levytyksiä ja se vetää vertoja monelle hänen klassikolleen.

A-puoli sisältää myös laulun Luotan rakkauden, joka asettuu edellä mainittujen kahden kategorian "välimuotoon". Kyseessä Thief of Hearts (1984) -elokuvan soundtrackilta poimittu samanniminen kappale. Genreltään laulu edustaa melodista kasaridiskoa, mutta Seija saa tuotua tulkintaan mukaan hänelle ominaista herkkyyttä. 1980-luvulla Suomessa diskomusiikkia levyttivät monet artistit, jotka eivät olleet läheskään yhtä taitavia laulajia kuin Seija Simola. Vaikka musiikkityyli ei ollutkaan artistin mieleen, Seija hoitaa levytykset ammattitaidolla ja tulkitsee kepeämmätkin laulut lahjakkaasti.

1980-luvun alkupuoliskolla Eurovision laulukilpailujen kilpailukappaleita käännettiin vielä ahkerasti suomeksi. Vuoden 1985 kilpailun sadosta Seijan albumille poimittiin Ison-Britannian neljänneksi sijoittunut laulu Love is, jonka esitti Vikki Watson. Love is – Vexi Salmen käännöksenä Rakkaus kestää – aloittaa Ota kii -albumin B-puolen. Tarttuvaa pop-hittiä syytettiin hieman 10 o'clock postman -plagiaatiksi ja kieltämättä lauluissa jotain hyvin samankaltaista onkin.

Seija Simolan levytysten soundimaailma muuttuu entistä kasarimmaksi ja vauhdikkaammaksi, kun vauhtiin pääsee raita B2 Öisin. Kyseessä on suomenkielinen versio skottisäveltäjä Bob Heatlien (miehen aikaisempiin meriitteihin kuuluu muun muassa Anekan Japanese boy) sävellys Midnight, jonka esitti hänen unkarilainen vaimonsa Éva Csepregi. Laulun C-osassa Vexi Salmi kuvailee, mitä Öisin tapahtuu: "Unen pehmeään suloiseen huntuun molemmat vaipua saa / kun vielä tyydytys raukea tuntuu, aistejamme tuudittaa". Kieltämättä sanoitusmaailma on melko kaukana esimerkiksi Katseen kosketus -albumin runollisuudesta...

Albumin toisesta Jori Sivosen sävellyksestä Kaiken ei jää hirveästi jälkipolville kerrottavaa. Laulussa Hellyyden yö – alkuperäiseltä nimeltään Gipsy Queen – yritetään konesoundeilla luoda mustalaismusiikin tunnelmaa. B-puolen kohokohdaksi nousee jälleen Seijan itsensä sanoittama kappale Ystävyys on jäänyt taa. Herkkä balladi on ruotsalainen sävelmä Vänner, jolla Susanne Frölén kilpaili Ruotsin euroviisukarsinnoissa 1985. Albumin slovarit erottuvat edukseen nopeatempoisella albumilla, jota dominoivat syntetisaattorit ja voimakkaat rumpukompit. Seija itsekin nauttii selvästi enemmän näistä lauluista, jotka mahdollistavat hänelle jonkinlaisen mahdollisuuden omanlaisen tulkinnan luomiseen.

Vaikka Ota kii – pidä mua -albumia on moitittu Seijan uran pahimmaksi hutilaukaukseksi ja hänen kykyjensä hukkaanheittämiseksi, se sisältää onnistuneet hetkensä. Etenkin Missä oot, Taivaan tie ja Ystävyys on jäänyt taa ovat levytyksiä, joita ei tarvitsisi hävetä lainkaan. Ja vaikka albumi sisältääkin paljon sellaista musiikkia, josta artisti ei itse välittänyt, monia kasarimusiikin ystäviä tämänkin albumin laulut kutkuttavat oikeasta pisteestä. Onhan albumin tuottanut Jori Sivonen ollut 1980-luvulla suomalaisen kasaridiskon ammattitaitoisimpia sovittajia ja tuottajia. Ota kii – pidä mua -albumi on oivallinen ajankuva aikakaudesta, jolloin vielä angloamerikkalaisista musiikkiteollisuuden tuotteista tehtiin ahkerasti suomenkielisiä käännöksiä. Käännöshittien tehtaileminen suomalaisessa iskelmäteollisuudessa hiipui vasta 1980-luvun puolivälin jälkeen. Seija joutui tämän aikakauden albumeilla tekemään kompromisseja iskelmäteollisuuden kanssa, ja tuohon aikaan – juuri ennen suomalaisen iskelmämusiikin syvintä kriisiaikaa – iskelmäteollisuus luotti diskopoljentoiseen syntetisaattoreilla säestettyyn musiikkiin.

Seija-albumi vuodelta 1986 on
artistin itsensä mielestä uransa
paras älppäri, mutta suuri yleisö
ei löytänyt levyä.
Kahden diskoalbumin jälkeen Seija kyllästyi levyttämään päivän iskelmiä. Hän halusi tehdä albumin, jollaista ei ollut vielä saanut urallaan toteuttaa. Vuonna 1986 valmistuikin kunnianhimoinen ja taiteellisesti korkeatasoinen albumi Seija, jossa Seija Simola tulkitsi Esa Kaartamon hänelle kynäilemiä kappaleita. Seija Simola pitää tätä albumiaan uransa onnistuneimpana, mutta valitettavasti suuri yleisö jäi kylmäksi. Polarvox-yhtiön historiikissa Juha Rantala on kiteyttänyt osuvasti:
"1980-luvun puolivälin jälkeen Polarvox vähensikin puhtaan iskelmätuotannon määrää radikaalisti ja keskittyi kaupallisin perustein rock-tuotantoon. Toki iskelmän ja rockin raja-aitoja yritettiin myös madaltaa sekä yhdistää näiden genrejen ammattilaisia. Hyvänä esimerkkinä tästä on vuonna 1986 julkaistu Seija Simolan albumi Seija, jolla artisti esittää Esa Kaartamon tekemiä lauluja. Taiteellisesti levy onnistui hyvin, mutta kaupallisesti tilanne oli toinen: levy-yhtiöllä riitti työtä päästä eroon edes albumin 500 kappaleen ensipainoksesta."
Seija-albumi jäi Seija Simolan uran viimeiseksi albumiksi. Uupunut taiteilija oli lopeensa kyllästynyt keikkailuun ja viihdemaailman raadollisuuteen. Seija Simola vetäytyi pikkuhiljaa julkisuudesta ja lopetti keikkailun pysyvänluonteisesti 1990-luvun alussa. Vetäytymisensä jälkeen hän on esiintynyt julkisuudessa harvakseltaan, mutta esimerkiksi vuonna 1995 hän piipahti Neljän tuulen tiellä -televisio-ohjelmassa esittämässä Sulle silmäni annan ja Kesytetty. Vuonna 2003 Seija ällistytti monet kollegansakin, kun hän palasi Erik Lindströmin pyynnöstä levytysstudioon. Seija esittää muutaman kappaleen Lindströmin suunnittelemalla kokoelmalevyllä 50–70-luvun ladyt. Samoihin aikoihin Seija kertoi haastatteluissa, että hänen haaveenaan olisi julkaista vielä yksi omakustanteinen albumi. Pitkäsoitolla oli jo työnimi Akvarelli ja se olisi sisältänyt ainoastaan Seijan itsensä kirjoittamia lauluja. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että Akvarellia ei tulla koskaan julkaisemaan. Seija Simolan omat lausunnot hänen nykyisestä terveydentilastaan antavat ymmärtää, ettei menneiden vuosikymmenien upea tulkitsija kykene enää laulamaan.

Parhaat-kokoelmalla (1995) julkaistiin
Seijan kasarituotantoa CD-formaatissa.
Seija Simolan tuotannosta julkaistiin ensimmäiset CD-kokoelmat vuonna 1995. Seijan kasarituotannon kattavin julkaisu CD-formaatissa on Polarvoxin julkaisema kokoelma Parhaat, joka sisältää 20 laulua Seijan Polarvox-albumilta 1984–1986. Kokoelmalla selvässä pääosassa on Seijan kahden diskoalbumin anti, sillä vuoden 1986 Seija-albumilta julkaistiin vain kaksi laulua. Seijan kaksi ensimmäistä Polarvox-albumia sisältävät yhteensä 23 laulua, joista kokoelmalle päätyi siis kaikkiaan 18 poimintaa. Ulkopuolelle jäivät Tunteet-albumilta Sen minkä teen kulta ja Vaikka kaiken menetin sekä Ota kii -albumilta Öisin, Kaiken ja Eläköön elämä. Samana vuonna Fazer julkaisi kokoelman 20 suosikkia -sarjassa, joka sisälsi Discophon-levytyksiä vuosilta 1969–1979.

Seuraavan kerran Seijan kasarituotantoa päätyi CD-kokoelmalle vuonna 2002, kun Warner Music Finland julkaisi yhteistyössä Polarvoxin kanssa kokoelmalevyjä 20 suosikkia -sarjassa. Tässä yhteydessä julkaistiin toinen Seija Simolan tuotantoa sisältävä kokoelma alaotsikolla Rakkauden katse. Tämä kokoelma sisältää kymmenen Seijan Discophon-levytystä vuosilta 1970–1980 ja kymmenen Polarvox-levytystä vuosilta 1984 ja 1985. Jälleen kerran kasarituotantoa on valikoitu vain kahdelta ensimmäiseltä Polarvox-albumilta. Kokoelman laatijat ovat ohittaneet kokonaan Seijan oman suosikkialbumin Seija vuodelta 1986. Mainittakoon kuitenkin, että tällä kokoelmalla Missä oot on valittu onnistuneesti lopetusraidaksi, millaisena se toimiikin erittäin upeasti.

Vuonna 2005 Warner Music Finland julkaisi toistaiseksi kattavimman Seija Simola -kokoelman: 38 kappaletta sisältäneen tupla-CD:n Parhaat – Sydämesi ääni. Kun Seija Simola sai vihiä, että tällainen kokoelma oli suunnitteilla, hän otti itse yhteyttä levy-yhtiöön ja esitti muutamia toiveita kappalevalikoiman suhteen. Yhtenä toiveena oli, että kokoelmalla julkaistaisiin ainakin kaksi laulua artistin itsensä arvostamalta vuoden 1986 Seija-albumilta. Warner toteutti Seijan pyynnön kirjaimellisesti, sillä kokoelmalle poimittiin juuri tasan kaksi raitaa tältä Seijan viimeiseksi jääneeltä albumilta. Artistin toivetta taidettiin kuunnella myös sen suhteen, ettei tuplakokoelmalla julkaistu lainkaan mitään muuta kasarituotantoa. Seijan diskovaihe on sivuutettu kokoelmalla kokonaan, sillä kokoelma sisältää kahden vuonna 1986 ilmestyneen laulun lisäksi ainoastaan Discophon-levytyksiä vuosilta 1967–1979. Monet Seija Simolan musiikin ystävät olivat tyytyväisiä kasarituotannon ohittamiseen, mutta ainakin itse olen sitä mieltä, että kasarilevytysten totaalinen sivuuttaminen on hieman kapeakatseista. Kokoelmalla julkaistiin kepeämpiä lauluja 60- ja 70-luvuilta (kaikkein "kaupallisimpana" varmaankin ABBA-suomennos Vai niin eli I do, I do, I do, I do, I do), joten yhtä lailla muutama kasarilevytyskin olisi mahtunut joukkoon. Esimerkiksi Hittimittarista tuttu Ei rakastaa voi tämän enempää on Seijan uralla paljon tunnetumpi kappale kuin moni muu kokoelmalle päätynyt levytys, minkä vuoksi se olisi puolustanut paikkansa hittikokoelmalla. Lisäksi sellaiset levytykset kuten Yksi rakkauden yö, Tunne, Taivaan tie tai Missä oot olisivat sopineet kokoelmalle hyvin osoittamaan, että 80-luvun diskoaikakaudellakin Seija levytti sielukkaita tulkintoja.

Seija Simola on artisti, joka on saanut kokea viihdemaailman raadollisuuden. Uransa aktiiviaikana hän ei oikein koskaan saanut kokea ansaitsemaansa arvostusta suurelta yleisöltä. Mönkään menneiden Euroviisujen jälkeen yleisö käänsi hänelle selkänsä, ja tukalan työtilanteen vuoksi hän joutui levyttämään materiaalia, joka ei ollut hänelle mieleistä. Onneksi 2010-luvulla on ollut ilo huomata, että samalla kun iskelmämusiikin arvostus on muutenkin noussut, myös Seija Simolan sielukkaat levytykset mainitaan yhä useammin suomalaisen kevyen musiikin historian uniikkeina helminä. Kulttuuriministeri Grahn-Laasosen ylistykset ovat osoituksia siitä, että myös nuoremmat sukupolvet löytävät Seijan tuotannon. Seija Simolan kohdalla voisi todeta samoin kuin Vexi Salmi on todennut Carolan kohdalla: aika on tehnyt tinkimätöntä työtään ja erottanut todelliset jyvät akanoista.





Lähteet


Kirjallisuus:

Latva Tony, Tuunainen Petri (2004) Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, Helsinki.

Verkkolähteet:

Kallionpää Katri: "Suomen kansa hylkäsi minut" – Euroviisut pilasi Seija Simolan uran. Helsingin Sanomat 25.9.2014.
https://www.hs.fi/ihmiset/art-2000002764042.html

Rantala Juha: Polarvox. Suomalaisen musiikin historia -palvelimessa.
http://www.suomalaisenmusiikinhistoria.fi/doc/polarvox.pdf

Turunen Gaius: Sufin kevyt kosketus – kahdeksan biisiä Franco Battiaton maailmasta. NRGM-palvelimessa.
http://www.nrgm.fi/artikkelit/sufin-kevyt-kosketus-kahdeksan-biisia-franco-battiaton-maailmasta/

Kokoelmalevyjen kansitekstit:

Hakasalo Ilpo. Seija Simola: 20 suosikkia – Sulle silmäni annan (Fazer, 1995).

Rantala Juha. Riman alta ja ohi maalin – Suomi-iskelmän hurjimmat harhalaakit (Rocket Records, 2015).

Salmi Vexi. Seija Simola: 20 suosikkia – Rakkauden katse (Warner, 2002).

Salmi Vexi. Seija Simola: Parhaat – Sydämesi ääni (Warner, 2005).


Listasijoitukset on tarkistettu Timo Pennasen sivustolta Sisältää hitin – Suomen listalevyt.